..niin kuuluisat Blogipikkujoulut kuin tämän joulun messu- ja myyjäishässäkkäkin. Täytyy tunnustaa, että uneksin vapaapäivistä, jolloin ei tarvitse ulko-ovesta ulos astua. Ensi sunnuntaista alkaen on onneksi vapaata aika monta päivää. Paitsi että jouluaattonakin on ihan pakko
lähteä ulos, on se niin väärin.
Väsyttää sen verran paljon, että päähän sattuu ja ajatus ei kulje. Olen jopa opetellut uudestaan juomaan kahvia, että jostain saisi virtaa.
Pikkujouluista:
Blogipikkujoulut ovat tietysti bloggauksen aiheena “so last season”, mutta pakkohan niistä on jotain kirjoittaa. Seuraava blogimiitti täytyy sitten järkätä sillä tavalla, ettei mulla ole mitään menoa seuraavana päivänä. Tähän kaikki suostuvat, jookos? Kauheaa, kun joutuu baarissa tsemppaamaan, eikä voi ajatellakaan mitään jatkoja. Yhyy.
Mukavaa pikkujouluissa kuitenkin oli, vaikkakin innostuin taas paasaamaan kai hieman arvelluttavista aiheista. Lisäksi pelkään olleeni epäsosiaalinen, kun en tutustunut aktiivisemmin paikallaolijoihin. Jotenkin vain jämähdin, kun oli tooosi kivaa siinä samassa seurassa ja samassa pöydässä. Pörrö, Turistilan väki, Rappiotäti, Lostis, Takaisin Kallioon ja Junakohtaus ainakin ovat ihan parasta seuraa. Ja Marinadi emäntänä on aina yhtä ihana! Joitain muitakin tuli jututettua (tai he jututtivat minua) ja myöhemmin minulle kerrottiin kätelleeni Mitvitiä, iiik! Kylläpäs nyt tulee huutomerkkejä!
Myyjäisistä:
Vanhan perinteisissä joulumyyjäisissä oli todella mukavaa olla myyjänä. Myyjäisten tunnelma on rento ja positiivinen. Suurin osa kävijöistä oli hyvällä tuulella, juttelivat ja hymyilivät paljon. Oli todella kivaa, vaikka viimeisinä päivinä väsyttikin ihan luvattoman paljon.
Pari tärähtänyttä kuvaa ensimmäiseltä myyntipäivältä:
Viimeisenä myyntipäivänämme minun puoleni myyntipöydästä näytti varsin neuvostoliittolaiselta: Tuotteita kun ei juuri ollut enää myytäväksi. Täydensin neuvostoliittolaista asetelmaa syömällä lihaa (kylmäsavustettua hevosta, nam) pöydän takana. En sentään vain kohautellut olkiani ja huokaillut asiakkaille venäläiseen tapaan, vaan hymyilin myös.
Vanhan joulumyyjäiset jatkuvat vielä sunnuntaihin saakka, sinne etsimään joululahjaideoita, marsmars!
Nyt voisi keskittyä vähäksi aikaa ihan vain omiin projekteihin, tenttiin lukemiseen ja gradun tekemiseen. Niin, ja joululahjatkin olisi varmasti hyvä hankkia, ettei tule sanomista.
Mutta nyt suoraan unille. Seuraavassa postauksessa ehkä neulontaakin.
7 Comments
Se oli kyllä hyvää, hevonen siis!
Mukavaa, että tykkäsit! Kylmäsavustettu poro on vielä parempaa, mutta turhan tyyristä minulle.
Yritin kuikuilla kun kävin Vanhan joulumyyjäisissä mutta ei osunut silmään.
Kyllä me siellä kuitenkin olimme, toisessa yläkerran auloissa. Jos kävit sunnuntaina, olin luultavasti puoliksi pöydän alla nukkumassa.
“Lihansyöjämyyjä nukkumassa pöydän alla Vanhan myyjäisissä” voisi Iltis uutisoida?;-)
saako kysyä, että mitä maksoi pöydän vuokra siellä Wanhassa Satamassa? :)
Violet, “lihansyöjätär” olisi vielä raflaavampi! Ei sellaista sanaa kai ole, mutta juuri sellaisen lanseerasin.Laurentsia, paperit ovat jossain, en voi tarkistaa. Suurin piirtein kai 250€. Mutta pöydät ovat hyvin eri hintaisia riippuen siitä millaisessa paikassa ne sijaitsevat. Kannattaa ottaa yhteyttä Naisten joulumessuihin, he kyllä kertovat mielellään.