Olen viime aikoina miettinyt boleromalleja, koska vaatekaapistani löytyy nykyään niin paljon mekkoja, joiden kanssa bolerot toimisivat mainiosti. Lisäksi minulla on joitakin lankoja kummallisia määriä: Liian vähän neuletakkiin, mutta liikaa lapasiin ja pipoon tai huiviin. 250 grammaa lankaa on oikeastaan aikamoinen ongelma, miten sen kuluttaa niin, ettei jää jämäkeriä.
Tuo perhoshihainen malli sai ideansa Novitan uuden kevätnumeron kansikuvan paidasta. Himoitsen muuten lehdessä olleita pitsikäsineitä, mutta ohjetta vilkaistuani en todellakaan halua alkaa tehdä niitä. Pahus. Nyt pitäisi löytää intohimoinen pitsinvirkkaaja, joka käsineet ihan välttämättä haluaisi minulle tehdä.
Perhoshihaista boleroa varten minulla on Austermannin mustaa merinobambusekoitetta. Lanka kiiltää kauniisti ja on ihanan pehmeää. Se sopii siis pidettäväksi avonaisten leninkien kanssa suoraan iholle.
Vaaleanpunainen bolero edustaa todellista prinsessalinjaa, en ole tosin vakuuttunut sen sopivuudesta minulle niin värinsä kuin mallinsakaan puolesta. Mutta katsotaan. Boleroa varten minulla olisi Sublimen ylellistä lankaa.
Ruskea neulehame on valmis, mutta vaatii vielä loppusäätöä. Siitä ei tullut samanlainen kuin suunnitelmassa, mutta ihana silti.
Olen muuten päätynyt luulosairaiden kastiin: Tuntuu varsin ratkiriemukkaalta viettää terveyskeskuksessa kaksi tuntia kaikenlaisissa kokeissa, varsinkin kun lopputuloksena kropasta ei löydetä mitään vikaa. Selkäkrampit ja kuvotuksentunne ovat korvien välissä. Nice.
