128 blogikommenttia + kaksi sähköpostikommenttia osallistuivat arvontaan.
Olin ovela, ja otin luotettavasti kuvan ruudusta, en screenshotia. Kyllä, kuvan ruutu on pölyinen, niin saattaa olla myös oman tietokoneesi ruutu (yritän syyllistää muitakin kuin itseäni…).
Random.orgin generaattorilla voittajaksi tuli Rappiotäti, joka oli 64. vastaaja, jollen aivan väärin laskenut. Täti saa valita mieleisensä kässäpussin noista kuvissa olleista. Tapaamme luultavammin Blogimiitissä viikon päästä lauantaina?
Vastauksia säilytinkysymyksiin oli hauska lukea. Käsityöt näemmä kulkevat mitä erilaisissa virityksissä. Kuljettimina käytetään erilaisia muovipusseja, kangaskasseja, meikkipusseja ja hurjimmilla käsityö kulkee mukana ihan sinällään.
Vaihtokengät hippoihin tai matkalle mukaan suurin osa pakkaa muovikasseihin, kangaskasseihin tai ihan erillisiin kenkäpusseihinkin. Nykyään taitaa olla aika harvinaista ottaa juhliin vaihtokengät mukaan. Harvoinpa minullakaan vaihtokenkiä mukana on vaikka sirojen kenkien kanssa olisi kyllä paljon tyylikkäämpi kuin talvisaappaiden kera. Hippakengät jaksan ottaa mukaan vain erityisiin tilaisuuksiin.
***
Eilen ja tänään istuin aamupäivän pikkutuolilla neulomassa aurinkoläikässä. Tuli jopa vähän kuuma ja pohdin, että lasitettu parveke olisi aurinkoisina helmikuun päivinä todella pop. Muuten pikkutuolilla istuessa neulonta sujuu paljon nopeammin kuin muuten rötväillessä. Ajatella
.
Olen plarannut allaolevaa kirjaa ja tehnyt kaikenlaisia suunnitelmia. Kirja on yksi parhaimmista neule- ja virkkausmallioppaista, jonka tiedän. Haluaisin aloittaa ainakin kymmenen erilaista neulepaitaa, tietenkin itselleni. Mutta kun kaikki edellisetkin neuleet ovat kesken… Ehkä saan aikaiseksi jonkinlaista ryhtiliikettä, etteivät kaikki asiat olisi asenteella “sitku”.
Ne jotka minut tuntevat lähemmin, tietänevät, että olen oikea makeis-connoisseur. No, laadukkuudesta ei ehkä minun karkkivalikoivuuteni ja -innokkuuteni yhteydessä voi puhua, mutta ainakin suhtaudun karkkiin (ja makeaan ylipäätään) suurella mielenkiinnolla ja intohimolla. Kotona minulla on usein niin sanottuja “pahakarkkeja” (kts. alla), jotka eivät kulu kovinkaan nopeasti, koska ne ovat kovia. Pahakarkkeja voi jemmata, että on jotain natusteltavaa, jos tulee paha karkinhimo. Kaikki terveysintoilijat voivat nyt sitten olla hiljaa.
Rainbow-halpismerkkisiä pahakarkkeja saa S-ketjun kaupoista. Kippo on Fire King -merkkiä, kuten maailman söpöin astia, josta postasin lokakuussa. Vanhasta pöytäliinasta ja lakanasta tullee kässäpusseja ja kukkaroita.
18 Comments
Mikäs se tommoinen crotchetti on ja mitä sillä tehdään?
Nuo kyseiset pahakarkit ovat siitä hyviä, että niistä mikään laji ei ole ihan loputtoman paha. Useissa sekoituksissa kun tahtoo olla se yksi todella kamala namu, joka jää kulhon pohjalle suruissaan.
Anonyymi, öö onko tuo joku kompa? Crochet on “virkkaus”.Maria, tosi pahat sekoitukset jäävät kokonaan multa ostamatta, niitäkin on.
Ei ole todellista! Jee! Huutomerkkejä!Tulin todella iloiseksi:-)En osaa sanoa miittiin osallistumisestani vielä juuta eikä jaata, mutta eikähän pussin luovuttaminen uudelle onnelliselle omistajalleen onnistu lähiaikoina muutenkin.
Mun pahakarkit on just niitä äklölötköjä hedelmänamuja. Nuo sun kuvassa olevat ei täällä säilyis ;o)
Noista Hotmix-pussin karkeista on minun mielestäni älyttömän hyviä ne vihreät ufonmalliset namut. Kaikki muutkin kyllä menee pikku hiljaa karkkikipolla vieraillessa, mutta meidän taloudessa ne tuon pussin mustavalkoiset sileät mölleröt jäävät kyllä syömättä. Eivät kelpaa edes miehelleni, joka syö melkein mitä karkkia vain. Kissan leikittämiseen päätyvät ne.Olen muuten huomannut saman, sohvalla mölliessä ei käsityö edisty yhtään niin rivakasti kuin ryhdikkäästi istuessa. Joku imagojuttu selkeästi. :)
Rappiotäti, oikein mukavaa.:) Juu, eiköhän jossain vaiheessa onnistuta törmäämään.Taija K, täydellisen karkin selvittäminen onkin hankalaa. Sitä paitsi mieltymykset vaihtelevat aika usein, tosin suklaa maistuu aina (vaikka se nyt ei olekaan makeinen, jos tarkkoja ollaan).
Eirene, mun mielestä tuossa pussissa parhaimpia ovat punaiset ja vihreät. Ne menevät nopeiten. Mustat ovat jotenkin niin perussalmiakkia, että jäävät vikaksi.
Hauskaa että joku muukin on läytänyt kirjan! Minusta se on superhyvä, ei ehkä maailman esteettisin, mutta paljon siihen mahtuu. Esim Ravelry ei koko teosta tunne :(
Muistaakseni tuon kirjan hankin pai vuotta sitten Akateemisen alesta. The Harmony Guides on kuitenkin aika tunnettu sarja, niin minkäköhän takia ei tunne? Omituista. Kuvat eivät tosiaan ole kauhean esteettisiä ja en tykkää siitä, että kaikki ohjeet on tekstimuotoisia, mutta kaikkea ei selvästikään voi saada.
minustaki kovat karkit on yleensä pahoja mutta tuossa pussissa on hyviäkin, nuo vaaleat pötkylät on mun suosikeja. :)
Olin tosissani. Tai ainakin puoliksi. Ei varsinaisesti kävele vastaan softa-alalla..
Pahakarkki -metodi ei valitetavasti toimi minulla, niin mukavaa kuin se olisikin. Oma makeanhimoni on yleensä aina niin spesifi iskiessään (“haluan juuri fazerin sinistä, en motään muuta” tai “pakko saada missä x hedelmäkarkkeja) ettei silloin edes tee mieli mitään muuta kuin sitä tiettyä. Pahakarkit jäävät täällä aina kaapin pohjalle makaamaan ja minä kipittelen naapurin kioskille herkkuja ostelemaan. Minäpä muuten pakkaan useinkin vaihtojkengät mukaan viikonloppureissuille. Esim. nyt tulevalle Jyväskylän reissulle ajattelin ottaa talvisaappaiden lisäksi sirot nilkkurit. En kuitenkaan koskaan onnistu lähtemään reissuun oikeasti pienen laukun kanssa, joten kengätkin mahtuvat ihan hyvin mukaan.
Minulla on mainio Fire King -mittakannu, jonka löysin kierrätyskeskuksesta, siinä on amerikkalaiset cup-mitat ja se on mukavan pieni, aarteeni. Jossain lehdessä oli juuri, että kokoukset menisivät nopeammin jos ihmiset seisoisivat. Voitkin seuraavaksi kokeilla seisoen neulomista.En ole koskaan pitänyt karkista. Mutta oliiveja voisin hotkia purkillisen yhteen menoon.
Jotenkin mahtavaa, että sinulla on kotona pahakarkkeja eikä hyviä karkkeja. :) Ymmärrän siis kyllä logiikan, koska toisinaan ostan tarkoituksella keksejä, jotka eivät ole erityisen hyviä. Näin niitä tulee todennäköisemmin syötyä yksi (tai no joo, kaksi tai kolme) kahvin kanssa kuin puoli pakettia kerralla…Tuo Ultimate Sourcebook on minustakin hyvä! Vaikka neulon aika vähän, se on todella inspiroiva.
Pahakarkki! Aika hauska ilmaisu! Itselleni siinä tapauksessa pahakarkkeja ovat kaikki muut paitsi punaiset pehmeät hedelmäkarkit ja suklaa. Makeanhimon täytyy kyllä olla hyperkokoa että muuta syön. Ei muuten ihan heti uskoisi kun ulkoista olemustani katsoo.:) Vielä siihen edelliseen arvontakysymykseen vaikka en arvontaan osallistunutkaan; Itselläni on käsityöt enimmäkseen jossakin kangaspussissa, kenkäpussia en omista mutta laikuuttani en kyllä yleensä kuljeta ylimääräisiä kenkiä mukanani. Olisikohan minulla tyylissä toivomisen varaa! Tosi paljon onnea voittajalle! Elina, pussukkasi ovat tosi kauniita!
Mä rakastan kirjahyllyjä ja kovasti yritin tiirata, mitä kirjoja sinulta löytyy.Täällä kanssa yksi makean ystävä. Tosin iän myötä linjat eivät kestä kovin usein tapahtuvaa herkuttelua. Mutta kyllä yksi karkkipäivä viikossa pitää olla. Tosin mitään pahakarkkeja en suostu ostamaan. Tumma suklaa on herkkua.
on kyllä pahoja karkkeja! voi niitä pettymyksen hetkiä kun kaatissäkin sijaan on valinnut joskus tuon pussin!