Denimiä, tiiliä ja kaneja

Taas kerran langasta muovautuikin jotain muuta, kun alun perin ajattelin. Riihivillan paksummasta villalangasta valmistui baskeri, eikä kynsikkäitä.

Baskeri ei ehkä näytä kovin erikoiselta, mutta jujuna olikin, että resorin jälkeen en lisännyt lainkaan silmukoita, vaan neulostyyppiä ja puikkoja 0,5mm suurempaan vaihtamalla baskerin ympärysmitta leveni ”itsestään”. Ensimmäisellä kerroksella neulotaan jokainen silmukka etu- ja takareunastaan (ts. kierroksen lopussa on kaksinkertainen määrä silmukoita). Toisella kerroksella neulotaan aina kaksi silmukkaa yhteen joka toinen oikein ja joka toinen nurin, jolloin toisen kerroksen lopussa on sama määrä silmukoita kuin ensimmäisen kerroksen alussa.

Lankaa meni melkein 100 grammaa eli yksi vyyhdillinen. Neulostyyppi vie aika paljon lankaa ja pinnasta tulee aika reikäinen, mutta kaupunkibaskeriksi tuo aikaansaannokseni on sopiva. Baskeria tuli tänään testattua kävelylenkillä ja puolentoista tunnin aikana ei tullut kylmä, vaikka lämpötila oli muutaman asteen miinuksen puolella.

Pidän kovasta neulospinnan kolmiulotteisuudesta ja tekstuurista. Sain langan kokeiltavaksi Riihivillan Leenalta, joka mietti paksumman langan neulottavuutta ja käytettävyyttä. Riihivillan paksumpi suomenlampaanvillainen lanka on jämäkkää, vaikkei olekaan kovinkaan tiukkakierteistä. Minusta lanka sopii monenlaisiin neuleisiin, pipoihin, lapasiin ja reiluihin ulkoiluneuleisiin.

Sininen lanka on värjätty indigolla ja päästää neuloessa jonkin verran väriä. Suurin piirtein saman verran kuin Menninkäisen letti -säärystimiin käyttämäni Riihivillan lanka.

Kun katsoin itseäni peilistä baskeri päässä, tuli ihan outo olo. En yhdistä sinistä väriä itseeni, yleensä kun en käytä mitään sinistä. Ehkä siis pitäisi opetella käyttämään sinistäkin, ainakin baskerin verran.

On hauskaa, että tutuilta kulmilta löytyy jokaisella kävelyretkellä aina jotain uutta. Iltapäivälenkillä törmäsimme tähän Alppilassa sijaitsevaa vanhaan VR:n (?) asuintaloon.

Viisikerroksisessa talossa toiseksi ylin kerros on muurattu eri värisistä tiilistä kuin muut kerrokset. Jäin pohtimaan syytä tähän. Onkohan yksi junanvaunullinen vain ollut täynnä tummempia tiiliä ja sitten sen tiilivaunullisen tiilet olivat osuneet muuratessa neljännen kerroksen kohdalle? Vai mistäköhän kummallinen tiilivalinta johtui?

Helsingin villikaneista ei enää edes jaksa yllättyä, ne alkavat olla yhtä yleisiä kuin pullasorsat tai pulut. Töölönlahdella ja sen ympäristössä kanit olivat jyrsineet jo huomattavan osan koristepensaiden varsista ja oksista. Seutu saattaa olla aika kaluttua ensi kesänä. Kuvassa oleva yksilö nakersi tyytyväisenä Töölönlahden rannan ruokoryteikköä. Koskakohan kanit oppivat kiipeämään puihin ja syövät Hesperianpuiston lehmuksetkin suihinsa?

You may also like

16 Comments

  1. Aivan ihanan värinen baskeri. Ja tuo koru kruunaa kaiken.Tuo VR:n rakennus on aina ollut minusta todella mielenkiintoinen. Siellä olisi kiva asua, vaikka ympäristö ei kovin kaunis olekaan.Harmittaa citykanien puolesta. Ihmisen aiheuttama ongelma josta nyt sitten viattomat eläimet saavat kärsiä :(

  2. Ikkunatyyppi vaihtuu tuon kyseisen kerroksen kohdalla, joten ensimmäisenä tulisi mieleeni korotus, mutta on toki outoa, että ylin kerros on jälleen sillä oranssimmalla tiilellä. Tiedä häntä. Vasta paikkakunnalle muuttaneena en voi vielä suhtautua neutraalisti pupuihin. Toivoisin vaan, että ihmiset eivät ruokkisi niitä, kun ne ovat niin hirveän kovia lisääntymään ja nayttävät kuitnekin talvella palelevan niin.

  3. ANna, joo mäkin pidän tuosta keksinnöstä. Pitäisi vielä miettiä miten kavennukset saa malliin siistimmin. Katselin jo lankaa seuraavaan versioon.Bullukat, tuo rossi on vanha kirppislöytö ja on jäänyt käyttämättä ehkä liian romanttisuutensa takia. Tuollaiseen reippaaseen baskeriin yhdistettynä synty aika hauska kontrasti.Heidi, tosiaan nuo kaksi ylintä kerrosta on varmaan jonkin verran matalampiakin, olivat varmaan ennen “vähemmän tärkeiden” ihmisten asuntoja.Ninnu, kiitos.

  4. Tosi kivan näköinen baskeri ja sopii sinulle hyvin! Yhtä vaan en ihan ymmärrä, tekotapaa siis mietin. Kirjoitit, että “toisella kerroksella neulotaan aina kaksi silmukkaa yhteen joka toinen oikein ja joka toinen oikein, jolloin…” Siis joka toinen oikein ja joka toinenkin oikein? Eikö siis ollenkaan nurin, vaikka olen nurjiakin silmukoita neuloksessa näkevinäni? Näen ehkä harhoja tai sitten en vaan ymmärrä, mutta haluaisin ymmärtää, sillä idea kiinnostaa. Voistkohan selventää ihmettelijälle?

  5. Tosi ihanan värinen baskeri. Alkoi heti sormet syyhyämään vaikka sekä neule- että virkkuutöitä olisi kesken ihan tarpeeksi. Sitä vaan ajattelin, että mahtaako baskeri värjätä otsan, jos vaikka vähän hikoilee kävelylenkillä? Jos kerran langasta lähtee väriä kutoessa?Me jahdataan mäyräkoirani kanssa Vallilan kaneja melkein joka ilta. Koira on aivan täpinöissään, minä liukastelen perässä ja kanit varmaan nauraa puskissa partaansa kun meitä on niin helppo päästä pakoon.

  6. Hieno baskeri, ja tuossa kuvassa sininen sopii sinulle oikein hyvin. Mallineule on hauskan näköistä. Piti vielä kiittää “Nuolitanssin” ohjeesta. Tein sillä poikaystävän äidille joululahjaksi huivin, mutta nyt vasta sain muutaman huonon kuvan siitä. Ohje oli tosi selkeä ja mukava neulottava!

  7. Nätti baskeri! Minuun on iskenyt joskus viime syksynä myssykuume, harmi vaan, etten ole vielä saanut kuin yhden aikaiseksi. Siksi käytän edelleen pääasiassa pipoja.Minä olin muuten eilen se, joka sinut tunnisti neuletakista. Lähdin vaan sattumalta opiskelukaverin matkaan, kun se lähti noutamaan lankoja.

  8. Anna, ei tuo baskeri ole ainakaan viikon aikana värjännyt. Tosin en ole kovinkaan hikoavaa sorttia, eikä irtoväriä lähde niin paljon.:) Vallilassa on muuten jostain syystä aika paljon mäykkyjä!Colibridreams, en ole vain tottunut sinisen käyttämiseen, vihreät ja punaiset tuntuvat sopivan paremmin. Hauskaa, että tykkäsit huiviohjeesta.Tirpana, ok!Käsveska, tuo paikka kuulostaa lupaavalta. Jos en jo hukkuisi lankaan muutenkin…Mewril, oli hauska tavata.:)

Leave a Reply

Your email address will not be published.