Kehriä, vadelmaa ja kirjoja

Pari viikkoa sitten opettelin töissä uuden neulostyypin, kun asiakas ei saanut neuleohjeesta selvää. Ohjeessa ei loppujen lopuksi ollut mitään vikaa ja kun aloitin neulomaan sen mukaan, ohje olikin aivan selkeä. Minulle käy usein noin: kun yritän kirjoitetusta ohjeesta ihan vain mielessäni miettiä, että miten neulos muodostuu, ei ohjeessa tunnu olevan järkeä. Sitten kun otan puikot ja langat esiin, ohje vaikuttaakin heti täysin selvältä ja hyvin kirjoitetulta. Tosin on turha varmasti mainitakaan, että pidän enemmän piirretyistä ohjeista kuin kirjotetuista. Ruutupiirrokset helpottavat elämää kummasti!

En yleensä ole kovinkaan ihastunut neulostyyppeihin, joissa on pidennettyjä silmukoita, mutta tästä kehrämäisestä mallista pidän jostain syystä kovasti. Aloitin samalla neuloksella tekemään suorakaiteenmuotoista huivia. Lankana on ohut nauhalanka, Hjertegarnin Ribboo, joka on koostumukseltaan soijaa ja bambua. Raskaana nauhalankana se sopii neulostyyppiin hienosti. Langasta tehty neulos tuntuu ihanan viileältä, mutta näihin ilmoihin vähän turhankin kesäiseltä. Huivi ei siis päässe käyttöön ennen kevättä.

Vaikka huivi ei ole vielä aivan valmis, aloin neuloa vadelmanpunaisesta villapuuvillalangasta takkia. Lanka on kevyttä ja viileähköä, takkia voinee käyttää Suomen kesässäkin. Vadelmanpunainen on tällä hetkellä yksi lempiväreistäni.

Sain pari viikkoa sitten WSOY:ltä Sanna Vatasen uuden hurmaavan kirjan:

Kirja on mielettömän ihana ja se on mahtava ideapankki jokaiselle, jolle kertyy tuskastuttavia nöttösiä “näitä voi vielä joskus tarvita” -jämälankoja. Vaikken itse juuri valmiita ohjeita harrastakaan, kirja on mainiota ideamateriaalia. Kirjan ohjeissa yhdistyvät kokeileminen, väreillä leikkiminen ja hauskat oivallukset. Joukossa on helpompia ja vaikeampia ohjeita ja kaikki ideat ovat sovellettavissa monenlaisiin tuotteisiin. Kuvat ovat aivan omaa luokkaansa.

Pitää vinkata toisestakin kirjasta: En ole vielä nähnyt Pitsikirjaa livenä, mutta Pitsiblogi on vakuuttanut. Tosin naisen, joka rakastaa vanhoja pitsejä, vakuuttamiseen ei kauhean paljon tarvitakaan ;)

On upeaa, että Suomessa julkaistaan visuaalisesti laadukkaita ja uusia ideoita sisältäviä käsityökirjoja. Hienointa on se, ettei tehdä ainoastaan “tämän valmistat yhdessä illassa” -tyylisiä käsityöohjeita, vaan kunnianhimoisia ja perinteitä kunnioittavia, mutta samalla uudenlaisia ohjeita.

***

Lopuksi pieni pyyntö: jos jätätte blogiini kommentteja, toivon, että jättäisitte ne uusimpiin postauksiin. Minulle voi laittaa myös suoraan sähköpostia, yhteystiedot löytyvät profiilista.

Continue Reading

Kierrätystehdasta

Nykyään vietän aika paljon ajastani internetin ulottumattomissa, että asiat tuntuvat jo todella vanhoilta, kun niistä bloggaa monta päivää myöhemmin. Nyt pitäisi jo hihkua huomisesta vappuaatosta ja pitkästä viikonlopusta.

Viime päivinä ei ole juurikaan tapahtunut mitään ihmeellistä, voin siis hyvin palata viime viikonloppuun. Vietimme lauantaina mukavan päivän pyöräillen ja piipahdimme Ihmissuhteen kanssa myös Kierrätystehtaalla, joka järjestettiin Kaapelitehtaalla.

Ei siellä nurkassa oikeasti ihan noin synkkää ja pimeää ollut, vastavaloon kuvaaminen pikkukameralla ei ole ihan helppoa.

Tapahtumassa oli omat ständinsä monella jo ennestään tutulla kierrätysmateriaalia hyödyntävällä yrityksellä. Kekseliäitä, laadukkaita ja pieteetillä valmistettuja pientuotteita oli myytävänä vaikka millä mitalla, mutta päädyin ostamaan vain ihanan ”viski-terrierin”, kuten skottiruudullista koiranmuotoista rintarossia nyt nimitetään. Vietto-tuotemerkin rossit olivat todella hienoja, nuo skottiruutuiset koirat minusta makeimpia.

Huomaa hieno ommeltu “karttapussi”, johon rossi pakattiin!

Jäin kuitenkin kaipaamaan kierrätetyistä materiaaleista tehtyjä tuotteita, jotka eivät olisi niin selvästi kierrätetystä materiaalista tehdyn näköisiä. Tämä ei ole moite, koska itsekin teen aina välillä sellaisia iloisenkirjavia tuotteita, joissa näkyy materiaalien alkuperä ja kierrätys.

Häviäisikö tuotteesta idea ja arvo, jos se ei näyttäisi kierrätetystä materiaalista tehdyltä, mutta kuitenkin olisi sitä? Onko kierrätysmateriaalin käyttö noussut itseisarvoksi tuotessuunnittelun kustannuksella? Keksiikö kukaan esimerkkiä (käsityö-)tuotteista, joista ei näe tai ainakaan heti huomaa, että ne on tehty kierrätetystä materiaalista?

***

Kierrätystehtaan vaihtotorilta löysin kaksi SKS:n kustantamaa kirjaa. Martti Rapolan tekstien kokoelma Suomen kielen äännehistoriasta oli oikea löytö! Sanojen etymologian ohella äänne- ja murrehistoria on todella mielenkiintoista. Myös Muuttuva kylä, joka on oikeastaan kolmen erilaisen suomalaisen kylän historiasta ja nykypäivästä (1970-luku) kertova kansatieteellinen tutkimus, oli hauskaa vihdoin saada omaan kirjahyllyyn.

Lauantaina alkanut pyöräilykausi on alkanut tänä keväänä aika mallikkaasti. Hyötypyöräily on tällä hetkellä todella palkitsevaa, kun pyörällä pääsee perille uuteen työpaikkaan kivoja reittejä pitkin (matkalla Kumpulan ja Koskelan puutaloalueet!) melkein nopeammin kuin bussilla.

Minulla on vain yksi marinan aihe: Miksi pyöräilykypärät ovat niin rumia? Mistä saisi kauniin ja sievän kypärän urheilullisen rumiluksen sijaan? Äidille ja Iskälle vielä tiedoksi: minulla ON pyöräilykypärä ja käytän sitä!

Continue Reading

Järjestelyä

Eilen ajattelin muutaman kauniin aurinkoisen päivän takia, että viikonloppunakin varmaan paistaa aurinko ja olin siis suunnitellut kaikenlaista kivaa tehtävää täksi päiväksi. Tänä aamuna sain suurinpiirtein aamukahvin juotua, kun lumisade alkoi. Nyt räntää on tullut noin kymmenen tuntia ja noin kymmenen senttiä.

Tiedän, ei saisi pitää kasveja muoviruukussa. Zamioculcas on siirtymässä vielä tänä keväänä muoviruukusta saviruukkuun.

Ulkoilu siis jäi, mutta sen sijaan olen saanut siivottua ja neulottua. Työpöytänurkkaus on edelleen kaaoksen kourissa ja mielelläni vältän katsomista sinne päin, mutta esimerkiksi ikkunalauta on saanut uuden asetelman.

Suklaarakeita ei ole enää jäljellä yhtään niin paljon kuin muutama tunti sitten, kun kuvan otin:

Olen viimeisen vuoden aikana ostanut paljon vähemmän kirjoja kuin ennen ja hyvä niin. Esimerkiksi käsityökirjoja minulla on liiaksi asti ja nykyisillä pärjäisin luultavammin hyvinkin loppuelämäni. En kuitenkaan voinut vastustaa, kun huomasin, että Ysolda on suunnittelemassa pientä Whimsical Little Knits -neulemallikokoelmaa. Ja tällä viikolla vihkonen sitten tuli postissa.

Sain jo aikaisemmin mailitse pdf-version, mutta paperikirjat ovat kuitenkin aina paljon jännempiä kuin sähköisessä muodossa olevat versiot. Pidän todella paljon Ysoldan suunnittelemista neuleista ja vielä enemmän pidän hänen tyylistään julkaista omia ohjeitaan pienen kokoelman verran. Jotenkin jaksan edelleen fiilistellä sillä, että juuri internet mahdollistaa tuollaisten lahjakkaiden suunnittelijoiden ja neulemalleja kaipaavien neulojien kohtaamisen. Mallien ja kirjasten hinnat pysyvät hyvin kohtuullisina, kun välikäsiä ei ole (paitsi Royal Mail ;) ).

Itse ajattelin aloittaa keskeneräisten projektien loppuunsaattamisen. Tällä hetkellä työn alla on ikuisuusprojektiksi venynyt, viime vuoden maaliskuussa aloittamani Tilli-paita. Tein paitaa jonkin verran viime keväänä, jatkoin hieman syksyllä ja nyt voisi olla hyvä aika saada paita valmiiksi. En ole aikaisemmin neulonut puhvihihoja, eli odotan hieman kauhunsekaisena hihapyöriön neulomista. Jotain ohjeita voisi tietenkin hakea, mutta epäilen, että itselleni tyypilliseen tapaan hakkaan vain päätäni seinään tämän(kin) projektin kanssa. On hassua, että minulla on pitkä pinna ja keskittymiskyky ainoastaan omien neuleprojektieni kanssa.

Continue Reading

Fillariasu

Tänä aamuna ei tarvinnut laittaa kirkasvalolamppua päälle herätessä! Tosin tähän saattoi vaikuttaa ihanan aurinkoisen ilman lisäksi myös se, ettei tänään tarvinnut herätä aikaisin.

Ja aurinko lämmittääkin jo. Olin tänään liikenteessä villapaidassa (ei siis takkia enää) ja reisitaskuhousuissa, tosin vain täällä kotinurkilla. Kunhan tuo lumi ja sohjo vielä sulavat, niin haluaisin näyttäytyä seuraavanlaisessa ulkoiluasussa.

Vapaa-ajanmuotia vuodelta 1935:

Voisin ottaa myös tuollaisen pyörän hameverkkoineen, kunhan siinä vain olisi vaihteet.

Tuollainen housuhame olisi niin pop. Varsinkin nuo merimiestyyliset napitukset sivuissa iskevät. Samanlaiset napitukset voisin kuvitella myös löysiin pellavahousuhin… Ehkä nyt keväällä nähdään ihme ja minä liikun julkisilla paikoilla pitkissä housuissa.

Pidän myös kovasti noista kengistä ja paitakin on mainiosti ulkoiluun sopiva, mutta toisella korvallisella keikkuva baskeri olisi minulle hieman liikaa.

Kuva on Pyrkijä-lehden kansikuva. Minulle ei oikein selvinnyt, vaikka koko vuosikerran olen selannut, että millaisen aatteen lehdestä on oikein kyse. Nuhteettomaan elämään lehdessä kuitenkin kannustetaan.

Tuo kolmekymmentäluvun grafiikka on niin ihanaa. Seuraavaksi alan varmaankin pauhata Bauhausista.:)

EDIT:

Piti vielä lisätä loppuun kuva omasta uskollisesta pyörästäni, koska olen halunnut laittaa tämän todellisen taidekuvan blogiini jo pitkään (huomatkaa suihkukoneen vanan ja fillarin samansuuntainen liike).;) Kuka arvaa missä kuva on otettu?

Continue Reading

Lukemisia lapsille

Viime aikoina, kun pää on täyttynyt päivisin uusista asioista, olen tarvinnut kevyttä iltalukemista. Siispä olen plarannut kirjahyllyäni hartaasti.

Iltalukemiseksi on sopinut monenlaista, niin Rutto ja rukous kuin Tonttujen kutsukin. Jos Wil Huygenin ja Rien Poortvlietin tontuista kertovat kirjat eivät ole tuttuja, kannattaa ehdottomasti tutustua. Kirja tontuista kuulostaa oudolta, tiedän, mutta kirjat avaavat sellaisen maailman, jonka todella toivoisin olevan olemassa.

Tarvitsen luettavaksi lisää kirjoja, jotka eivät herätä suuria tunteita ja eivätkä käsittele tekstiilialaa. Sellaisia kirjoja, joita lukiessa aivot saavat levätä. Melkein hävettää tunnustaa, mutta olen viimeksi käynyt lainaamassa kirjoja kirjastosta vuosi sitten. Opintojen loputtua olen lukenut ylipäätään liian vähän yhtään mitään, lähinnä vain romaaneja. Alamäkeä mennään.;)

Sain idean, johon tarvitsen pieniä koristeellisiä lusikoita. Nyt niitä lusikoita sitten on, ja olen ihmeissäni kuinka ihanan kamalia lusikoita oikeasti on valmistettu tai valmistetaan. Nuo kirpparilta hankkimani lusikat ovat yksittäisinä esineinä minusta kauniita, mutta aterimina pöydässä ne olisivat jotenkin liikaa.

Lusikoiden alla on Carolyn Quartermainen Une décoration de charme -valokuva-/sisustuskirja kymmenen vuoden takaa. Ihastuin suunnittelijan töihin joskus lukioikäisenä ja Quartermaine on nähtävästi pysynyt tyylilleen uskollisena. Minunkaan mieltymykseni eivät nähtävästi ole kovinkaan paljon muuttuneet, koska voisin mieluusti sisustaa kotini “Modern Lace” -tyyliin.

En muista, olenko jo aikaisemmin postannut tämän Kylli-tädin videon, mutta ei sillä niin väliä, vaikka kertausta tulisikin. Biisi sopii nimittäin fiilikseen tällä hetkellä paremmin kuin hyvin!

Continue Reading

Keskellä viikkoa

128 blogikommenttia + kaksi sähköpostikommenttia osallistuivat arvontaan.

Olin ovela, ja otin luotettavasti kuvan ruudusta, en screenshotia. Kyllä, kuvan ruutu on pölyinen, niin saattaa olla myös oman tietokoneesi ruutu (yritän syyllistää muitakin kuin itseäni…).

Random.orgin generaattorilla voittajaksi tuli Rappiotäti, joka oli 64. vastaaja, jollen aivan väärin laskenut. Täti saa valita mieleisensä kässäpussin noista kuvissa olleista. Tapaamme luultavammin Blogimiitissä viikon päästä lauantaina?

Vastauksia säilytinkysymyksiin oli hauska lukea. Käsityöt näemmä kulkevat mitä erilaisissa virityksissä. Kuljettimina käytetään erilaisia muovipusseja, kangaskasseja, meikkipusseja ja hurjimmilla käsityö kulkee mukana ihan sinällään.

Vaihtokengät hippoihin tai matkalle mukaan suurin osa pakkaa muovikasseihin, kangaskasseihin tai ihan erillisiin kenkäpusseihinkin. Nykyään taitaa olla aika harvinaista ottaa juhliin vaihtokengät mukaan. Harvoinpa minullakaan vaihtokenkiä mukana on vaikka sirojen kenkien kanssa olisi kyllä paljon tyylikkäämpi kuin talvisaappaiden kera. Hippakengät jaksan ottaa mukaan vain erityisiin tilaisuuksiin.

***

Eilen ja tänään istuin aamupäivän pikkutuolilla neulomassa aurinkoläikässä. Tuli jopa vähän kuuma ja pohdin, että lasitettu parveke olisi aurinkoisina helmikuun päivinä todella pop. Muuten pikkutuolilla istuessa neulonta sujuu paljon nopeammin kuin muuten rötväillessä. Ajatella

.

Olen plarannut allaolevaa kirjaa ja tehnyt kaikenlaisia suunnitelmia. Kirja on yksi parhaimmista neule- ja virkkausmallioppaista, jonka tiedän. Haluaisin aloittaa ainakin kymmenen erilaista neulepaitaa, tietenkin itselleni. Mutta kun kaikki edellisetkin neuleet ovat kesken… Ehkä saan aikaiseksi jonkinlaista ryhtiliikettä, etteivät kaikki asiat olisi asenteella “sitku”.

Ne jotka minut tuntevat lähemmin, tietänevät, että olen oikea makeis-connoisseur. No, laadukkuudesta ei ehkä minun karkkivalikoivuuteni ja -innokkuuteni yhteydessä voi puhua, mutta ainakin suhtaudun karkkiin (ja makeaan ylipäätään) suurella mielenkiinnolla ja intohimolla. Kotona minulla on usein niin sanottuja “pahakarkkeja” (kts. alla), jotka eivät kulu kovinkaan nopeasti, koska ne ovat kovia. Pahakarkkeja voi jemmata, että on jotain natusteltavaa, jos tulee paha karkinhimo. Kaikki terveysintoilijat voivat nyt sitten olla hiljaa.

Rainbow-halpismerkkisiä pahakarkkeja saa S-ketjun kaupoista. Kippo on Fire King -merkkiä, kuten maailman söpöin astia, josta postasin lokakuussa. Vanhasta pöytäliinasta ja lakanasta tullee kässäpusseja ja kukkaroita.

Continue Reading

Ei vaan mene putkeen, ei.

Viime päivinä on kyrsinyt niin paljon, että tekisi mieleni kirjoittaa lähinnä turistimaiseen tyyliin. Mutta koska kyseinen rouva on oman ilmaisulajinsa mestari, totean täällä nyt vain, että kaikki ei tällä hetkellä mene ihan putkeen. Tällekin elämäntilanteelle ehkä nauraa sitten joskus.

Tässä päivinä muutamina olen lääkinnyt mielialaani esimerkiksi lukemalla harmittomia kirjoja ja kiduttamalla naapureitani huudattamalla Duran Durania.

Eläimet ja muu kotiväkeni (kirj. Gerald Durrell) on ollut lempparikirjojani siitä lähtien, kun sen äidiltäni sain 11-vuotiaana. Kirja kertoo englantilaisperheen elämästä Korfun saarella 1930-luvulla, kirjassa on paljon hauskoja anekdootteja, mutta myös hyvää ajankuvausta. Kuten pokkaripainoksen järkyttävä kansi kertoo, kirja on Oikea hyväntuulen kirja.

Äidilläni on muuten ollut mainio tapa laittaa lahjoittamiinsa kirjoihin omistuskirjoitus:

Samantyyppisiä Oikeita hyväntuulen kirjoja (tätä sanontaa pitänee alkaa viljellä) ovat Sesse Koiviston 1970-luvulla kirjoittamat kirjat, joissa Koivisto kuvaa eläintarhanjohtajan vaimon ominaisuudessa perheensä arkea Korkeasaaressa. Esimerkiksi Eläintarha olohuoneessamme sisältää monta eläinpitoista tarinaa, suosikkini on tapiirinpoikanen Rufuksen seikkailut.

Lopuksi Duran Duranin Rio, josta ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Jos ei muuten, niin videon kahdeksankymmentälukulaisuus ja absurdius naurattaa.

Continue Reading

Fiktiosta faktaa?

Ihmisten usko kirjoitettua sanaa kohtaan tuntuu olevan valtava. Fakta ja fiktio sekoittuu helposti, kun se on kirjoitettu ja varsinkin painettu paperille. Liza Marklundin kahdesta romaanista on noussut hirveä haloo, koska kirjailijatar on tunnustanut, ettei kyse ole tositarinasta, vaikka niin on kuulemma aikaisemmin sanonut.

En tiedä onko Marklund todella ennen antanut haastatteluissa ymmärtää, että kyse on tositarinasta, koska en ole kirjailijan uraa saati haastatteluja sen enempää seurannut. Minusta kuitenkin on lähinnä kummallista, että kun kyse on romaanista

, miten jollekin voi jäädä sellainen kuva, että kyse olisi muuta kuin kaunokirjallisuutta. Olen lukenut kummatkin kyseessä olevat kirjat ja minulle ei tullut mieleenkään ajatella niitä faktana juuri siksi, että ne olivat romaaneja. Sanat “tarina on totta” jossain takakannessa eivät silloin merkitse yhtään mitään.

Myönnän, että joskus minullekin fiktio tekee tepposet. Historiallisia, mutta realistisia romaaneja lukiessa minun täytyy välillä muistuttaa itselleni, että kyse todella on fiktiosta. Esimerkiksi Kjell Westön Missä kuljimme kerran ja pari viikkoa sitten lukemani Raija Orasen Fanny houkuttelevat tuttujen Helsinki- ja tapahtumakuvauksiensa avulla uskomaan, että kyse on todellisesta tarinasta. Olo on ristiriitainen: kun tunnistaa olemassa olevia faktoja, mutta samalla tietää, että osa henkilöistä ja melkein kaikkien henkilöiden toiminta on kirjailijan mielikuvituksen tuotetta.

Hassu esimerkki faktan ja fiktion sekoittumisesta on Anna Kortelaisen syytä. Kortelaisen Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina

on nähtävästi nostanut ihmisten mieliin elävän kuvan Albert Edelfeltin rakastajattaresta, vaikka ei ole olemassa mitään virallisia aikalaisdokumentteja Edelfeltin naissuhteista pariisilaiskokettien kanssa. Kuitenkin yhtäkkiä ihmiset puhuvatkin “siitä Edelfeltin rakastajattaresta”.

Toisaalta tuon käsityksen luomisessa osasyyllinen on kirjan kustantaja. Tammen sivuilla kun lukee: “Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina oli ilmestyessään yksi median eniten noteeraamista ja kiitetyimmistä tietokirjoista”. Tajuan kyllä, miksi tuossa yhteydessä käytetään sanaa tietokirja. Onhan Kortelainen nivonut omaan salapoliisimaiseen selvitystyöhönsä paljon faktaa mikrohistorian keinoin esimerkiksi ranskalaisesta yhteiskunnasta 1800-luvun loppupuolella. Kuitenkin kirjan Virginie, joka on tarinan alku, loppu ja tarkoitus, on fiktiota eli eiköhän oikea nimitys teokselle kuitenkin olisi romaani.

Tällä hetkellä minulla on lukemisen alla Kortelaisen väitöskirja, Albert Edelfeltin fantasmagoria: nainen, “Japani”, tavaratalo. Fanitan Kortelaisen tyyliä kirjoittaa, hänen tuottamansa tieteellinenkin teksti on helposti luettavaa, soljuvaa ja lennokasta. Suosittelen kaikkia Kortelaisen teoksia, shoppaileville naisille erityisesti Päivä naisten paratiisissa on hyödyllinen, sen jälkeen shoppailuaan voi perustella kulttuurihistoriallisilla syillä.;)

Continue Reading

Lomanen, osa 2

Fiilistelen nyt Tallinnan matkaraportilla oikein kunnolla, kun en oikein tiedä milloin seuraavan kerran mihinkään lomalle pääsen.

Söin kolmen päivän aikana ruokaa ehkä viikon tarpeiksi ja täytyy myöntää, että Viru Valge Coolereitakin tuli nautittua useampia. Viru Valgelle kyllä risuja siitä, että he ovat minulta lupaa kysymättä lopettaneet raparperi-Coolerin, tai ainakaan sitä ei mistään löytynyt. Tosin vadelman ja limen makuinen Cooler on myös hyvin raikas.

Mahtavin uusi ruokapaikkatuttavuus Tallinnassa oli pikaruokala 6 Pelmeeni, jossa saa itse valikoida erilaisia pelmeneitä ja lisukkeita kulhoon. Pelmenit ja lisukkeet maksavat 10 kroonia/100g (nettisivuilla tosin hinta 12kr). 6 Pelmeenin pelmenivalikoima on hyvä ja sisustus hauska. Ihmissuhde tosin valisti, että ennen paikassa oli posliinilautaset, nyt pelmenikipot olivat styroksia. Jos pitää pelmeneistä ja kaipaa pikaista ja edullista evästä, niin suosittelen lämpimästi!

Kävimme myös rakkaissa suklaakahviloissani, Kehrwieder Chocolaterie ja Pierre Chocolaterie ovat aina yhtä ihania ja kotoisia paikkoja. Voikohan suklaakonvehteihin ikinä kyllästyä?

Pierre Cholaterien hämyisässä tunnelmassa, lautasella on chilisuklaata:

Yksi uusista käyntikohteista oli Keskustori, jossa emme kumpikaan olleet ennen käyneet. Mielenkiintoinen paikka, ei mikään pittoreski turistikohde vaan tavallinen kansatori, josta saa vaikka mitä ruuasta talvikenkiin. Ulkotorilla bongasin esimerkiksi edullisia emaliastioita, sisällä hallissa alakerrassa kaupattiin tuoreita ruokatuotteita ja ylhäällä muunmuassa vaatteita. Tosin pidän edelleen Jaama-toria (torin virallinen sivu) hauskempana vierailukohteena.

Vietimme aikaa myös Viru Keskuksen Rahva Raamat -kirjakaupassa. Löysin uuden kihnulaisia perinteisiä sormikas- ja lapasmalleja käsittelevän kirjan Kihnu Roosi kindakirjad. Kirjan kaikki mallit ovat ymmärtääkseni Roosali Karjamin (synt. 1935, kuva kirjan kannessa) talteen merkitsemiä.

Löysin myös hyvin kuluneen kappaleen Dress in Ireland -kirjaa, jonka hinta oli alennettuna 99 kroonia. Irlantilaista vaatetusta pronssikaudelta 1900-luvun alkuun käsittelevä kirja tarttui mukaan heti mukaan.

Edellämainittujen juttujen lisäksi ostin itselleni tuliaisiksi muutaman vanhan posliinilautasen. En voi sille mitään, mutta olen jotenkin heikkona oranssikuviollisiin posliiniastioihin.

Kolmen päivän aikana matkatyöksi mukaan ottamani alpakkahuivi edistyi alle puolentoista kerän verran eli matkalla oli paljon muutakin tekemistä kuin neuloa. Malli selkeytyi laivamatkalla Tallinnaan päin: kolmiohuivin sijasta valmistumassa on suorakaiteenmuotoinen huivi.

Kolme päivää Tallinnassa voi käyttää niin helposti vain fiilistelyyn. Emme juuri muuta tehneet kuin istuskelimme kahviloissa ja ruokapaikoissa, kävimme kirjakaupoissa ja ajoimme ratikalla sinnetänne. Toivoisin, että ensi kesänä olisi myös mahdollisuus lähteä muutaksi päiväksi Tallinnaan. Kesällä se kun on aivan eri kaupunki kuin talvella.

Continue Reading

Vanhasta Kotiliedestä

Löysin antikvariaatista muutama viikko sitten Kotilieden vuoden 1928 kirjaksi sidotun vuosikerran. Lehdet ovat olleet mitä hauskinta ja mielenkiintoisinta luettavaa. Esimerkiksi ajan mainokset ovat hellyyttävän kömpelöitä reklaamitoiminnan ollessa vielä verrattain nuorta.

Tosin välillä on tullut surku esimerkiksi Kysymyksiä ja Vastauksia

-palstaa lukiessa. Kysymykset (ja myös vastaukset) kun kertovat yhteiskunnasta, jossa vallitsee tiukka järjestys ja etiketti.

Joukossa on kuitenkin myös hulvattoman hauskoja kysymyksiä ja vastauksia:

Kysymys: Milloin on Isan nimipäivä? Vastaus: Isa on kai lyhennys Isabellasta eikä sellaista ole meidän almanakassamme. Jotta nimipäiväkahvit sentään saataisiin, suosittelemme Irman, Irinen tai Inkerin päivää tai miksi ei joulun alla olevaa Iisakkia. Tällaisten pulmien välttämiseksi huolehtikoon tunnollinen äiti siitä, että tytär ristittäessä saa ainakin yhden nimen, joka on allakassa lukukauden aikana

. (Kotiliesi nro 17/1928)

Vuosikerrasta löysin myös uuden käsityötekniikan (Kotiliesi nro 9/1928). Harvoin löytää uusia tekniikoita, joita ei ole tullut ajatelleeksi ollenkaan. Sisustusryijyä voi tehdä myös neulomalla!

Ryijynukat lisätään joka neljännellä kerroksella jokaisen silmukan väliin. Työn kumpaankiin reunaan neulotaan kolmen silmukan levyiset reunat ilman nukkia, ne huolittelevat ryijyn reunat. Artikkelissa suositellaan pohjalangaksi kierteistä puuvillaa kaksinkertaisena ja nukkalangaksi tavallista ryijylankaa. Ajattelin kokeilla ryijytekniikkaa 10cm x 10 cm -kokoisen miniryijyn verran.

Continue Reading