Jatkuvan (mutta erinomaisen!) viisikkomaisen tankkauksen lisäksi Siuntiossa tuli piipahdettua keskustassa Fanjunkarsissa . Siis siinä samaisessa torpassa, jossa Charlotta Lönnqvist hyysäsi Aleksis Kiveä viisi vuotta, toisin sanoen toimi A. Kiven mesenaattina. Olin jotenkin ennen siinä luulossa, että Charlotta olisi ollut varakkaampi leskirouva, mutta luulin väärin. Charlotta olikin pitokokki, nuorten neitojen talousohjaajatar ja sanotaan hänen myös olleen sudenmetsästäjätärkin.
Alkuperäinen Fanjunkars paloi Neuvostoliiton Porkkala-miehityksen aikana ja vuonna 2006 saatiin valmiiksi aikalailla alkuperäistä rakennusta muistuttava talo. Ankaran yksinkertaista replika-torppaa oli somistettu aikalaistekstiilein, erityisesti pidin sängynpäädyllä roikkuneesta kaitaleista virkatusta torkkuhuovatusta/-shaalista.
Shaali on koristeltu paisley-kuvioin, jotka olivat yksi 1800-luvun muotikuvioista, tosin ennemminkin kudotuissa ja painokuviollisissa shaaleissa. Paisley-kuviot on tehty shaaliin ristipistoin ja nyt shaali on nurjapuoli päällepäin eli siksi kuvio näyttää epämääräiseltä. Shaalimalli on kaunis ja pienellä vaivalla toteutettavissa nykyäänkin.
Helmikirjailtu pikkuliina Fanjurkarsissa:
Siuntiossa on pienehkö, mutta hieno ja todellakin käymisen arvoinen kotiseutumuseo. Opas (siis museovahtimestari) on kokoelmasta enemmän kuin innostunut ja mielellään kertoo kaikista esineistä. Seuraavat kuvat ovat Siuntion kotiseutumuseon esilläolevista kokoelmista.
Kotiseutumuseon hellyyttävin esine on luultavammin sota-aikainen puhdetyö: puisen muistorasian kylkiin on haparoivasti kuvattu puita ja melko ilkeännäköinen valas (vai mikälie kaskelotti).
Kotiseutumuseon virestä voi puikahtaa ylös mäelle, joka ymmärtääkseni on Krejansberget. Näkymät ovat mahtavat ja pronssikautiset hautaröykkiöt samoin. Ensi kerraksi jäi kiipeäminen Skällbergetille, linnavuorelle.
Joku hippi kiipeili hautaröykkiön reunaa, vaikka se on varsin paheksuttavaa.
Mitä tästä kulttuuriretkestä opimme? Ainakin sen, että jokainen kotiseutumuseo on käymisen arvoinen, varsinkin jos on kiinnostunut esinekultturista.
8 Comments
Minusta tuo "hippi" näyttää keski-ikäiseltä mieheltä. Hautaröykkiöllä ei tosiaankaan saa kävellä.
Vaatteet ovat kauniita.
Ei Porkkala ollut miehitetty. Se oli vuokrattu alue samoin kuin Hanko muutamaa vuotta aikaisemmin.
Kangastuksia, "hippi" on todellakin keski-ikäinen mies ja samalla Ihmissuhde.:D Ja ei, hautaröykkiöillä ei saa todellakaan kävellä.
Anonyymi, virallisen kannan mukaan joo, mutta kysypä vain niiltä, jotka joutuivat alueelta lähtemään "vuokra-ajan" ajaksi.
Tuommoiset käynnit ruokkivat usein mielikuvitustakin; voi joskus tuntea eilisen ihan tässä ja nyt. Tekstiilikuvat puhuttelevat.
Hammaslääkärin tuoli on tutun oloinen, lienen istunut lapsena naapurikylän hammastohtorin vastaanotolla samanlaisessa.
Kaikki Aleksis Kiveen liittyvä matkailu on lähtökohtaisesti mainiota. Olispa mielenkiintoista käydä tuolla Fanjunkarsissa!
t. Kivi-herätyksen kokenut
Hyihyi! Voisi luulla jonkun haamun suuttuvan… :D
Hyihyi! Voisi luulla jonkun haamun suuttuvan… :D
Pirle, kyllä, tuollaiset retket laittavat mielikuvituksen liikkeelle ja se on hyvä se. Hammaslääkärin välineisiin kuului myös vanhempia juttuja: esimerkiksi poljettava hammaspora. En haluaisi joutua kokeilemaan!
Hevaa, Fanjunkars on pieni paikka, mutta Siuntiossa on paljon muutakin nähtävää.
Siiri, kuulemma sieltä jo yksi käsi nousi.:) Vakavasti: jos kaikki pönttöilevät röykkiöillä, ne rapautuvat vauhdilla.:/