Lainasimme lauantaina Ihmissuhteen kanssa vanhempieni autoa ja karautimme muutama kymmentä kilometria länteen päin Ihmissuhteen vanhempien mökille Siuntioon. Täytyy sanoa, että kyllä yksityisautoilu on välillä todella mukavaa, kun ei tarvitse lainkaan välittää aikatauluista. Menopeli vain alle ja menoksi!

Itse kuljen henkilöautolla niin harvoin, etten jaksa tuntea huonoa omaatuntoa muutamista “turhista” kilometreistä. Ja eiväthän ne edes ole turhia, jos matkatessa tutustuu kauneimpaan suomalaiseen maaseutuun, Länsi-Uudenmaan lehtoalueisiin ja kulttuurimaisemaan.

Ihastelin pienen kukkatarhan pikkuruisia kukintoja:

Minulle kyllä kerrottiin ylläolevien kukkien nimet, nyt olen ne jo autuaasti unohtanut. Ylemmän kuvan kukinnon halkaisija on noin 1,3cm, alemman 1,7cm.

Makoilin ruohikolla hetken lehdon kupeessa, kun aurinko sunnuntaina suvaitsi näyttäytyä:

Eli lauantaina Kinnusen neiti sai Guméniuksensa ja nyt (ainakin minun mielestäni) kulkee nimellä Gumenska.

Matka Savoon oli rattoisa ja pippalot mitä mainioimmat. Morsian oli upea Belle Modesten puvussa ja sulhanen tuntui ottavan tilaisuuden varsin rennosti. Ruoka oli herkullista, juomat eivät loppuneet kesken, vaikka kuinka tein parhaani, hääbändi osasi asiansa ja tissit olivat taas puheenaiheena, kuten Mari jo mainitsikin. Eli kaikki hyvien juhlien ainekset olivat koossa.

Hääpäivän aamuna paistoi aurinko ja muutenkin sää suosi: onnensade tuli vasta hääväen ehdittyä sisälle hääpaikkaan.

Hääparia juhlistettiin myös modernilla hedelmällisyysriitillä, ilmapalloja päästettiin ilmaan satamäärin. Tosin minä keksin tuon tarkoituksen ilmapallojen vapauttamiselle, ei hääpari. Ymmärtääkseni perheenlisäys on kuitenkin haaveissa.:)

Tanssia ja juhlintaa jatkui ainakin kello kolmeen yöllä. Sen jälkeen oli hyvä mennä kuuman suihkun kautta nukkumaan. Kiitosta vain rouva Guméniuksen (o.s. Kinnunen) vanhemmille vieraanvaraisesta majoituksesta!

Meri ja vuoret, parhautta:

On vaikea miettiä mistä aloittaa Kroatian raportointi, kun mieleen tulee vain kauheaa hehkutusta. Mutta todella, löysin itselleni täydellisen lomakohteen. Nyt voin sitten käydä seuraavat neljäkymmentä vuotta aina lomalla Makarskan Rivieralla Meteor-hotellissa aina kun tarvitsen aivolomaa ja rahavarat antavat periksi.:)

Mikä sitten Kroatiassa niin viehätti? En tietenkään voi puhua koko Kroatiasta, vain Dalmatian rannikosta. Ainakin Makarskan pienen kaupungin parhaat puolet ovat luonto, pittoreskit maisemat, kirkas vesi, vuoret, kaunis satama ja keskustan vanhat rakennukset. Parasta kaupungissa on se, että siellä voi vain olla. Voi ottaa viiniä ja eväitä mukaan meren rantaan ja hengata vähissä vaatteissa. Minulle tuo on maallinen paratiisi. Matkailijoita ei nyt alkukesästä ollut nimeksikään, mutta kesäkuun puolessa välissä on tilanne kuulemma aivan toinen. Nyt pinjametsissä sai samoilla ja istuskella aivan rauhassa.

Huonoja puolia kaupungissa ei oikeastaan ole. Jos ei siksi lasketa sitä, että internet-pisteen tietokoneet ovat 90-luvulta ja hyvin hitaita (ai miten niin olen riippuvainen?!). Tosin näin on kai koko Kroatiassa, tietokonekanta on vanhaa.

Lomamme oli lähinnä olemista

, flaneerausta postikorttimaisissa maisemissa. Olisin voinut jatkaa samaa vielä toisenkin viikon. Minua aktiivisempi siippa olisi tarvinnut lisää kaupunkiretkiä ja lisää vuorikiipeilyä (oma hävettävän huono kuntoni ei yltänyt edes keski-ikäisten norjalaisten tasolle, asialle todella pitää tehdä jotain).

Näkymä piknikpaikaltamme:

Makarskan kaupunki on lomakohteena selvästi vanhempien ihmisten suosiossa. Lapsiperheet ja teini-ikäiset tuntuvat oleskelevan läheisessä Tučepin kylässä. Oli Makarskassakin lapsiperheitä, mutta ei niin paljon, että ilma olisi ollut sakeana lasten kiljahduksista. Matkailijoita oli lähinnä Kroatiasta, Saksasta, Briteistä, Norjasta ja Venäjältä.

Ulkoilupolut on huomaavaisesti ladottu luonnonkivillä, ettei tarvitse kompuroida:

Kansana kroatialaisia ei voi kuin kiitellä, kaikki ovat kohteliaita ja kielitaitoisia. Hintataso maassa on Suomen luokkaa, mutta kroatilaisia tuotteita voi saada edullisemmin. Niitä tietenkin kannattaa suosiakin. Pieniä ihania leipomoita on parin korttelin välein ja niistä saa esimerkiksi pasteijoita ja makeita täytettyä voisarvia. Viini on edullista, täysin kelvollinen pöytäviini maksoi 19 kunaa eli alle kolme euroa.

Ruokakulttuuriltaan Kroatia on tosiaan sekoitus keskieurooppalaista raskaampaa ruokaa ja välimerellistä keittiötä. Kroatiassa osataan siis valmistaa liha- ja perunaruokia, mutta myös pastaa ja salaatteja. Tällaisen ruuanystävän todellinen taivas!

Kuvat ovat siipan ottamia.

Split, St. Domniuksen kellotornista (kork. 60 metriä) kuvattuna:

Tällä viikon reissulla kävimme vain yhdellä pidemmällä retkellä. Hyppäsimme Splitiin menevään bussiin ja vähän yli tunnin päästä olimme perillä kaupungissa. Matkaa Makarskasta Splitiin on noin 70 kilometriä, lippu maksaa 36 kunaa eli noin 5 euroa suuntaansa aikuiselta. Eli suhteellisen halpaa tuo bussilla matkustaminen on. Samoilla busseilla pääsee Dubrovnikiin tai toiseen suuntaan rannikkoa Zadariin ja varmaan vielä pidemmällekin. Bussien taso linjalla vaihtelee paljon: menomatkan bussi oli parhaat päivänsä nähnyt ja siinä ei ollut ilmastointia, takaisin Splitistä tullessa bussi oli aivan uusi.

Historiallisen katsauksen Splitin kaupungista siippa kirjoittanee myöhemmin Tempus omnia revelat -blogissaan. Siippa kävi arkeologisessa museossa, minä sillä aikaa etnografisessa museossa ja shoppailemassa (ts. kiertelemässä ja pällistelemässä Vanhassa kaupungissa). Unescon maailmaperintölistalle päässyt Split on kummallinen kaupunki: Vanha kaupunki on rakennettu keskiajalla 200-luvun roomalaisen ”huvilan” sisälle.

Etnografinen museo (osoite Severova 1) oli pienoinen pettymys. Kuvittelin etukäteen, että museossa olisi ollut Kroatian rikasta tekstiiliperinnettä ja että olisin päässyt kyyläämään tekniikoita ja tekstiileitä lähietäisyydeltä. Kävi kuitenkin ilmi, että vuonna 2005 uudelleen avattu museo on pieni ja kokoelma melko olematon. Etnografisen museon kokoelmat käsittääkseni tuhoutuivat melko täydellisesti toisen maailmansodan aikana liittoutuneiden pommittaessa (jos nyt jotain kroatiankielisistä teksteistä tajusin). Kokoelmat ovat olleet sitä ennen esillä olleista valokuvista päätellen varsin kattavat.

Museossa oli kuitenkin mielenkiintoinen teemanäyttely kroatialaisista Slavonijan alueelta kerätyistä hääpeitteistä. Peitot ovat 1800-luvun lopusta ja 1900-luvun alusta ja niissä näkyy ihastus sen ajan uusiin teollisiin kirkkaisiin väriaineisiin. Näyttelyn nimi on kuvaava Dvoje leglo – troje osvanilo!

(Kaksi menee vuoteeseen, kolme nousee sieltä!) eli peitteiden kirjotut kuviot ovat täynnä hedelmällisyyssymboleita. Itse ihastui peitteiden naivistiseen kuviointi- ja kirjontatekniikkaan. Tuollainen peitto olisi oiva häälahja parille, jonka tietää toivovan jälkikasvua. Työtä kirjottu peitto vain tietää aika paljon.

Valitan kökköjä kuvia, jotka on vielä törkeästi kuvattu näyttelyjulkaisusta, mutta en löytänyt netistä peitteistä minkäänlaisia kuvia:

Löysin onneksi pienen kirjasen krotialaisista kansanpuvuista makarskalaisesta kirjakaupasta ja netistä tietenkin löytää aina lisää. Parasta on kuitenkin aina nähdä tekstiili luonnossa, tekstuureja ja tekniikoita ei kuvissa pysty täydellisesti toistamaan. Zagrebin etnografista museota odotellessa…

Splitin kaupungissa ostosmahdollisuudet riippuvat siitä, mitä haluaa ostaa. ”Kansainvälistä muotia” ja merkkivaatteita Splitistä saa, jos niitä kaipaa. Torialueelta Hopeaportin luota löytyy vaikka mitä, suurin on tietenkin turistikrääsää, mutta myös kaupungin asiakkaat ostavat alueelta päivittäistavaroita, ruokaa ja tekstiileitä. Itse löysin torilta kaksi mm. nappeja ja vetoketjuja myyvää pysyvää kojua (osoite on Hrvojeva ulica 1). Hinnat ovat suurin piirtein Suomen tasoa. Saman ”ketjun” kauppoja löytyy myös Vanhan kaupungin kujilta. Myös pari kangaskauppaa bongasin, en tosin laittanut osoitteita muistiin.

Kangaskaupan ikkuna (kauppa sijaitsee Kalatorin lähellä):

Torilta ostamiani metalli-, muovi-, helmiäis- ja kookosnappeja:

Sattumalta löysin vielä Vanhasta kaupungista yhden nappeja, nauhoja, ompelukoneita ja muita käsityötarvikkeita myyvän kaupan. Kaupassa oli myös pieni valikoima kroatialaisia neulelankoja. (Osoite on Subićeva 3). Ostin kokeiltavaksi merseroitua puuvillaa (kerä 14 kn, noin 2 euroa) muutaman kerän.

Kroatilainen emalivati on makarskalaisesta torikaupasta, hintaa sillä oli 12 kn eli alle kaksi euroa:

Lehtikioskeja on kaikkialla, mutta kroatialaisia neulelehtiä ei tunnu olevan olemassakaan. Kroatia on pieni maa kuten Suomikin ja italialaiset sekä saksalaiset neulelehdet ovat yleisiä.

Split on turistien kansoittama kaupunki ja vaikka ihmisiä ei olekaan yhtä paljon kuin esimerkiksi Firenzessä, minulle tuli hieman ikävä olo. En pidä yhtään ihmispaljoudesta enkä varsinkaan turisti-ihmispaljoudesta. Onneksi palatsinkin alueella sai olla melko rauhassa, kun meni vähän sivummalle pienille kujille.

Kellotornissakaan ei ahdistanut ihmispaljous! St. Domniuksen kellotorniin kiipeäminen (maksaa 10kn/n.1,5€) oli hauska kokemus, en ole ennen torneihin kiipeilyä harrastanut. Huterat metalliportaat hieman hermostuttivat alastullessa, mutta järkeilin, että jos ne kestävät arviolta 120 kiloisen saksalaismiehen, niin kyllä kai ne kestävät suomalaisen normaalipainoisen naisenkin.

Tornissa sitten tuuli:

Splitin retken kuvat ovat siipan ottamia.