Fillarill’

Kaikki, jotka tätä blogia ovat vähän pidemmän aikaa seuranneet, tietänevät, että olen armoitettu sohvaperuna ja urheilunvihaaja.

Mutta nytpä kuuluu aivan kummia: olen koukussa pyöräilyyn ja parin päivän tauko saa levottomaksi. On ihanaa mennä vain ja viilettää ajattelematta yhtään mitään kuin ehkä seuraavaa ylämäkeä.*

Mieleeni myös hiipinyt muuan pelottava ajatus: onko ihmisten motivaatio suorittavan liikunnan harrastamiseen ylipäätään sama kuin minulla nyt? Onko tarkoituksena vain tyhjentää aivot, viettää hetki pois omista ajatuksista?

*) Bonuksena vyötärö ja lantio ovat kummatkin kaventuneet neljä senttiä kahden kuukauden aikana ja rintavarustuskin on (onneksi) pienentynyt, mutta painoa on tippunut vain kilon verran. Lihaksia on ehkä siis tullut lisää?

You may also like

17 Comments

  1. Jäämme siis odottelemaan uuteen urheiluharrastukseen sopivaa tyylikästä ja naisellista "sporttipuvustoa".:)

  2. Aktiiviliikkujista en tiedä, mutta ainakin eilen, ajellessani autolla töistä kotiin, totesin että olen sen verran pahalla tuulella, että on lähdettävä vähän lenkkipolulle puuskuttamaan, etten ole kotiväelle ikävä. Ja niin läksin. Mitään en jaksanut juosta, kävelin vaan, mutta kotiin palasi paljon paremmalla tuulella varustettu äiti ja vaimo. Että aivojen nollaus toimi ainakin tällä sohvaperunalla.

    Hienosti olet kroppaasi kavennellut, hatunnosto!

  3. Outi, tähän mennessä olen panostanut sen verran, että olen ostanut yhdet housut. Muuten hameilla mennään. Muttei sitä ikinä tiedä milloin pimahdan ja täällä alkaa vilahdella jotain tosi outoja vaatekappaleita.:)

    Samma, tosi hyvä jos toimii tolla tavalla. Itsellä tuo liikunta ei erityisesti paranna mielialaa, muttei se tosin sitä huononnakaan. Piti vähän noilla mitoilla kehaista, kun yleensä aina vain valitan kropastani.:)

  4. Sitäpä sitä. Kyllä mie käyn lenkillä lähinnä päätä tyhjentääkseni. Stressi ja kireä olo on muisto vain, kun käy revittelemässä kunnolla. Kunnon kohoaminenkin on tietty hyvä juttu, mutta ei se mulla ainakaan motivaattorina toimi.

  5. Mä olen nyt onnistunut saamaan lenkkeilyn ja joogan niin tärkeiksi itselleni, että aivan PAKKO joka päivä jotain tehdä, muuten hajoo pää. Ensimmäinen viikko oli tuskaa aamulla nousta tekemään mitään, mutta nyt jo melkein joka toinen aamu kykenen, ja välillä käyn muutamaankin kertaan päivässä kävelyllä.

    Sykemittari on maailman paras kannustinväline ja sen käytössä edistymisen huomaa heti ja nopeasti.

    Ai niin ja lopetin muuten sen tyhmän tupakan polton heti alkuunsa :)

  6. Tess, ehkäpä mun pitäisi lisätä tehoja, kun ei toi liikunta oikein jälkikäteen miltään tunnu.

    Susanna, tuo nykyelämäsi kuulostaa pelottavan tervehenkiseltä.;) Mut hyvähyvä! Mä en oikein perusta mistään laitteista ja sykemittarin sijaan käy oma pumppu: toukokuussa fillaroidessa meinas sydän prakata ja keuhkot hirttää kiinni, nyt menee mäet kun vettä vaan!

  7. Onnittelut sinulle! Päätä minäkin lenkkeilemällä tyhjennän ja yleensä saankin paremman mielen ja olon, mutta tämän viikon poikani joukkueen futisedesottamuksia Hesa Cupissa seuranneena sanon, että penkkiurheilu ei rentouta… Omakin sydänkin välillä pamppaili, mutta jouduin todistamaan myös aivan äärimmäisiä reaktioita, kun suhteellisen tavallisesta äidistä kuoritui huutava ja kiroileva monsteri. Ja rauhoitusyritykset saivat tässä henkilössä aina vaan uuden vaihteen päälle. Pelottavaa.

  8. Minä löysin tänne blogiisi erikoisella tavalla. Kirjekaverini Canadasta lähetti minulle lehtileikkeen ,joka on ilmestynyt siellä viime maaliskuussa(Canadan Sanomat) Ja siinä oli juttuja suomalaisista bloggaajista. Niin minä tulin katsomaan ja kivan blogin löysin. Aivan hurmaavia huiveja sulla täällä muun muassa!

  9. Fillarointi on varmaan ainoa laji, jossa en itse tunne mitenkään urheilevani. Nautin joka hetkestä (no ylämäki on ylämäki, silti). Heti kun lapsena sain luvan poljin yksin kotoa mummolareissuille Vallilaan ( 9km suunta junaradan vartta pitkin). Nautin siitä, että Hesassa voi polkea luonnon keskellä ja silti olla kaupungissa. Voi valita asfalttireittejä ja sitten ei. Nyt kun mummoa ei ole, viimeksi poljin Vantaan joenvartta pitkin Arabianrantaan. Minulla muut lajit, kuten matkan uinti tai soutulaite, ovat niitä aivon tyhjennys kuntolajeja. Pyöräillessä katselen luontoa jos vauhdiltani ehdin.

  10. Fillarointi on varmaan ainoa laji, jossa en itse tunne mitenkään urheilevani. Nautin joka hetkestä (no ylämäki on ylämäki, silti). Heti kun lapsena sain luvan poljin yksin kotoa mummolareissuille Vallilaan ( 9km suunta junaradan vartta pitkin). Nautin siitä, että Hesassa voi polkea luonnon keskellä ja silti olla kaupungissa. Voi valita asfalttireittejä ja sitten ei. Nyt kun mummoa ei ole, viimeksi poljin Vantaan joenvartta pitkin Arabianrantaan. Minulla muut lajit, kuten matkan uinti tai soutulaite, ovat niitä aivon tyhjennys kuntolajeja. Pyöräillessä katselen luontoa jos vauhdiltani ehdin.

  11. Tuija, kiitos. Ehkä penkkiurheilu onkin vähän eri asia, varsinkin jos kyseessä on jälkikasvun peli.

    Intsu, hauskaa kuulla, että tuon jutunkin kautta tänne löydetään.:)

    Marianne, tässä saattaa olla kyse siitä, että mä en muuten urheile oikeastaan ollenkaan. Tai siis mulla taas reipas kävely ehkä tuottaa samanlaisen tunteen kuin sulla pyöräillessä. Helsingistä kyllä löytyy hienot maastot pyöräilyyn!

  12. Hei!
    Siis poljetko pitkiä matkoja? Minä haluaisin parin vuoden takaisin mittoihin, mut kuitenkaan motivaatiota ei riitä. Töihin olen polkenu 12 km suuntaansa, mut sateella/kylmällä ei inspaa. Hyvin saa pään tyhjennettyä esim työasioista kun menee enempi aikaa kuin autolla hurauttaessa.
    Sirpa

  13. Hei!Siis poljetko pitkiä matkoja? Minä haluaisin parin vuoden takaisin mittoihin, mut kuitenkaan motivaatiota ei riitä. Töihin olen polkenu 12 km suuntaansa, mut sateella/kylmällä ei inspaa. Hyvin saa pään tyhjennettyä esim työasioista kun menee enempi aikaa kuin autolla hurauttaessa. Sirpa

  14. Sirpa, en vielä ole uskaltautunut millekään pitkille reissulle, pyöräni on sen verran raskas ja vanha. Haaveena on, kunhan uuden pyörän saan hankittua, tehdä vähän pidempiäkin päivämatkoja. Nyt päivittäiset pyörälenkit eivät päätä huimaa: työmatkoina 10 km ja siihen viime aikoina päälle vielä tunnin lenkki. Eli yhteensä noin 25 km. Minunlaiselleni sohvaperunalle se on hyvin.

    Anpali, hauskaa että pisit huivimallista. Hauska tietää, että malli toimii pellavalangallakin!:)

Leave a Reply to Anonymous Cancel reply

Your email address will not be published.