Yksi lempiblogeistani [varoitus: sis. myös K18 -matskua] Fuck you very much -kuvablogi linkkasi The SCAR Project -sivulle. The SCAR Project näyttää sen mitä vaaleanpunaiset Roosa nauha -kampajat eivät: Pysäyttäviä kuvia 18-35 -vuotiaista rintasyöpään sairastuneista ja sen vuoksi rintansa menettäneistä tai arpeutuneista naisista. Valokuvat ovat hyvin kauniita aiheestaan huolimatta ja niissä näkyy kauhean sairauden voittaminen ja toivo uudesta elämästä. Naiset ovat kauniita ja naisellisia,vaikka heiltä onkin poistettu jotain, mikä koetaan naisen kehon tärkeäksi osaksi. Voimaannuttavan valokuvauksen idea toiminee tässäkin projektissa.
Ja vaikka kuvia katsellessani päällimmäisinä tunteina olivat suru ja myötätunto kuvien naisten puolesta, tulin samanaikaisesti suunnattoman onnelliseksi omasta terveydestäni. Liian harvoin olen tietoisesti onnellinen ja kiitollinen toimivasta ja terveestä kropastani, vaan kitisen muutamasta liikakilosta, selluliitista ja olemattomista kolotuksista.
Tästä muistutuksesta siis kiitos, tällä mennään toivottavasti pitkään.
3 Comments
No sitä olen miettinyt. Että mitä ihmeen apua on siitä vaaleanpunasesta silkkinauhasta (tai vaaleanpunasista kattiloista/saksista/kännykkäkoruista/you name it) niille, jotka sairastaa syöpää. Alkuperäsen AIDS-nauhan suhteen idea toimi, positiivisuus on stigma ja oli sitä vielä enemmän kampanjan alkuaikoina – sitä stigmaa on pystytty ehkä vähän lieventämään julkisella tuella.
Sehän on hyvä, jos taustalla on ajatus sukupuolittuneen sairauden tuomisesta esille sinä oikeana vammauttavana/tappavana/vakavana sairautena, joka se on. Sairauden, jota ei kenties ole pidetty tärkeänä sen takia, että se on naisten sairaus. Mutta kaiken maailman vaaleanpunanen tilpehööri tuntuu ihan silkalta tuotteistukselta.
Mun äidillä oli rintasyöpä kaks vuotta sitten ja nyt on jotain jälkihäikkää. Enkä koe kyllä kostuvani niistä nauhoista yhtään mitään.
Oh, puhutteli, kosketti…
Lotta, mä olen myös miettinyt sitä, että kuinka paljon tuosta Roosa nauha -kamppiksessa on kyse tuotteistamisesta ja kuinka paljon se oikeasti hyödyttää syöpätutkimusta. Jos hyödyttää, niin ihan loistavaa, en ole asiaan perehtynyt. Joku siinä kuitenkin häiritsee, en tiedä onko se vaaleanpunaisuus vai kaikki kamppikseen liittyvä krääsä.