Opetusharjoittelu peruskoulussa loppuu viikon päästä ja sen jälkeen ajattelin nukkua kaksi viikkoa putkeen… Mutta eihän se käy, aikuisopetusharjoittelu alkaa jo helmikuussa ja jossain vaiheessa pitäisi kasvatustieteen prosemmakin saada valmiiksi. Onneksi en ottanut tällä keväälle kovinkaan paljon muita opintoja, muuten vaipuisin epätoivoon. Ja vaikka töitä opintojen lisäksi ei kovin paljon ole, työ vie kuitenkin suuren osan “opiskeluvapaasta ajasta”. Koko ajan väsyttää ja tekee mieli suklaata ja kolaa.

Ensimmäinen pidempi opetusharjoittelu peruskoulussa on kuitenkin mennyt yllättävän hyvin. Eilen oli tunnilla ensimmäistä kertaa rauhallinen olo, en jännittänyt yhtään. Toivottavasti olo jatkuu tänään.

Tässäpä tämä virkatun sydämen ohje. Kannattaa otta huomioon, että ohjeen on tehnyt ihminen, joka ei tee yleensä mitään ohjeista, ainakaan käsitöitä. Sydänlaukunkin sydämissä on suuriakin eroja silmukkamäärien suhteen. En siis ota vastuuta yhtään mistään. ;)

Ainoa kokonaan ohjeesta tekemäni neuletyö on Roosa-huivi. Eilen kuitenkin aloitin hirveän jahkaamisen jälkeen Kirin tekemisen. Materiaalina on viime lauantaina hankkimani violetinsininen kidmohair, joka on ihan JÄRKYTTÄVÄN ohutta, 250 metriä/25 grammaa. Alkuhankaluuksien jälkeen työ on kuitenkin alkanut sujua. Mallikerta on oikeastaan todella helppo. Ainoa mikä ahdistaa on se, että kidmohair ei todellakaan halua purkautua. Virheitä ei siis kannattaisi tehdä ollenkaan… (Niitä on huivissa jo ainakin yksi).

…ovat nekin ovat nyt valmiit. Tiedot samat kuin edellisen postauksen kettulapasissa.

Kettu käytössä:

Kettu-lapaset näyttävät aluksi hieman alakuloisilta:

Mutta sitten blogikettu Regina tutustuu lajitovereihinsa:

Linssiluteita kummatkin:

Kettu-lapaset ovat vihdoin valmiit. Pitää vähän huoahtaa ennen kuin jatkaa susilapasten silmien ja kuonojen kirjomista. Pidän yleensä kirjomisesta, mutta kun nyt silmistä ja kuonoista pitäisi tulla keskenään saman kokoisia. Se vähän stressaa.

Lapasten materiaali on paksu Pirkkalanka ja huovutin lapaset käsin. Kutistuminen oli ehkä noin 30 prosenttia. Korvat neuloin erikseen ja kiinnitin vasta huovutuksen jälkeen, koska halusin, että ne ovat pystyssä. Lapaspariin meni noin 120 grammaa lankaa, puikot nro 4,5. Kirjonta on tehty helmilangalla ketjupistoin.

Ketut näyttävät hieman hamsterimaisilta, mutta kyllä ne käyttöön kelpaavat.;)

Tänään saan kettu- ja susilapaset valmiiksi. Toiselta ketulta puuttuu vielä kuono ja susilta silmät ja kuonot, mutta valmista tulee tämän vuorokauden puolella. Siksi päätin hieman ennakoiden palkita itseäni langalla. Kellanvihreästä Létt Lopista tulee villatakki tai kaarrokeneule ja Fontyn Kidopale -kidmohairista kolmiohuivi. Olen ihan ihmeissäni, että kerrankin en ostanut punaista lankaa. Viimeistelyviikot eivät taida jatkua vähään aikaan.;)

Nyt voisi sitten tulla kesä:

Vuorikankaan kiinnitin ronskisti ei-niin-suorilla pistoilla.

Näyttääköhän Halinallejen oksennus tältä?

Nyt se sitten on valmis! Työn tekeminenhän alkoi jo lokakuussa. Sydämiä toista laukkua varten on jo jonkin verran kasassa, mutta en tiedä milloin tuo toinen laukku valmistuisi. Laukkuun on käytetty Kesäpirkkaa, Novitan virkkauslankaa ja sekalaisia jämälankoja. Bambuiset kahvat ostin jo puolitoista vuotta sitten kesällä ja vuorikangas on jämäpala. Laukun tekeminen ei tullut siis nyt kovin kalliiksi.

Siperialaisia -sarja tulee Ylen Radio Ykköseltä torstaisin klo 10.30 ja uusintana 22.35 samana päivänä. Sarja on uusinta viime keväältä Tänään folkloristiikan professori Anna-Leena Siikala kertoi kenttätöistään hantien parissa. Mukaan mahtui paljon mielenkiintoista, mutta hauskin mielestäni oli kertomus hantien illanvietosta: Siikala oli osallistunut hantisuvun illanviettoon, jossa perheen poika oli halunnut soittaa nykyaikaista rockmusiikkia. Sitä oli sitten soitettu ja vanha hantimummo oli kysynyt Siikalalta, että haluaisiko tämä tanssia hänen kanssa. Siikala oli vastannut että kyllä, jolloin mummo oli sanonut, että hän ei osaa muuta kuin karhutanssia. Siikala oli tähän sitten todennut, että hänkin haluaisi oppia karhutanssia. He sitten tanssivat ikivanhaa karhutanssia rockmusiikin tahtiin.;) Kertomuksesta huomaa, että hantien kulttuuri voi pysyä elossa pienissä asioissa, vaikka elinolosuhteet muuttuisivatkin ja venäläisten sulauttamispolitiikka yhä jatkuisi.

Siperialaisilla kansoilla ei mene hyvin: Allekirjoita vetoomus Marin kansan puolesta, jos et ole jo allekirjoittanut.

Seuraava kyllä haastaa Ilun postaaman neulekypärän:

Korvansuojukset?! Ehkä tuo on tarkoitettu käytettäväksi esim. baskerin alla, muuten en kyllä ymmärrä.

Seuraava on kyllä aika kova myös: Piippua poltteleva golfaava dandy?

Kuvat ovat kirjasta Kaunis neuletyö (WSOY, 1947).

Pyörin tänään tiedekunnan kirjastossa ja matkaan mukaan lähti muutama neulekirja. Paljon uusia inspiraationlähteitä!

On mennyt jo pari päivää, etten ole tehnyt omia käsityöprojektejani. Sille on hyvä syykin, teen parhaillaan opintoihini kuuluvaa harjoittelua, ja siihen ja sen suunnitteluun menee ihan tuhottomasti aikaa. Opetan muunmuassa viidesluokkalaisille erilaisia solmeilu- ja punontatekniikoita. Ujutan mukaan omia suosikkejani kuten iskunauhan. Olen itse ennen tehyt iskunauhaa ainoastaan ohuesta Pirkka-langasta, nyt olen tehnyt opetusta varten malleja paksummasta puuvillalangasta. On ihanan nautinnollista, kun kaunis punos syntyy nopeasti ja siitä erottaa rakenteenkin selkeästi. Mihinköhän kaikkeen iskunauhaa voisi käyttää?8)

Itse piirretty ohjekuva kolmepohjukkaista iskunauhaa varten, lapsiparat eivät tästä kyllä saa tolkkua.

p.s. Vieroitusoireita kyllä on, kun ei ehdi tehdä omia käsitöitä. Onneksi loppuviikosta on vapaata.

Kummalliset tavat -meemin heitti minulle Ilu

. Tarkoituksenahan oli siis listata viisi outoa tapaansa ja lähettää meemi viidelle ihmiselle eteenpäin.

1. Kontrollifriikkiys ja ajanmääreet

Ne liittyvät selkeästi yhteen. Minulla pitää olla selkeä tieto siitä mitä tehdään ja milloin tehdään. Minulle ei esimerkiksi riitä, että tiedän, että kaupungille ollaan lähdössä klo neljältä iltapäivällä. Minun pitää tietää, että olemmeko lähdössä kello kolme vai kello neljä. Lisäksi minun mielestäni “puoli tuntia” on tasan 30 minuuttia, ei 20 tai 40.

2. Margariinipurkin foliokansi

Se pitää ottaa pois, heti kun margariinipurkki ensimmäisen kerran avataan. En tajua, kuinka se ei jotain ihmistä häiritse.

3. Tuotelaput vaatteissa

Leikkaan aina ne paitojen sivusaumoissa olevat pesuhjelaput irti. Muuten ne raapivat ja kutittavat, varsinkin kun nykyään ne ovat jopa kolmisivuisia, koska ohjeet pitää olla niin suomeksi kuin vinkuintiaksikin.

4. Puolillaan olevat teemukit ja cokislasit

Siippa huomauttelee tästä: Valmistan useimmiten ison mukillisen teetä, mutta unohdan kokonaan juoda sen tai sitten muki jää puolilleen. Viime viikkoina ole huomannut, että samaa tapahtuu myös cokislaseille. Kylmä tee on hyvää, mutta haalea väljähtynyt kolajuoma ei.

5. Ruokapöytänä sänky tai työpöytä

Olen asunut melkein koko aikuisiän asunnoissa, joissa ei ole ollut ruokapöytää, tai keittiö on ollut muuten vain niin ankea, ettei siellä ole halunnut syödä. Nyt kun on oma koti ja oma ruokapöytä, niin en edelleenkään osaa syödä ruokapöydän ääressä. Se on jotenkin niin epämukavaa.

Eivät nämä ole niin kummallisia tapoja, mutta enhän minä olekaan kummallinen, maailma on.;)

Haastan Särmän, Tikrun, Pirkon, Siippani ja Pikkuveljeni vastaamaan tähän meemiin. Ja älkää sanoko, että ette harrasta meemejä.