Urbaani eläin

Viime lauantainen Kulutusjuhla ry:n järjestämä piknik on saanut huvittavan paljon huomiota, tosin aivan eri asian tiimoilta, kuin etukäteen ajattelin. Tämän päivän Hesarissa oli juttua siitä (en ole itse asiassa paperiversiota itse edes nähnyt, kun minulle ei Hesari tule [nettiversio]), miten poliisi keskeytti idyllisen parkkipaikkapiknikkimme kesken kaiken. On epäselvää, rikoimmeko jotain lakia vai emme, asiaa selvitetään parhaillaan. Mutta tarkoituksena ei siis ollut tehdä mitään rikollista.

Ikävä kyllä piknikin keskeytyminen poliisin toimesta on saanut pääosan piknikkiä käsiteltäessä, vaikka näin ei tietenkään ollut tarkoitus. Kulutusjuhlan tavoitteena oli järjestää hyväntuulinen piknik, jonka ideana oli pohtia autoilun ja ihmisen suhdetta kaupunkitilassa sekä herätellä ihmisiä ajattelemaan auton käytön tarpeellisuutta ja kyseenalaistamaan, että onko kaupunkirakenteen muokkaaminen autojen ehdoilla järkevää.

Itse tiedostan olevani onnellisessa asemassa: Helsingin kantakaupungissa asuva lapseton nainen ei tarvitse autoa yhtään mihinkään. Fillarilla ja julkisella liikenteellä pääsee kun tarvitsee ja kokopäivätöissä käyvänä minulla on myös varaa taksiinkin silloin tällöin. Olen autoton ja ajokortiton omasta tahdostani.

Tajuan, että kaikki eivät ole samassa tilanteessa minun kanssani. Mutta sitä en ymmärrä, miksei kaupunkirakennetta Helsingissä automaattisesti suunnitella tiiviiksi ja palveluita helpommin saavutettavaksi. Matti Vanhasen ”hajakeskitetty himmelimalli” aiheuttaa minussa vilunväreitä. Kliseisesti sanottuna minusta kaupunkien pitäisi olla ihmisen kokoisia. Palveluiden pitäisi olla saavutettavissa helposti, kävellen tai pyöräillen. Siitä hyötyisivät kaikki.

Ihmiset viihtyvät ja haluavat asua erilaisissa ympäristöissä. Kyselyiden mukaan suuri osa suomalaisista tosiaan haluaisi sen omakotitalon järven rannalta koivumetsän katveesta. Minua aina mietityttää, ketä nuo ihmiset ovat, koska omassa tuttavapiirissäni ei heitä ole. Toisenlaisesta kysynnästä kertoo myös se, että kiinteistöjen hinnat Helsingin kantakaupungin alueella ovat korkeat. Joidenkin ihmisten täytyy siis todella rakastaa tätä kivierämaata, koska he vapaaehtoisesti tunkevat asumaan tänne kylmään ja kovaan kaupunkiin ja maksavat vielä itsensä kipeäksi siitä ilosta.

Minä olen yksi heistä. Rakastan Vallilaa, vilkasliikenteistä Mäkelänkatua ja sieltä kantautuvaan raitiovaunujen kirskuntaa. Minusta on hienoa, että samassa korttelissa on videovuokraamo irtokarkkilaareineen ja lähipitseria, aivan vierestä löytyy myös kioski, apteekki, lähikauppa ja monta muuta palvelua. Minusta on ihanaa puikahtaa ulko-ovesta kadulle jolla kulkee ihmisiä. On mieletöntä, että baariin voi kipaista lähikortteliin tai jos ihan hurjaksi heittäytyy, 15 minuutissa kirmaa omin pikku-jaloin Kallion puolelle baariin. Töihin hurautan pyörällä alle 20 minuutissa, keskustaan  tai toiselle puolelle kantakaupunkia 15 minuutissa.

Minä olen urbaani eläin. Meitä on paljon ja meidät tulee ottaa huomioon kaupunkia suunniteltaessa.

P.S. Vallilan Nuorisojärjestöön voi liittyä Facebookissa.

You may also like

32 Comments

  1. Muuttaisin heti sinne järven rannalle jos siellä vaan vittu soikoon oisi töitä! Anteeksi ruma kielenkäyttöni :D

  2. Täällä ilmoittautuu yksi niistä, jotka mielellään asuis omakotitalossa järven rannalla jne… Siis jos vaan olis varaa siihen. Ostettiin just oma koti, ja ollaan kauhean tyytyväisiä siitä, että ei tarvita kuin YKSI auto. Sitten kun mä menen taas töihin, niin tarvitaan kaksi. Koska täkäläinen julkinen liikenne on suorastaan huono vitsi.

    Mutta puhut asiaa, mä asuin myös aikanaan Helsingissä (Haagassa ja Katajanokalla), eikä siellä olis autosta ollut kuin haittaa.

  3. Olen lukenut blogiasi tosi pitkään, käsitöistä kun olen kiinnostunut. Ja naseva kirjoitustyylisi on aina vedonnut minuun. Nyt kyllä näin "maalaisena" pitää vähän kommentoida, vaikka en sitä usein harrastakaan. Lausahdus "Olen aina ihmetellyt keitä he ovat, sillä tuttavapiiriini heitä ei kuulu yhtään" tms. sai hieman karvani pystyyn. Sanoisinko, että melko lailla kehä III sisäpuolella asuvan ihmisen puhetta? Yhtään kantaa ottamatta siihen, kuka missäkin asuu. Ei minunkaan tuttavapiisissäni ole yhtään sellaista ihmistä, joka haluaisi muuttaa kaupunkiin, mutta siltikään en ole koko elämääni sitä ihmetellyt. Koska ymmärrän, että mieltymyksiä on monenlaisia, kuten ihmisiäkin. Onneksi osa meistä haluaa asua kaupungissa ja osa maalla. Osa haluaa autoilla ja osa ei. Harmi kuitenkin, että piknikkinne epäonnistui, sillä mahdollisimman ekologisesti minäkin haluan ajatella.

    Tiina sieltä järven rannalta

    (Eikä mullakaan ole ajokorttia eikä autoa, hyvin silti pyyhkii. Ja baariinkaan ei ole pitkä matka)

  4. Tää on tää ikuinen ongelma, et töitä tuntuu olevan aina väärässä paikassa. Vuosi sitten duunia etsiessäni kaikki oman alan duunit tuntuivat olevan Treen pohjoispuolella…

    Mut ymmärrän kyllä mitä tarkoitat.

  5. Tuo eka kommentti oli siis Norsikselle, muut ehti väliin. :)

    Heini, mä en mitenkään mollaa ihmisiä, jotka oikeasti tarvitsevat liikkumiseen autoa. Helsingissä Kehä I:n sisäpuolella asuvista kuitenkaan oikeasti harva tarvitsisi. Pitkät välimatkat ja huono julkinen muualla on normaalia elämää.

    Tiina, no mä teen käsitöitä ja sitten mulla on myös muita mielipiteitä. Tuo lausahdus oli täysin harkittu, minä en vain oikeasti tunne. Tai ainakaan ei asiasta ole tullut juteltua. Ei se ole mitään nyrpistelemistä muiden elämäntavoille. Tämä on muistaakseni 1. postaus täällä blogissa, jossa käsittelen asiaa. Oikeassa elämässä minut tunteville kaupunkirakkauteni ei taida olla kenellekään yllätys.

    Asioista voi ja saa olla eri mieltä. Pääpointti jutussani oli se, että urbaaneja ihmisiä on todella paljon. Kaikilla ei ole haaveissa omakotitalo tai rivari ja farkkuvolvo vaan kaksio kantakaupungissa olisi unelmien täyttymys. Kumpikaan unelma ei ole toistaan huonompi. Minä itse vain kannatan tuota jälkimmäistä.

  6. Itse olen saanut huomata, että meitä on niin moneksi tässäkin asiassa. Itse muutin Helsingistä vapaaehtoisesti umpimaalle ja omaan tuttuja, jotka voivat vain haaveilla samasta. Ja toisaalta omaan monia hesalaisia ystäviä, jotka asuvat lähes ytimessä eivätkä varmaan koskaan sieltä liikahda yhtään mihinkään (kommenttisi "rakastan raitiovaunun kirskuntaa" on muuten kuin suoraan heidän suustaan ;D). Ja ymmärrän senkin täysin. Ja vaikkei tämä nyt varsinaisesti edes kirjoituksesi aihetta liippaa, täytyy vielä todeta, että itsellenikin monet mainitsemistasi Helsingin vetovoimaisuuksista on rakkaita, edelleen. Ristiriitaisesti tässä välillä elellään, kahden "ihanan" välimaastossa. Jotta sanoisin jotain itse asiastakin, niin totta, Teidät Pitäisi ottaa huomioon kaupunkia suunniteltaessa :)!

  7. Hei, olipas piristävää lukea parkkipiknikistä! (Harmi kyllä, että se keskeytettiin. :() Itse olen ottanut ihan vastaavanlaiseen osaa joskus kauan sitten Oulussa. Silloin se ei ollut rikollista, mutta sen sijaan muutama autoilija suutahti meihin parkkiruudut vallanneisiin ja meinasi kurvata päälle…

    Tykkään myös, että tuot blogissasi ajankohtaisia asioita esille käsitöiden lisäksi. Tämä on sinun blogisi, eli mielestäni kuuluu kyllä asiaan ilmaista omia mielipiteitään, vaikka kaikki eivät niistä tykkäisikään: eihän tätä ole kenenkään pakko lukea, jos ei miellytä. ;) Itse olen myös kaupunki-ihminen ja pakko sanoa, että sekä vaikkapa liikkumisen niin myös esimerkiksi jätteiden kierrätyksen tai kiinteistöhuollon kannalta ylipäätään kaupungissa tai ylipäätään tiiviisti asuminen onkin järkevämpää kuin oman rantatontin omistaminen kaukana muusta asutuksesta.
    Ekologisuudesta jos puhutaan, niin mun mielestä ei ole paljoakaan järkeä vaikkapa asua omassa (eko)talossa jossain kaukana muusta asutuksesta ja sitten kuitenkin kulkea autolla töihin, kauppaan, harrastuksiin, kaikkialle. Ellei sitten elätä itse itsensä täysin oman maan antimilla ja löydä ne vapaa-ajan aktiviteetit kävely- tai pyöräilymatkan etäisyydeltä, ettei tarvitsisi jatkuvasti liikkua autolla paikasta toiseen. Kaikki haja-asutusalueilla asuvat eivät kuitenkaan näin tee.

    Kuten sinunkin mielestäsi, niin myös minun mielestäni kaupunkiasuminen on ihanaa ja yksinkertaisesti helppoa: enpä taitaisi vaihtaa pakkoautoiluun ja pitkiin välimatkoihin. Sen sijaan toivoisin, että syrjäseuduilla tai pikkukaupungeissa asuville voitaisiin taata toimiva ja rahallisesti kannattava joukkoliikenne.

    t. Jemppu

  8. Asun nykyään itselleni eli perheelliselle ihanteellisessa paikassa. Hiljaisen pihakadun varrella, ok-talossa joka on rakennettu molemmilta puolilta kiinni naapureihin. Piha on pienenpieni. Ratikalle, bussille ja junalle on alle 10 min kävely. Saman verran kestää kävellä kauppoihin, ravintoloihin ymv. Metsä alkaa korttelin reunasta.
    Junalla keskustaan menee noin 7 minuuttia, ratikalla vähän pidempään. Julkisilla täällä pääsee joka paikkaan, verkko on kattava ja vuoroväli tiheä. Ainoa katkos on aamuisin noin 03-05. Jos on paljon kantamista, voin ottaa taksin, sillä se ei ole kovin kallista lystiä.
    Kaupungin ympäri voisi pyöräillä parissa tunnissa. Suurin osa rakennuskannasta on enintään nelikerroksista. Täällä on paljon puistoja ja puistokatuja, ja puita talojen pihoilla. Yleisilme – muutamaa keskustakorttelia lukuun ottamatta – on vehreä ja avara. Kuitenkin täällä on öisin 650 000 ja päivisin pari miljoonaa ihmistä. (Ero selittyy työssäkäynnillä…)

    Meillä on pilvenpiirtäjiä. Ei ahtaasti taivasta pimentämässä, vaan sopivasti erillään. Yksikään niistä ei toistaiseksi ole asuinkäytössä, ne ovat täynnä työpaikkoja. Se tiivistää kaupunkirakennetta ja jättää muulle rakentamiselle väljyyttä. Se, mikä on korkeaa, on todella korkeaa. Muu on matalahkoa.

    Megamarketit eivät ole täällä erityisemmin suosiossa. Niitä on muutama, eivätkä ne vedä vertoja esim Vantaan Jumbon cittarille tai prismalle. Ostoskeskuksia kyllä on kaupungin reunoilla useampi, ne ovat täynnä pienempiä liikkeitä. Siitä huolimatta keskustassa ja esim. minun kaupunginosassani riittää kauppoja.

    Autojen pysäköinti on järjestetty pysäköintitaloihin ja talojen alle noin enimmäkseen. Turistia hämmentää se, että kadunvieret näyttävät syrjemmällä olevan täynnä autoja. Vastaavasti meillä ei ole suuria parkkikenttiä talojen väleissä. Huhujen mukaan eräässä pohjoisessa kaupunginosassa sellainen olisi… Esimerkiksi meidän autotallimme on talon alla.

    Pidän Frankfurtista. Helsingistä en niinkään, vaikka sielläkin on kivoja alueita.

  9. Ei ole eka kirjoitus jossa asiaa käsittelet, sillä vaikka en ole sinua koskaan tavannut, tiesin kyllä asiasta. :)

    Minusta kaupunkilaisuus on toisaalta kiehtova ajatus ja olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että kaupunkien keskustoja ei saa kehittää pelkästään yksityisautoilun ehdoilla. Nykyisessä elämäntilanteessa kaupunkilaisuus ei kuitenkaan ole minulle todellinen vaihtoehto. Tosin eipä tuota tullut sinkkuaikoinakaan kunnolla kokeiltua, surkeita lähiöitä vain. (Vai voiko niitä lähiöiksi sanoa, jos ne oikeesti on kaukana?!)

    Minusta olisi ihana pärjätä ilman (kahta) autoa. Mutta kuten todettua tämä on oma valinta.
    Nimimerkillä "Talo metsän reunassa, lähimpään kauppaan ja bussipysäkille usampi kilometri"

  10. Minä muutan sitten eläkkeellä sinne kaupunkiin kerrostaloon ja asun ekologisesti. Nythän asun erittäin epäekologisesti maalla, työmatkaa 67 km, vaikken sitä joka päivä aja, kauppaan 20 km ja tuotan vielä naudanlihaa! Ja monta, monta kaveria asuu näin! Ja tuo ilmasto piru ei vaan lämpene… Nytkin sataa vettä ja pitäis päästä rehuntekoon!!

  11. Bongasin juttusi Hesarista ja ajattelin, että anarkisti Elina on tullut kuorestaan ;). Itse asuin Paavalin kirkkoa vastapäätä kunnes tyttäreni täytti vuoden ja muutimme tänne Espoon metsiin. Se oli aikamoinen kulttuurishokki kun tiet aurattiin vasta iltapäivällä enkä tuntenut ketään. Jokaisessa paikassa on puolensa, täällä Espoossa on hyvät ulkoilumahdollisuudet. Kunnallispolitiikasta en viitsi sitten edes sanoa mitään.

  12. Mä haluan ilmoittautua! NImittäin siksi yhdeksi, joka haluaa asua metsässä – tai mieluummin pellolla – järven rannalla.

    Asuin vuosikausia opiskelu- ja sinkkuvuosinani keskustassa ja olen Stadista kotoisin. Jossain vaiheessa en enää tuntenutkaan iloa ihmisjoukoista, lähibaarista, palveluista, vastapäisestä talon seinästä. Yhtäkkiä olikin suurinta luksusta olla hiljaa tai yhden hyvän ystävän kanssa hiljokseen, katselemassa taivaanrantaan.

    Sitten kokeilin maaseutua. Illalla istuin portailla ja katselin joutsenten lentoa järvellä. Oli aivan hiljaista ja kuulin, mitä itse ajattelin. Siis minä itse. Omat ajatukseni ja fiilikseni.

    Stadi on silti vielä kotiKAUPUNKINI. Mutta maalla mun on oltava. Ugh.

  13. Juups, luin jutun Hesarista (ennenkuin kirjoitit tätä postausta) ja ihmettelin, miksi hitossa ihminen ei saa pitää piknikkiä parkkiruudussa jos on maksanut parkkimaksun?? On se auto kai sellainen pyhä lehmä että sille pitää tila saada, hus ihmiset muualle.
    Tosin voisi itselläkin kiehahtaa jos etsii ja etsii parkkia, ja kun löytää niin se onkin muunlaisessa käytössä… Hmmm, tässä ihmisen Jekyll ja Hyde.

    Itse asuimme muutaman vuoden Matti Vanhasen liepeillä, Nurmijärven Klaukkalassa. Ei siellä ole junarataa eikä oikein mitään muutakaan, ei pyöräteitä liikkumiseen, meilläkin oli pakko olla kaksi autoa käytössä jotta töihin pääsi. Ihmiset asuvat omakotitaloissaan, kaikki on kallista ja kaikkialle pitää mennä autolla. Unelma? No, ei meidän.

    Häivyimme hieman kauemmaksi erääseen radanvarsikaupunkiin, pyöräteitä ja palveluja enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Kannatimme suomalaista rakennusteollisuutta suurilla summilla ja rakensimme oman talon. Eikä ole yhtään ikävä maalle Nurmijärvelle; nyt voisi sanoa että elämme sitä omaa suomalaista unelmaamme.
    No, tämä oli aika OT , mutta tuo Uuniperunamies Nurmijärveä hehkuttaessaan joskus saa ärtymään.

  14. Luulenpa, että Helsinkiin muutetaan työn perässä. Ei niinkään siksi, että ne betonipalatsit ovat niin kutsuvia. Itsekin asun kerrostalossa – mutta vain elantoni vuoksi. Jos olisi mahdollista, eläisin omavaraisesti maalla ja juuri siellä järven rannalla. Minulla on työ, jota voin "periaattessa" tehdä kotoa käsin. Työnantaja ei kuitenkaan anna siihen lupaa, ainakaan siten, että työskentely kotoa olisi jatkuvaa. Jatkan siis asumista betonipalatsissa ja odotan lottovoittoa.

  15. Minä haluan kauas muista ihmisistä, ja mielelläni liikun pyörällä. Ainoa harmitus tulevalla kotipaikalla on se, että lähikauppa lopetti hiljan > sen 3 km olisi mielellään vielä polkenut kauppareissuja mennen tullen.

    Lapsiperheet pärjäävät ilman autoa – myös Kehäteiden ulkopuolella. Eräskin tuttavani polkee töihin aamuisin 7 km ja takaisin saman, talvisin linja-autolla (onnellisessa asemassa kun asuu paikkakunnalla jossa paikallisliikenne toimii sujuvasti ja sopiviin aikoihin), lapsensa kulkee kouluun myöskin pyöräillen.

  16. Me asumme monen paikallisen mielestä aivan mahdottomassa paikassa missä ei missään tapauksessa voi elää ilman autoa, ja mieluummin niitä pitää olla perheessä kaksi. Lapset viedään 400m (oikeasti) päähän tanssitunneille autolla, uimahalliin 1,5km päähän ei voi mennä jos ei ole autoa, Helsinkiin ei voi mennä oikeastaan ikinä kun siellä ei ole niitä ilmaisia parkkipaikkoja, lapset eivät kävele vapaaehtoisesti lyhyitäkään matkoja koska joka paikkaan mennään autolla.

    Sadan metrin päästä rauhaisalta rivarialueelta menee yksi bussi helsinkiin ja kaksi muualle, 15min kävelymatkan tai 2min bussimatkan päästä menee junat joka suuntaan. Kauppaan kävelee 6 minuuttia. Taksi isommalta kaupalta kotiin maksaa 9 euroa. Silti me olemme tietääkseni ainoa perhe lähiseudulla, joilla ei ole autoa, vaikka perheessä on neljä henkeä. Ja paikka on siis ihana Espoo, missä ensin rakennetaan tie, sitten parkkipaikka, sitten kauppa, ja sitten kun joku onneton jää auton alle, saatetaan tehdä suojatie.

    Mä koen että kantakaupunki ei ole ainoa paikka missä ihmiset voisi vähän miettiä kuinka paljon sitä autoa oikeasti tarvitaankaan… Ai niin yks mikä on sairaan huvittavaa; kun autoilevat menee kauppakeskukseen, tulee kriisi siitä jos sitä autoa ei saa ihan oven viereen parkkiin. Eikö edes siellä parkkihallissa voisi vähän kävellä???

    Autoilu tuhoaa niin kauniin luontomme, rauhalliset kävelyalueet, kuin ihmisten terveydenkin. Niin kauan kun julkiset kulkee lähellä, ei pitäisi olla mitään syytä kulkea jatkuvasti omalla autolla. Itse ainakin aamuisin mieluummin nukun bussissa sen puoli tuntia, kun jonottelen ruuhkassa saman ajan kiroillen ratin takaa.

    *paasaa*

  17. Jee, mielipiteitä!:)

    Maiju, mä olenkin seurannut teidän elämänmuutostanne, vaikken ole ikinä kommentoinut. Tietysti on hauskaa, jos kummastakin, niin kaupunki- kuin maaseutuasumisestakin löytää hyviä puolia ja on tyytyväinen monessa paikassa. Minulle kaupunki on ainoa oikea ratkaisu. Ja tosiaan, raitiovaunun kolina ja kirskuna aikaisin aamulla tai myöhään illalla on musiikkia korvilleni:D

    Jemppu, kiitos tsemppauksesta. Uskoisin, että alle 30-vuotiaissa (minäkin olen vielä hetken, köh) on paljon niitä, jotka ovat viehättyneet kaupunkilaiseen elämäntapaan ja eivät koe uhrauksena esim. sitä, että asuintilaa on vähemmän tai että ei ole omaa pihaa ja saunaa tms. Ihmisille on tärkeitä niin kovin eri asiat.

    Ekologiseen puoleen en edes puuttunut, koska minulla ei ole mielestäni tarpeeksi tietoa. En halua ruveta syyllistämään ketään muuta ja nostaa itseäni jalustalle. Ja sitä paitsi minä lähtisin heti lentokoneella jollekin paratiisisaarelle, jos olisi mahdollista…:)

    Mari, en juuri ole tutustunut Saksan kaupunkeihin, mutta ymmärtääkseni keskieurooppalaisessa kaupunkisuunnittelussa on ymmärretty jotain, joka suomalaisesta puuttuu.

    Kotikaupunkisi kuulostaa kyllä hyvin idylliseltä. Tarttuisin tuohon ”vehreä ja avara” –kohtaa. Se on sellainen asia mikä minua mietityttää. Kaupungissa tarvitaan viheralueita, mutta miten paljon niitä oikeasti tarvitaan? Tarvitaanko jokaisen talon väliin onnetonta rääseikköä vai riittäisivätkö esim. isommat korttelipuistot. Minusta esim. Helsingin Kalliossa on sopivasti viheralueita: tiivistä rakentamista, mutta siellä täällä puistikkoja.

    Taina, jaa mä muistin, että mä olen hehkuttanut vain Vallilan ihanuutta, se ei ole ihan sama asia. Jos kaupunkilaisuus ei tunnu omalta ratkaisulta niin se ei tunnu. Itse olin hirveän onneton edellisessä asuinpaikassani. Asuin juuri lähiössä Pohjois-Helsingissä, jossa minun mielestäni ei ollut mitään muuta hyvää kuin se, että asunto oli tilava. Sellainen hajottaa pään.

    Kannatan tiivistä rakentamista ja toivon, että ne harvat alueet, jotka esim. Helsingin kantakaupungin liepeillä on vielä rakentamatta, rakennettaisiin tiiviiksi ja korkeiksi. Mutta esim. Hernesaareen on tietääkseni tulossa rivarityyppistä pienkerrostaloa, mikä mun mielestäni on aivan järjetöntä.

  18. Joo totta, ei niin avaraa saa olla että matkat muuttuvat pitkiksi. Avaralla tarkoitan oikeastaan sitä tunnelmaa mikä syntyy, kun talot eivät pimennä aurinkoa, ja pieniä aukioita on siellä täällä. Niillä aukioilla voi olla kahvilapöytiä tai katusoittajia tai puita tai mitä milloinkin. Monesti kun sanoo "pilvenpiirtäjä" tulee kuulijalle hapan ilme, ja mieleen nousee joku käsittämätön hongkongilainen lehtikuva.

    Mun pitäis ehkä tehdä kuvapostaus blogiini tästä…

  19. Helsinkiin voi muuttaa vain Helsingin takia. Kaksi vuotta kaukiossa oli liikaa. Ei keskustassa ole betonia. Talot ovat tiiltä.

  20. Pami, hyvin sut on saatu syyllistettyä jo valmiiksi.:D Mä en kiinnittänyt huomiota ekologiseen puoleen ollenkaan. Ihan siitä syystä, kuten Jempulle sanoin, en asiasta tiedä kovin paljon ja en omilta kulutustottumuksiltanikaan ole mikään pulmunen. Syön lihaakin!

    Ritvis, no en mä nyt niin kovin anarkisti ole!:D Oikealla asenteella tietysti löytää monesta asumispaikasta hyvää. Mulle tuntuu olevan tärkeintä tässä elämänvaiheessa ainakin sijainti, joka tuo sosiaalisen elämän ja palvelut helposti ulottuville. Musta Valkassakin on loistavat ulkoilumaastot: Vanhankaupunginlahdelle tai Töölönlahdelle kipaisee alta aikayksikön :)

    Tuijam, no auto on tosiaan pyhä lehmä. Ja vähän myös ihmettelen sitä kuuliaista kansalaista, joka on soittanut poliisille piknikistämme. Ei sitten ollut muuta tekemistä… Nurmijärvi ei todellakaan kuulosta unelmapaikalta. Ja loistava avautuminen uuniperunamiehestä :)

    Anonyymi, olet varmasti oikeassa, että moni muuttaa Helsinkiin pakosta ja työn perässä. Mutta musta on jännää, että kantakaupunki on niin suosittu asuinpaikkana, vaikka lähempänä luontoa olisi jossain kauempana keskustasta. Urbaanilla elämällä taitaa kuitenkin olla aika paljon vetovoimaa?

    Mrs. Marple, jotkut kaipaavat oikeaa yksinäisyyttä ja yksityisyyttä, minulle riittää, kun vedän kotioven perässäni kiinni ja olen hetken aikaa yksin. Täytyy nostaa hattua tuollaisille pyöräilijöille. Itse epäilen, että en enää polje marraskuussa töihin fillarilla.

    Susanna, saa paasata! Teidän perhe on kyl aika urhoollinen. Espoo tuntuu olevan niin automaata ja se mentaliteetti, että ilman autoa ei voi elää on niin totta. Sulla on pokkaa ja kokemusta sanoa tuo, että auton tarpeellisuutta voitaisiin herätä ajattelemaan muuallakin kuin kantakaupungissa. Itselläni ei ole, koska yksinäisen vallilalaisen naiseläjän kokemus liikkumisesta nyt vain on aivan erilainen kuin esim. kaksilapsisen espoolaisäidin.

    Erityisen hassua musta on, että samat ihmiset, jotka autoilevat joka paikkaan, saattavat sitten erikseen varata urheiluaikaa ja maksaa itsensä kipeäksi esim. punttiksesta. Eikö osaa ajasta voisi käyttää juuri hyötyliikuntaan?

    Mari, tuo kuulostaa hyvälle suunnittelulle. Toivon itse, että Helsingissä esim. Keski-Pasilaan nousevat kaavaillut ”pienet toimistopilvenpiirtäjät”. Keski-Pasila olisi mitä loistavin liike-elämän keskittymispaikka!

    Anonyymi, olen ehdottomasti samaa mieltä tuosta Helsinkiin Helsingin vuoksi -jutusta. Mutta jos tarkkoja ollaan, niin kyllä kantakaupungistakin aikas paljon betonia löytyy. Mutta löytyy niin paljon muutakin!

  21. Itse kestän vielä tämän syyllistämisen, mutta muutama vuosi sitten lapsi tuli koulusta kotiin surren, että hän kuluttaa 8 maapalloa: iso maalaistalo sähkölämmityksellä, käy kerran vuodessa lentäen lomalla, joutuu kulkemaan muut kuin koulumatkat yksityisautolla ja niin edelleen… (Sähkölämmitys on erittäin vähäistä, koska meillä on iso leivinuuni ja varaava takka, joita lämmitetään vähintään joka toinen päivä talvella)

    Piti puhua jonkin aikaa, että sain tyttären uskomaan, että eletään suht normaalisti eikä kaikki kuole hänen kulutustottumuksiin.

    Maalla asuessa kun on se hyvä puoli, ettei täällä paljoa pääse kuluttamaan! :-) Shoppailut rajoittuvat muutamaan kertaan vuodessa, jolloin on pakko ostaa isompia vaatteita, kun lapset kasvavat. Ja suurin osa vielä kierrätetään!

    Mutta silti olen päättänyt muuttaa kaupunkiin, kun pääsen eläkkeelle. JOhan tätä maalla asumista on koko iän kokeiltu… :-)

  22. Ehkä sinne keskustaan muutetaan senkin takia, että pääkaupunkiseudulla ON pitkät välimatkat ja poikittainen julkinen liikenne on lähinnä hyvä vitsi. Minua huvitti tuo kommenttisi, että muualla pitkät välimatkat jne ovat todellisuutta, kun oma kokemukseni on se, että nimenomaan pääkaupunkiseudulla ne ovat todellisuutta :) Täällä saa noin 10 kilometrin matkaan käytettyä julkisilla helposti 45-60 min (poikittaisliikenne!) ja niin edelleen. Minulla ei ainakaan ole ollut niin hyvä tuuri, että ystäväni, työpaikkani, harrastukseni ja asuntoni olisivat kaikki samalla alueella, saati samoilla kortteleilla. Päinvastoin. Kaipaisin niin omaa autoa, koska sillä liikkuminen olisi julkisia huomattavasti nopeampaa. Taloyhtiöllä tai työpaikallani ei kuitenkaan ole tarjota parkkipaikkoja, joten joudun käyttämään välillä useita tunteja päivässä julkisissa liikennevälineissä, vaikka kilometrimäärät eivät sinällään kovin suuria olekaan.

    Se tuntuu kovin karulta, kun on ikänsä asunut kaupungissa, jossa joka paikkaan pääsi pyörällä maksimissaan puolessa tunnissa, ja se puoli tuntia oli jo pitkä aika. Mutta kuten niin monessa paikassa, sielläkään ei ollut töitä tarjolla, eikä kyllä oikein hyviä opiskelumahdollisuuksiakaan. Pakko siis yrittää sopeutua. (ja lotota ahkerasti;)

  23. Heh, minä ja kaikki minun kaverini taas olemme ehdottomasti omakotitalo järven rannalla tyyppejä. Tosin minun on toistaiseksi ollut tyytymän rivitalonkämppään järven rannalla. Pärjään pyörällä kesäisin, mutta en todellakaan ala roudaamaan kissojen hiekkaa (pellettejä, 20 kg per säkki) pyörällä tai bussilla. Sitä paitsi, bussiliikennettä minun kotini ja keskustan välillä on vain silloin kun on koulua, ja tuonne pellettikauppaan asti sitä ei ole ollenkaan… Kolmanneksi, vierailut isoäidin luona (jonka ainoa huoltaja minä olen, koska veljeni ei sormeaan nosta) hankaloituisivat aivan mahdottomasti, yhteydet ovat surkeat junalla ja bussilla. Nyt pystyn ajamaan reilussa kahdessa tunnissa ja oman mieleisessäni aikataulussa (=yöksi kotiin kissojen tykö). Bussilla menisi 4-5 tuntia (viikonloppuisin liki mahdotonta) ja junalla vielä enemmän…

    Lisäksi isoissa kaupungeissa ahdistaa. Liian vähän vihreää, liikaa ihmisiä. Voi olla, että jonain päivänä, kun opetettavat lapset täältä maalta loppuvat, joudun muuttamaan ruuhkasuomeen, mutten kyllä haluaisi. Siellä on kiva käydä, mutta vain päiväseltään.

  24. Keskieuroopassa kaupungit ovat kehittyneet – niitä ei ole rakennettu. Siellä suunnittelu vain pyrkii jatkamaan sitä luonnollista kaavaa, joka sinne on vuosisatojen (tai -tuhansien) aikana muodostunut.
    (Esim. Suomessahan kirkonkylät ovat usein juuri tämmöisiä, ellei niitä ole erikseen tuhottu.)

    En muuten ole samaa mieltä Helsingin tiheästä rakentamisesta. Suomalainen ilme on mielestäni sitä ihmisen kokoista ja semmoista, että on tilaa hengittää. Ei ole yhtään järkevää rakentaa enää tiheämmin.
    Pakkoko se kaikkien on Helsinkiin muuttaa? Aiheuttaa vain ongelmia sekä täällä että muualla.

  25. Mää oon kans yks niistä, joka asuu korvessa. On mulla 17-vuotias auto, työmatkoille sillon tällön. Oon päättäny, et se masiina on viimenen omistamani. Sit hankin mopon tai sähköpyörän. Nykyisin kuljen jalan tai pyöräilen lähimpään kauppaan ja mereen uimaan tai sit linjurille, joka vie mut joskus töihin, maailman turuille tai lähikaupunkeihin.
    Berliinissä ollessani kävelen jalat kipeiks asuen ihan keskellä kaupunkia, tosin en kuule metrojen, linjurien tai muiden masiinoiden ääniä asuntooni. Mut Berliini onkin ihan eri mesta ku Helsinki(, josta en kyllä pidä yhtään).

  26. Pami, tuollainen lapsen syyllistäminen kuulostaa aivan järjettömältä ja sellaista ei todellakaan saa tehdä. Tosiasia kuitenkin on, että maapallo ei tule kestämään pidemmän päälle länsimaista elintasoa. Tosin me emme ole varmaan näkemässä sitä täydellistä katastrofia.

    Anonyymi, itse sain ”nauttia” juuri tuollaisista 45-60 minuutin koulumatkoista aina esikouluikäisestä ylioppilaaksi saakka. Ne ovat todellakin syvältä. Laskin joskus montako tuntia lapsuudestani ja teini-iästäni käytin julkisissa liikennevälineissä ja aikamäärä oli todella masentava. Ennemminkin tarkoitin tuolla ”muualla pitkät välimatkat jne ovat todellisuutta” -lausahduksella sitä, että täällä kuitenkin on olemassa se poikittaisliikenne ja mahdollisuudet päästä liikkumaan. Vaikka aikaa menisi, julkisilla on mahdollista päästä ainakin päiväsaikaan mihin tahansa. Onneksi poikittaislinjoja ollaan VIHDOIN kehittämässä. Itse olen aika paljon käyttänyt 550-linjaa ja se on todella kätevä!

    Villasukka, nuo syyt auton omistamiseen kuulostavat ihan järkeviltä. Toivotaan, että saat aina asua ja työskennellä siellä missä haluat, etkä ainakaan työn perässä joudu muuttamaan paikkaan, jossa et viihdy.

    Anonyymi, ei ole aivan totta, että Keski-Euroopassa kaupungit olisivat kehittyneet vuosisatojen aikana sellaiseksi mitä ovat. Monesta suurkaupungissa 1700-1800-lukujen hallitsijoiden toimesta tai viimeistään 2. maailmansodan myötä on tehty hyvin radikaaleja muutoksia ja lanattu kaikki vanha pois uuden tieltä. En tiedä asiasta kyllä tarpeeksi tehdäkseni mitään johtopäätöksiä siitä, että miksi Saksassa on onnistuttu kaupunkisuunnittelussa ja Ruotsissa ja Suomessa taas epäonnistuttu. Noista kirkonkylistä: Suomessahan on legendaarista, että idylliset kirkonkylät on tosiaan onnistuttu tuhoamaan 60-70 –luvulla mineriittilaatikoilla.

    Mun mielestä Helsingissä pitäisi vielä Kantakaupungin alueelle rakennettaessa (Kalasatama, Hernesaari, Keski-Pasila) rakentaa hyvin tiiviisti, muualla pitäisi suosia sitä esikaupunkialue-tyyliä (matalampaa ja väljempää).

    Bubu, hienoa mopo tai sähköpyörä kuulostaa aika ihanteelliselta, jos ei tarvitse autoa roudaamiseen. Itse en ole käynyt ikinä Berliinissä, pitäisi kyllä, kun kaikki puhuvat sen ilmapiiristä niin kehuvaan sävyyn.

  27. Minä myös haaveilen siitä omakotitalosta, järvikin olisi ihan jees. Itse uskon löytäväni töitä myös kauempaa, mutta miehestä en olisi niin varma.

    Olin ilahtunut siitä, että sain syyn parkkipaikkapiknikkiinne. Kaverin kanssa sitä ihmettelimme hesaria lukiessamme.

  28. Kommentoin kommenttiin. :) "Mutta esim. Hernesaareen on tietääkseni tulossa rivarityyppistä pienkerrostaloa, mikä mun mielestäni on aivan järjetöntä." En osaa nyt oikein tietysti tuohon ottaa sinänsä kantaa, sillä en tunne Hernesaarta enkä tiedä, miten paljon sinne asuntoja tarvittaisiin tai miltä siellä näyttää, mutta noin yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että on täysin järjellistä rakentaa vähän harvempaan. Asun kerrostalossa, ja asuminen tässä on ihan ok, mutta ei nyt erityisen nautinnollista. En tykkää kuunnella naapurien riitoja, en pidä äkillisistä äänistä porraskäytävässä, minusta ei ole mukava olla huolissani siitä häiritsenkö naapureitani kun minulla on ihmisiä kylässä… Haluaisin asua järkevän kokoisessa omakotitalossa tai sitten jossain rivitalossa siistillä alueella. Parasta olisi, jos naapureita olisi siinä muutaman sadan metrin sisällä, mutta ei seinässä kiinni. Jonkun mielestä voi vaikuttaa itsekkäältä toivoa näin paljon tilaa itselleen tässä ylikansoitetussa maailmassa (ja niinhän se itse asiassa onkin), mutta toisaalta jatkuva tuntemattomien ihmisten läsnäolo saa minut ahdistuneeksi, ärtyneeksi ja jopa masentuneeksi. (On muuten ikävää miettiä, asuuko naapurissa joku typerä teinipentu, joka rääkymällä häiritsee muita, vai onko siellä vanhemmat, jotka hakkaavat lastaan. Vai epäsopuinen pariskunta, jonka naisosapuolella on rasittava ja läpitunkeva ääni. Jonkun karjaisut silti monesti hätkäyttävät ja saavat mielen matalalentoon.)

    Niin, makuja on asumisen suhteen monia ja olisi mukava, jos kaikilla olisi mahdollisuus valita se, mitä itse eniten haluaa. Ja olisi mukavaa, jos paikallisliikenne olisi vähän paremmin järjestetty vähän pienemmilläkin paikkakunnilla… mutta koko sana paikallisliikenne on suorastaan läppä monissa keskikokoisissakin kaupungeissa Suomessa.

    – Annika

  29. Moikka!

    Osallistuin itse vastaavalle parkkiruutupiknikille Oulussa kesällä 2002. Pikinikin järjestivät tuolloin Oulun Maahiset ja tarkoituksena oli nostaa esille samoja teemoja kuin teidänkin – kaupunkisuunnittelua ja keskusta-autoilun tarpeettomuutta. Kampanjoimme myös pyöräparkkien puolesta – Oulussa pyöräillään paljon, mutta pyörille on ja oli varsinkin tuolloin huonosti turvallista säilytys tilaa.

    Meillä oli parkkipiknikille pyöräparkkiteemaan sopiva "alibikin" – emme vallanneet parkkiruutua piknik-paikaksi noin vain vaan ostimme automaatista yhden parkkilipun, jonka kiinnitimme pyörään, joka oli kanssamme parkkiruudussa.

    Piknikistämme kirjoitettiin paikallisessa päämediassa Kalevassa ihan positiiviseen sävyyn. Lehti juttu on mulla edelleen tallessa, koska siinä on söpö kuva minusta ja puolisostani – sekä tietysti muista parkkipiknikoijista. Paikalla kävi myös poliisi, joka kuitenkin antoi meidän jatkaa piknikkiämme rauhassa. Asia tuntui lähinnä huvittavan poliisia.

    Harmi, että teidän piknikinne otettiin huonommin vastaan.

  30. Ohoh, Jemppu ehtikin jo kertomaan piknikistämme ensin. En lukenut koko kommenttiketjua niin tarkkaan. ;)

    Heips Jemppu. Terkkuja.

  31. Ps. Varmaan voitte muuten käyttää tota meidän piknikiä ennakkotapauksena, jos teitä nyt oikeasti aletaan syyttää jostain rikoksesta. Ottakaa yhteyttä, niin mää ja muut muinaiset oululaiset Maahiset tullaan todistaan.

  32. Moikka!Osallistuin itse vastaavalle parkkiruutupiknikille Oulussa kesällä 2002. Pikinikin järjestivät tuolloin Oulun Maahiset ja tarkoituksena oli nostaa esille samoja teemoja kuin teidänkin – kaupunkisuunnittelua ja keskusta-autoilun tarpeettomuutta. Kampanjoimme myös pyöräparkkien puolesta – Oulussa pyöräillään paljon, mutta pyörille on ja oli varsinkin tuolloin huonosti turvallista säilytys tilaa.Meillä oli parkkipiknikille pyöräparkkiteemaan sopiva "alibikin" – emme vallanneet parkkiruutua piknik-paikaksi noin vain vaan ostimme automaatista yhden parkkilipun, jonka kiinnitimme pyörään, joka oli kanssamme parkkiruudussa.Piknikistämme kirjoitettiin paikallisessa päämediassa Kalevassa ihan positiiviseen sävyyn. Lehti juttu on mulla edelleen tallessa, koska siinä on söpö kuva minusta ja puolisostani – sekä tietysti muista parkkipiknikoijista. Paikalla kävi myös poliisi, joka kuitenkin antoi meidän jatkaa piknikkiämme rauhassa. Asia tuntui lähinnä huvittavan poliisia.Harmi, että teidän piknikinne otettiin huonommin vastaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published.