Olimme viikonloppuna Turussa Keskiaikaisilla Markkinoilla. Tosin vietimme aika myös Turun linnassa ja linnaleirissä.

Linnaleirissä kinnasta neulaamassa:

Kuten kuvista näkyy, en sitten saanut ikinä ommeltua niitä hihoja päällysmekkoon. No, hihat ja kainalokiilat on kuitenkin leikattu, jos ne jossain vaiheessa haluan pukuun kiinnittää (eli ei varmaan ikinä). Päällysmekko on Herfjolnes 39 -tyyppinen, mutta käytin inspiraationa myös tätä sivustoa.

Päällysmekon kangas on rohdinpellavaa ja värjätty teollisin värein. Saumat ovat katesaumat, vaikka Grönlannista Herfjolnesista löydetyissä vaatteissa ei (kai) ole katesaumaa käytetty. Meillä pohjolassa katesauma on kuitenkin ollut käytössä ainakin 1100-luvulta 1700-luvulle.

Alusmekko ei ole keskiaikainen, vaan aikaisempi, Euran muinaispuvun alusmekon malliin tehty. En nyt jaksa tässä alkaa jossittelemaan Euran alusmekon leikkauksen oikeellisuutta, mutta erikoinen se on.

Päähineeksi kiedoin pellavaisen liinan (koko 110x110cm). Kyseinen huivin kietomistapa esiintyy aika usein keskiaikaisissa kuvituksissa, mutta en tiedä kietomistavalle mitään varsinaista nimeä. Pitäisi jossain vaiheessa ehtiä huolittelemaan huivin reunat.

Keskiaikaiset markkinat olivat ihan hauska kokemus tavaratarjontansa osalta. Ostin kauniin puukon ja lankaa Juulilta. Löysin myös kauan etsimiäni kulkusia vyötä koristamaan. Kuvia tuotteista ei ole, kun siippa takavarikoi kameran muistikortin minun tuhottuani kamerasta hänen kuviaan. Ihan oikein minulle.:)

Muutama linkki vielä lopuksi:

• Neulakko, suomalainen keskiajan kädentaitoihin keskittynyt sivusto. Löysin tämän pari viikkoa sitten ja en voi olla muuta kuin ihastunut!
• Turun yliopiston Tekstiiliprojektin sivut, josta löytyy mainioita viitteitä historiallisia tekstiilejä käsitteleviin kirjoihin.
• Jos haluaa ihastella asiantuntevia keskiajan arkipäivän elävöittäjiä, niin Marca brandenburgensis anno domini 1260

  –

  ryhmän sivut ovat hyvä paikka. Kuvia löytyy paljon ja ryhmän agenda tuntuu todella mielekkäältä.

Ensi kerralla jotain aivan muuta kuin historiallisia vaatteita.

Paikassa, jossa vietimme juhannusta, oli paljon katajia. Siksi uskalsinkin pyytää isänniltämme yhtä katajanoksaa neulakinnastekniikan neuloja varten. Heille neulakinnastekniikka ei ollut ennestään tuttu, joten lupasin tehdä selvityksen neulakinnastekniikasta tänne.

Eli katajasta olisi tarkoitus tehdä tämän tyyppisiä neuloja:

Vasemmanpuoleinen on katajaa (ainakin tietääkseni) ja oikeanpuoleinen poronluuta. Neulat ovat melko pitkiä, niiden pituus on 10,5-11 cm. Vaikka minulla onkin jo nämä kaksi neulaa, ajattelin kokeilla uteliasuuttani neulantekoa itse. Neulojen alla kuvassa on neulakinnastekniikalla neulattu pariton sukka.

Neulakinnastekniikka on tuhansia vuosia vanha tekstiilitekniikka, joka on ikävä kyllä jäänyt unohduksiin. Suomessa tekniikka on ollut yleisesti osattu vielä 1900-luvun alkupuolella Karjalassa. Kuten tekniikan nimi suomeksi kertoo, neulakinnas

tekniikalla on yleensä tehty kintaita, mutta tekniikalla on tehty muitakin vaatekappaleita. Esimerkiksi roomalaisajalta Egyptistä on löytynyt värikkäitä neulattuja sukkia.

Tekniikkaa nykyään pidetään pääasiassa pohjoismaisena tekniikkana. Siitä kertovat englanninkielisessä maailmassa käytetyt nimitykset, mm. nålbinding

ja naalbinding

.

Alunperin tekniikan minulle opetti Muolaassa vuonna 1915 syntynyt mummoni. Tekniikalla tehdyt kintaat ovat mummoni mukaan parempia työkäsineitä kuin neulotut lapaset. Tekniikka hankala oppia kirjoista, koska tekniikka on kolmiulotteinen ja yhtenä “työvälineenä” käytetään vasemman käden peukaloa.

Tällä hetkellä taloudestamme löytyy vain kaksi valmista neulakinnastyötä:

Edessä on minun harmaat kintaani, joissa on samatyyppinen koristelu kintaansuussa kuin Kansallismuseosta löytyvässä neulatussa fragmentissa (joka on löydetty muistaakseni Tuukkalasta). Taaempana on siipalle tekemäni kintaat.

Neulakinnastekniikoita on itseasiassa useampia erilaisia. Tavat eroavat toisistaan sen mukaan monenko langan yli tai ali neula pujotetaan ja monessako vaiheessa. Lopputulos on kuitenkin melko samannäköinen eri tekniikoista riippumatta. Itse neulaan yleensä suomalaisittain (kaksivaiheinen tekniikka), mutta olen kokeillut myös venäläisittäin neulaamista (kolmivaiheinen tekniikka). Venäläisittäin pinnasta tulee tiiviimpi kuin suomalaisittain neulattaessa. Yllä olevan kuvan harmaat lapaset on neulattu suomalaisittain, vihertävät taas venäläisittäin.

Jotenkin neulakinnastekniikka on sellainen käsityötekniikka, joka aiheuttaa minulle paljon keskeneräisiä töitä:

Tällä hetkellä kesken ovat polvisukat, roomalaistyyppiset varvassukat siipalle ja kahdet lapaset itselleni. Pelkään, ettei näistä tule ikinä valmista.

Lopuksi vielä linkkivinkkejä, jos tekniikka kiinnostaa:

• Neulakinnastekniikkaa opettava Krista Vajanto on tehnyt gradunsa suomalaisista, erityisesti Eurasta löytyneistä neulatuista kintaista. Vajannon sivuilta löytyy koko gradu ja sen lisäksi todella hyvät videot tekniikasta.
• Kuvarikas sivusto neulakinnastekniikasta.
• Linkkejä ja kirjallisuutta tekniikasta.
• Tekniikasta Ukonvakka ry:n sivuilla.
• Tarja Krögerin sivut aiheesta.

Edellisen postauksen kommenteissa Ihmettelijä kysyi, että missä historiallisia vaatteita sitten voi käyttää. Itse en voi antaa tyhjentävää vastausta, koska minä “vain” teen historiallisia vaatteita, en siis yleensä pukeudu niihin.

Minusta on mielenkiintoista kokeilla vanhoja kaavoitus- ja ompelutapoja. Olen tosin aivan alussa harrastuksessani, teen vaatteita teollisesti kudotusta kankaasta, käytän teollisesti valmistettua lankaa ja neuloja enkä ompele päreen valossa maakuopassa. Aika kaukana olen siitä, että kasvattaisin itse omat lampaani ja pellavani sekä jalostaisin villan ja pellavakuidut langaksi ja kankaaksi.:)

Jos minun pitää perustella miksi haluan toteuttaa vaatteita vanhoilla tekniikoilla, ei minulla ole muuta perustetta kuin se, että minä pidän vanhoista tekniikoista. Samalla tavalla voisi kyseenalaistaan jonkun muun harrastuksen, miksi kukaan pelaa jalkapalloa tai sählyä tai katsoo saippuasarjoja tai lukee klassikoita?

On erilaisia paikkoja ja tapahtumia, joissa historiallisesti oikeanlaisten vaatteiden käyttö on paikallaan:

1. Historian elävöittäminen voidaan käsittääkseni jakaa kahteen erilaiseen toimintamuotoon. Se voi olla näytösluontoista ulkopuolisille ts. yleisölle tarkoitettua toimintaa esim. tiettyjen historiallisesti merkittävien tapahtumien (kruunajaiset, taistelut) esittämistä. Se voi myös tarkoittaa vuosisatojen takaiseen elämäntapaan pyrkimista jopa sellaisella pieteetillä, että tapahtumiin (esim. metsäleirille) ei saa ottaa modernin yhteiskunnan tuotteista muuta mukaan kuin elintärkeät lääkkeet. Kaikki muut tapahtumaan mukaan otettavat tavarat pitää olla sellaisia kuin ne olivat 100 tai 1000 vuotta sitten, riippuen siitä mitä aikakautta elävöitetään. Living History ja Historical Reenactment -artikkelit Wikipediassa kertovat aiheesta lisää, niiden kautta löytyy myös ulkomaalaisia elävöittäjäryhmiä. Myös Sommelon sivut ovat käymisen arvoiset.
2. Larpeissa eli liveroolipeleissä pyritään pukeutumaan pelin tapahtumanpaikan- ja ajan mukaisesti. Jos peli sijoittuu Ranskan rokokoohoviin, pelaajien tulisi pukeutua ajan tyylin ja hengen mukaisesti. Käsittääkseni harvalla kuitenkaan on larpeissa historiallisesti oikeaoppisesti tehtyjä pukuja, eikä se ole tarkoituskaan!
3. Tiettyyn aikakauteen sijoittuvat tapahtumat: Turun keskiaikaiset markkinat, Hämeenlinnan keskiaikamarkkinat ovat myös paikkoja, joissa keskiaikaiset vaatteet pääsevät oikeuksiinsa, vaikkakin keskiaikamarkkinoiden yleisilmeestä voidaan olla montaa mieltä.

Jos on kiinnostunut historiasta, niin kyllä niille vaatteille käyttöä keksii. Nyt vähän marinaa päätteeksi: Miksi Suomessa elävöitetään lähinnä vain rautakautta ja keskiaikaa? Missä viipyy 1700-luvun elävöitys (sopisi Suomenlinnaan loistavasti) tai 1800-luvun porvariselämän elävöitys? Olen muuten innostunut tuosta rokokooajan elävöityksestä ja jotain huhuja olen joskus kuullut, että sitä Suomessakin olisi pienimuotoisena. Kaikenlaisista elävöittäjäryhmistä saa vinkata allekirjoittaneelle.

Virkistävä erikoisuus suomalaisten elävöittäjäryhmien joukossa on villiä länttä elävöittävä yhdistys Classic Old Western Society of Finland, jonka sivuilta löytyy lyhyt selvitys siitä, mitä on historian elävöittäminen.

Historiallisista vaatteista:

Netistä löytyy vaikka millä mitalla hyviä sivustoja historiallisista vaatteista, mutta sivujen tieteellisyydestä ei oikein voi olla varma. Ongelmana usein ovat vaatteiden väljyydet ja esimerkiksi saumatyypit. Kaikki faktat pitäisi aina tarkistaa tieteellisistä teoksista, mutta seuraavat linkkivinkit voivat ainakin antaa inspiraatiota:

1. Some Clothing of the Middle Ages on loistava sivusto, joilla on kaavoja monenlaisiin vaatteisiin. Lähteetkin mainitaan, mikä on plussaa.
2. Historický kostým on tsekkiläinen historianelävöittäjien (?) sivusto on myös mitä mainioin inspiraation lähde.
3. Myös yksittäiset ihmiset paneutuvat pukuhistorian julkaisemiseen netissä (näitähän löytyy lisääkin).
4. Netistä löytyy historiallisia tavaroita myyviä kauppoja: Historic Enterprises -sivusto on kadehdittavan hieno.

Kaverille tehty venäläistakki ja housut valmistuivat vihdoin (jos ei lasketa ehkä myöhemmin takkiin tulevaa pystykaulusta).

Vaatekerta on noin 1200-1300 -luvun tyyliä, mutta samantyyppisiä vaatteita on käytetty aikaisemmin ja myöhemminkin. Takin malli on perinteinen, kaava on tunika-tyyppiä 5, tässä mallissa on vain halkio edessä. Helma on leveä, sen ympärysmitta on kolme metriä. Leveät kainalokiilat helpottavat liikkumista.

Takin kangas on toimikassidoksista villakangasta, vuorikangas paksuhkoa keltaista rohdinpellavaa. Vuorikangas pilkistää vanhan postauksen kuvassa. Koristeena ja kiinnityksenä on käytetty villaista 14 laudalla tehtyä lautanauhaa, napit ovat pihlajaa. Lautanauhaa koristukseen ja kiinnityksiin meni noin kuusi metriä. Kiinnityksen historiallisuudesta minulla ei ole näyttöä, mutta minusta se vain on hieno ja toimivakin. Housut ovat villakangasta ja niiden malli on perinteinen.

Takki ja housut ompelin kokonaisuudessaan käsin. Ompeluun käytin pellavaisia 35/3-nypläyslankoja. Osa saumoista on ommeltu eri värisellä langalla kuin kangas on: Kauniit pistot ovat kuin kirjontaa kankaalla. Niin kankaat kuin ompeleetkin kestävät konepesun (!), valitettavasti takin lautanauhakoristeet eivät sitä kestäisi.

Vaatekerta on todella lämmin ja itseäni alkoi himottaa samantyyppinen päällysvaate (tosin ei ehkä noin näyttävällä kiinnityksellä). Ensiksi kuitenkin teen peruspäällysmekon pellavasta itselleni Herjolfsnes 37-mekon kaavalla.

Viime päivät ovat menneet tämän projektin kanssa:

Ja kokonaisuudesta ei ole kuvia, toivottavasti takin (ja housujen, joita ei täällä ole esiteltykään) tilaaja ei onnistu möyrimään mudassa takki päällään ennen kuin saan siitä kuvia.

Nyt ompelemaan viimeisiä päärmeitä.

Siipan 200-luvun roomalaistunika edistyy:

Tunika on varsin leveä, mutta Egyptistä löydetyt 200- ja 300-luvun roomalaistunikat ovat vielä reilusti leveämpiä.

Mallia tunikaan on otettu Ospreyn Roman Military Clothing (2) -kirjasta. Tunika ei ole vieläkään ihan valmis, olkapäille pitäisi tulla koristeet ja helmaan koristenauha. Hakaristein koristettu tunika löytyy Piazza Armerinasta, Sisiliasta. Noita mosaiikkeja olisi kiva päästä katsomaan livenäkin.

Tunika on tehty kokonaan käsin, kangas on kuitenkin ostettua, eikä kotipihan pellavista kudottua.;) Koristenauha on pellavaa (aivina 16/2) ja nauha on tehty pirralla. Hakaristit on tehty ostokankaasta ja ommeltu päällikeompeluna tunikaan. Vielä on paljon oppimista ompelun siisteydessä ja pellavanauhan kutomisessa. No, tämä tunika onkin harjoittelukappale.

Yksityiskohtia:

Omassa kekriasussani olen päässyt helpolla: Löysin kaapista vanhan koltun, yhdistän siihen kivat sukat ja korkeat korut ja niin juhla-asu on valmis. Olen ainoastaan askarrellut hiuksiin kukkia. Kävin Stockalla katsomassa valmiita pukukukkia, mutta järkytyin niiden hinnoista. Siksipä marssin Tiimariin ja ostin kimpun tekokukkia, jotka muistuttavat krysanteemeja (?), nuo saa pinneillä kivasti hiuksiin kiinni. Tai niin ainakin suunnittelen, enpä vielä ole kokeillut. Jollain saattaa mennä hermot huomenna tekokukkien kanssa.;)

Tänä aamuna tuli ensilumi! Karmea flunssa on hellittämässä, viime yönä ei tarvinnut enää herätä hengenahdistukseen. Tänään juhlimaan, parhautta! Koneen äärellä taas sunnuntaina.

Siippa osallistuu huomenna larppiin, jossa hän pelaa Percy Shelleytä, tuota 1800-luvun alun runoilijaa:

Käsinommeltu pääntie:

Hihansuussa olisi voinut olla vieläkin enemmän rypytystä:

Oma panokseni peliin on paita, jonka geneerinen malli sopii erilaisiin asuihin 1700-luvulta 1800-luvun alkupuolelle. Puuvillapalttinainen paita on ommeltu koneella lukuunottamatta kaulusta ja pääntietä. Saumat ovat pussisaumoja ja napit pääntiellä sekä hihansuissa ovat paitakankaalla päällystettyjä puunappeja. Vaikka paita on vain “peliasuste”, kyllä sen tekemiseen kuitenkin koko päivä vierähti.

Paidan kaavoitukseen otin mallia Latviesu tautas terpi -kirjasta. Kirja on ehdottomasti parhaimpia tekstiilialan kirjoja, jonka omistan. Kirjasta löytyy lähikuvia ja ohjeita latvialaisiin kansanpukuihin ja muinaispukuihin. Kirjan nelivärivalokuvakuvitus on upea. Soisin suomalaisista puvuista tehtävän yhtä upean kirjan.

Shelleyn paidan esikuva:

Viikonlopuksi on tiedossa kivaa ohjelmaa: Huomenna lähdetään suvun naisten voimin Kädentaidot -messuille ja sunnuntaina sään salliessa vuorossa ovat Pukkisaaren muinaismarkkinat.