Tag Archives: Project Spectrum

Uncategorized

Hitaasti, mutta varmasti

Itseasiassa Ginseng-takki ei ole ollut tekeillä vasta kuin puolitoista viikkoa, mutta aika tuntuu pitkältä, kun haluaisin takin käyttöön ihan heti

.

Erikoiset vanhat lasinapit ovat odottaneet oikeaa hetkeä ja vaatetta jo parisen vuotta. Nyt ne pääsevät takin etumukseen ja kalvosimiin. Vielä on neulottava noin 100 grammaa, sitten pääsen kiinnittelemään nappeja.

Aavisteluistani huolimatta takista ei tule napamallista, vaan lanka onkin yllättävän riittoisaa ainaoikeasta neuloksesta huolimatta. Hihoista ei luultavammin tule täyspitkiä, muttei se haittaa. 3/4-pituisilla hihoilla varustettu Pihlaja-takki on yksi lempparineuletakeistani. Toivon kovasti, että tämä takki miellyttää yhtä paljon, kunhan valmistuu. Vielä ei voi tietää. Ehkä pitää uhrata jotain neulonnan jumalattarelle. Kukakohan muuten olisi neulonnan jumalatar?

Olen jo Facebookin puolella hihkunut ja marmattanut uusimmasta hankinnastani. Onni pääsi vihdoin ansaitulle eläkkeelle, kun lauantaina hankin uuden kannettavan, Voiton.

Voitto on HP DV7-1110 ja omaa hienon kuvanlaadun ja äänentoiston. Voiton huonona puolena taasen on Vista, jonka seurauksena koneen avaaminen kestää noin 12 minuuttia, koska käyttis kovasti haluaa asennella kaikenlaista ja joka kerta epäonnistuu siinä. Selvitän ongelmaa. Muuten meillä on Voiton kanssa honeymoon menossa. Hyvä kuvan- ja äänenlaatu! Ihana näppis! Toimiva DVD-asema! Luksusta!:)

Vinkkinä vielä romanttisista tarinoista pitäville: Anttilassa on tällä hetkellä tarjouksessa kaksi aarretta: BBC:n tuoreet Kotiopettajattaren romaani – ja Järki ja tunteet -filmatisoinnit, yhteensä 20 euroa. Kotiopettajattaren romaanin Ruth Wilson on mielettömän hyvä Jane Eyrenä.

Uncategorized

Väri, jossa ei ole mitään

Project Spectrum on jäänyt vähän vähälle, mutta nyt olen innostunut tekemään ilmavia valkoisia juttuja. Nappikermakakku -rosseja syntyy jälleen!

Juhannusaattoa varten tein tavallista isomman nappikermakakun hiuskoristeeksi. Se sopi kaunisti yhteen valkoisen mekon kanssa. Tosin sain kuulla moitteen, että koristeena napeilta viedään niiden funktio, todellinen käyttötarkoitus. Toivon kuitenkin, etteivät nappi-parat joudu nappikermakakuissa hirveään eksistentiaaliseen kriisiin, vaan ovat mielissään uudesta yllättävästä tehtävästään.

Valkoinen on väri, johon suhtaudun varauksella. Se on varsin kaunis ja tyylikäs väri, joka sisustuksessa se tekee tiloista rauhallisia ja valoisia. Toisaalta vaatetuksessa valkoinen on hankala ja epäkäytännöllinen väri, koska kuulun siihen huolettoman huolimattomaan joukkoon, joka onnistuu mystisesti likaamaan vaatteensa ennen kuin ehtii edes kotiovesta ulos. Siksi minulta ei vaatekaapista löydykään kuin muutama valkoinen vaatekappale. Valkoiset vaatteet ovat kauniita, mutta niiden kanssa ei voi rymytä, nojailla tai istuskella nurmikolla.

Valkoisella värillä on vahva symboliarvo: länsimaisen kulttuurin parissa sitä pidetään puhtauden ja viattomuuden värinä. Osassa Aasian maita valkoinen taas on surun ja epäonnen väri. Minusta on hyvin erikoista, että länsimaissa valkoinen pitää edelleen pintansa morsiamen puvun värinä. Ajatus valkoisesta hääpuvusta on minulle niin vieras, että olen jo useamman kerran yllättänyt itseni suunnittelemasta pukeutuvani tänä kesänä ystävättäreni häihin valkoiseen leninkiin. Hetken päästä aina tajuan, että ai niin, valkoinen on häissä yksinoikeudella morsiamen väri.

Valkoinen sydän on äidinäidiltä saadun mallin mukaan tehty. Pitsisydämien virkkaaminen on addiktoivaa.

Uncategorized

Kässäpussi

Varmaan melkein kaikilla peruskoulun käyneillä ensimmäinen tekstiilityön tunneilla tehty työ on ollut kässäpussi eli käsityön säilyttämiseen tarkoitettu pussi. Kässäpussia tehdessä on ollut luonnollista harjoitella mittaamista, kankaan leikkaamista, nuppineulojen käyttämistä ja niin edelleen.

Minun ensimmäinen kässäpussini oli punaruudullinen ja tein sen peruskoulun kolmannella luokalla. Siitä on lähes 20 vuotta aikaa ja sen jälkeen en ole tehnyt yhtään kässäpussia. Käsityöt ovat kulkeneet epämääräisissä muovipusseissa tai kankaisissa kauppakasseissa. Tällä viikolla havahduin, että olin ottanut kässäpussiksi nimenomaan kauppakassiksi ostamani Reisenthelin kassin. Päätin, että tilanteelle pitää tehdä jotain.

Niinpä syntyi jotain tällaista:

No mutta sehän on kässäpussi!

Tein kaksi versiota, värikkäämmän värikkäitä päiviä varten ja tummasävyisen niitä päiviä varten, kun haluaa olla tyylikäs asusteita myöten (sen päivän kun oikeasti näkisi ;) ).

Pussi on juuri sen kokoinen, että sinne mahtuu peruskäsityö. Nämä pussit nyt ovat oikeastaan vasta protoja, jos näitä kässäpusseja innostun tekemään lisää, tuota kiristysmekanismia täytyy pohtia vähän lisää.

Nappeja!

Punaisessa pussissa pilkut ovat vuorikankaassa:

Tummassa versiossa on sisällä tummansininen kukkakuvioinen puuvillakangas ja koristeena punaisia nappeja Project Spectrumia ajatellen.

Kankaat ovat uusia lukuunottamatta hurmaavaa apila-kangasta. Se oli alunperin pitkä röyhelöesiliina, jonka löysin kirpputorilta. Laitoin esiliinan surutta palasiksi, siitä kangasmäärästä tulee vielä yhtä ja toista. Mustapohjainen pallokangas on jonkilaista sekoitekangasta, muuten kankaat ovat puuvillaa.

Tykkään noista kässäpusseista ihan superpaljon. Samantyyppisiä voisi tehdä myös kengille ja miten minusta tuntuu, että samaan tyyliin tehty olkalaukku voisi olla aika pop? No katsellaan.

Uncategorized

Pikkutöitä

Viime aikoina opiskelu on antanut ihan tarpeeksi jännitystä. Siksi neuleet ovat tällaisia pikkutöitä. Tein perusranteenlämmittimet Juulin kehräämästä merinolangasta ja paksusta Pirkkalangasta.

Koska digidigi on edelleen hankkimatta, tv:n katselu loppui sitten viikonloppuna. Ajattelin viettää telkkarittoman kuukauden ja katsoa sitten josko sitä taikalaatikkoa tarvitsee ollenkaan. Eihän sieltä oikeasti kauheasti mitään tule, vaikka sitä taustalla auki usein pidänkin. Ehkä pitää ruveta kyldyyri-ihmiseksi ja alkaa kuunnella enemmän musiikkia ja äänikirjoja. Tai ehkä jopa lähteä pois kotoa jonnekin harrastamaan.

Viime viikolla katsomalla katsoin yhden ohjelman, vanhan suomileffan Kaikki rakastavat. Elokuva oli vielä viihdyttävämpi kuin muistin, mutta elokuvan ääniraita oli hävyttömän huono.

Joka tapauksessa Ansan pallokuviollinen kesämekko on elokuvassa ihana:

Vuoden 1935 kesämuoti oli todella pop. Aikamatkailua odotellessa…

Uncategorized

Näkee punaista

Ensimmäinen Project Spectrum -jakso jatkuu vielä tämän kuukauden. Nyt voisi ehkä skarpata ja jutustella jotain väreistä. Eli tämän ensimmäisen jakson teema on tuli

. Väreistä mukana ovat punainen, oranssi ja pinkki.

Punaiset ja oranssit eivät ole minulle vaikeita värejä, punaisen eri sävyjä on koti täynnä. Esimerkiksi työhuonettani hallitsee pehmeä tomaatinpunainen villamatto, joka punaisuudessaan tuntuu välillä tukahduttavan pienen huoneen. Punainen on lämmin väri, joskus jopa kuuma. Punainen villamatto tuokin niin värinsä kuin materiaalinsakin puolesta lämpöä huoneeseen.

Punainen on siis minulle kotoinen ja arkinen väri. En ole punaisen ystävänä yksin, kuulemma kun ihmisiltä kysytään heidän lempiväriään, vastaus on useimmiten punainen. Suomessa tuota on tosin vaikea uskoa.

Symboliikassa punainen ei ole yhdentekevä väri: se viittaa kuolemaan ja elämään veren värinä, se osoittaa paheellisuuden pesän punaisina lyhtyinä ja on pelätyn vihtahousun oma väri. Koska punainen väri on luonnossa harvinainen, on punatukkaisia naisia pidetty noitina ja punaturkkisia eläimiä paholaisen kätyreinä. Punainen symboloi rakkautta, eroottisuutta, mutta myös vaaraa. Intensiivisenä värinä se kiinnittää huomion ja sitä voidaan pitää jopa aggressiiviisena. Samanlaista symboliikan ristiriitaisuutta on vaikea kuvitella esimerkiksi sinisen värin kohdalla.

Jotkun vanhemman polven ihmiset paheksuvat edelleen punaisten vaatteiden käyttämistä, koska 1900-luvun poliittisissa taistoissa punainen väri kuului kommunisteille ja punaisille (kuten voisi ehkä nimityksestäkin päätellä). Ennen poliittista painolastia punainen oli vaatetuksessa hyvinkin haluttu: 1700-1800-luvuilla talonpoikaisissa kansanpuvuissa punainen oli vihreän rinnalla väreistä suosituin. Kuten yleensä, harvinainen on haluttua. Ennen teollisten värien yleistymistä oli punaisen langan ja kankaan värjääminen oli hankalaa ja kallista. Onnellinen oli se talontytär, jolla oli punaraidallinen villakangashame.

Olen ennenkin mainostanut Coloria.net -sivustoa, mutta mainostanpa taas. Sivuilta löytyy uskomattomasti tietoa väreistä ja sen lisäksi se on esteettisesti kovin hieno paikka. Sivuilta löytyy hauska kysely, jossa selviää mitä asioita ja arvoja ihmiset liittävät eri väreihin.

Viimeiseksi aiheeseen sopiva kappale, Rammsteinin Rosenrot. Kappale on kaunis ja video on tällaiselle folkloren rakastajalle nannaa. Englanninkieliset lyriikat löydät täältä.

Pitää vielä vähän hihkua: se on maaliskuu ja siis kevät, vaikka ulkona onkin kymmenisen senttiä lunta.

Uncategorized

Kaulurointia

[Oma äidinkieli on ihana kieli, kun omia sanoja voi keksiä ihan miten paljon vain. Tosin ei voi olla varma ymmärtääkö niitä kukaan muu, muttei sillä niin väliä.]

Kamera on palannut harharetkiltään* takaisin kotiin, joten nyt on kuvia tiedossa.

Hieman taustaa seuraavalle projektille: hankin joulun jälkeen alennusmyynnistä korkeakauluksisen villakangastakin. Korkean kauluksen kanssa on paksuja neulottuja huiveja hieman hankala käyttää ja viime viikolla keksin, että oikea ratkaisu pulmaan on tietenkin kauluri.

Kaulurit ovat kieltämättä lämpimiä asusteita, mutta mielikuvissani ne ovat jotenkin vähän tyylittömiä kuten tuulipuvut tai valkoiset lenkkarit. Siksi yritin kehittää uudenlaisen kaulurimallin.

Ensimmäiseksi tein kokovillaisen version, johon käytin Esiton Kampalankaa, Kamenaa ja ohutta Pirkkalankaa. Kaulanmyötäinen kauluri kiinnitetään neljällä napilla.

Kaulurissa on yhdistetty neulomista ja virkkausta:

Punaiselle kaulurille tein seuraksi myös rannekkeet. En tiedä kuinka kaulurin ja rannekkeiden värit sopivat tummanruskean villakangastakkini kanssa, mutta värityshän on todella Project Spectrumia.

Ja kuten yleensäkin, mopo karkasi taas käsistä ja ensimmäisen kaulurin jälkeen syntyi toinen kauluriversio. Väriyhdistelmä on ehkä hieman kummallinen, mutta tämä kauluri on hieman väljempi ja ulottuu pidemmälle hartioille. Oranssiin kauluriin käytin Kitten mohair -lankaa ja erilaisia jämälankoja.

Kauluri näyttää erilaiselta riippuen siitä, asettaako nappilistan sivulle vaiko suoraan eteen:

Ja kahden punasävyisen kaulurin jälkeen minulla on tekeillä kolmas versio vihreän ja violetin eri sävyistä. Tästä tulee ihan lempparini!

Riemupyörä-rintarossejakin on taas tauon jälkeen syntymässä. Yritin saada tehtyä niitä punaisen sävyissä, mutta vähän yritykseksi jäi:

Ja muusta elämästä:

Vietimme eilen hyvin rattoisaa iltaa Fräulein G:n luona, kiitos siitä. Aloin taas unelmoida kodista sivistyksen parissa. Minäkin haluan lautalattioita, kaiken kävelyetäisyydelle ja tunteen siitä, että asun oikeassa kaupunginosassa, jolla on oikea identiteetti. Tämä nykyinen asuinpaikka ei edes ole kaupunginosa vaan kummallinen muodoton lähiö. Myönnän, olen pahimmanlainen asuinpaikkasnobi.

Elämäni jännittävyys muutenkin huikaisee: siivosin eilen hiukan. Asuntomme näytti jo parikymppisten poikien soluasunnolta ja villakoirat nurkissa eivät olleet enää yksilöitä vaan armeijoita. Haikailen siistin ja jämptin kodin perään. Sitä ei ikävä kyllä tule tapahtumaan niin kauan kuin minä olen minä. Työhuoneeni näyttää luovan sekaiselta

puuttuvan järjestelykykyni takia.

_________________________________________________

*Nykyään onnistun holtittomasti jättämään tavaroita paikkoihin, joissa vierailen. Kaikki muu taitaa olla tällä oikealla omistajallaan, mutta jos jostain löytyy Mielityn harhailevat aivot ja itsekuri, niin ne otettaisiin mieluusti vastaan.

Uncategorized

Väriä!

Olen taas innostunut Riemupyöristä:

Yritin tehdä sinisävyisiä Riemupyöriä, mutta onnistuin tekemään ainoastaan yhden. Pitänee vielä petrata ennen parin päivän kuluttua alkavaa uutta PS-kautta.

Syksyllä Tallinnasta ostamistani Capri-langoista on tulossa jotain mukavaa. Ylärivin sinapinkeltainen (tai vauvankakan värinen, miten sen nyt ottaa) lanka päässee neuletakiksi ensi kuussa. Muiden lankojen kohtalosta ei ole vielä tietoa.

Yritin myös PS:n hengessä värjätä lapasia. Värjäyskeijut tekivät kepposiaan, koska kauniin sinisen sijaan lapasista tuli sähkönsinisiä! Lapaset joutunevat piakkoin uuteen väriliemeen. Värjäsin myös koemielessä valkoisen neulehameen mallitilkun. Ainakin tämä outo sininen väri tarttui aivan hyvin ja melko tasaisestikin, kun käytti värjäykseen villan värjäysohjetta.

Viime postauksessa tuli maristua taas turhia: Ihan hyvä paikkahan tämä asunto on asua, tilaa kahdelle ihmiselle on ihan hyvin. Kesällä asuinalue paljastaa taas parhaat puolensa: Ulkona voi viettää aikaa ja aurinkoa voi ottaa melkein omalla pihalla. Viime päivinä on muuten näkynyt meidän ruohokentällämme golffaajia

. Varsin outoa, kun nurmikenttä ei ole edes tasainen ja sen koko on noin 50m x 30m.

Uncategorized

Valkoinen hame

Ensimmäinen Project Spectrum -värikausi alkaa lähestyä loppuaan, siksi olikin sopivaa saada valkoinen hame valmiiksi:

Neuloin Novitan Brilla-lankaa (58% viskoosia, 42% puuvillaa) ja Esiton kampavillalankaa yhdessä. Näin hameesta ei tullut niin kiiltävä kuin pelkästään Brillalla neuloessa. Näiden lankojen yhdistämisideasta kunnia kuuluu Juulille. Nro 4:n pyöröillä neuloessa neulepinnasta tuli tarpeeksi jämäkkää. Lankaa hameeseen kului yllättävän paljon, Brillaa noin 425 grammaa ja Esiton kampalankaa 180 grammaa.

Does my bum look big in this?!

Juu, The Fast Show loistava reportteri on jäänyt mieleen…

Hameen malli on kokonaisuudessaan oma, mutta idea hameeseen tuli Knit Cafe -kirjasta. Esittelin kirjan hametta jo ennen joulua. Hameeni pitsineulos on oma muunnelma. Ja tottakai hameeseen piti lisätä myös silkkinauhaa.

Neuloin vyötärölle kuminauhakujan, johon pujotin 1,5 sentin levyistä jämäkkää kuminauhaa. Painava hame ainakin pysyy päällä.

En ommellut hameeseeni vielä vuoria (vai vuorta, päättäköön kielipoliisit), koska harkitsen edelleen hameen värjäämistä. Tosin koekäytössä luonnonvalkoinen hame ei tuntunutkaan yhtään oudolta, johtuen ehkä pinnan elävyydestä. Käytin nyt hametta “vanhanaikaisen” irtoalushameen kanssa ja hyvin tuntui toimivan. Ehken ompelekaan vuorikangasta hameeseen?

Vaikka hameen neulomiseen kuului myös paljon purkamista, olen itse neulomisprosessiin ja valmiiseen hameeseen varsin tyytyväinen. Ensi talveksi voisin kuvitella neulovani parikin hametta.

Uncategorized

Tilanneraporttia

Viikon päivitystauon aikana ei ole tapahtunut mitään erikoista. Olen tehnyt töitä ja löytänyt gradun tekemiseen taas uutta intoa. Litteroin ensimmäistä haastattelua ja odotan kauhulla kaikkien muiden haastattelujen litterointia. Olen myös neulonut valkoista hametta 40 senttiä, purkanut sen 40 senttiä ja neulonut uudelleen saman verran. Kavennukset eivät oikein menneet kohdalleen ensimmäisessä versiossa. Pinna ei ole onneksi kiristynyt. No, onhan tämä ensimmäinen yritykseni neuloa hametta.

Akva-lapaset ovat valmiit, tosin en tiedä, että koristelenko ne napeilla vai Mielitty-lapasten tavoin kuvilla. Lanka on Esiton huopalankaa ja ohutta Pirkkalankaa.

Aloitin toista paria eri sävyillä jämälangoista:

Olen suunnitellut laukkujen ompelemista uusista ja kierrätetyistä kankaista. Idea laukuista on melkein valmis, mutta milloinkohan ehtisi sitä kokeilemaan?

Kaikista hauskoin kankaista on kaksi vuotta sitten Pietarista ostamani painettu pellava. Olen säilyttänyt kankaassa kiinni olleen hintalapun, joka kertoo kankaan ostetun kaupasta nro 17. “комиссионный” tarkoittaa sanakirjani mukaan osto- ja myyntiliikettä. Tässä tapauksessa kyseessä kuitenkin oli tavallinen valtion kauppa. Osaiskos joku selittää?

Olen innostunut syömään salaatteja ja tällä hetkellä olen koukussa varsiselleriin. Odotan mielenkiinnolla, että milloin en enää kestä ajatusta sellerin syömisestä. Minulla tulee ruuan suhteen aina välillä pakkomielteitä, jotka loppuvat totaaliseen kyllästymiseen. Tänään olisi tarkoitus laittaa lihapataa, johon tulee myös selleriä. Onneksi myös siippa on sellerin ystävä.

Huomenna suuntaamme äidin kanssa katsomaan Anna Kareninaa. En vieläkään ole lukenut kyseistä tarinaa romaanina, vaikka sain teoksen äidiltä jouluna lahjaksi. Äidin kanssa olisi myös mukava lähteä katsomaan Sinebrychoffin museon naistaitelijat -näyttelyä ja retkeillä Lauttasaareen Novitan tehtaanmyymälään (lankalakon pitäminen on vähän niin ja näin…).

Sain äidiltä lainaan kroatian kielen sanakirjan. Nyt ollaan sitten katsottu suhuäänteiden lausumista ja minä olen vertaillut sanoja venäjään. Lukusanat menevät kuin vettä vaan! Sanojen painotuksessa olen vain totaalisen epävarma. Miksei sitä voi lisätä sanakirjaan?

Tuhlasin vihdoin viime viikolla siipalta joululahjaksi saamani Funky Ladyn lahjakortin. Ihastelin pieniä A-kuppikoon miniatyyririntsikoita, jotka olivat nukkemaisen söpöjä ja päädyin ostamaan saman malliset itselleni monta kuppikokoa suurempina. Tällä kertaa liivien valitseminen ei ollut yhtä tuskaisaa kuin viime keväänä (skrollaa alemmaksi postauksessa), kokeilin itse asiassa vain kahta mallia ja ostin kummatkin. Mutta laskukin oli sitten varsin paljon suurempi kuin yleensä. Päädyin Chantellen (istuivat!) ja Marie Jo:n malleihin.

Uncategorized

Sinistä

Akva-lapasten värisommittelua piti päästä kokeilemaan (ai mitkä muut keskeneräiset työt?!).

Pinta on paljon mielenkiintoisemman näköistä luonnossa kuin kuvassa.

Kiva, kun kevät on niin pitkällä, että on valoisaa aikaisin aamulla ja melko pitkään illalla. Tänäänkin oli jo melkein valoisaa klo 06.05. Kohta voi käyttää pikkukenkiä ja ohuita pieniä vaatteita, jee! Toisaalta haluaisin, että kesä tulisi pian, toisaalta toivon, että kevät menee mahdollisimman hitaasti: Toukokuun alkuun mennessä pitäisi olla pelottavan paljon opiskelujuttuja koossa. Realistisesti ajatellen en ehdi tehdä kaikkea siihen mennessä. Ressi!

Mutta ei hätää, blogimaailmasta löytyy myös Selityskirjasto myöhästyneitä harjoitustöitä varten. Ajattelin sanoa “Ei pysty, liian hapokasta”, kun minulta tivataan Praktikum-päiväkirjaa tai Tekstiilien testaus -raportteja. Tai ainakin niin haluaisin sanoa.:)

Sain tänään ihania vanhoja nappeja postitse. Nappeja, jotka saavat minut hykertelemään ilosta. Vaikka on noin ziljoona opiskelu- ja työasiaa tehtävänä, haluaisin silti alkaa suunnitella jotain ihan uutta. Olisi ihanaa keskittyä muutamaksi päiväksi vain tuotesuunnitteluun.

Koska minulla ei ole pahemmin aikaa kirjoitella mielenkiintoisia juttuja, kehotan lukemaan siipan Rooma-aiheista Tempus omnia revelat -historiablogia. Viime päivinä blogi on päivittynyt tiheään ja sinne on ilmestynyt monia mielenkiintoisia juttuja. Uusimmassa postauksessa on Rooman turistikartta vuodelle 330 jKr. Ja eikun aikamatkailemaan!