Julkaisemattomia, osa 1

Tämä on osaksi kirjoitettu ja kuvat lisätty 29.9.2009, klo 22:17

Omenoista:

Viime syksynä sain ystävättäreltäni R:lta kassillisen kemiöläisiä omenoita. Kävin hakemassa omenat kantakaupungin toiselta puolelta, se oli syksyn viimeisiä pyörälenkkejä. Omenat olivat hyviä sellaisinaan, mutta tein myös omenachutneyta…

…ja omenapiirakkaa.

Muistaakseni tämä jäi julkaisematta, koska en saanut kirjoitettua omenachutneyn ohjetta. Mutta tässä on nyt ympäripyöreä ohje tätä syksyä varten.  Herkullisen kirpeä omenachutney maistuu niin liha- kuin kasvisruokienkin kanssa.

Omenachutney

kirpeitä suomalaisia omenoita (n. 10-20  kpl)
sitruunamehua
reilusti tuoretta inkivääriä silputtuna
1 dl hillosokeria
1 pilkottu sipuli
rypsiöljyä
currya
kanelia
tuoretta chiliä maun mukaan
vettä

Tee näin: Kuori omenat ja pilko pienittävät ainekset. Laita ainekset kattilaan hillosokeria lukuunottamatta. Lisää päälle vettä niin, että ainekset eivät peity veden alle. Lisää öljy. Keitä kannen alla hiljaksiltaan, kunnes omenat ovat kypsiä. Huom! Lisää hillosokeri vasta kun omenat ovat kypsiä ja anna kiehahtaa. Soseuta sauvasekoittimella, jollet pidä inkivääri- ja omenasattumista. Chutneyn voi mainiosti pakastaa.

Continue Reading

Päivityksestä, aprikooseista ja vähän lahjoistakin

Jos odotatte mielettömiä tekstiiliaiheisia päivityksiä, niin nyt kyllä petytte. Jotain kulisseissa kyllä tapahtuu, mutta hitaasti ja kaikki on vaiheessa. Olen pro-jek-ti-työs-ken-te-li-jä.

Kuten monella muullakin bloggaajalla, minulla päivittäiset marinat, huomiot ja linkit ovat hitaasti valuneet muiden härpäkkäiden, kuten Facebookin ja Twitterin puolelle. Itse tosin olen vain tuolla karvalakkipuolella eli bookissa. En edes uskalla ajatella Twitteriin tai Qaikuun profiilin luomista, en varmaan pääsisi koneelta sitten enää minnekään (nytkin tekee välillä vähän tiukkaa).

Joka tapauksessa, parisen viikkoa sitten mainostin jossain bookin aamustatuksessani, että olen löytänyt uuden aamupalasuosikin. Maustamaton jugurtti (suosin Rainbow’n halpista), auringonkukansiemenet, kaurahiutaleet tai -leseet ja kuivatut aprikoosit ovat mielettömän hyvä ja täyttävä yhdistelmä.

Minua sitten valistettiin, että tavallisissa kuivatuissa aprikooseissa on säilöntäaineena rikkidioksidia ja näinpä todellakin paketin mukaan on. Ostin sitten isommassa S-marketissa käydessäni luomuaprikooseja, joissa ei ole käytetty säilöntäaineita.

Ulkonäöllisesti ero on huomattava. Säilöntäainetta sisältävät Rainbow-aprikoosit (n. 1,90€/250g) ovat kirkkaanvärisiä ja Urtekramin luomu-aprikoosit (n. 3,80€/250g) taas tummia.

Minua ei olisi haitannut, jos ero olisi ollut vain ulkonäössä. Mutta, mutta: rikkidioksidi toimii myös maun säilyttäjänä. Niinpä säilöntäaineettomat luomu-aprikoosit maistuvat jostain syystä samalta kuin kuivatut viikunat. Pidän kyllä viikunoista, mutta aprikoosien haluan maistuvan aprikoosilta. Siispä ajattelin jatkossa elää vaarallisesti ja nauttia aamupalassani 3-4 rikkioksidilla kyllästettyä aprikoosia. Vaihtelun vuoksi voin sitten ostaa Rainbow-taateleita tai -viikunoita, joissa säilöntäaineita ei ole.

Olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, että käytetäänkö tavallisesti aprikoosipuiden kasvattamisessa lannoitteita ja hedelmien viljelyssä paljon tuholaismyrkkyjä jne. Puolustaisivatko tässä Urtekramin tuotteet paikkaansa maun kustannuksellakin?

***

Ja sitten aivan toiseen asiaan: Minulla on ylihuomenna syntymäpäivä. Itsellisenä naisena minulla ei ole juurikaan pelkoa saada kummallisia tai minkään muunkaanlaisia syntymäpäivälahjoja keneltäkään mieheltä. Joka tapauksessa hihittelin Tytön tilitykselle aiheesta miehet ja lahjat. Parasta postauksessa on seuraava virke:

Sen sijaan jos multa joku joskus olisi vaivautunut kysymään lahjatoiveita, olisi toivomuslista sekunnissa valmis (kirjallisena, printattuna ja laminoituna).

Juuri näin. Siksi olen pyytänyt lähipiiriltä pientä kolehtia goretex-ulkoiluasun hankkimiseen. Tervetuloa järkevyys ja keski-ikäisyys!

Continue Reading

Viikonlopusta, osa 2300

On hyvä, etten edes asettanut mitään tavoitteita viikonlopulle. Koska en tosiaan saanut mitään tehtyä. Kivaa kuitenkin oli. Tässä kuva Turistilan emännän tekemästä jälkiruuasta, jota Visukinttulassa lauantaina nautittiin. Hyvää oli!

Continue Reading

Karkkivärejä

Vaikka ulkona on loskaa, minä olen jo vaihtanut kevätvaihteelle. Puuvillaa ja keveitä sekoitelankoja minulle, kiitos. Valitettavasti siis elokuussa aloitettu kasakkatakki jää auttamattomasti kesken, mutta ehkä se valmistuu ensi talveksi?

Hamstrasin viime kesänä Sublimen Soya Cotton (soijaa 50% ja puuvillaa 50%) -lankaa neuletakin verran. Nyt sitten neulon hihatinta mansikanpunaisesta ja suunnittelen lyhythihaista neuletakkia kellanvihreästä langasta. Haluan värejä!

Suurin syy kevätväri-innostukseen on Bodenin kevätkatalogi (joita minulle muuten jostain syystä tuli kaksin kappalein). Ihania, ihania värejä, leikkauksia ja kokonaisuuksia. En ole mitään kuvastosta tilaamassa, ihailen vain. Ja sitten kesäkuussa ehkä innostun tilaamaan alennusmyynnistä…

Toinen mukava yllätys on eilen postiluukusta tupsahtanut H&M:n sisustustekstiilikatalogi. Kokoelma yllätti todella positiivisesti. Nyt himoitsen valkoisia pellavaisia pussilakanoita, vähänkö ne olisivat luksusta.

Luksusta on myös kotona herkuttelu. Kun kaapista kerää säilykkeet ja ostaa vähän lisää ruokaa ja pullon viiniä, on kasassa mainio napostelupöytä. Etualalla on muuten Chef Wotkin’sin nakkeja, ei mitään Atriaa!;) Olen muuten ihan jäänyt koukkuun rucolaan, se on niin hyvää.

Menovinkkejä:

  • Huomenna on sitten Blogaajien kevättalvirieha Helsingissä. Minut löytää sieltä, ja niin myös monet muut blog(g)aajat.
  • Langanhimoisille ihmisille Käsveska vinkkasi edellisen postauksen kommenteissa halvoista langoista, käykää katsomassa vinkki hänen blogissaan.
  • Tennarin Taidemuseossa aukesi tällä viikolla uusi näyttely Walt Disney ja Euroopan taide. Näyttely kokonaisuutena ei ollut kauhean sykähdyttävä, mutta joitain helmiä (niin Disneytä kuin eurooppalaisten mestarien teoksia) sieltä löytyy. Suosittelen!
Continue Reading

Keskellä viikkoa

128 blogikommenttia + kaksi sähköpostikommenttia osallistuivat arvontaan.

Olin ovela, ja otin luotettavasti kuvan ruudusta, en screenshotia. Kyllä, kuvan ruutu on pölyinen, niin saattaa olla myös oman tietokoneesi ruutu (yritän syyllistää muitakin kuin itseäni…).

Random.orgin generaattorilla voittajaksi tuli Rappiotäti, joka oli 64. vastaaja, jollen aivan väärin laskenut. Täti saa valita mieleisensä kässäpussin noista kuvissa olleista. Tapaamme luultavammin Blogimiitissä viikon päästä lauantaina?

Vastauksia säilytinkysymyksiin oli hauska lukea. Käsityöt näemmä kulkevat mitä erilaisissa virityksissä. Kuljettimina käytetään erilaisia muovipusseja, kangaskasseja, meikkipusseja ja hurjimmilla käsityö kulkee mukana ihan sinällään.

Vaihtokengät hippoihin tai matkalle mukaan suurin osa pakkaa muovikasseihin, kangaskasseihin tai ihan erillisiin kenkäpusseihinkin. Nykyään taitaa olla aika harvinaista ottaa juhliin vaihtokengät mukaan. Harvoinpa minullakaan vaihtokenkiä mukana on vaikka sirojen kenkien kanssa olisi kyllä paljon tyylikkäämpi kuin talvisaappaiden kera. Hippakengät jaksan ottaa mukaan vain erityisiin tilaisuuksiin.

***

Eilen ja tänään istuin aamupäivän pikkutuolilla neulomassa aurinkoläikässä. Tuli jopa vähän kuuma ja pohdin, että lasitettu parveke olisi aurinkoisina helmikuun päivinä todella pop. Muuten pikkutuolilla istuessa neulonta sujuu paljon nopeammin kuin muuten rötväillessä. Ajatella

.

Olen plarannut allaolevaa kirjaa ja tehnyt kaikenlaisia suunnitelmia. Kirja on yksi parhaimmista neule- ja virkkausmallioppaista, jonka tiedän. Haluaisin aloittaa ainakin kymmenen erilaista neulepaitaa, tietenkin itselleni. Mutta kun kaikki edellisetkin neuleet ovat kesken… Ehkä saan aikaiseksi jonkinlaista ryhtiliikettä, etteivät kaikki asiat olisi asenteella “sitku”.

Ne jotka minut tuntevat lähemmin, tietänevät, että olen oikea makeis-connoisseur. No, laadukkuudesta ei ehkä minun karkkivalikoivuuteni ja -innokkuuteni yhteydessä voi puhua, mutta ainakin suhtaudun karkkiin (ja makeaan ylipäätään) suurella mielenkiinnolla ja intohimolla. Kotona minulla on usein niin sanottuja “pahakarkkeja” (kts. alla), jotka eivät kulu kovinkaan nopeasti, koska ne ovat kovia. Pahakarkkeja voi jemmata, että on jotain natusteltavaa, jos tulee paha karkinhimo. Kaikki terveysintoilijat voivat nyt sitten olla hiljaa.

Rainbow-halpismerkkisiä pahakarkkeja saa S-ketjun kaupoista. Kippo on Fire King -merkkiä, kuten maailman söpöin astia, josta postasin lokakuussa. Vanhasta pöytäliinasta ja lakanasta tullee kässäpusseja ja kukkaroita.

Continue Reading

Hyvä sunnuntai

Olipa ihana päivä, vaikka en saanut kuin murto-osan tehtyä asioista, joita olin suunnitellut tänään tekeväni. Mutta tein borssia neljä litraa. Söin niistä neljästä litrasta jo kaksi.

No ei ehkä ole kovin hyvännäköistä kuvassa, mutta kaikkiruokaiselle kyllä maistui.

Itseasiassa innostuin tekemään borssia huonon omantunnon ajamana. Turistin saarnan jälkeen rupesin pohtimaan, että milloin olen viimeksi tehnyt kunnon ruokaa, kun normaalisti elän lähinnä karjalanpiirakoilla, hedelmillä, suklaalla, nakeilla ja pinaattikeitolla (ei onneksi kuitenkaan samalla aterialla syötynä, ehkä minulla on vielä toivoa).

Pitäisi tehdä enemmän ruokaa itse, kotiruoka on hyvää, terveellistä ja edullista. Mutta sitä on niin laiska! Siksi kokkailut jäävät viikonloppuihin, tosin silloinkaan ei aina tule tehtyä lämmintä ruokaa.

Hartaan sunnuntai-illan päätteeksi:

Jos minulla tulisi ikinä tarvetta uskonnolle, niin lukisin ajatuksella Lolcats -raamattua (via Annikki).

Continue Reading

Vuosia täyteen

Tänään täytän kaksikymmentäkahdeksan

vuotta.

Sen vuoksi onkin kiva, että olen todella tyytäväinen elämääni. Vaikka marmatankin täällä usein ja ihan kaikesta, loppujen lopuksi olen tosi tyytyväinen. Minulla on siippa, joka on samalla paras ystäväni, ihana perhe, ihania ystäviä ja kavereita (ja opin käyttämään Feisböökkiä, kaikki sinne nyt heti, haluan lisää kavereita).

Tänään on tiedossa shoppailua, sminkkaamista, viinittelyä ja syöpöttelyä. Mikäs sen parempaa. Itseasiassa aloitin juuri aamun nauttimalla kroatialaista päärynäviiniä. Oh, kuinka dekadenttia.

Eilen sain perheeltä synttärilahjoja:

Äidiltä äänikirjana Hilja Valtosen “Nuoren opettajattaren varaventtiili”. Kirjan olen lukenut ehkä viisi kertaa, mutta on hauska myös kuunnella se. Viisi tuntia taattua Valtosta! Lahja tosin taisi olla myös vihje siitä, että se gradu olisi paras saada valmiiksi (Joo, äiti). Isäni pienestä vihjeestä antoi minulle Vintage Fashion -kirjan, joka on todellista silmänruokaa. Sieltä voi poimia kaikki haluamansa asukokonaisuudet, joita on paljon. Sisaruksiltani sain lahjakortin NoaNoaan (oi onni ja autuus) ja sisareltani vielä kaulakorun.

Matroskin ja Liivia ovat esitelleet lempikorujaan. Minä innostuin ja pääsin jo niin pitkälle, että kumosin koruni tarjottimelle. Kunhan ensiksi nämä järjestän, niin enköhän ne lempikorunikin esittele. En ole oikeasti tajunnut, kuinka paljon koruja minulla onkaan…

Neulonut en ole oikeastaan viikkoon(!), mutta viikonloppuna tein omppupiirakkaa ja kovin kokeellista kinkkuparsakaalitomaattipaprikapiirakkaa, josta tuli ihan yllättävän hyvää.

Continue Reading

Almost cute overload

Mietin vain, että missä vaiheessa kyllästyn pitsiin, nappeihin ja villaan?

Toivottavasti en ikinä. Uutta pitsinappivilla -juttua tulossa!

Jos joku ei ole vielä käynyt Cute Overload -sivustolla, niin nyt on paras käydä. Omia suosikkejani ovat kuvat siileistä.

Käsityö-/lifestyle -blogi Nest Decorating on myös visiteeraamisen arvoinen. Keijukruunut ovat ihania ja niin söpöjä.

Pitää myös todistella itselleen (ja muille), että kyllä minustakin pieni martta löytyy: Kävimme keräämässä loput mummolan viinimarjat talteen. Mikseivät mustikat voi myös kasvaa tertuissa?

Continue Reading

Ns. pehmeä lasku

Iltapäivän ilo:

Pihalla varjossa salaattia ja hyvä kirja. Myös Finlayn edellinen kirja Colour on mainio. Jewels-kirjaan törmäsin sattumalta lentoaseman R-kioskissa.

Viime yönä palasin Kroatiasta ja tämä päivä on mennyt ihmetellessä. Viikko pois kaikista rutiineista, viikko ajattelematta YHTÄÄN MITÄÄN nollasi aika perusteellisesti. Tästä on hyvä jatkaa, kunhan keksisi mistä aloittaa.

Kroatian ruuat tekivät tehtävänsä: Viikossa kertyi kaksi lisäkiloa. Yritän aktiivisesti poistaa niitä syömällä super-ison lautasellisen salaattia tietysti kera rasvaisen fetan ja oliiviöljyn. :)

Kroatia-raporttia tulee, kunhan saan ajatuksia hieman selvitettyä.

Continue Reading

Tuotetiedotusta

Itseasiassa olen yrittänyt iltapäivän kahlata läpi kehityspsykologiaa, mutta kun se on niin tylsää. Aargh. Samalla olen popsinut uutta Rainbow -tuotettua kuivattuja taatelipaloja. Ennen olen ollut koukussa Rainbown kuivattuihin aprikooseihin, mutta taatelit vievät kyllä voiton. Miinuspuolena on, että jo valmiiksi makeisiin taateleihin on lisätty neljä prosenttia raakaruokosokeria. Orange Seeds valitti tuotteiden makeudesta omassa blogissaan ja minäkin epäilen, että jostain kumman syystä meille halutaan tuputtaa yhä makeampia tuotteita. Miksiköhän?

Nyt sitten hillun täällä keskittymiskyvyttömänä sokerihumalassa, ihan omaa syytäni.

Ostin tänään myös Twiningsin omenan, kanelin ja rusinan makuista teetä. Nannaa on, vaikka onkin pussiteetä.

Itselleni voisin joululahjaksi ostaa Rammsteinin paidan tai napakorun tai vaikka kummatkin. Vähänkö olisivat päheet. Vain luottokortti puuttuu… Myös Amazonin toivomuslistalla on vaikka mitä kivaa. :)

Continue Reading