Tänään onnellisuutta aiheuttava tekijä oli se, että meiltä lähin kangaskauppa lopettaa ja siellä on iso laari nappeja, joita voi ostaa kilohintaan. Tuossa pussissa on valehtalematta useampi sata nappia ja pussi maksoi 3 euroa! Vaikka pussin sisältö vaikuttaa sekalaiselta, niin valitsin nappeja noin puoli tuntia. Minulla ei olekaan ennen ole ollut kattavaa nappivarastoa, ja jokaisen napin takia on täytynyt käydä kaupassa. Nyt voin vaikka leikkiä nappisotia noilla. ;)

Nappeja valitessani tuli mieleen kuinka lapsena leikin mummini nappivarastolla. Hänelle oli vuosikymmenien aikana kertynyt kiitettävä varasto kaikenlaisia nappeja, niitä oli useammassa eri laatikossa. Hienoimmat kultaisen väriset kantanapit olivat kuninkaallisia, isoin kuningas, pienemmät ja kauniimmat kuningattaria ja prinsessoja. Muistan, että joukossa oli muutamia todella kauniita nappeja, patinoituneita ja eriparia olevia kaunottaria. Hassua, kuinka muistot tulevat yhtäkkiä mieleen. ;)

Merihistorian luento käsitteli tänään meriarkeologiaa ja luento oli kokonaisuudessaan varsin mielenkiintoinen. Luennoitsija osaa kertoa hauskasti ja elävästi. Lisää tällaisia luentoja. Nyt tilastotieteen kirjan pariin, hop!

Viikonloppu, varsinkin sunnuntait, ovat parasta aikaa tehdä vain omia juttuja. Tänään olen virkannut, katsonut telkkarista lääketieteen historiasta kertovan dokkarin, virkannut, katsonut dokkarin neardentalin ihmisistä ja virkannut, välillä kaavoittanut hametta, syönyt ja katsonut Gilmoren tytöt -sarjaa, virkannut ja seurannut dokkaria Ptolemaioisten hallituskaudella Egyptissä mereen uponneesta temppelistä.

Edellisestä ehkä huomaa, että olen tv:n orja ja rakastan dokumentteja. Rakastan myös Gilmoren tytöt -sarjaa, vaikka sen myönnänkin hieman häpeillen. Pikkukaupunkiin sijoittuva sarja on kuitenkin täynnä nokkelanpokkelaa dialogia ja kummallisia ihmisiä. Sarjaa voisi kuvailla sanalla LÄMMINHENKINEN. Sana, jota minä ja siskoni suuresti inhoamme.

Olen ehkä tv:n orja, mutta puolustuksekseni voin sanoa, että katsoessani telkkaria teen samalla käsitöitä. Helpot käsityöt ovat liian tylsiä tehtäväksi ilman mitään muita virikkeitä. ;) Eilen ja tänään olen virkannut sydämiä kahta laukkua varten. Olen laskeskellut, että yhteen laukkuun tarvitsee noin 40 sydäntä, eli urakkaa vielä on jäljellä.

Lisäksi vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja aloin pienentää tekemättömien vaatteiden kasaa. Eli minulla on paljon vaatteita, jotka ovat olemassa vasta kankaana laatikoissa ja ideana pääni sisällä. ;) Tuossa seuraavassa kuvassa on pöydän kulmalla valmistumassa polvipituinen hame mustanruskeasta villakankaasta. Kuva on selkeä näyttö siitä, että tuleva kässänope osaa valita tilavan paikan tehdä käsitöitä ja pitää vielä työpöytänsä järjestyksessäkin. ;)

Kahteen tenttiin lukeminen edistyy aika hitaasti. Pitänee huomenillalla viimeistään ryhdistäytyä, ainakin tilastotieteen suhteen.

Ai niin, otsikko viittaa uusvanhaan herkkuuni, jonka olen löytänyt taas kerran. Näkkileivän päälle edam-juustoa, tomaattia, ripaus merisuolaa ja pippuria, niin makunautinto on valmis. Nautitaan teen tai kolajuoman kanssa, niin energiaa riittää pitkälle.

Eipä ole löytynyt talvipopoja, ei. Kaikki kokeilemani kengät tuntuvat isoilta, leveälestisiltä ja liian löysiltä jo nilkasta. Säären kohdalla kengänvarsi onkin sitten jo yli viisi senttiä liian löysä. Luontoäidillä tuntuu olevan kummallinen huumorintaju: En ole mitenkään hoikka naisihminen, vaan enemmän sellainen emäntä, pitkä ja muodokas. Jalkani ovat kuitenkin täysin eri paria kroppani kanssa, ne ovat hoikat ja sirot. Yritä siinä sitten löytää sopivia talvikenkiä, jotka eivät näyttäisi täysin naurettavilta ripakintuissani. Hohhoijaa…

No, toivottavasti talvi ei tule aivan heti. Tänään töihin lähtiessäni oli kyllä kivan pirteä ilma. Parhaimpia ovat aurinkoiset kuulaat syyspäivät, kuten tämä.

Viikko on mennyt yhdessä hujauksessa, tuntuu kuin mitään en olisi ehtinyt tehdä. Tosin, olen järjestänyt lankavaraston ja tarvitsin siihen kolme uutta pahvilaatikkoa… Hieman pelottavaa. Lisäksi juuri ostin eilen Aholaidan loppuunmyynnistä Novitan virkkauslankaa, josta osa kyllä pääsee käyttöön kunhan tämä projekti pääseen vauhtiin:

Eli laukku olisi langoista, sangoista ja kankaasta tulossa. Jos omistatte Loop-d-loop kirjan, niin inspiraation sain “Paisley carpetbag” -laukusta, joka ohje on kirjassa sivulla 157. En kuitenkaan teen laukkua neulomalla, vaan virkkaamalla ja kuviotkaan eivät tuli olemaan paisley-kuvioita. Lankoina on puuvilla- ja sekoitelankoja, pääasiassa jämälankoja muista projekteista. Saa nähdä mitä tuleman pitää.

Myös vihreä projekti on koko ajan käynnissä, hihattimesta (nappasin mainion sanan Tikrulta ;) ) on valmiina nyt melkein kokonainen hihaosa. Toisesta hihasta on korinpohjaneulososa valmiina.

Tänään ilta tulee käytettyä tehokkaasti käsitöiden parissa, koska meille tulee lauma ihmisiä pelamaan tätä. Itse yritän pysyä poissa jaloista. ;)

Viimeisen viikon aikana on tullut tehtyä vaikka mitä pientä. Kännykkäpiiloja on tullut tehtyä useampikin, mutta koska ne menevät joululahjoiksi, niin en niitä täällä esittele. Tykkään niistä tosi paljon, jujuna toimii jokin hieman erikoisempi nappi. Lankana Maisa Tikkasen 100% villalanka ja ohut Pirkkalanka. Kummatkin virkkasin kaksinkertaisena 3,5:n koukulla. Kännypiilon ympärysmitta on noin 32 silmukkaa.

Oma kännykkäpiiloni:

Kännykkäpiilojen jälkeen kävin kiinni tummanvihreään lankaan, joka sekin on Tallinnasta. Tarkoituksena on tehdä jonkin tyyppinen hartianlämmitin/bolero, katsotaan kuinka työ etenee. Hihansuihin suunnittelin korinpohjaa kuvioksi ja “kaula-aukon” (eihän tuossa oikein mitään kaula-aukkoa ole…) reunaan jonkinlaista palmikkoa. Lankaa on yhteensä 230 grammaa, mutta se on niin ohutta, että uskon sen työhön riittävän. Projekti koetteli hermoja heti alkuunsa: olin tehnyt hihansuun koripunoksen valmiiksi ja sitten tulin siihen tulokseen, että neulos on liian jäykkää. Purin siis ja vaihdoin 3,5:n puikot 4:iin. Niin, ja minähän OLIN etukäteen tehnyt mallitilkun.

Luonnoksia vihreää projektia varten:

Vihreän projektin alkua:

Kokeilin vähän muidenkin lankojen tiheyksiä, saa nähdä mitä niistä tulee. Punaista ja tumman tummaa vihreää ajattelin slipoveriksi, kellanvihreä saattaa päätyä huiviksi ja lapasiksi.

Sain viikonloppuna vihdoin Tampereelta tilaamani kankaat ja villat. Noin kymmenen metriä valkaisematonta rohdinpellavaa ja virolaista villaa, ihanissa väreissä. Näistä voi huovutella vaikka mitä kivaa.

Nyt työn alla ovat siis merihistorian ja tilastotieteen tentteihin lukeminen sekä vihreä projekti. Onneksi väikkäri hylkeenpyynnistä on viihdyttävää luettavaa, samalla voi jopa neuloa. Tilastotiede ei olekaan sitten ihan niin helppoa. Huoh…

Vanha vuodenvaihde ja sadonkorjuujuhla kekri eli köyri lähestyy. Näin juhlasta kertoo siippani. Juhlintaan käydään alle kolmen viikon kuluttua, mutta en ole vielä päättänyt mitä päälleni pistäisin ja kuka olisin tänä vuonna. Olisinko muinaissuomalainen emäntä vai sotilastyyliin pukeutunut vamppi vaiko tyylikkääseen iltapukuun pukeutunut lady vai aivan joku muu? Hankalaa valita… Kaapissa olisi kyllä käyttämätön raakasilkkinen punainen iltapuku, mutta kun minulla oli viime vuonnakin kekrissä punaista päällä. Joka tapauksessa, mihin pukuun ikinä päädynkin, jonkin verran ompelua on edessä. Josko tällä kertaa osaisi olla jättämättä ompelua ihan viimeiseen iltaan. Täytynee tänä iltana tehdä hieman inventaariota kangasvaraston parissa. Ostin kyllä viime viikolla jämäpalan oranssia brokadia, mutta siitä ei saisi kuin hameen (kangasta on 1,4metriä). Ah, valintoja, valintoja!!

Eilen oli ehkä paras päivä viikkoihin. Päivään sisältyi kävelyretki Hietaniemen hautausmaalla ihanassa syksyisessä ilmassa, Liikkuva linna -elokuva ja illalliseksi carbonara-pastaa. Kyllä illalla uni maittoi ja nukahdinkin siippani lukiessa minulle ääneen Stanislaw Lemin Tähtipäiväkirjoja. Tällaisia päiviä lisää, kiitos.

LISTA:

-Nouda tilastotieteen kurssin tenttikirja.

-Nouda merihistorian tenttikirja Itämeren hylkeenpyyntikulttuurit (Juha Ylimaunu).

-Yritä saada merihistorian amanuessi kiinni mailitse.

-Aloita Oppimisen arviointi -esseet.

-Käy ostamassa laatikoita uusille langoille.

-Käy ostamassa haukisiimaa rukkia varten.

-Inventoi kangas- ja lankavarasto ja siivoa se.

-Päätä kekriin puku.

Otsikkona olevaa kysymystä tuli mietittyä viime yönä, kun siippani oli ensiksi sanonut: “Tiedätkö miksi tykkään blogistasi? Sen vuoksi, että tunnut olevasi niin onnellinen siellä.”

Tästä tietysti tuli vähän paha mieli, koska aloin ajatella, että tosielämässä olenkin murjottava ja rähisevä eukko. Se voikin pitää paikkansa (vaikka toivonkin asian olevan toisin), mutta ainakin minä osaan selittää miksi bloggaan ja miksi blogini on sellainen kun se on.

Aloin pitää blogia keväällä siksi, että missään asiat eivät tuntuneet pysyvän järjestyksessä. Tästä pitikin tulla hieman enemmän opintoblogi kuin käsityöblogi, mutta toisin taisi käydä. Ajattelin, että blogi rytmittää opintojani ja muitakin tekemisiäni ja antaa tietynlaisen konkreettisen todisteen siitä, että kyllä minä jotain olen tehnyt, vaikka itse tunnenkin itseni saamattomaksi ja laiskaksi. Halusin foorumin, jossa voin paasata omista tekemisistäni niin paljon kuin minua itseäni huvittaa. Ja vaikka pidänkin blogiani lähinnä itseäni varten, niin tottakai myös muut bloggaajat ja heidän bloginsa ynnä kommenttinsa ovat tärkeitä.

Ja lopuksi: Olen blogissani onnellisimmillani, koska tämä on minun paikkani, minun nurkkaukseni virtuaalimaailmassa. Voin tehdä täällä mitä haluan, kirjoittaa tänne milloin haluan ja mitä vain haluan. En halua harrastaa niin sanottua “sosiaalipornoa” ja ruotia esimerkiksi ihmissuhdeasioitani täällä, vaan kertoa onnistumisistani ja hiukan myös epäonnistumisistani. Siksi minä bloggaan.

Vaaleanpunainen projekti:

Eli myöhään eilen illalla sain neuletakin valmiiksi. Hehkutan nyt varmaan tätä projektia vähän liikaakin, mutta olen niin innoissani. ;) Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka aina parantamisen varaa tietysti olisi. Toisaalta, ilman ohjetta neulotuksi takki on mielestäni varsin onnistunut. Vähän piti purkaa välillä, kun omat laskelmat osoittautuivat vääriksi ja istuvuuutta olkapäiltä voisi vieläkin parantaa, mutta käyttöön neuletakki pääsee kyllä heti, se on varma!

Tein takkiin todella reilun mittaiset hihat, pitkänä ihmisenä kun yleensä joudun kärsimään ostopaitojen lyhyistä hihoista. Vaikka en yleensä tykkään liukuvärjätyistä tai pätkävärjätyistä langoista, niin tämä lanka lumosi minut heti. VAIKKA se on vaaleanpunaista, tai ainakin pastellisävyistä. Lõngad -lanka on kuitenkin niin ihanan rustiikkia ja elävää, että siinä oudommatkin (minulle oudot) värisävyt näyttävät hyvältä.

Neuletakkiin meni 385 grammaa lankaa, eli kaksi vyyhtiä virolaista Lõngad-villalankaa. Itseasiassa vyyhdeissä piti olla yhteensä 380 grammaa lankaa, mutta sitä olikin sitten vähän enemmän, koska minulle jäi kaksi pientä kerää lankaa. Alunperinhän olin tekemässä vain pientä boleroa ja yllätyinkin iloisesti kun lanka riittikin kokonaiseen villatakkiin.

Kannattaa muuten olla varovainen tuon Lõngad-langan kanssa, minä olin huomaamattani ostanut kahta vähän eri paksuista lankaa. Se ei tosin haitannut, koska paksumman pystyin käyttämään etu- ja takakappaleisiin ja ohuemman hihoihin ja takin viimeistelyvirkkaukseen.

Aluksi ajattelin takin kiinnitykseksi silkkinauhaa, mutta sitten päädyin toteuttamaan kiinnityksen rintakorulla. Minä kun keräilen erilaisia rintarosseja, voin siis vaihdella takin “kiinnitysmekanismia” aina kun huvittaa.

Tässä kiinnittäjänä mummini meripihkainen rintarossi:

Villatakki on neulottu yhtenä kappaleena kädentiehen asti:

Hihat on neulottu sukkapuikoilla suljettuna neuleena hihapyöriöön asti:

Seuraavaksi toteutan pienen hermoprojektin, kännykkäkotelon jämälangoista. Tarvitsen jonkun parissa tunnissa valmistuvan välityön. Kännykkäni “vihreä luuri” -näppäin irtosi muutama päivä sitten, mikä ei ole mikään ihme, kun kännykkä aina laukkujen pohjilla pyörii. Ajattelin siis suojata puhelimeni virkatulla pussilla. Samalla tosin pitää vaihtaa soittoääneksi jokin muu kuin Rammsteinin America. Se kun kuuluu niin hiljaisena, etten varmasti enää kuulisi puhelimeni soivan, jos se olisi jonkin pussin sisällä. Onko ehdotuksia hyväksi soittoääneksi?;)

Kohta pitäisi lähteä etsimään talvikäyttöön sopivia kävelykenkiä, mutta ei yhtään innostaisi. Tavallisten järkevien kenkien löytäminen kun tuntuu olevan kuin tervanjuontia. Oi miksi löydän helposti vain Pura Lopez -tyyppisiä iiihania kenkiä, joilla ei kyllä kävele Suomen talvessa, jos ei ole taksikyytiä ovelta ovelle….

Miksi kukaan ei voi suunnitella kenkiä, jotka olisivat kauniit ja sirot, mutta niillä myös pysyisi pystyssä Helsingin jääkentiksi muuttuneilla kävelyteillä? Lisäbonuksena kengät voisivat olla myös lämpimät, että muutenkin jo kylmät varpaat eivät jäätyisi -20 asteen pakkasessa.

Olen taas varmaan jälkijunassa, kun tajusin vasta nyt uuden Ullan ilmestyneen. Kivoja juttuja on ja en vieläkään tajua, miksi en ole saanut yhdistykseen liityttyä. Varsinkin sinkkuneulojattaren artikkeli on taas hykerryttävä. ;) Niin osuva!;D

Juuh, josko sitä nyt lähtis vaikka syömään, ettei roikkuis vain netissä…