Prosemmasta tuli sellaista palautetta, että huhhuh. On sellainen olo, että nyt voisin alkaa opiskella maatalouslomittajaksi. Ja jättää yliopistomaailman sikseen. Ahdistaa tieteellinen kirjoittaminen, varsinkin aiheesta, josta ei itse ole lainkaan kiinnostunut. Ongelmia ei tuota niinkään käsityötiede vaan pakollinen sivuaineeni kasvatustiede. Taidan olla väärällä alalla.
Voisin vaikka lähteä tänne opiskelemaan puoleksi vuodeksi.
No, kaipa tämä tästä.
6 Comments
Hiiiih! Tuolla on opettajina juuri meiltä muinaistekniikasta valmistuneita! Sofie ja Toni!Itse haluaisin yliopistoon valmistumisen jälkeen (hakenut kolmesti ja aina jäänyt hilkulle, mur) , mutta akateeminen ura… Eikä pelkällä käsityölläkään elä. Paitsi jos on todella myyvä.Haaveena toki aina on perustaa yritys, joku laadukas liike, jossa myydä omia ja muiden härpäkkeitä, mutta siinäkin on riskinsä..
heh heh. muista, että melko monen mielestä se kasvatustiede ei ole tiedettä ensinkään – tai ainakin ihan huuhaata tieteen kentällä. ja mitään tekemistä sillä ei ole opettamisen eikä varsinkaan kasvattamisen kanssa.ja että kasvatustieteilijät tuosta rasituksestaan (lue: epäilyttävyydestään) johtuen joutuvat olemaan tieteellisessä kirjoittelussaan poikkeuksellisen tarkkoja tarkkoja konventioistaan. monen muun tieteenalan kohdalla puristavista tieteellisyyden kauluksista on jo päästy eroon…nimim. kasvisten cumu takataskussa
“tarkkoja tarkkoja”… :-)
Juu, ja Sofie on tainnut opiskella aikaisemmin vielä Ruotsissa, Bäckedals Folkhögskolassa. Eli osaavat varmaan asiansa. ;)Ajatus 17 viikosta kansanopistossa houkuttaa kovasti. Taloudellisesti opiskelu tosin riipaisisi kovasti. No, onneksi ei tarvitse päättää heti, hakuaika päättyy vasta kesäkuun alussa. Ehkä en ole enää sitten niin innostunut.Tästä saan varmaan tulta ja tulikiveä niskaani, mutta tosiaan kasvatustieteen opiskelu ei oikein motivoi, kun suurin osa siitä ei ole mitenkään kytköksissä käytäntöön.
Älä puhu tuollaisia. Nimimerkki eilen pääsykoekirjan saanut(johdatus kasvatustieteisiin):)Käväisin linkissä. Paikka vaikuttaa mielenkiintoiselta:)
Ilu jo kirjoittikin kasvatustieteen “tieteellisyydestä”. Olen ammoin istunut pakollisia luentojakin, muka tieteenfilosofiasta, mutta kuitenkin kiistelyä siitä, voiko ei-eksakti huuhaa olla tiedettä. Käytäntö opettaa, älä lannistu, vaikka proseminaarin pakkopulla on tehtävä.Nimimerkillä FM ja KK