Italiassa sain valmiiksi luonnonvalkoisen alpakkaisen Kellokukka -huivin. Kuvat on otettu “takapihallamme”. Aika idylli kesäiseen aikaan!

Alempi kuva vain sen takia, että siinä näkyy ruskettunut minä.;)

Neulekuvio on sama kuin Liisan lilja -huivissa, mutta Kellokukka on aloitettu kärjen sijaan ylhäältä keskeltä. Huiviin meni noin 125 grammaa lankaa. Pitäisiköhän kolmiohuivien neulominen pikkuhiljaa lopettaa?

Matka oli kokonaisuudessaan varsin onnistunut. Hotelli oli mainio (vessanpönttökin saatiin lopulta korjattua), ruoka oli hyvää , viini puoli-ilmaista ja säät suosivat.

Iskukaksikkomme Italiassa:

Ensimmäisenä esittelen tietysti omaan ammattialaani liittyvät löydöt. Pesaron kaupungista löysin yllättäen isohkon Casa della lana -nimisen lankakaupan, jossa oli mukava valikoima puuvilla-, villa-, ja mohairlankoja. Kaupan osoite on Via S. Francesco 38, jos joku Pesaroon päin on lähdössä. Vierailin kaupassa kaksi kertaa ja kummallakin kerralla olin melkein ainoa asiakas. Toisella kerralla ainoa asiakas (?!) lisäkseni oli fransiskaanimunkki. Kaupan yläkerran valikoimaa pääsin tutkimaan pyydettyäni ja yläkertaan laitettiin valot päälle minua varten. Ilma yläkerrassa oli tunkkaista ja mietin, että milloin edellinen asiakas oli halunnut yläkertaan lankoja katsomaan. Kannattaakohan kauppa miten?

Seuraavassa saalista Casa della lanasta:

Ei aavistustakaan mitä näistä langoista tulee, monivärilanka puhdasta villaa ja turkoosinvihreä villamohairsekoitetta:

Halpaa höpöhöpö-lankaa kerä lahjapakettinaruksi:

Iiihanan pehmeää puuvillaa, tullee ainakin neuletakki.

Pesarossa on tavallinen kansantori joka tiistai-aamu. Valikoima oli enemmän “rätei ja lumpui” kuin Riminissä, mutta Pesaron torilta löysin edullisia puuvillalankoja, kun suuremmalla Riminin torilla en tällä kertaa nähnyt yhtään lankamyyjää.

Merseroitua puuvillalankaa, oliivinvihreä paitaa, muille ei ole vielä käyttötarkoitusta:

Hassuja ja edullisia nauhoja Pesaron torilta:

Muutakin pientä tilpehööriä tuli ostettua. Päätin pyhästi, että nyt aloitan lankalaihiksen. Minun pitää kuluttaa kolme kiloa lankaa, ennen kuin saan ostaa lisää.

Kyllä Italiassa oli kivaa, mutta on ihanaa olla taas Suomessa. Suomi tuoksuu hyvälle ja koti tuntuu maailman parhaalle paikalle. Raporttia matkasta putoilee tänne lähipäivinä useampaan otteeseen. Seuraavan viikon tämä tyttö on mehukuurilla.

Matkalla ollaan edelleen. Viini on halpaa, Pesarosta on loytynyt erinomainen lankakauppa ja ilmat ovat pysyneet hyvina. Ainoa eteen tullut pulma on hotellihuoneemme vessanpontto: se on jo toista kertaa tukossa lomamme aikana. Tallaista tama eurooppalainen sivistys on.

Ai niin, nyt kaytamme internetia pesarolaisessa “lavistys/internet/hakkeri” -paikassa. Odotamme vain milloin poliisi ratsaa paikan…

Ilmoittelen vain, etta hengissa ollaan!

Internet-kahviloita ei Pesarosta olla loydetty (paitsi yksi todella omituinen, jossa internetin lisaksi saa lavistyksia). Nyt Firenzessa, joka jarkyttaa turistimaarallaan! Mitaan tallaista en ole ennen kokenut.

Hyvaa ruokaa ja juomaa on tullut nautittua, budjetissa pysyttya. Urbinossa kavimme eilen, sinne taytyy paasta uudelleen. Pesaro ja hotellimme ovat yllattaneet iloisesti. Onneksi on yli puolet matkasta viela jaljella!

12 tunnin kuluttua olemme jo siipan kanssa lomailemassa Italiassa. Ah, aurinkoa, historiaa, hyvää ruokaa ja halpaa viiniä! Päivityksiä luvassa myös loman aikana, kunhan löydämme internet-kahvilan.

Lomakaupunkimme 1500-luvun asussaan:

Knitting in Public -päivä olikin Drinking in Public -päivä. Aikaa tuli vietettyä vanhojen lukiotovereiden kanssa Ruttopuistossa. Minulla oli tosin neuletyö laukussa, mutta eihän sitä tullut otettua esille kun oli niin paljon sosiaalista kanssakäymistä.

Aluksi paikalla vain järkkärit, Eeva, Veera ja minä kameran takana:

Helpotukseksi paikalle alkoi saapua ihmisiä. Minä tuossa keskellä esittelen hiuksiani.

Ja vielä myöhemmin, populaa oli vielä paljon enemmän, kuvaan ei mahtuneet kaikki.

Saimme joskus maaliskuussa lukioaikaisen luokkatovereitteni Eevan ja Veeran kanssa idean järjestää epävirallinen lukiotapaaminen 1995 aloittaneiden torkkelilaisten kesken. Salapoliisityöllä selvitimme monen ihmisen yhteystiedot ja lopulta tavoitimme vähän alle puolet noin 120 ihmisestä.

Ihmisillä oli yhdessä yllättävän kivaa ja itse jaksoin riehua pilkkuun asti. Mainiota. Seuraava tapaaminen kolmen vuoden päästä, kun 30 vuotta napsahtaa mittariin? Eeva varmaan järkkäilee taas?;)

Mukavaa oli huomata, että varsin moni oli pysynyt pehmeillä luovilla aloilla. Paikalla oli kuvataideopettajia, keraamikkoja, graafikkoja, arkkitehteja, pelisuunnittelijoita, valokuvaajia jne.

Hassua oli se, että harva oli muuttunut mitenkään, kaikki näyttivät ihan samalta kuin lukion lopettaessamme kahdeksan vuotta sitten. Tosin pohdimme, että se rupsahtaminen tapahtuu varmaan seuraavan viiden vuoden aikana.;) Kun kotona sitten näytin kuvia siipalle tapahtumasta, niin hänen mielestään monet ihmiset näyttivät “tosi vanhoilta”. Eli mitä tästä opimme? Elämmekö harhakuvitelmissa, että näytämme samalta kuin kahdeksantoista -vuotiaana? Varmasti. Mutta sen voin sanoa, että itseeni ja ulkonäkööni olen paljon tyytyväisempi kuin lukioaikana.

Tänä kesänä olen ensimmäistä kertaa pattitilanteessa. Bulevardilla ollut Kiina Soppi lopetti toimintansa ja en saanut ensimmäistä kertaa kuuteen (?) vuoteen kesäksi perinteisiä kiinatossuja. Yleensä olen kuluttanut parikolme paria kiinatossuja kesässä ja kävellyt ne sitten puhki. Kiinatossut ovat ihanteelliset kesäkengät, niiden kanssa ei tarvitse sukkia ja niillä voi kävellä tunteja päivässä, ilman että tulee rakkoja jalkoihin. Lisäksi tossut olivat edullisia. Tänä kesänä jouduin hankkimaan nahkaiset kesäkengät, joita ei voi käyttää ilman sukkia. Siksi ostin H&M:sta halpoja valkoisia sukkasia tuunausta varten.

Toisiin lisäsin pitsiä ja nyt meinaan kuolla sukkien söpöyteen:

Toiset saivat Dylon-värikylvyn:

Innostuin melkein ompelemaan sukkiin pieniä nappeja koristeeksi, mutta ehkä jätän nyt väliin.;)

Koska äiti ja isosisko ovat jo huolestuneet, kun päivitä enää niin useasti, niin päivitän nyt vaikka mitään ei ole tällä viikolla oikein tapahtunutkaan. Lähinnä elelen matkakuumeessa, kaksi hametta on valmistunut ja työhuoneen lattialle on alkanut kerääntyä lomatavaraa. Pieniä paitoja ja hameita. Tsih, viisi yötä lähtöön!

Matkaa varten pitäisi vielä tehdä mekko, laukku ja tuunata sukkia. Saa nähdä mitä tästä sekalaisesta seurakunnasta tulee:

Joukossa on vaaleansininen puuvillapellava, jonka sain puoleen hintaan. Väri on hirveä, mutta näytänkin kankaalle kohta Dylonia. Pitsi on mummini siskon virkkaamaa ja olen vaalinut sitä mummini poismenon jälkeen. Nyt ajattelin uskaltautua käyttämään sitä kesämekkoon. Jos joku sukulaisnainen vastustaa, niin soittakoon minulle. Yleensä olen sitä mieltä, että kaikkea vanhaa tulee vaalia, mutta pitsi on kuitenkin alunperin käyttöä varten tehty. Enkä ajatellut sitä paitsi kaikkea pitsiä käyttää eli sitä riittää edelleen vaalittavaksi.;)

Tänään on ollut mukavin päivä aikoihin. Aamulla sain valmiiksi silkkineuleen ja iltapäivällä olimme siipan kanssa pitkällä kävelyretkellä pittoreskeissa maisemissa.

Silkkineule oli ihanan nopeatekoinen. Kurpitsa-villatakin tahkoamisen jälkeen oli mukavaa saada valmiiksi jotakin viikossa. Hunajaisen neuleen yksinkertainen malli on oma, HP Garnin Zeta -raakasilkkilankaa meni noin 420 grammaa. Puikkokooksi suositeltiin nro 5, mutta kokeilu osoittautui liian lötköksi, vaihdoin siis nro 4:n puikkoihin. Lanka on todella kaunista ja pehmeää, tummanruskeasta silkistä olisi mukavaa saada vaikkapa jakku.

Olen todella tyytyväinen hunajaiseen neuleeseen, paitaa tuli testailtua tänään Haltialan retkellä. Paita on sopiva noin 15-20 asteen lämmössä, mutta emmin vielä paidan ottamista Italiaan mukaan. Nyt Pesarossa on viileää (10 vrk:n ennuste), mutta puolentoista viikon päästä siellä voi olla 30 astetta ja silloin paksu silkkineule on kyllä aivan liikaa.

Kotieläintilan bääkyt olivat tuttavallisia ja kovaäänisiä ja luultavammin haistoivat laukussani olevat suklaakeksit. Jos minulla olisi oma tonttia, niin ottaisin hoiviini pari lammasta.

Bääkyt taustalla näyttävät takapuoltaan:

Retkeltämme pääsimme kotiin kesäisen lämpimän sadekuuron kastelemina. Tällaisia päiviä lisää, kiitos!