On aina kiva aloittaa uusia projekteja, ei haittaa vaikka keskeneräisiäkin löytyy. Eilen aloitin kahta uutta neuletyötä uusien talvisaappaitteni kaveriksi. Toinen projekti on keltaiset (!!!) säärystimet virolaisesta villalangasta ja toinen polvisukat Vuorelman Veto-langasta.
Kokeilu pitsisiä säärystimiä varten:
Säärystinlangan ostin kuukausi sitten Tallinnasta, Jaama-torin lähellä olevasta pienestä “vanhanajan” lankakaupasta. Karstalanka oli ihan käsittämättömän rasvaista, olen pessyt sen jo kahteen kertaan, mutta edelleenkin lanoliinin haju on varsin voimakas ja neuloessa iho pehmenee lanoliinin vaikutuksesta. Isossa vyyhdissä oli lankaa 240 grammaa, säärystimien lisäksi tuosta langasta saisi siis paljon muutakin.
Tuo virolainen villalanka on muuten mitä parhainta historianelävöitys-kamppeisiin. Jaama-torilta saa valtavia 400 gramman vyyhtejä eripaksuista valkoista ja harmaata karstalankaa puoli-ilmaiseksi. Ja sitten ei muuta kuin pystykangaspuut pystyyn ja kutomaan.
Ensimmäistä polvisukkaa olen saanut tämän verran tehtyä:
Niin, ja sukan värihän on tummanruskea
, vaikka se ei kuvasta välitykään… Kummankin uuden projektin pitsimalli on muuten Novitan kevät 2006 -lehdestä. Novitan lehdet toimivat mainiona neulepinta-arkistona.
Pakko mainostaa, että parin viime viikon aikana olen jäänyt totaalisesti koukkuun Leafin uusiin Tervaleijona Mix -pikkupusseihin. Ihana tervanmaku, ostakaa tekin!
Tänä aamuna on ollut hauska lukea “paljastuspostauksia” neuleblogeista (aloitin Tuulian blogista). Eli tarkoituksena on ollut kirjoittaa faktoja itsestään, esimerkiksi omasta taustastaan. Olen juuri niin utelias, että noiden selvitysten lukeminen on todella hauskaa. Harmi vain, että olen lörpötellyt itsestäni kaiken jo matkan varrella eli itse en voi tehdä minkäänlaisia paljastuksia.;)
9 Comments
Kauniit säärystimet tulossa; ihana väri ja kaunis pintaneule! Noi tervaleijonat on ihan huippukarkkeja, popsi niitä usein automatkalla töihin ja nytkin tuli himo…
voithan silti tehdä ihan oikean kertomuksen itsestäsi :) kaikki eivät ole lukeneet ihan alusta alkaen, eivätkä ehkä tiedä paljoakaan.
Ihana mallineule noissa säärystimissä! :) Ja minä ainakin odottelen kertomustasi, onhan joku juttu saattanut mennä ohi silmien! Kerro nyt ainakin, miten päädyit opiskelemaan kässänopeksi!
Kalliossa mussutellaan Tervajellonaa pikku pussista juuri parhaillaan tätä luettaessa… Nam! Joulutorttujakin on voitaikinasta.
Säärystimen alku näyttää ihanalta. kaunis mallineule!Lahjasi on muuten vihdoin hankittu. Ei ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisesta paikasta, mut kuitenkin. Tavattavissa ens viikolla?
kyllä mie ainakin lukisin mielelläni lisää sinusta :)ja yks juttu tuli jo edellisen postin myötä yllärinä: laskin päässäni että 189 cm – 7 cm on tosi paljon! jotenkin olin mieltänyt sinut pieneksi, en ollenkaan pitkäksi. Hassuja mielikuvia :)säärystimet on munkin mieleen…
Ehkä sommittelen kertomuksen itsestäni joutaessani.;)Säärystimen pintaneule on omasta mielestänikin kiva, se alkaa pitsisenä neuleena ja muuttuu tiiviimmäksi säärystimen suun jälkeen.M & A, eihän nyt vielä voi alkaa tehdä joulutorttuja?! Vähän liian aikaista. Tosin olen itsekin jo jounut glögiä.Särmä, laitan sulle viestiä.Tuulia, kiähkiäh, nettipersoonani on pieni, mutta todellisuudessa olen pitkäjalkainen hirvi.;)
189-7 cm:hän on ihan normaalimitta :-DKiva oli lukea paljastuspostaus, lisää tällaisia! Sekä säärystimet että sukat saivat odottelemaan ohjetta.Terv. Ei kovin luova Piikkari
Juu, 182 on ihan “keskipituus”.;)Voisin ehkä värkkätä noista sukista ja säärystimistä ohjetta joissain vaiheessa, kunhan ensin saan ne edes valmiiksi.