Ei täällä mitään tapahdu. Paitsi että zamioculcas (tai zabaglione, kuten sisareni veikeästi sanoo) versoaa uutta lehtivartta. Tapahtuma on kertomisen arvoinen, koska lehtivarsia kasvaa vain pari uutta vuosittain.
Kasvi on todella hienosti tuettu villalangalla…
En ole mikään viherpeukalo, mutta haluaisin olla (kuten haluaisin osata myös sujuvasti puhua viittä kieltä…). Tällä hetkellä pidän huolta itsemurhaviettisestä jukkapalmusta ja jo mainitusta zamioculcaksesta. Haluaisin upean posliinikukkakyönnöksen ja ison peikonlehden, mutta nämä jäävät haaveeksi kunnes löydän oikean pysyvän kodin. Posliinikukkaa olisi typerää laittaa kasvamaan seinää pitkin, jos ei tiedä kuinka kauan samassa osoitteessa asuu.
Voisin tietysti myös laittaa kuvan lapasvuoresta, jonka kanssa puuhailen. Mielitty-lapasia on syntymässä, Suomen talvi kun on edessä ennemmin kuin arvaakaa. Pessimismi on ihan parhautta, silloin ei ainakaan pety.
Olen ollut neljä päivää herkkulakossa. Koko ajan on ärsyttänyt
ihan kaikki. Nytkin, kuten yllä olevasta valituksesta varmaan huomaa. Tänään kyllä pidän karkkipäivän, ostan ainakin 300 grammaa karkkia ja syön kaiken kerralla.
9 Comments
Ai kauheeta!! Nyt mä aloin miettiä talvea!! Mutta on se totta, että lapasten kanssa se on lämpimämpää.. :)
Itse sain juuri posliinikukan pistokkaan ystävältä ja toivon että siitä lähtee hyvä kasvi vielä. Aikomuksenani ei ole kiinnittää kasvia seinälle vaan kasvattaa siitä kaunis amppelikukka (ei sillä että meille minkään hyllyn tai ikkunan reunalle mahtuisi enää kasvin kasvia lisää =)). Oma zamioni on lähinnä surkuhupainen esitys, tuntuu että vuosittain noita lehtivarsia kuolee sen kolme kun tulee kaksi lisää – hassua sillä saan kuitenkin vaikeampia kasveja kuten ihmepensaan menestymään.
Meillä on täällä kotikotona posliinikukka, joka on oikein kova kukkimaan. Se tosin kasvaa vain sellaista tukikehikkoa pitkin. Minä yritin Tallinnaa silmällä pitäen pitäytyä herkuttomana, mutta eihän se onnistunut. Minulla on ikein ikävä yläasteaikojen itsekuriminääni.
Joo kuule norppa, ei tämä kesä ikuisuuksia kestä. Olin aamulla ehkä liian pessimisti, nyt ison karkkipussin kanssa on ihan kiva olla.:)Zeska, en ole ajatellutkaan, että posliinikukka voisi toimia amppelissa! Pitääkin miettiä sitä vaihtoehtoa.Särmä, itsekin ajattelin ryhdistäytyä tämän päivän jälkeen, sitten voi taas tiistaina retkahtaa vaikka käsintehtyihin konvehteihin.
Herkkulakot sucks!!
Sitä minäkin, mut kun en osaa napostelua vain vähentää, sen pitää loppua kerralla!
Ei oo mullekaan tup viherpeukalo periytynyt..oon jo lähes luopunut toivosta ja enää ostankin vaan kaktuksia.. :)
Kiitokset Kellokukka-huivin ohjeesta! Lopputulos nähtävillä blogissa…
ut on haastettu=)