Koko elämä tuntuu olevan tällä hetkellä kesken ja mitään ei ole lähiaikoina tulossa valmiiksi. Ja koko ajan laiskottaa ja nukuttaa. Tiedän, että olen luonteeltani laiska ja mukavuudenhaluinen, mutta nyt laiskotteluni on alkanut ottaa päähän myös itseäni. Miten voi olla väsynyt, vaikka ei tee mitään eikä saa mitään aikaiseksi?
Olen nukkunut yhdeksän tunnin yöunia ja siltikin nouseminen aamulla on vaikeaa. Toivoisin, että tulisin oikeasti vähän kipeäksi (esimerkiksi lievää kuumeilua, ei mitään vakavampaa), jotta voisin rauhassa käpertyä peiton alle unimaan. Lisäksi keskittymiskykyni on aivan nollassa. Opiskele tässä sitten.
Käsitöiden sarallakin kaikki on kesken:
Keskeneräisiä rintarosseja
Keskeneräisiä rintarosseja
Keskeneräisiä baskereita
Keskeneräisiä lapasia
Keskeneräinen alpakkahuivi
Keskeneräinen mohairhuivi
Muistin eilen, että tänään alkavat Helsingin kirjamessut. Itseasiassa minun piti mennä tänään yliopistolle leikkimään analysointiohjelmalla, mutta kirjamessut kiinnostavat huomattavasti enemmän, varsinkin kun on vapari (ja teinhän minä tänään gradua jo 45 minuuttia
). Ah, monta tuntia kirjojen tutkailua luvassa! Minut voi bongata antikvariaattiosastolta kaivelemasta kansatiedettä, historiaa tai vanhoja lehtiä.
19 Comments
Minäkin olen huomannut kummallisen vetelyyden tunteen… ja mitä enemmän makaa, sitä enemmän väsyttää.Nimimerkillä “täälläkin täytyisi saada gradua kirjoitettua”
Kaamosmasennuksen tapasta? Sehän on kohtalaisen yleistä suomalaisilla, kai. (huomaa tieteellisen tarkka referenssi) Mä pääsen vähän paremmin aamusin käyntiin kun pistän puhelimen herättämään vähän aiemmin, ekalla herätyksellä laitan yölampun soikkaamaan naamaani ja uuden herätyksen sinne 10 min päähän, jolloin on jo paljon helpompi herätä. Köyhän opiskelijan kirkasvalohoitoa =). Ja tietysti syön paljon suklaata, se on yleislääke.Kuolattavan ihania kaikki nuo kuvat! :p
jep, väsyttää ja opiskelu tökkii.pitäisi ruveta talviunille kahdeksi kuukaudeksi ja herätä jouluksi :)
Onko vitamiineja ruokalistalla ja hemoglobiini ojennuksessa? Muistathan käydä päivänvalossa ulkoilemassa raittiissa ilmassa? Päivänvalo ehkäisee kaamosmasennusta. Terv. ylihoivavietillinen kotiäiti
Kaamosmasis kenties, itselläni sama.. Ja pitäisi muuttaaaaaaaa….! Kylään saa sitten tulla, kun ole asettunut. Siipan kanssa tai ilman.
Mitä ovat nuo herkullisen väriset huivilangat? Nam…Ja kun noita kuvia katselee niin näyttää, että olet saanut paljonkin aikaan.Laiskuus on luovuuden äiti, sitäpaitsi. (eikö?)
Noilla oireilla saiai monelta lääkäriltä jo lievän masennuksen diagnoosin. Tuli vaan mieleeni, että jos väsymys ja keskittymiskyvyn puute jatkuvat pitkään, niin kannattaisi tutkituttaa kilpirauhasen toiminta. Lieväkin vajaatoiminta voi aiheuttaa aika rankkoja oireita (siis elämää vaikeuttavia, juuri saamattomuutta, kun ei vaan jaksa tai muista).Mutta kaamosmasennus on ihan yhtä hyvä vaihtoehto, tai se, että elimistö alkaa valmistautua talviuneen. Täällä raukoilla rajoilla kun näitä sopeumia itse kullakin on…
Joo, tiedän että pitäisi lähteä ulos kävelemään, pitäisi herätä aikaisemmin, syödä enemmän hedelmiä ja vaikka mitä (vitaamineja kyllä syön kiltisti), mutta kun EI VAAN JAKSA! Sitten kun oman laiskottelu ärsyttää, niin ajattelee vain omaa laiskuuttaan ja olo muuttuu vain surkeammaksi.Kirkasvalolamppu olisi oikeasti pop.Oola, kai sä järkkäät tuparit? Joo!Anna, tuo alpakka on Knit Picksin ohutta alpakkaa, mohair on kidmohairia, valmistajaa en juuri nyt muista. “Laiskuus on luovuuden äiti” pitäisi melkein kirjoa huoneentauluksi.:)Sahrami, diagnooseja tunnutaan jakelevan nykyään vähän liiankin tiuhaan tai sitten mä tunnen vain liian paljon masentuneita ihmisiä. Mielialalääkkeitä lääkärit jakelee kuin karkkeja! En mä usko, että mua oikeasti mikään vaivaa. Mähän olen diagnosoinut itselleni myös ADHD:n .:)
Ihminen haluaa nukkua enemmän talven ja pimeän tullessa. Ihan normaalia se on. Sinähän olet saanut vaikka kuinka paljon aikaan! Kuolaan joka kerta kun luen blogiasi. Anna itsellesi aikaa ja lepoa, kun akut on ladattu Sinulla on taas virtaa vaikka mihin!
tsemppiä käsityötieteilijälle! täällä jo työssä oleva ks-ope lohduttaa! kohta opiskeluaika on muisto vain ja huomaat yhtäkkiä opiskelevasi taas jotain muuta, uutta ja kiinnostavaa kun ei enää ole pakko! muistan kyllä ankeuden.. opinahjo ei ole paljoa muuttunut ankeuden suhteen (ohjaan harjoitteluja, kuulen laitoksen päivitykset..) ole voimakas, lopussa kiitos seisoo!! lämmityshali!
Ihan näin mistään mitään tietämättömänä satunnaislukijana ja ohikulkijana sanoisin, että ‘käsveskan’ lohdutuksen sanat ovat ihanat ja lämpimät. Sniif.
Plääh, mullakin on samanlainen vetelä fiilis. Ratsastan nykyään neljä kertaa viikossa ja vaikka vähän aikaa sitte olisin sanonu et se on mun unelmien täyttymys ni nytte välillä vaan meen tallille ja vähän sudin hevosta harjalla ja nousen selkään ja mietin että EN VAAN JAKSA KESKITTYY TÄNÄÄN ja sit vaan haahuilen.Sellaset pitkät keskittymistä vaativat suoritukset just niinku ratsastus ei vaan onnistu.Kai täytyy alkaa syödä jotai vitamiini- ja kalaöljy- ja mustikkauute- ja omegakiljoona- pillereitä, mutta en oikei tiiä uskoisko niihinkään.Ite oon kyllä huomannu että jos nousen seittemältä oon pirteempi ku jos nousen kymmeneltä, mutta silti en pysty käymään tarpeeks aikasin illalla nukkumaan.
Kiitos kaikille myötäelämisestä. Kyllä tää tästä varmaan jossain vaiheessa. Toivottavasti.
Täälläkin on ollut samoja oireita, tämä on joku kansantauti.
Entisessä työpaikassani oli kirkasvalolamppu ja minulle tuli siitä paha olo. Matkapahoinvoinnin tapainen. Kannattaa siis kokeilla jossain ennen kuin ostaa kalliin lampun.
Sire, mulla kun tää on kestänyt vähän normaalia pidempään, sanotaanko 1,5 kuukautta. Yleensä väsy menee viikossa ohi, nyt alkaa oikeasti ottaa päähän.Matroskin, hui, tuollaisesta en tiennytkään. Pitää mennä johonkin liikkeeseen testailemaan.
On kyllä lohduttavaa kuulla, ettei ole ainoa, jota väsyttää ja saamattotuttaa. Lepää, jos väsyttää. Ihmisen pitäisi olla itselleen hellä -jaksaa sitten paremmin kohdata kavalan maailman.Sanoo yksi toinen kansatieteilijä ja lukee vielä yhden proseartikkelin… -hanka
Täällähän tapahtuu vaikka mitä! Koruja ja baskereita valmistuu kuin liukuhihnalta, ohoh, oma pikku puuhailu ihan kalpenee tuollaisen ahkeruuden rinnalla!Ihania värejä ja lankoja!
täälläkin samaa liikkeellä…kai se on tää ainainen pimeys ja kurjat kelit kun saa niin voimattomaksi jotenkin..