Sisäinen pessimistini on niin kätevä: Eilen elämäni ensimmäiseen Blogimiittiin matkatessani mietin, että jos miitissä on tylsää ja kukaan ei juttele mulle, niin voin lähteä aina kotiin Sandels-sixpackin seuraksi.
No eipä tarvinnut lähteä. Tapasin monta kivaa ihmistä, niin vanhoja kuin uusiakin tuttavuuksia. Yllättävin uusvanha tuttu oli Takaisin Kallioon. Hassua, olen seurannut blogia, mutta ei todellakaan ole yhdistänyt kirjoittajaa vanhaan tuttuun.
Ilta meni todella nopeasti korkeatasoisen
keskustelun merkeissä ja ihan sattumalta ehdin viimeiseen bussiin. Tänään heräsin virkeänä puoli yhdeksältä ja aamun olen korjannut hieman nuutunutta oloani litralla appelsiinimehua, nuudeleilla, sipseillä ja salmiakilla.
Jaa-a, tästä lähtien taidan luuhata kaikki Helsingin miitit läpi. Ja hei, lupaan tulla muihinkin kekkereihin joissa kehutaan hiuksiani ja sääriäni!
10 Comments
Entäs kohtalaisen kookasta nenääsi?
Anonilli, nenääni saa mielellään saa kehua. Suomalaista hajuaistiltaan tarkkaa perunanenää ei voita mikään.
Kiitos mukavasta juttuhetkestä eilen, toivottavasti tavataan vastakin miiteissä!
Hei, oli kiva tavata. Sinullapa on ollut hyvät korjaavat herkut aamupäivällä! Ja jo satutaan samoihin miitteihin, niin varmasti kehun. Sääriä ja kenkiä kanssa:-)
…jos satutaan samoihin… piti kirjoittaa, tietty.
Hestia, kiitos itsellesi ja varmasti tavataan!Rappiotäti, oli mukava tutustua ja toivottavasti kohtaamme jatkossakin. Mä olin kotiin varannut korjauspakkauksen aamua varten, siitä nuo ruoka-aineet.:)
Kookasta nenää? Hmph. Minulla on nenäkompleksi, pidän nenääni isona siksi, koska valokuvissa se näyttää siltä, ei kuitenkaan livenä. Muistaakseni sinullakaan ei livenä nähtynä ollut mitenkään poikeavan kokoinen kuono.Olipas aika epäkohtelias ano.:(Haiskahtaa ihan siltä, että suomessa ei saa edes vihjata pitävänsä jostain osasta itseään,(edes sanomalla että joku muu saoi pitävänsä) kuten vaikka sääristään. Jos joku moiseen itsekehuun sortuu, pitää hänet heti palauttaa maanpinnalle haukkumalla jotain muuta osiota.
No joo, anonillit on omaa luokkaansa, ei niitä voi oikein ottaa vakavasti. Kyllähän tossa avatar-kuvassa mun klyyvari näyttää isolta. Ei se luonnossa ole ihan noin iso. MUTTA on se silti perinteinen suomalainen perunanenä. Onneksi mulla ei ole sentään savolaista possunenää.:)Mutta sanomasi on ihan totta, itseäänhän ei saisi kehua, ei edes vitsillä, niinkuin tässä tapauksessa. Muuten on itseriittoinen kusipää.
Miten niin vitsillä? jos kuviin on uskomista, on hiuksissasi ja säärissäsi hyvinkin ylpeyden aihetta. (nimim. ohuet pohkeet ja kynitty tukka:))Ja (näin sivuhuomautuksena tuli mieleen), jos tytöt ymmärtäisivät jo pienestä pitäen kehua itseään (tai jos vaikka äiti kehuisi enemmän, ja kaverit kans) niin mahtaisiko olla vähemmän kaikenlaisia syömishäiriöitä ja muita vartalonkuvaongelmia.
Eikun tarkoitin vitsillä sitä, että ihmisten tulee kehua mua kekkereissä. Kyllä mä kaikkiin pileisiin muutenkin innolla tulen, kunhan vain kutsutaan. Kehua ei tarvitse.:)Mä olen myös miettinyt tota, että vanhempien tulisi enemmän kehua kasvavien tyttöjen (ja miksi ei poikien myös) ulkonäköä. Tukea aikuiseksi kasvamiseen on todella vähän.Olen jo sen ikäinen, että pidän itsestäni kokonaisvaltaisesti, vaikken täytäkään länsimaisia kauneuskriteerejä. Miksi tarvitsisikaan? Kunhan itseni on hyvä olla kropassani. Itseäni harmittaa ulkonäön sijaan huono peruskuntoni. Näen aina välillä unia, joissa juoksen kymmenen kilometrin lenkkejä hengästymättä. Todellisuudessa pari sataa metriä juostuani olen ihan piipussa. Ja joo, musta mulla on hyvät sääret ja kauniit hiukset, vaikka kuvissa Photoshop onkin kaveri.:)