Edellisestä postauksestani pieni osa on päätynyt niin sähköiseen kuin printti-Hesariinkin. Uskoisin, että olen ensimmäinen ihminen, joka lausuu Hesarin sivuilla olevansa tyttötyttö*
. Tätä pitää juhlistaa! Tietenkin neulomalla vaaleanpunaista lankaa ja syömällä hattaraa ja vaahtokarkkeja! Tai sitten ei. Oikeasti taidan korjata gradua ja juoda kahvia.
Vähän minua hämmentää, että minut laitetaan Hesarin jutussa puhumaan suuren blogiryhmän puolesta, kun oikeasti puhun vain omasta puolestani. En ole tosin nähnyt muiden käsityö-, neule- tai muotibloggaajien reaktioita sunnuntain lehtijuttuunkaan, kun taasen muunlaisissa blogeissa keskustelu on ollut aktiivista.
Gradulle kuuluu varsin hyvää. Sain rakentavaa ja auttavaa palautetta. Korjauksiin mennee pari viikkoa ja se on sitten siinä. Käsittämättömän hyvä fiilis.
*Rakas vanhempi pikkuveljeni kuolee luultavammin nyt häpeään, sunnuntain juttukin oli hänelle jo liikaa.:)
16 Comments
Postasin tanään omassa blogissani tuohon sunnuntain artikkeliin liittyen. (Jos siis haluat nähdä muotibloggaajan näkokulmaa.) :-)
Siis apua! Ihanko siis kiihkeää keskustelua käydään, että ollaanko me nyt tärkeitä ja kukahan meitä arvottaa, iik… :DJoskus tarvitsisi muistaa, että 80% kaikesta ihmisten välisestä kommunikaatiosta on vain juoruilua, eikä esim. tiedon levittämistä. Jo tästä pienestä faktasta voi päätellä, että viihteellä ja höpöjutuilla on vankka tarkoitus ihmiseläimelle.Tässä ollaan nyt asian ytimessä, täällä viihdeosastolla. :)Onnea Ison Läpyskän (i.e. G)valmistumisen uhkaamisesta!
Oon seuraillut blogiasi ja täytyy sanoa, että kirjoitat asiaa viihteellisesti. Harvinainen taito kirjoittaa asioista kepeästi, vaikka kaikesta huomaa, että olet viisas ja älykäs tyttötyttö. Blogisi on poikkeuksellisen hieno (käsityöblogien) joukossa. Kirjoitat viihdyttävästi asiaa ja blogisi on myös esteettinen kokonaisuus. Persoonallisesti ja yksilöllisesti tehty. Olin tyytyväinen, että juuri tämä blogi oli valittu Hesarin juttuun. Jatka samaan tyyliin! Ja onnea gradun tekoon! Itselläni vierähti liikaa aikaa eikä sittenkään tullut hyvä, mutta kässäopeksi valmistuin ja viihtynyt olen hommassa.
Tottakai he käyttävät sinun juttujasi, sillä olethan ollut jo kertaalleen heidän jutuissaan mukana ja nyt vielä enemmän kun blogisi osoite on levinnyt laajemman lukijapiirin tietoisuuteen. Mitä luultavimmin kommenttejasi käytetään myöhemminkin, jos tulee jotain juttua blogeista tai muuta sopivaa.Suurin osa blogeista on joka tapauksessa jonkin tason viihdettä, vaikkeivat blogaajat ole sitä sellaiseksi ehkä tarkoittaneet. Lukijahan sen päättää lukeeko jotain viihteenään vai ihan vakavissaan.Jos minulta kysyttäisiin miksi pidän blogia, niin vastaus olisi huvikseni = viihteeksi sekä toimimaan kakkosmuistinani. Nyt jo on nimittäin erittäin mukavaa lukea vanhoja juttujani ulkomaanmatkoista. Sitä hämmästyy kuinka paljon ajan myötä voi unohtaa asioita.En voisi edes kuvitella kirjoittavani blogia täysin vakavissani asiapohjalta. Silloin tulisi liikaa paineita siitä että kirjoitanko ihan asiaa vain onko kaikki kirjoittamani täyttä huttua sekä onko juttuni tarpeeksi kiinnostavia asioita yleisölle. Omaksi iloksi = viihteeksi kirjoitettaessa on aivan sama lukeeko niitä juttuja kukaan kunhan vain itsestä on mukava kirjoittaa.
Bisquits, pitääkin lukea.Annikki, joo-o, kiihkeää keskustelua tosiaan. Mä olen mielelläni ihmisluonteen ytimessä, juuri täällä viihdeosastolla.:)Tuike, täällä melkein punastelen tuollaisista kehuista. Kiitos kovasti. Kyllä tätä jatkan, niin kauan kuin mielenkiintoa riittää.Tkongas, niin no, voidaanhan kaikkea blogitekstiä lainata. Bloggaajat voivat tietenkin itse ensin määritellä oman bloginsa, mutta lukijalla on tottakai yhtä suuri oikeus määritellä blogi uudelleen.Tuo blogin toimiminen ns. kakkosmuistina on varmaan aika yleinen motiivi, vaikkakaan ei mitenkään tärkein. Itse ajattelen blogia myös tietynlaisena työkirjana ja portfoliona.Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että perustaisin toisen “vakavahenkisemmän” blogin, jossa käsittelisin tekstiilihistoriaa, mutta en oikein usko, että siitä tulisi mitään. Stressaantuisin, kun pitäisi yrittää kirjoittaa tieteellistä tekstiä.
No mutta, voihan historiastakin kirjoittaa viihteellisesti. :)
Onnea gradun loppusuoralle! On varmasti hyvä fiilis ja tunnelin pää on loisteliaan valoisa!
Onnittelut mukavasta lehtijutusta. Ja myös valmistuvan gradun johdosta. Kyllä blogien maailma on kiehtovaa ja kun kerran on tähän blogimaailmaan hurahtanut niin ei tästä kyllä helppoa ole irrottautua.
Lupus, no niin voi. Mutta faktat on aina tarkistettava, sielu ei anna periksi, että vakavassa asiassa mutuilisi.Norppa, todellakin. Nyt vain nautin.:)Kaisa, kiitos. Joo, ei tästä maailmasta ihan helposti irtaudu.
Mielestäni kaikkein hienointa sinun bloggailussa on se, että olet kuitenkin aina oma itsesi. Nyt kun on tullut seurailtua tätä blogia, lukenut Hesaria ja jopa viettänyt kanssasi aikaa samojen seinien sisällä (hahaa, olen siis melkein sukua julkkikselle ;) ), niin voin puolueettomasti todeta, ettet yritä muuttaa itseäsi mihinkään suuntaan suosion mukaan. Ja nyt koen itseni kovan luokan stalkkeriksi…p.s. Vihreä kauluri on ollut kovassa suosiossa, kaikki tuntemani tyttötytöt ovat kyselleet niiden perään :)
Muusikotar, ja täällä taas punastellaan. Kiva, jos koet asian noin. Yritän olla niin paljon oma itseni kuin mahdollista. Jos yrittäisin jotain muuta, ei se kuitenkaan pidemmän päälle toimisi. Ja hei, tykkään olla juuri tällainen.:) Voisi yrittää muuten nähdä, jos olet jossain vaiheessa tulossa Helsinkiin käymään. Ja kuule, sä et tiedä miten kovan stalkkeri mä olen!Tosi hauska kuulla, että kauluri on saanut positiivista palautetta.
Ja tämän tyttötyttöilyn kunniaksi minä menen nyt välittömästi oman blogini luokkiin lisäämään tissit.
Heissan! Osaisitko suositella jotain käsityö kirjaa missä neuvottasiin ihan “perusjuttuja”? siis esim. kutomista ja virkkaamista yms. Kiitos jo etukäteen jos vastaat! Sulla on hyvä blogi! :)terv. Niina
Nyt täytyy kysyä, mä neulon sun suunnittelemaa onnenlehti huivia, ja nyt tuli ongelmia…Eli, oon semmosessa kohdassa, että kun tosta reunasta laskee niin mallikuvioita on kolme, eli kolmen mallikuvion korkeudella. Ja mä joudun piirtää paperille sen vasemman puolen, ku en osaa kattoa tosta mallista, että miten se mallikuvio menee siellä vasemmalla puolella, ja nyt en tiedä mistä kohtaa mä piirrän sen mallikuvion papreille siis sen vasemman puolen.Hmmm…tää tais olla aika sekavasti kirjotettu, toivottavasti jotain ymmärrät!! :)
Alcinoe, no oli aikakin. Tissit!:)Niina, vaikea sanoa mikä olisi hyvä perusteos, koska ihmiset tykkää niin erilaisista lähestymistavoista. Otavalta on ilmestynyt Neulojan käsikirja ja Virkkaajan käsikirja. Kummatkin ovat mielestäni hyviä. Sitten on WSOY:n Suuri neulonta- ja ompelukirja, joka on myös aika perusteellinen. Kirjastoista löytyy myös hauskoja 70-luvun oppaita, jotka eivät ehkä häikäise moderniudellaan, mutta tekniikat niissä usein selitetään hyvin.Sipriina, en oikeastaan osaa sanoa muuta kuin, että sinun pitää piirtää se vasen reuna oikean reuna peilikuvaksi. Ihan vain jäljentää. Eli katsot keskisilmukasta, kuinka huivimalli levenee oikeaan reunaan ja samalla tavalla (paitsi että peilikuvana) teet lisäykset vasempaan reunaan.
Heissan, kiitos neuvosta, vaikka en tajunnukkaan miten mä keskisilmukasta katon, tajusin eilen ku neuloin huivia, että miten se jatkuu ;) Ihan itse, oon aika tyytyväinen, ku yleensä mulla on niin lyhyt pinna tommosten kanssa, mut nyt hienosti sinnittelin ja tajusin , jeaaahhh :)