Tuoleista

Toissa viikonloppuna olimme iltakävelyllä Kallion puolella ja kuten aina roskalavan bongatessamme, kävimme kurkkimassa porvoonkatulaisen taloyhtiön pihalla olevalle lavalle. Lavalta ei löytynyt mitään, mutta lavan vieressä kökötti kaksi huomaavaisesti lavan ulkopuolelle jätettyä tuolia.

Tuolit olivat hyväkuntoisia, liitokset tukevia, ainoa mikä vaati korjausta, olivat istuinten päälliset. Koska irtonaisten istuimien päällystäminen on sekä kivaa ja helppoa, kannoimmekin tuolit iltakävelyn jatkamisen sijaan minun luokseni. Eli vihdoin minäkin olen löytänyt joskus roskalavalta jotain, siis suurkiitos tuoleista huomaavaiselle ex-tuolinomistajalle!

Tuolit ennen pesua ja verhoilua: oikeanpuoleisessa tuolissa vielä pehmuste, toisesta on jo pehmuste pois.

Tuolit ovat todennäköisimmin 50-luvun lopulta. Kangaskerroksia oli vain kaksi, mutta naulanreikien perusteella tuoleissa on ollut vuosien aikana aika monta erilaista verhoilukangasta. Luullakseni alimmainen villakangas (alla olevassa kuvassa) on alkuperäinen verhoilukangas.

Villakangas oli sen verran rikkinäinen, ettei sitä voinut pelastaa. Päätin uusia myös alimmaisena olleen ”lumppupehmusteen”, joka oli ehkä jo vähän ällöttävä:

Koska varastoissani on sen verran paljon kankaita, en nähnyt järkeväksi lähteä hankkimaan uutta kangasta tuolien päällystykseen. Halusin sitoa tuoleja yhteen muun sisustuksen kanssa (kuulostaapa mahtipontiselta!), siksi päätin käyttää päällisiin pellavaa. Minulla on ennestään kirpparilta hankittu, rohdinpellavalla päällystetty ja pitsiliinoilla koristeltu tuoli. Näihin uusiin tuoleihin halusin jotain samanhenkistä koristelua. On harmillista, ettei tuolinistuinten koristeluun voi käyttää nappeja. Ne olisivat hienon näköisiä, mutta tuntuisivat ehkä vähän liikaa pakarassa…

Aloitin pesemällä tuolit huolellisesti. Kylläpä likaa lähtikin ja onnistuin myös hinkkamaan osan vanhasta lakasta pois! Tuolit pitäisi hioa kokonaan ja lakata jossain vaiheessa, mutta nyt sai riittää pelkkä kuuraus. Laitoin vanhan ällö-lumppupehmusteen tilalle huonekaluvaahtomuovia ja vanulevyä…

Nidoin kankaat ja pehmusteet istuimiin ja tällaiset tuoleista tuli:

Valkaisematonta rohdinpellavaa, ruudullista intianpuuvillaa ja koristenauhaa. Nyt kelpaa istuskella! Kustannuksiksi voi laskea keikan Hakaniemen Etolaan, josta ostin pehmusteet (noin 10 euroa) ja samalla matkalla tapahtuneen kenkäkauppahairahduksen (noin 35 euroa). Ei ole halpoja nuo roskalavatuolitkaan.

***

Kaikki omistamani tuolit ovat muuten aika epämääräisiä. Näitä tuoleja on kaksi ja ne on saatu ilmaiseksi kun Poliisin huutokaupat Vallilassa viitisen vuotta sitten loppuivat ja siirtyivät Kaartinkaupunkiin. Jokainen paikallaolija sai ottaa tuolinsa mukaan kotiin lähtiessään. Nyt nuo tuolit ovat ollen maalauslistalla jo viisi vuotta (eli uusien tuolien lakkaustakin saanee odottaa…). Vaneripintaan pitäisi vähän pakkeloida ja sitten maalata tuolit kermanvaaleiksi. Jalat tosin saavat jäädä mustiksi. Ehkä tänä kesänä olisi jo maalauksen aika?

Noiden kahden tuolin lisäksi minä omistan edellä mainitun kirpparituolin ja sitten nyt nämä kaksi uutukaista. Tosin samanlaista sekametelisoppaa on koko koti.

Välillä pohdin, että tulenkohan ikinä hankkimaan esimerkiksi ruokailuryhmää ja samanlaisia tuoleja pöydän ympärille. Se vaatisi erilaisen kodin ja erilainen koti taas vaatisi erilaisen elämän. Minusta vähän tuntuu siltä, että kirpparituoleilla mennään.

You may also like

32 Comments

  1. Oho, oletpas näppärä! Hienoja ja ihan tyylisiäsi. Kyllä noin komioilla kirpparituoleilla kelpaakin mennä oikein mainiosti:)

  2. Ihanaa, että tuoleillasi on tarina kerrottavana. Pidän kodeista, joissa esineillä on historiaa ja niihin liittyy jokin tarina.

  3. Tuolit on tosi kauniit. Meillä on erilaiset tuolit, kaikki tosin maalattu valkeiksi, mutta erilaisia vanhoja tuoleja ruokapöydän ympärillä.

  4. Moi,olen lueskellut blogiasi jo pitkään, mutta jotenkin on kommentointi jäänyt (too many nice blogs, too little time :).Aivan ihastuttavat tuolit, ja varmasti kelpaa istuskella.

  5. Ihanat tuolit, tykkään kovasti! Paljon ihanaa ihmiset löytävät roskalavoilta, pitäisi itsekin päästä penkomaan.

  6. Upeat löydöt ja todella kaunis verhoilu! Tollaiset huomaavaiset ihmiset on loistavia, moni olis hajottanut tuolit ja viskannut ne lavalle.

  7. Seeds, kiitti.:)Ano, minusta on hienoa, että tuolit ovat kestäneet jo vuosikymmeniä ja tulevat kestämään vielä useita vuosikymmeniä lisää.Janika, en minä lavalle kavunnut, kurkin vain yli (tällä kertaa).:)Tikru, kiitos. Toi on hyvä idea, sitoa erilaiset tuolit samalla värillä yhteen.Loviisa, hauskaa, että kommentoit nyt! Samaa vikaa itsellä, montaa lukee, mutta harvaa kommentoi.Turisti, mä voi tulla ihan milloin vaan kankaiden ja niittipyssyn kanssa teille kylään! Tällainen helppoverhoilu on niin kivaa.Jaana, mä en ole vuosien aikana löytänyt mitään muuta kuin nämä tuolit ja yhden naulakon, joka odottelee kellarissa isompia tiloja. Mutta joka kerta lavalle kurkistelu on yhtä kivaa!Maarit, onneksi ihmiset ovat pikkuhiljaa alkaneet tajuta, että oikea tavaroiden kierrättäminen on pop. Olisi hienoa, jos esim. jokaiseen taloyhtiöön saisi kierrätyshuoneen.

  8. Totean samoin kuin Loviisa; luen kyllä blogiasi mutta kommentointi on ollut olematonta. Mutta nyt on pakko: kauniit tuolit löysit! Ja kiva idea tuossa verhoilussa. Kirpparituolit on parhautta. Meilläkään ei ole yhtään kaupasta uutena ostettua, kaikki on haalittu jostain ja ovat kunnostettuja/ odottavat kunnostusta/ ovat käytössä sellaisenaan.

  9. Tulipa niistä kauniit!Meillä on kotikotona vuosikymmeniä vanhat tuolit, jotka äiti on ainakin kertaalleen uudelleenpäällystänyt. Alkuperäiset istuinpäälliset olivat nahkaa, mikä kesti kulutusta, mutta pehmusteet menivät niin huonoiksi että äiti ryhtyi tuunaamaan. :)

  10. Tytti, mukavaa, että sinäkin innostuit kommentoimaan.:) Kiitos, kiitos! Kirppari-/löytötuoleissa on se hyvä puoli, että ne on jo testattu ja käytetty. Ei tule ylläreitä! En ostaisi kirpparilta tuolia, jonka rakenteet eivät ole kunnossa. Omat taitoni kun eivät riitä puutöihin.Kristel, olen yllättynyt kuinka hyvin kotikäytössä toimii aika ohutkin kangas istuinkankaana. Lapsiperheissä tilanne on varmaan toinen ja nahka olisikin varteenotettava vaihtoehto. Tuolien ilmettä voi myös helposti muuttaa muutamalla kangaspalalla!Hillanen, aivan samaa mieltä roskalavoista. Ja kiva, että kommentoit.:)Kate, kiitos!

  11. Kati, kiitos! Koivua nuo taitavat olla: ovat aika kevyet. Kyllä noissa olisi hiomista, jos haluaisi ne alkuperäiseen loistoonsa. Mutta minulle tuolit sopivat hyvin nykykunnossaankin.:)

  12. Tosi kivat tuolit löysit & tuunasit!Se, mitä sanoit pellavakankaan kestävyydestä lapsiperheessä, on valitettavasti totta. Meidän edellinen sohvamme oli verhoiltu puolipellavakankaalla (toiset 50 % puuvillaa) ja se kesti hyvin, kunnes lapsi nro 1 oli ilmaantunut ja kiipeillyt sohvalle parin vuoden verran, sitten istuintyynyjen reunat kuluivat puhki. Parin sitä seuraavan kiipeilyvuoden aikana sohvan jalat vääntyivät korjauskelvottomaan kuntoon, joten vaihtoon meni se Stokkan "laatusohva".

  13. Agricolankujalla (siinä Villi-kissan kämpän edessä) oli tänään huisin iso lava täynnä jotain kalusteita. Pari mimmiä siinä oli jo ratsaamassa, mutta kannattaa ehkä tarkastaa sekin.

  14. Minäkin olen ihastellut blogiasi jo pitkään, mutta en ole saanut sanaista arkkuani auki.Hieno löytö ja makeasti tuunattu. Meillä on kanssa talo täynnä eri paikoista haalittuja eriparituoleja. Ihan nauratti, kun laitoin lapsen synttärikattausta ja kaikilla vierailla oli erilainen ja -värinen tuoli. Ja ainoa tuoli, joka varmasti kestää lasten roikkumisen ja kiipeilyn, on 90-luvulla roskiksesta dyykkaamani pinnatuoli. Ne huonekaluliikkeen samanlaiset tuolit hajosivat jo ajat sitten.

  15. Upeat uudet päällyset tuolissasi!Meillä on lähes satavuotiaan keittiönpöydän ääressä seitsemän erilaista kirppistuolia ja hyvin ovat asian ajaneet. Itse pidän eniten huonekaluista, joilla on ollut ELÄMÄ.

  16. Aivan ihanat tuolit olet löytänyt ja päällystämällä niistä on tullut todella kauniit! Osaisipa itsekin tehdä tuollaista. Pidän hieman eriparisista tuoleista, jotka kuitenkin sopivat yhteen. Oman keittiöni tuolit ovat hyvin sekalainen joukko, mutta pidän siitä. Pitää ehkä itsekin joskus käydä kurkkimassa lavoille, josko jotain löytyisi.-Elsa

  17. Mun tuolipolitiikka on ollut vähän samanlaista: otetaan mistä saadaan. Eli se ruokailuryhä taitaa jäädä johonkin toiseen elämään.

    Tosin IKINÄ en osaisi päällystää noin kauniisti!!

  18. Ohoh. Toisinaan tulee tosi tyhmä olo. Ei ole tähän mennessä juolahtanut mieleen, että eihän tuolinpäällystä yhdestä kankaasta tarvitse tehdä. :) Meillä tosin kaikki tuolit on päällystämättömiä, mutten koskaan ole tullut kyseenalaistaneeksi, että miksi kaupan tuolitkin on yksivärisiä.

    Meillä on myös tarinallisia huonekaluja. Ainoa uusi on sänky (ja kahvinkeitin), sekin vain koska entiselle vanhalle kävi tosi kalpaten. Ruokapöytä ja sen tuolit on olleet minun vanhempieni ensimmäinen kalusto, samoin kymmenen vuotta minua vanhemman veljeni ja neljä ja puoli vuotta sitten siirtyivät meille. Ovat niin hyväkuntoisia (hionta ja lakkaus tekee ihmeitä eikä vaadi ydinfysiikan osaamista), että toivottavasti veljentyttö kelpuuttaa aikanaan itselleen. :)

  19. Hieno löytö nuo työtuolit! Kurkin itsekin aina kaikille roskalavoille, mutta tähän mennessä on löytynyt vain melkein uudenveroinen silityslauta – tosin juuri silloin, kun sellaista tarvitsin, joten olin todella iloinen siitä.
    50-luvun huonekalujen (siis ihan näiden perushuonekalujenkin, ei vain designin) muotokieli ja materiaalit (ei huonekalulevyä) miellyttävät minua kovasti, nämä tuolitkin ovat minusta oikein kauniit yksinkertaisuudessaan. Hauska idea tuo ruutukangas ja nauha!

  20. Ihana saada näin paljon kehuja noista tuoleista!:)

    Itsekin pidän noista uusista päällyksistä todella paljon, ovat vielä kaiken lisäksi mukavat istuakin (kun en kerran niitä nappeja käyttänyt…).

Leave a Reply to kati Cancel reply

Your email address will not be published.