Prosemmasta tuli sellaista palautetta, että huhhuh. On sellainen olo, että nyt voisin alkaa opiskella maatalouslomittajaksi. Ja jättää yliopistomaailman sikseen. Ahdistaa tieteellinen kirjoittaminen, varsinkin aiheesta, josta ei itse ole lainkaan kiinnostunut. Ongelmia ei tuota niinkään käsityötiede vaan pakollinen sivuaineeni kasvatustiede. Taidan olla väärällä alalla.

Voisin vaikka lähteä tänne opiskelemaan puoleksi vuodeksi.

No, kaipa tämä tästä.

Jo viime syksynä manasin lainarukkiani. Nyt rukki on taas tullut mieleeni, kun olen haaveillut värttinällä kehräämisen opettelusta.

Värttinän lyhty:

Mikäköhän rukissa oikein on vikana? Lyhty pyörii nätisti, mutta kehrätty lanka ei edelleenkään halua rullautua rullalle. Nyörin olen jo rukkiin vaihtanut. Olenko oikein ymmärtänyt, että rulla pitäisi pyöriä vapaasti ja NOPEAMMIN kuin kehrän ja lyhdyn? Minulla rulla vain jumittaa eli ei pyöri metallitikussa ollenkaan, vaan on kiinteästi kiinni siinä. Pitäisiköhän rullan reikää suurentaa? Milläköhän se onnistuisi? Perintörukkia, joka ei ole edes minun, en haluaisi turhaan sorkkia. Neuvoja ja ideoita otetaan vastaan!

Pidin tänään Ylpeys ja ennakkoluulo -maratonin

Yli viisi tuntia mitä iiihaninta nummilla vaeltelua ja sievistelyä. Eli kiitos vain Turkuun, että dvd saatiin lainaksi. Olenkin nähnyt sarjan viimeksi muutama vuosi sitten, kun se tuli uusintana telkkarista. Ensimmäisen kerran sarjan näin, kun asuin vielä vanhempieni luona. Muistan, kuinka piinaavaa oli odottaa aina viikko, ennen kuin näki seuraavan jakson. Vaikka tiesi, miten tarinassa tulee käymään. Rakastan Jane Austeneita! Mutta vielä enemmän rakastan Colin Firthiä, varsinkin Mr. Darcyna. ;)

Eilen oli ulkona on ihanan lämmintä ja kaupungilla sai taas pelätä, että katoilta putoaa jäätä ja lunta niskaan. Tuntui ihan keväältä jo! Uudet varvassandaalit ja muut kesäkengät odottavat jo eteisessä toiveikkaana käyttöön pääsyä. Ei haittaa, vaikka nyt mittari näyttää -7 astetta.

Kevät-huivin alkua:

Eilen aloitin Project Spectrumin hengessä vaaleanpunaisen Kevät-huivin Ziinan ohjeella. Helppo ja näyttävä ohje, huivi sopii mainiosti työmatkalla neulottavaksi. Lankana Wetterhoffin Silvilla. Ajattelin jo alkuinnostuksessa, että haluan Kevään myös vihreästä Drops Alpacasta. Saa nyt nähdä.

Pitäisi tehdä opetusharjoittelua varten moniste lautanauhan teosta. Lisäksi pitäisi tehdä pari mallilautanauhaloimea, jota oppilaat saisivat kokeilla kutoa ja tehdä malliksi pari monimutkaisempaa nauhamallia. Onneksi on kaksi viikkoa aikaa. Pitäisi mennä myös amanuenssillle juttelemaan opinnoista, ottaa itseään niskasta kiinni parin opiskelujutun loppuun saattamiseksi.

Lautanauha poikineen:

Kävin siskon ja siskon alennuskortin kanssa eilen Käsityötalo Priimassa. Mukaan tarttui mustaa ja ruskeaa Kitten Mohairia ja lehmuksenvihreää Tovea. Paitaa, huivia ja lapasia on luvassa jossain vaiheessa. Priiman nettikaupan pitäisi muuten avautua tällä viikolla.

Ja lopuksi vähän nillitystä: On tosi ärsyttävää, kun kaikissa näytöissä on ihan omat väriasetukset. Kotona blogini kuvat näyttää hyviltä, mutta yliopistolla taas järkyttävän räikeiltä.

Tällainen on sitten ensimmäinen Project Spectrum -lopputulokseni:

Huivi ja rannekkeet olivat ainakin tänään kävelylenkillä aivan tarpeelliset. Vaikka ulkona on tosi nättiä, siellä on myös kylmä. Mä en ala mitään! Ostin jo viime viikolla uudet varvassandaalit, kesän on PAKKO tulla joskus.

Huiviin ja rannekkeisiin käytin jämälankoja, muunmuassa Kitten Mohairia, Novitan Spixiä, virolaista villalankaa ja paksua Pirkka-lankaa. Tyytyväisin olin siihen, että huiviin sain upotettua vähän vihreää efektilankaa (Onlinen Cocoon), joka on marinoitunut kaapeissa jo kolmisen vuotta. Cocoon on kuuluu niihin lankoihin, jotka näyttävät iiihanilta lankana, mutta neulepintana ovat aika mitäänsanomattomia.

Jämälankahuivit ja -rannekkeet ovat mukavan nopeita tehdä ja lopputulos on kiva. En kyllä tiedä haluaisiko kukaan esimerkiksi lahjaksi tuollaisia. Minulla on niin oma makuni.

Pinkkejä jämälankoja on edelleen, mutta seuraavaksi ajattelin aloittaa Wetterhoffin Silvillasta kolmiohuivia.

Lopuksi jotain ei niin pinkkiä:

Tein baskerin Marks&Kattensin puuvilla-villalangasta kevätkäyttöä ajatellen. Puuvilla-villalangasta tehty baskeri ei ole niin kuuma kuin villainen, mutta lämmittää kuitenkin. Lankaa meni noin 90 grammaa (virkattu koukulla 4). Koristeena pronssinen sudenkorento-rintaneula.

Pitihän se arvata, että sitten kun pitäisi käyttää yhtä tiettyä väriä, niin haluan sooloilla.

Perustelen kuitenkin valintani väriopillisesti: Vaaleanpunaista tasapainottamaan on otettu sen lähiväri oranssi ja vastaväri vaaleanvihreä. Värioppi on muuten ihan hemmetin mielenkiintoista. Kannattaa lukea Josef Albersin kirja Värien vuorovaikutus ja tutustua Coloria-sivuihin. Värisilmää voi kehittää, kaikkia valintoja ei tarvitse tehdä fiilispohjalta.

Eilen löysin sattumalta HenkkaMaukasta sydänrei’ittäjän. Olen AINA halunnut sellaisen. Aarre maksoi vain 2,90 euroa ja toimii hyvin. Ihkua! Vaaleanpunainen lanka taitaa sulattaa aivoni…

Tämä viikonloppu on harvinaista herkkua: Siippa on maakunnissa hummaamassa ja minä sain lukaalimme kokonaan omakseni. Lankaa on nyt ripoteltu työhuoneeseeni (hyvin normaalia), keittiön pöydälle ja lattialle, olohuoneen lattialle ja sohvalle, sänkyyn ja sängyn vierelle (normaalia). Vessassa en ole vielä innostunut neulomaan…

Särmä houkutteli minut osallistumaan Project Spectrumiin.

Projektissa on ideana, että joka kuussa työskennellään tietyn värin parissa. Työn voi valmistaa vaikkapa neulomalla, maalaamalla tai leipomalla (!). Koska olen värien ystävä, niin osallistun mielelläni. Lisäksi sattumalta eilen aloitin juuri mallitilkkua maaliskuun väristä, vaaleanpunaisesta. Toinen maaliskuun väri on punainen, sitäkin löytyy kaapeista ihan kiitettävästi.

Olen yleensä huono osallistumaan mihinkään, mutta tähän projektiin osallistun, koska tässä projektissa ei ole PAKKO tehdä mitään.

Sain tänään valmiiksi Tukholman-reissulta ostamastani Noro Kureyon (väri 157) -langasta lapaset.

Nimesin ne Keiju-lapasiksi, koska lanka näyttää siltä, että se on kehrätty sammaleista, kukista, puun kaarnasta ja muista metsän antimista. Lisäksi lanka näyttää käsinkehrätyltä. Yhteen lapaseen meni noin 45 grammaa lankaa, eli nyt minulla on ihan pienet langan jämät kahdesta kerästä. Jee, lisää jämälankaa. Mihinköhän ne kaikki ziljoona jämälankakerää saisin upotettua?

Seuraavaa olen pohtinut paljon viime aikoina prosemmaa väsätessäni:

Pitäisikö koulukässän olla aina kivaa puuhastelua, vai saisiko opetuksessa oikeasti vaatia oppilailta jotain vaikeampaakin? Taitoaineet kun tuntuvat olevan monen mielestä todellisia hörhöilyaineita, joiden tunneilla pitää olla hauskaa. Muissa kouluaineessa kukaan ei kyseenalaista sitä, että kotiläksyjä on tehtävä ja kaikesta ei ole pakko nauttia.

Ottakaamme esimerkiksi kouluaikainen inhokki-oppiaineeni ruotsi (kieli, josta olen kyllä myöhemmin oppinut kutakuinkin tykkäämään). Kukaan ei ikinä kyseenalaistanut tylsiä ruotsin tunteja, kenellekään ei tullut mieleenkään, että ruotsin tuntien tulisi olla mielenkiintoisia. Tunneilla oli vain käytävä ja kokeista läpi päästävä. Myönnettäköön, että nykyään ruotsin tunnit ovat varmaan ihan mielenkiintoisia, kun uudet nuoremmat opettajat ovat päässet ohjaksiin.

Proseminaarityössäni pohdin sitä kuinka tekstiilityönopetuksen tulisi vastata nykypäivän haasteisiin. Seuraavana muutamia kysymyksiä, jotka sivuavat aihettani ja joiden kanssa painin itse.

1. Tulisiko käsityönopetuksen nojautua enemmän oppilaiden luovuuteen vai erilaisten taitojen ja tekniikoiden harjoittamiseen?
2. Pitäisikö kaikkien oppilaiden antaa olla niin luovia kuin sielu sietää vai onko oikeudenmukaista vaatia, että saumat tulee ommella suoraan ja ommelten tulee olla viimeistellyn näköisiä?
3. Voiko oppilaan laittaa purkamaan se kauhean näköinen sauma (monta kertaa, jos on pakko) vai antaako sen näkyä vain todistuksen arvosanassa? Vai painaako arvosanassa eniten nyt niin muodikas luovuus?
4. Onko käsityönopetuksessa ja käsityöprosessissa tavoitteena luovuus? Voiko se itseisarvo käsityön opettamiselle?
5. Ovatko taidot vain välineitä saavuttaa jotain tärkeämpää? Vai voiko taitoa pitää myös päämääränä?
6. Ei kai peruskoulu ole elämysmatka, jonka aikana on tarkoitus vain olla kivaa?

Kuinka moni vanhempi on muuten lukenut Peruskoulun opetussuunnitelman ja todella tutustunut siihen, mitä heidän kullannupuiltaan vaaditaan?

Kävin tänään Siipan kanssa katsomassa Amos Andersonin -museossa viime viikolla avautuneen Alphonse Mucha -näyttelyn.

Olen aina pitänyt Muchan taiteesta ja näyttelyssä ihastuin siihen entistä enemmän. Kun julisteet näkee luonnollisessa koossa, näkee kuinka tarkkoja ornamenttimaiset yksityiskohdat ovat. Neilikoita, unikkoja, iiriksiä, krysanteemeja ja ties mitä hajuherneitä on kylvetty avokätisesti moniin töihin ornamenteiksi ja yksityiskohdiksi. Töistä voisi ottaa hyvin yksityiskohtia, jotka toimisivat niin kirjontakuvioina kuin vaikka tatuointeinakin. Moni onkin ihastunut Mucha-tatuointeihin, huomasin kun hain Google-kuvahaulla. Aika karmeita kyllä ovat, kokonainen naishahmo EI VAIN TOIMI tatuointina.

Mucha-näyttelyssä tulivat mieleen muutama vuosi sitten tekemäni kukkaluonnokset lempikukistani neilikoista ja pioneista. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että pitäisi yksinkertaistaa kukkakuvioita tietokoneella ja tehdä niistä kirjoneulekuvioita. Katsotaan mitä tapahtuu vai tapahtuuko kenties yhtään mitään.

Vaikka haikailen kevättä, niin lunta tuntuu kerääntyvän pihalle aina vain enemmän. Eilen neuloin itselleni uudet ranteenlämmittimet, kun niille tuntuu vielä olevan käyttöä.

Materiaalina ranteenlämmittimissä on vanha jämälanka ja malli omasta päästä. En jaksa nyt aloittaa mitään isoa uutta työtä, pieniin töihin saa lisäksi tuhottua hyvin langanjämiä.

Eilen ajattelin, että nyt koetan uutta lähestymistapaa prosemman tekoon. En enää valita, vaan koetan olla innostunut aiheesta. Ainakin tänä aamuna tekniikka on auttanut.

Eilen tuli ensimmäinen osa Rooman valtakunta -dokumenttisarjasta TV 1:ltä. Kaivaukset Vindolandassa, Englannin ja Skotlannin rajalla ovat tuottaneet paljon uutta tietoa antiikin Roomasta. Parasta dokumentissa oli kuitenkin värillinen kuvamateriaali löydöistä, esimerkiksi jalkineista.

Linkkivinkkinä ainakin kissojen ilmeistä päätellen eläinrääkkäystä lähentelevä Stuff On My Cat -sivusto. Naurattaa, vaikka ei kai saisi.;)