Tuntuipa oudolta kirjoittaa tuo seuraava vuosiluku. Tänä vuonna tulevan vuoden otan vastaan hyvin hillityissä tunnelmissa.

Kun on kipeä, ei kauheasti juhlituta. Siippa jäi onneksi seurakseni kotiin ja seuraavaksi vuorossa Band of Brothersin tuijotusta. Ei liene huono uudenvuodenaatto tämäkään.

Onnellista uutta vuotta kaikille!

Viiniä ja villasukkia toivottaa kaikille juuri sellaista joulua kuin he itse haluavat. Minusta jouluna on tarkoitus muistaa niitä, joista eniten välittää. Ensisijaisesti kannattaa tietysti hemmotella itseään.:)

Meillä vietetään juhlaa jo tänään: Huomenna siippa ja minä juhlimme omilla tahoillamme. Tänään tiedossa hyvää ruokaa, juomaa ja lahjoja. Viinipullo on jo avattu, jei!

Eilen oli talven lyhin päivä, mutta tämä päivä on tuntunut pimeimmältä. Onneksi nyt saa viettää aikaa kotona. Seuraava pakollinen meno on ensi lauantaina. Huominen ohjelma ei tunnu pakolta, jouluaatto perheen ja sukulaisten parissa on varsin rattoisa.

Lomailua on tiedossa siis seuraavat kuusi päivää. Se tarkoittanee ahkerampaa päivitystäkin. En voi edes lukea tenttiin, kun unohdin hakea tenttikirjan kirjastosta. Voi harmi

.

Työpöydän La Belle Epoque -asetelma, kortin maalaus on Leon Bakstin The Supper.

Muita huomioita:

Tämän joulun amaryllis on taas vaaleanpunainen, mutta kahden kukkavanan sijaan se kasvattaa jo kolmatta! Elinvoimainen tapaus.

Hankin uuden kaverin. Sen nimi on Mirkku. Mirkku on söpö, vaaleanpunainen ja ehkä hieman vaikeaselkoinen. Mirkku ei vielä tule Onnin kanssa toimeen henkisesti, vaikka fyysinen puoli pelaa moitteettomasti. Mirkku on siis niinkin tavallinen nainen kuin Nokia 6210 voi olla. En ymmärrä miksi Bluetooth-yhteys ei suostu toimimaan, vaikka piuhan kautta yhteys onnistuu mainiosti.

Olen tänään hieman aloittanut uutta omaa projektia. Ehtisikö välipäivinä neuloa sliparin?

Ja vaikka marisenkin välillä asuinpaikastani, on taivas täällä upean avara. Tähdet tuikkivat kauniisti ja auringonnousut ja -laskut ovat hienoja.

Auringonnousu viime viikolta:

..niin kuuluisat Blogipikkujoulut kuin tämän joulun messu- ja myyjäishässäkkäkin. Täytyy tunnustaa, että uneksin vapaapäivistä, jolloin ei tarvitse ulko-ovesta ulos astua. Ensi sunnuntaista alkaen on onneksi vapaata aika monta päivää. Paitsi että jouluaattonakin on ihan pakko

lähteä ulos, on se niin väärin.

Väsyttää sen verran paljon, että päähän sattuu ja ajatus ei kulje. Olen jopa opetellut uudestaan juomaan kahvia, että jostain saisi virtaa.

Pikkujouluista:

Blogipikkujoulut ovat tietysti bloggauksen aiheena “so last season”, mutta pakkohan niistä on jotain kirjoittaa. Seuraava blogimiitti täytyy sitten järkätä sillä tavalla, ettei mulla ole mitään menoa seuraavana päivänä. Tähän kaikki suostuvat, jookos? Kauheaa, kun joutuu baarissa tsemppaamaan, eikä voi ajatellakaan mitään jatkoja. Yhyy.

Mukavaa pikkujouluissa kuitenkin oli, vaikkakin innostuin taas paasaamaan kai hieman arvelluttavista aiheista. Lisäksi pelkään olleeni epäsosiaalinen, kun en tutustunut aktiivisemmin paikallaolijoihin. Jotenkin vain jämähdin, kun oli tooosi kivaa siinä samassa seurassa ja samassa pöydässä. Pörrö, Turistilan väki, Rappiotäti, Lostis, Takaisin Kallioon ja Junakohtaus ainakin ovat ihan parasta seuraa. Ja Marinadi emäntänä on aina yhtä ihana! Joitain muitakin tuli jututettua (tai he jututtivat minua) ja myöhemmin minulle kerrottiin kätelleeni Mitvitiä, iiik! Kylläpäs nyt tulee huutomerkkejä!

Myyjäisistä:

Vanhan perinteisissä joulumyyjäisissä oli todella mukavaa olla myyjänä. Myyjäisten tunnelma on rento ja positiivinen. Suurin osa kävijöistä oli hyvällä tuulella, juttelivat ja hymyilivät paljon. Oli todella kivaa, vaikka viimeisinä päivinä väsyttikin ihan luvattoman paljon.

Pari tärähtänyttä kuvaa ensimmäiseltä myyntipäivältä:

Viimeisenä myyntipäivänämme minun puoleni myyntipöydästä näytti varsin neuvostoliittolaiselta: Tuotteita kun ei juuri ollut enää myytäväksi. Täydensin neuvostoliittolaista asetelmaa syömällä lihaa (kylmäsavustettua hevosta, nam) pöydän takana. En sentään vain kohautellut olkiani ja huokaillut asiakkaille venäläiseen tapaan, vaan hymyilin myös.

Vanhan joulumyyjäiset jatkuvat vielä sunnuntaihin saakka, sinne etsimään joululahjaideoita, marsmars!

Nyt voisi keskittyä vähäksi aikaa ihan vain omiin projekteihin, tenttiin lukemiseen ja gradun tekemiseen. Niin, ja joululahjatkin olisi varmasti hyvä hankkia, ettei tule sanomista.

Mutta nyt suoraan unille. Seuraavassa postauksessa ehkä neulontaakin.