Kuten edellisen postauksen kommenteista voi lukea, Helsingin Sanomissa oli tänään kulttuurisivuilla sivun juttu erilaisista suomalaisista blogeista. Blogeissa on hälisty jutusta, mutta minulla ei ole omasta puolestani mitään valitettavaa. No ei tietenkään, kun minusta oli lehdessä vielä nätti kuvakin!

Minua haastateltiin juttuun käsityöbloggaajan

ominaisuudessa. Olisi ollut jotenkin hämmentävää puhua loppujen lopuksi hyvin kirjavan joukon puolesta, siksipä kerroin omia mielipiteitäni blogeista. Minun mielestäni suurin osa blogeista ovat viihdettä ja että käsityöblogit ovat ehdottomasti viihdettä, enkä oikein ymmärrä miksi se olisi huono asia.

Kielitoimisto määrittelee viihteen kevyeksi ajanvietteeksi

. Mitä muuta suurin osa blogeista on? Niiden parissa viihdytään

ja vietetään aikaa

. Ja miksi sanalla viihde

on niin huono kaiku? Eikö viihde voi olla vakavasti otettavaa ja älykästä ja eikö viihdettä tuottamalla ja kuluttamalla voi oppia uusia asioita? Mädättääkö viihde aivot ja tekee ihmisistä tyhmiä?

Oma blogini on minulle harrastusväline ja kommunikointikanava. Pidän blogia vakavissani, mutta samalla sen pitäminen on minulle viihdettä. Minun mielestäni blogini arvoa ei vähennä se, että luokittelen sen viihteeksi ja ajanvietteeksi. Olen luvannut itselleni, että lopetan blogin pitämisen heti, kun se ei tunnu enää itsestäni mielekkäältä. Tähän asti intoa on kuitenkin piisannut.

Toivon myös blogini lukemisen ja seuraamisen olevan viihdettä. Toivottavasti täällä viihdytään ja tullaan käymään toistekin. Olen ylpeä ja hieman hämmästynytkin siitä, että ihmiset viihtyvät niin hyvin blogini parissa. Olen iloinen, jos ihmiset pitävät kirjoituksistani, inspiroituvat tekemään itse käsitöitä ja saavat postauksiani lukiessa pienen annoksen tekstiilitietoa.

En kuitenkaan pidä blogia siksi, että kertoisin esimerkiksi käsityökulttuurista muille. Tarkoitukseni ei ole sivistää blogini lukijoita tai levittää neulomisen ilosanomaa. Voisin tietenkin keksiä blogilleni hienoja merkityksiä: sitä voisi pitää käsityötaidon ja -tiedon levittäjänä, verkostoitumisvälineenä, pedagogisena kokeiluna tai ties minä, mutta siihen minulla ei ole tarvetta. Blogini sisältöä ovat minun

kiinnostuksenkohteeni ja minun

elämäni tapahtumat.

Minulla ei ole mitään tarvetta olla tiedostava ja vakavasti otettava tai painottaa blogillani olevan vakava päämäärä. Sillä kun ei ole. Viihdyn nykyisessä asemassani varsin hyvin. Minulla ei ole tarvetta korottaa itseäni bloggaajana, mutta ei myöskään vähätellä. Olen ylpeänä tyttötyttö.

Jos jollekulle tulee nyt mieleen hyviä määritelmiä käsityöblogien luonteesta, niin kommenttilootaan saa mielellään kommentoida! Onko viihteellisyys pahasta vai jopa hyvästä?

_________________________________________________

Ja kyllä minä seuraan kahta aiheiltaan poliittista blogia: Jyrki J.J. Kasvia ja Jussi Halla-ahoa. Sekin on enemmän kuin moni tuntemani ihminen seuraa.

Lehti sanoi asian niinkuin se on.

Colour me! skannasi Hesarin jutun.

Hesarissa minua tituleerattiin käsityönopettajaksi. Ne maisterinpaperit olisi nyt paras sitten saada (tämänkin postauksen kirjoittamiseen menneen ajan olisi voinut siis käyttää paremmin).