Huiviohje on nyt ladattavissa ohjesivulta!
Kaunis kiitos ylläpidolle!
Terveisiä Kaspianmereltä ja Grönlannin jäätiköiltä
Eli olen täysin hurahtanut Scandinavian Music Groupin uuteen levyyn Palatkaa Pariisiin!
Huomaa, että elän jossain omassa todellisuudessani, koska en ollut kuullutkaan, että bändiltä on tullut uusi levy. Syynä saattaa olla se, etten kuuntele nykyään mitään musiikkia soittavia radiokanavia. Yle Puhe on kova sana. Ehkä pitäisi kuunnella välillä jotain muutakin.
Joka tapauksessa: Palatkaa Pariisiin! on parasta suomalaista musiikkia tällä hetkellä. Epäilen, että levy tulee olemaan tämän kesän soundtrack, kun Ihmissuhdekin on ilmaissut pitävänsä levystä (saikohan tämän sanoa julkisesti). Vähän hinkuan Tavastialle ensi torstain keikalle. Katsotaan jaksaako vanha.
Näin minä vihellän matkallani on hyvä, muttei paras levyn biiseistä (tehkää nyt hyvät ihmiset niitä musiikkivideoitakin!):
Mustat reunat
Eilen tuli yksi sellainen puhelu isältäni. Odotettu, mutta ei sitten kuitenkaan. Tsaarinvallan aikaan syntynyt isoisäni oli nukkunut aamusella pois. En sure Papan puolesta, hän eli käsittämättömän pitkän elämän ja sen loppukin oli kohtalaisen rauhallinen. Suren kaikkien meidän jäljelle jääneiden puolesta.
Inhoan ja pelkään menettämistä, surua ja hätää. Haluaisin vain kaiken olevan niin kuin aina on ollut. Vaikkemme mitenkään läheisiä Pappani kanssa olleet, hän kuitenkin aina oli paikalla, kun mummolaan menimme. Nurisi* omaan tyyliinsä kaikenlaisesta: liian likaisesta autosta, liian pitkistä hiuksista pojilla tai liiallisesta laiskottelusta, vaikka oli varmasti samalla mielissään, että lapset ja lapsenlapset olivat käymässä. Kertoi omat mielipiteensä, jotka eivät olleet kaikkein moderneimmasta päästä. Viimeisinä vuosina kuulin kaikenlaisia muistoja, kaikuja lähinnä Papan nuoruusvuosilta. Miten ihminen, jonka kanssa en ollut erityisen läheinen, voi olla niin tärkeä ja rakas?
*) Mariseminen taitaa olla sukuvika, kun taas Urmasten nenä on sukuylpeys. Papallakin oli sellainen.
Karkkivärejä
Vaikka ulkona on loskaa, minä olen jo vaihtanut kevätvaihteelle. Puuvillaa ja keveitä sekoitelankoja minulle, kiitos. Valitettavasti siis elokuussa aloitettu kasakkatakki jää auttamattomasti kesken, mutta ehkä se valmistuu ensi talveksi?
Hamstrasin viime kesänä Sublimen Soya Cotton (soijaa 50% ja puuvillaa 50%) -lankaa neuletakin verran. Nyt sitten neulon hihatinta mansikanpunaisesta ja suunnittelen lyhythihaista neuletakkia kellanvihreästä langasta. Haluan värejä!
Suurin syy kevätväri-innostukseen on Bodenin kevätkatalogi (joita minulle muuten jostain syystä tuli kaksin kappalein). Ihania, ihania värejä, leikkauksia ja kokonaisuuksia. En ole mitään kuvastosta tilaamassa, ihailen vain. Ja sitten kesäkuussa ehkä innostun tilaamaan alennusmyynnistä…
Toinen mukava yllätys on eilen postiluukusta tupsahtanut H&M:n sisustustekstiilikatalogi. Kokoelma yllätti todella positiivisesti. Nyt himoitsen valkoisia pellavaisia pussilakanoita, vähänkö ne olisivat luksusta.
Luksusta on myös kotona herkuttelu. Kun kaapista kerää säilykkeet ja ostaa vähän lisää ruokaa ja pullon viiniä, on kasassa mainio napostelupöytä. Etualalla on muuten Chef Wotkin’sin nakkeja, ei mitään Atriaa!;) Olen muuten ihan jäänyt koukkuun rucolaan, se on niin hyvää.
Menovinkkejä:
- Huomenna on sitten Blogaajien kevättalvirieha Helsingissä. Minut löytää sieltä, ja niin myös monet muut blog(g)aajat.
- Langanhimoisille ihmisille Käsveska vinkkasi edellisen postauksen kommenteissa halvoista langoista, käykää katsomassa vinkki hänen blogissaan.
- Tennarin Taidemuseossa aukesi tällä viikolla uusi näyttely Walt Disney ja Euroopan taide. Näyttely kokonaisuutena ei ollut kauhean sykähdyttävä, mutta joitain helmiä (niin Disneytä kuin eurooppalaisten mestarien teoksia) sieltä löytyy. Suosittelen!
Ei vaan mene putkeen, ei.
Viime päivinä on kyrsinyt niin paljon, että tekisi mieleni kirjoittaa lähinnä turistimaiseen tyyliin. Mutta koska kyseinen rouva on oman ilmaisulajinsa mestari, totean täällä nyt vain, että kaikki ei tällä hetkellä mene ihan putkeen. Tällekin elämäntilanteelle ehkä nauraa sitten joskus.
Tässä päivinä muutamina olen lääkinnyt mielialaani esimerkiksi lukemalla harmittomia kirjoja ja kiduttamalla naapureitani huudattamalla Duran Durania.
Eläimet ja muu kotiväkeni (kirj. Gerald Durrell) on ollut lempparikirjojani siitä lähtien, kun sen äidiltäni sain 11-vuotiaana. Kirja kertoo englantilaisperheen elämästä Korfun saarella 1930-luvulla, kirjassa on paljon hauskoja anekdootteja, mutta myös hyvää ajankuvausta. Kuten pokkaripainoksen järkyttävä kansi kertoo, kirja on Oikea hyväntuulen kirja.
Äidilläni on muuten ollut mainio tapa laittaa lahjoittamiinsa kirjoihin omistuskirjoitus:
Samantyyppisiä Oikeita hyväntuulen kirjoja (tätä sanontaa pitänee alkaa viljellä) ovat Sesse Koiviston 1970-luvulla kirjoittamat kirjat, joissa Koivisto kuvaa eläintarhanjohtajan vaimon ominaisuudessa perheensä arkea Korkeasaaressa. Esimerkiksi Eläintarha olohuoneessamme sisältää monta eläinpitoista tarinaa, suosikkini on tapiirinpoikanen Rufuksen seikkailut.
Lopuksi Duran Duranin Rio, josta ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Jos ei muuten, niin videon kahdeksankymmentälukulaisuus ja absurdius naurattaa.
Kohti kevättä
Saahan sitä haaveilla jo tammikuun lopussa kuumista kesäpäivistä, itsetehdyistä eväistä, pienistä vaatteista ja Kumpulan Uimalasta? Kun ajatukset ovat auringossa ja lämmössä, olisi varsin mukavaa, jos uloslähtöön ei tarvisisi varautua kuin naparetkeen. Tiedän, plusmiinusnolla -kelin vertaaminen arktisiin oloihin on hieman liioiteltua.
Joka tapauksessa, toivon kesää. Ja vaikka maassa onkin lunta ja taivaalta tulee koko ajan lisää, tein muutamia perhosrosseja. Palloja, nappeja ja perhonen, onkohan siinä jo liian monta lempparia yhdessä?
Kluuvin Indiskan loppuunmyynnistä pari viikkoa sitten ostamani torso koristaa nykyään työpöytää. Laitoin torsolle (jolla ei muuten vielä ole nimeä) valkoisen puuvillapaidan päälle, ettei neiti näyttäisi niin alastomalta. Puuvillapaita ei muuten näytä minun päälläni yhtään niin hyvältä kuin kokoa 38 olevalla nukella!
Tämän päivän Metro-lehdessä (näköislehti, sivu 9, oik. yläkulma) oli pienenpieni juttu rannekkeistani, kivakiva. Rannekkeita on mahdollista tilata suoraan minulta, profiilissa on mailiosoitteeni.
Punaiset rannekkeet nappisommittelussa:
Lopuksi vielä tarvitsee sanoa myötämielinen huomio yleensä inhoamastani ilmiöstä eli nettisivujen “taustamusiikista” ts. kauheasta mökästä, joka monessa blogissakin suorastaa räjähtää soimaan. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että Vintage living -blogissa musiikki on juuri sopivaa taustamusiikkia, rauhallista Amélie -soundtrackia ja Katie Meluaa. Tykkään.
Inquisition Living
Hämmästyin, kun löysin sisustustuotteita myyvän yrityksen nimeltä Jeanne d’Arc Living. Ehkä minä en nyt ymmärrä jotain tai ehkä jossain on toinenkin kuuluisa Jeanne d’Arc, mutta minulle Jeanne d’Arcista tulee mieleen nuori nainen, joka kohtasi loppunsa roviolla.
Ristiriita romanttisia sisustustavaroita myyvän yrityksen ja pyhimykseksi nostetun väkivaltaisen kuoleman kohdanneen nuoren naisen välillä on mielestäni irvokas. Ymmärtäisin nimen Jeanne d’Arc
esimerkiksi nuorille suunnattuja muotivaatteita tuottavan yrityksen nimenä (vrt. G-sus), koska silloin nimi voikin olla raflaava ja monimerkityksellinen. Mutta miten tuollainen nimi sopii yritykselle, joka myy hyvin perinteisen romanttisia sisustustavaroita?
Mitä pidätte, eivätkö Inquisition Living tai Anne Frank Living olisi myös aika toimivia?
Lomanen, osa 2
Fiilistelen nyt Tallinnan matkaraportilla oikein kunnolla, kun en oikein tiedä milloin seuraavan kerran mihinkään lomalle pääsen.
Söin kolmen päivän aikana ruokaa ehkä viikon tarpeiksi ja täytyy myöntää, että Viru Valge Coolereitakin tuli nautittua useampia. Viru Valgelle kyllä risuja siitä, että he ovat minulta lupaa kysymättä lopettaneet raparperi-Coolerin, tai ainakaan sitä ei mistään löytynyt. Tosin vadelman ja limen makuinen Cooler on myös hyvin raikas.
Mahtavin uusi ruokapaikkatuttavuus Tallinnassa oli pikaruokala 6 Pelmeeni, jossa saa itse valikoida erilaisia pelmeneitä ja lisukkeita kulhoon. Pelmenit ja lisukkeet maksavat 10 kroonia/100g (nettisivuilla tosin hinta 12kr). 6 Pelmeenin pelmenivalikoima on hyvä ja sisustus hauska. Ihmissuhde tosin valisti, että ennen paikassa oli posliinilautaset, nyt pelmenikipot olivat styroksia. Jos pitää pelmeneistä ja kaipaa pikaista ja edullista evästä, niin suosittelen lämpimästi!
Kävimme myös rakkaissa suklaakahviloissani, Kehrwieder Chocolaterie ja Pierre Chocolaterie ovat aina yhtä ihania ja kotoisia paikkoja. Voikohan suklaakonvehteihin ikinä kyllästyä?
Pierre Cholaterien hämyisässä tunnelmassa, lautasella on chilisuklaata:
Yksi uusista käyntikohteista oli Keskustori, jossa emme kumpikaan olleet ennen käyneet. Mielenkiintoinen paikka, ei mikään pittoreski turistikohde vaan tavallinen kansatori, josta saa vaikka mitä ruuasta talvikenkiin. Ulkotorilla bongasin esimerkiksi edullisia emaliastioita, sisällä hallissa alakerrassa kaupattiin tuoreita ruokatuotteita ja ylhäällä muunmuassa vaatteita. Tosin pidän edelleen Jaama-toria (torin virallinen sivu) hauskempana vierailukohteena.
Vietimme aikaa myös Viru Keskuksen Rahva Raamat -kirjakaupassa. Löysin uuden kihnulaisia perinteisiä sormikas- ja lapasmalleja käsittelevän kirjan Kihnu Roosi kindakirjad. Kirjan kaikki mallit ovat ymmärtääkseni Roosali Karjamin (synt. 1935, kuva kirjan kannessa) talteen merkitsemiä.
Löysin myös hyvin kuluneen kappaleen Dress in Ireland -kirjaa, jonka hinta oli alennettuna 99 kroonia. Irlantilaista vaatetusta pronssikaudelta 1900-luvun alkuun käsittelevä kirja tarttui mukaan heti mukaan.
Edellämainittujen juttujen lisäksi ostin itselleni tuliaisiksi muutaman vanhan posliinilautasen. En voi sille mitään, mutta olen jotenkin heikkona oranssikuviollisiin posliiniastioihin.
Kolmen päivän aikana matkatyöksi mukaan ottamani alpakkahuivi edistyi alle puolentoista kerän verran eli matkalla oli paljon muutakin tekemistä kuin neuloa. Malli selkeytyi laivamatkalla Tallinnaan päin: kolmiohuivin sijasta valmistumassa on suorakaiteenmuotoinen huivi.
Kolme päivää Tallinnassa voi käyttää niin helposti vain fiilistelyyn. Emme juuri muuta tehneet kuin istuskelimme kahviloissa ja ruokapaikoissa, kävimme kirjakaupoissa ja ajoimme ratikalla sinnetänne. Toivoisin, että ensi kesänä olisi myös mahdollisuus lähteä muutaksi päiväksi Tallinnaan. Kesällä se kun on aivan eri kaupunki kuin talvella.
Joulua!
Toivotamme Keijo-karhun* kanssa kaikille oikein hyvää joulua!
Nyt lähden sukuloimaan, viettämään aikaa rakkaiden sukulaisten kanssa ja syömään muunmuassa syyskuusta saakka unelmoimaani sienisalaattia ja maksalaatikkoa. Joulupyhinä on tiedossa myös nukkumista, neulomista ja bloggaamista, kun nyt taas on aikaa.
*) Keijo on käsinukke ja se hyppäsi eilen matkaan Vanhan joulumyyjäisistä.
Voittajat
Edellisen postaukseen arvontaan osallistui 80 vastajaa. Vastaukset, unelmat ja ehdotukset käsityöohjelmaa varten olivat mielenkiintoista luettavaa. Palaan niihin ehkä postauksen muodossa jossain vaiheessa (tai sitten en).
Arvonta suoritettiin hyvin epätieteellisesti pläräämällä sokkona Yrjö Karilaan “Eri harrastusalojen” Pikku Jättiläistä. Sormi osui ensiksi sivulle 336 eli järjestyksessä 36. vastaaja saa ensimmäisen palkinnon. Toisin sanoen vaaleanvihreät mohairkerät ja pallollisen pussukan saa AnniKainen.
Toisen palkinnon, lilat kerät ja alpakkaiset siksak-ranteenlämmittimet saa vastaaja numero 56 eli Sasu.
Onnea voittajille!