Vaihdoin viime syksynä blogini Bloggerista www.mielitty.comin alaiseksi. Nyt Bloggerin uudelleenohjaus näyttää lakanneen.

Eli jos olette laittaneet blogiinne linkin blogiini, pyydän teitä ystävällisesti vaihtamaan osoitteen. Ja sehän on nykyisin: http://www.mielitty.com/blogi/

Kiitos!

Yritin kirjoittaa jotain, mutta siitä tuli sellaista dramaattisen paatoksen ja sarkasmin sekoitusta, että jätän mieluummin julkaisematta.

Toiset ovat sanoneet paremmin.

Nokipallot ja Nappimöröt

(

EDIT:

Siis vaiheessa olevat Nappimöröt)

Joo, tuli taas katsottua Totoro.

Olipas kiva viikonloppu: Paljon tekemistä, paljon sosiaalisia kontakteja, hyvää syötävää ja juotavaa. Nyt on mukavaa, kun ei ole mihinkään kiire. Eilisillan vieras torkkuu päiväunia sohvalla. Siippa torkkuu työpöytänsä ääressä.

Ihmisten pitäisi tulla useammin meille kylään, on tosi mukavaa saada vieraita. Lisäksi vieraiden ansioista koti säilyy siistimpänä, vieraskorea kun olen.

Nyt minäkin voisin mennä torkuille.

Materialistinen minäni on taas kehrännyt tällä viikolla. Olen saanut lahjoja ilman mitään syytä.

Ystäväni Valokuvaaja lahjoi minua Keskiajan keittiö -kirjalla. Fanitan kirjoittajaa ja fanitan myös aihetta. Kirjasta löytyy tietoa, ruokaohjeita ja keskiaikaisia maalauksia ja kuvia. Ja kuvista löytyy myös historiallisia vaatteita. Ihan mainioin kirja, kiitos!

Löysimme myös Valokuvaajan kanssa yhteisen fanituksen kohteen: Tuomas Enbuske toimittaa nykyään mielenkiintoista aamuohjelmaa Ylen Ykkösellä. Sen lisäksi, että ohjelma-aiheet ovat mielenkiintoisia, Enbuske laukoo fiksuja kommentteja ja hänen äänensä on hyvin radioon sopiva. Käykää kuuntelemassa ja fanittakaa tekin. Hienoa, että rasittavan huonon talkshown toisesta vetäjästä kuoriutuu asiantunteva radiotoimittaja.

Sain blogini lukijalta mainion Käsineitä kankaista -vihkosen vuodelta 1943. Vihkosessa ovat kaavatkin tallella ja pidän todella paljon näistä pula-ajan valistusvihkosista, joissa kekseliäisyys on arvossaan. Vihkosissa näkyy tarve kauneuteen myös aikana, jolloin tekstiilimateriaaleja ei juuri ollut.

Sattumoisin minulla on samaa sarjaa oleva Nykyhetken kankaita -vihkonen. Vihkosessa kehotetaan kankaankudontaan kotona ja neuvotaan kuinka tavallisten tekstiilikuitujen ohella vaatetuskankaisiin voi käyttää naudan, koiran, ketun ja angorakaniinin karvoja. Ihmishiustakin voi käyttää pukukankaisiin, jopa niin, että puolet langasta on hiusta ja puolet lampaanvillaa. Olisipa kiva: “Jos nyt haluat takkikankaan, niin leikataanpas toi sun tukka pois.”

Tapaopas-kokoelmani on myös karttunut muutamalla kirjalla, tädiltäni sain viikko takaperin pari tapaopasta ja kotitalouden oppikirjan vuodelta 1962, jonka välissä oli mainioita mainoslehtisiä lähinnä 1970-luvulta:

Tuo “kevytkorpuista katatte vaikka kokonaisen päivällisen” on minusta aika vinkeä. Ei kauhea houkuttelevaa.

Materialistinen minäni käväisi viikolla myös parilla kirpparilla:

Sisko vinkkasi, että yhdeltä kirpputorilta saa valokuvia edullisesti. Nämä kaikki ovat ateljeekuvia ja ostin ne naisten kampausten tai puvun kaulusten tehden. Löysin toiselta kirppikseltä nappeja, ompelulankaa ja pellavaisen pöytäliinan. Kaikki löydöt maksoivat yhteensä alle 10 euroa.

10% -projekti meni vähän puihin jo ensimmäisenä päivänä. Kädentaidot -messuilta halusi välttämättä mukaan Angorinan ihana lanka. Kasvivärjätyt ruskeat ja siniharmaat langat ostin Planet fairtraden kojusta. Eli painoa lankavarastolle tuli lisää 0,5kg.

Nyt tämä jatkuva päivittäminen saa loppua, menen siivoamaan ja leikkimään, että mulla on elämäkin.

Uskollinen, pieni ompelukoneeni ei enää täytä omia vaatimuksiani ompelukoneelle. Nyt pitäisi saada jykevämpi laite, jolla pystyy ompelemaan esimerkiksi paksuja kankaita huoletta. Nykyinen ompelukoneeni köhii jo jos paininjalan alla on neljä kerrosta tavallisen paksuista puuvillakangasta.

Ompelukoneet ovat kuitenkin hintavia laitteita ja nyt haluaisin vinkkejä. Mihin ompelukonemerkkiin ja -malliin olet mieltynyt ja miksi?

Itse olen ihastunut Berninan Activa-mallistoon ja malli 230 tuli jo viime yönä uniinikin (vain kässänopeopiskelija voi nähdä unia ompelukoneen hankinnasta!). Onko kenelläkään kokemusta Activa-mallistosta? Onko siinä jotain haittapuolia (muita kuin kallis hinta)?

On aina kiva aloittaa uusia projekteja, ei haittaa vaikka keskeneräisiäkin löytyy. Eilen aloitin kahta uutta neuletyötä uusien talvisaappaitteni kaveriksi. Toinen projekti on keltaiset (!!!) säärystimet virolaisesta villalangasta ja toinen polvisukat Vuorelman Veto-langasta.

Kokeilu pitsisiä säärystimiä varten:

Säärystinlangan ostin kuukausi sitten Tallinnasta, Jaama-torin lähellä olevasta pienestä “vanhanajan” lankakaupasta. Karstalanka oli ihan käsittämättömän rasvaista, olen pessyt sen jo kahteen kertaan, mutta edelleenkin lanoliinin haju on varsin voimakas ja neuloessa iho pehmenee lanoliinin vaikutuksesta. Isossa vyyhdissä oli lankaa 240 grammaa, säärystimien lisäksi tuosta langasta saisi siis paljon muutakin.

Tuo virolainen villalanka on muuten mitä parhainta historianelävöitys-kamppeisiin. Jaama-torilta saa valtavia 400 gramman vyyhtejä eripaksuista valkoista ja harmaata karstalankaa puoli-ilmaiseksi. Ja sitten ei muuta kuin pystykangaspuut pystyyn ja kutomaan.

Ensimmäistä polvisukkaa olen saanut tämän verran tehtyä:

Niin, ja sukan värihän on tummanruskea

, vaikka se ei kuvasta välitykään… Kummankin uuden projektin pitsimalli on muuten Novitan kevät 2006 -lehdestä. Novitan lehdet toimivat mainiona neulepinta-arkistona.

Pakko mainostaa, että parin viime viikon aikana olen jäänyt totaalisesti koukkuun Leafin uusiin Tervaleijona Mix -pikkupusseihin. Ihana tervanmaku, ostakaa tekin!

Tänä aamuna on ollut hauska lukea “paljastuspostauksia” neuleblogeista (aloitin Tuulian blogista). Eli tarkoituksena on ollut kirjoittaa faktoja itsestään, esimerkiksi omasta taustastaan. Olen juuri niin utelias, että noiden selvitysten lukeminen on todella hauskaa. Harmi vain, että olen lörpötellyt itsestäni kaiken jo matkan varrella eli itse en voi tehdä minkäänlaisia paljastuksia.;)

Eilen ja tänään on ollut ihanan kuulas, kirpeä ja aurinkoinen pakkasilma. Tällaista voisi olla koko talven! Tykkään.

Olin äsken ulkoiluttamassa uutta Riemupyörää, Riemusydämien kaveria:

Tällä viikolla olen varustautunut talveen oikein kunnolla. Ostin ylemmissä kuvissa esiintyvän pullonvihreän (on se, vaikka näyttää mustalta) villakangastakin ja uudet talvikengät, kivoja kumisaappaita kun en löytänyt. Olen kovin ihastunut niin takkiin kuin saappaisiinkin, takki on superlämmin ja kaunis, kengät ovat taas sirot ja erinomaiset pidoltaan. Kunnon kumipohja pitää, vaikka kengissä seitsemän senttiä korkoa onkin. Olen muuten noilla kengillä 189 senttiä pitkä!:D

Pitäisi neuloa uudet kivat säärystimet kenkien seuraksi, varsi on aika avoin ja leveä.

Ja seuraavassa talvikuvia:

Hirvi kuvaa:

Mitäköhän tässä on tapahtunut?

Uskomattoman sininen taivas:

Blogilista oli tänä aamuna muutaman tunnin alhaalla ja minulla oli sen vuoksi orpo olo. En tiennytkään, että Blogilistaan voi jäädä noin pahasti koukkuun.;)

Yhteiskuva sisarseteistä:

Vielä yksi yksityiskohtakuva Karpalosta:

Oliivi ja lumettomia kiviä:

Harmi, ettei kuvassa näy valkoisten nappien yksityiskohdat:

Oliivista tuli mielestäni niin kaunis, etten hentoisi luopua siitä. Toisaalta nainen, jolla on noin kolmekymmentä huivia, ei tarvitse enää yhtään uutta. Ei vaikka kuinka haluttaisi.

Niin Karpalo kuin Oliivikin on valmistettu Naturgarn -langasta ja kevyesti huovutettu.

Ulkona on niin pimeää, että kamera haluaisi välttämättä käyttää salamaa. Ja kohta on päivän valoisin hetki. Jeejee. Onneksi muutkin ovat valittaneet talven tulosta.

Rakas joulupukki,

olen ollut tänä vuonna todella kiltti. Toivoisin vain yhtä lahjaa: Teleporttia. Se voisi toimia vaikka kotimme tuulikaapista Aleksandriaan.

Kiitos jo etukäteen,

Mielitty

Niinpä niin. Loska ja sohjo on taas vallannut Pohjois-Helsingin. Hassua, lumiraja meni juuri “sivistyksen” kohdalla, Käpylä oli lumesta vielä vapaa. Huomenna menen ostamaan itselleni kumisaappaat.

Karpalo-lapaset ja huivi:

Ainakin itse tykkään kovasti. Kaulahuivi on pitkä, sen voi kietaista muutamaan kertaa kaulan ympäri. Lapaset ovat paksut ja niihin mahtuu toinen lapanen sisälle, jos oikein pakastaa. Karpaloille on valmistumassa (kunhan jaksan) sisarsetti, Oliivi.

Haluttaa vieläkin marista, vaikka olenkin vähän jo ryhdistäytynyt. “Ilokseni” tosin huomasin, että yksi essee olisi saatava valmiiksi 1.12. mennessä. Ei se varsinaisesti työtaakkaa lisää, vaan stressitaakkaa.

Sisko rakas, haluaisitko lainata maagista graduntekotyynyäsi tännepäin?