Kenkäongelman ratkaisu

Pari päivää sitten kihersimme ystäväni R:n kanssa kun muistelimme lukioaikaista pukeutumistyyliämme. Käsittämättöminta on, että silloin 90-luvun puolessa välissä meidän mielestämme oli todella kätevää omistaa ainoastaan yhdet kengät, jotka tietenkin olivat Dr. Martensit.

Martensit muka sopivat käytettäväksi niin talvella kuin kesälläkin. Ja maiharit olivat mitä loistavin varuste festareille… Todellisuudessa, kuten kaikki martenseja käyttäneet tietävät, kyseiset kengät ovat Suomen talvessa älyttömän liukkaat ja kesällä taas hautovan kuumat. Muttei se silloin menoa haitannut ja maiharit sopivat ah-niin-taiteellisten kuvataidelukiolaisten tyyliin. Muistan myös järkeilleeni, että raskaat kengät tasapainottavat jyhkeällä ulkonäöllään muuta kroppaa…

Ilosaarirockissa vuonna kukka ja kivi… ei kun 1998.

Ylläolevassa kuvassa näkyy festarivarustus yhdentoista vuoden takaa. Ja tosiaan, kuvaan ovat päässeet myös luottokengät, karmeannäköiset ja pöyiset mustat kahdeksanreikäiset(?) Martensit.

Nykyään kesäkaudella pidän mahdollisimman kevyitä kenkiä. Suosikkejani ovat varvassandaalit ja erilaiset balleriinat. Uusimmat balleriinani hankin Violetin ja Aurora Borealiksen vihjeiden avulla, kun pähkäilin muutama viikko sitten blogissa kenkäongelmaani. Kiitos heille avusta! Clarksin Cocoa Creme -kengät ovat uudet suosikkini.

En ole vielä päättänyt onko pieni rusetti liikaa vai ei. Rusetin saa kuitenkin irrotettua helposti.

Continue Reading

Pääsiäinen kuvina

Olimme eilen vanhempieni luona pääsiäislounaalla ja -kahveilla. Äiti oli tehnyt perinteiden mukaisesti pashaa ja minä ja nuorempi pikkuveli hoidimme koristelun.

Veljen tyyli oli hieman anarkistisempi, itse yritin pysyä kuvioissa.:)

Perheen valloittavin perheenjäsen on vanhempieni koira Nalle. Nalle on edelleen kovin nuori, alle yksivuotias, mutta ei todellakaan enää mitenkään pieni. En ollut tajunnutkaan, että eurasiereista tulee noin isoja. Luonteeltaan Nalle on kuitenkin hyvin lempeä, vaikkakin välillä ärsyttävän välinpitämättömän kissamainen. Suurimman osan ajasta Nalle näyttää hyvin huolestuneelta.

“Mitä tapahtuu?”

“Voivoi, kun ei vaan mitään kävis. Maailmanloppu on täällä ihan justiinsa.”

Pääsiäiseen on kuulunut paljon kävelyä vastapainona Mignon-munien, pashan ja mämmin syömiselle. Olen hieman pettynyt, että luvattua lämpöaaltoa (ts. +11 astetta) ei tullutkaan, vaan lämpötila on Helsingissä pysytellyt +5 asteen molemmin puolin.

Ostin itselleni pääsiäislahjan, uudet korvakorut. Tamperelaisen Susanna Nurmisen uniikkikoruja voi ostaa ainakin Helsingissä Jonkista.

Kyllä täällä on vähän neulottukin. Tosin Tilli-paita ei ole edistynyt mihinkään. Kuten ennustin, tekeminen on nyt tyssännyt puhvihihoihin.

Linkkivinkkinä: Ystäväni Visualisti on tehnyt ihania nappimagneetteja, jotka (tottakai!) sopivat väreiltään täydellisesti heidän kotinsa muuhun sisustukseen. Visualisti ottaa myös upeita valokuvia, olen kade (ja haluan myös järkkärin).

Continue Reading

Kreisii!

Solutasolla linkkasi aivan mielettömään juttuun: virolaiset ovat keksineet tuottaa tennareita eri alueiden kansallispukujen hengessä!

Onkohan noita jo Tallinnassa saatavissa? Olen muutaman viikon päästä suuntaamassa pariksi päiväksi Tallinnaan ja Muhut olisi pakko saada! Ne näyttävät tällä hetkellä olevan nettikaupasta loppu, enkä yhtään ihmettele.

Olen ennenkin ihastellut, että virolaiset ovat onnistuneet tuotteistamaan, kaupallistamaan ja uudistamaan omaa tekstiiliperinnettään ihan eri tavalla kuin suomalaiset. On käsittämätöntä, ettei esimerkiksi suomalaisia kansallispukuja tai perinneneuleita juurikaan käytetä vaate- tai muun tuotesuunnittelun pohjana.

Continue Reading

Ompelurasiasta

Muutama postaus sitten kerroin saamastani tekstiiliaarteesta. Samoilta ihanilta ihmisiltä sain tekstiilien lisäksi myös ompelurasian. Rasia ei itsessään ole mikään kovin erikoinen, mutta sen sisältö on mieluisan vanha ja erikoinen.

Ompelurasiasta löytyi kaikenlaista, muunmuassa luisia kirjontalangoille tarkoitettuja “puolia” (onkohan noille olemassa joku oikea nimikin?). Tämän kaiken nykyisen muovisen tavarapaljouden keskellä luiset puolat tuntuvat oudoilta, vaikka onhan minulla käytössä luinen kinnasneulakin.

Ompelurasialahjoituksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että minulla taitaa olla tällä hetkellä silmäneuloja tarpeeksi aika montaa elämää varten. Silmäneulat kun eivät ole samanlainen katoava luonnonvara kuin nuppineulat. Jos joku siis tarvitsee sekalaisia silmäneuloja, voisin hyvin luopua muutamasta kymmenestä. Lisäksi jos jollakulla on hyvin vanha Husqvarna (epäilen poljettavaa mallia), niin minulla olisi nyt annettavana neuloja sellaiseenkin.

Ompelurasian lisäksi sain myös paketillisen neulepuikkoja. Suurin osa niistä oli tavallisia pitkiä ohuita metallipuikkoja, mukana muutamat sukkapuikot. Joukossa kuitenkin oli alla oikealla oleva todella kaunis, todella ohuelle langalle tarkoitettu virkkuukoukku.

Vasemmalla oleva koukku minua jäi mietityttämään. Se oli neulepuikkojen ja virkkuukoukkujen seassa, mutta minulla ei ole mitään käsitystä mikä se on. Mitä sillä voisi tehdä? Liittyykö se edes käsitöihin vai johonkin ihan muuhun? Jos tiedätte, niin olkaa kilttejä ja valistakaa minua.

Saamieni kodintekstiilien joukossa oli yksi irroitettava vaatesomiste. Valtavan kokoinen valkoinen pitsirusetti näyttäisi varmasti tyylikkäältä 1930-luvun musta vierailupuvun etumuksessa. Itse somistin rusetilla korallinpunaisen kesäpaidan, ainakin nyt näin alkuun.

Viime aikoina blogikommentointini on jäänyt todella vähille jopa omassa blogissani ja tulen jatkossa luultavammin vielä vähentämään päätöntä netissä surffailua. Yritän keskittyä olennaiseen, saada aikaiseksi asioita ja nauttia elämästä. Se ei tarkoita blogin hiljenemistä, vaan kaikenlaisen järjettömän tuottamattoman luuhailun vähentämistä. Nimim. “Ihan aina ei tarvitsisi katsoa kaikkia löytämiään mäyrävauvavideoita”

Continue Reading

Itketysmusiikkia

Minulle on pikkuhiljaa alkanut kerääntyä kappaleita, jotka itkettävät minua aina ne kuullessani. Eilen ja tänään Piano-elokuvan teemakappale on sopinut iltamusiikiksi varsin hyvin.

The Sacriface (The Piano Soundtrack)

Nolointa on, että varsinkin instrumentaalikappaleita käytetään kuvitusmusiikkina aika usein Ylen ohjelmissa. Oli ohjelman aihe mikä hyvänsä, joudun musiikkiraidan takia tunnekuohun valtaan. Olisikohan tälle asialle jokin järkiperäinen selitys?

Continue Reading

Mustat reunat

Eilen tuli yksi sellainen puhelu isältäni. Odotettu, mutta ei sitten kuitenkaan. Tsaarinvallan aikaan syntynyt isoisäni oli nukkunut aamusella pois. En sure Papan puolesta, hän eli käsittämättömän pitkän elämän ja sen loppukin oli kohtalaisen rauhallinen. Suren kaikkien meidän jäljelle jääneiden puolesta.

Inhoan ja pelkään menettämistä, surua ja hätää. Haluaisin vain kaiken olevan niin kuin aina on ollut. Vaikkemme mitenkään läheisiä Pappani kanssa olleet, hän kuitenkin aina oli paikalla, kun mummolaan menimme. Nurisi* omaan tyyliinsä kaikenlaisesta: liian likaisesta autosta, liian pitkistä hiuksista pojilla tai liiallisesta laiskottelusta, vaikka oli varmasti samalla mielissään, että lapset ja lapsenlapset olivat käymässä. Kertoi omat mielipiteensä, jotka eivät olleet kaikkein moderneimmasta päästä. Viimeisinä vuosina kuulin kaikenlaisia muistoja, kaikuja lähinnä Papan nuoruusvuosilta. Miten ihminen, jonka kanssa en ollut erityisen läheinen, voi olla niin tärkeä ja rakas?

*) Mariseminen taitaa olla sukuvika, kun taas Urmasten nenä on sukuylpeys. Papallakin oli sellainen.

Continue Reading

Porvariston hillitty charmi

Tässä päivänä muutaman minulla oli mahdollisuus tutustua 1900-luvun alkupuolen helsinkiläisen porvariston liinavaatevarastoihin. Ystäväni ystävät olivat purkamassa jo aikaa sitten edesmenneiden isovanhempiensa asuntoa ja kun kukaan heistä ei juurikaan perusta vanhoista tekstiileistä, minut sitten kutsuttiin katsomaan niitä. Mukaani lähti sitten monta kassillista nimikoituja pyyhkeitä, lakanoita ja pöytäliinoja lähinnä 1930-luvulta. Suurinta osaa esimerkiksi nimikoiduista käsinkudotuista pellavapyyhkeistä ei ole nähtävästi ikinä käytetty.

Minulle lähinnä naureskeltiin, kun ihastuneena tutkin liinavaatekaappia. Omat sukujuureni ovat sen verran vaatimattomat, että omassa suvussani tehdyt ja hankitut tekstiilit on käytetty tarkkaan loppuun asti ja tokkopa niitä nyt on paljon ollutkaan. Sen takia on mielettömän hienoa päästä aikamatkalle porvariskodin liinavaatekaappiin. Olen aivan hurmaantunut minulle annetusta aarteesta. Kiitos vielä kerran lahjoittajille!

Saamieni aarteiden takia yksiöni vaikutti viikonloppuna enemmänkin kiinalaiselta pesulalta kuin kodiltani, sen verran kosteaa täällä oli kaikesta pyykinpesemisestä ja -kuivattamisesta johtuen. Halusin saada mahdollisimman nopsaan esimerkiksi ylläolevat pellavatyynyliinat käyttöön, sillä vaikka tekstiilit vanhoja ovatkin, ne eivät ole historiallisesti merkittäviä erikoisuuksia ja hyväkuntoisina minusta olisi häpeä museoida ne taas seuraavaksi seitsemäksikymmeneksi vuodeksi kaappeihin. Kotini väritys on vaivihkaa muuttumassa punavalkoiseksi, mikä sekään ei ole yhtää hullumpi väriyhdistelmä.

Ja pitsilakanoitakin sitten on. Ajattelin osasta noita ommella pussilakanoita, valkoiset vuodevaatteet ovat kaikista kauneimpia.

Katselin muitakin asunnossa jäljellä olevia tavaroita. Esille oli nostettu vanhan pahvilaatikko, josta paljastuivat kastemekko, -myssy ja morsiuspuvun asusteet 30-luvulta; pahoin rypistynyt tyllihuntu, vahakukkaseppele, valkoiset nahkaiset morsiuskengät ja valkoiset sukat. Upeaa, että tuollainen kokonaisuus on pystytty säilyttämään.

Kiehtovinta kokonaisuudessa oli vahakukkaseppele. Olin kyllä kuullut, että vahakukista sommitellut seppeleet olivat yleisiä 1900-luvun alkupuolen morsiamilla, mutta en ollut ikinä ennen nähnyt sellaista. Seppeleen kukat näyttivät vaaleilta kuusamankukilta (engl. honeysuckle on kyllä paljon kauniimpi sanana), mutta esimerkiksi tässä artikkelissa (pdf!) kerrotaan, että vahakukat imitoivat yleensä appelsiininkukkia.

Continue Reading

Järjestelyä

Eilen ajattelin muutaman kauniin aurinkoisen päivän takia, että viikonloppunakin varmaan paistaa aurinko ja olin siis suunnitellut kaikenlaista kivaa tehtävää täksi päiväksi. Tänä aamuna sain suurinpiirtein aamukahvin juotua, kun lumisade alkoi. Nyt räntää on tullut noin kymmenen tuntia ja noin kymmenen senttiä.

Tiedän, ei saisi pitää kasveja muoviruukussa. Zamioculcas on siirtymässä vielä tänä keväänä muoviruukusta saviruukkuun.

Ulkoilu siis jäi, mutta sen sijaan olen saanut siivottua ja neulottua. Työpöytänurkkaus on edelleen kaaoksen kourissa ja mielelläni vältän katsomista sinne päin, mutta esimerkiksi ikkunalauta on saanut uuden asetelman.

Suklaarakeita ei ole enää jäljellä yhtään niin paljon kuin muutama tunti sitten, kun kuvan otin:

Olen viimeisen vuoden aikana ostanut paljon vähemmän kirjoja kuin ennen ja hyvä niin. Esimerkiksi käsityökirjoja minulla on liiaksi asti ja nykyisillä pärjäisin luultavammin hyvinkin loppuelämäni. En kuitenkaan voinut vastustaa, kun huomasin, että Ysolda on suunnittelemassa pientä Whimsical Little Knits -neulemallikokoelmaa. Ja tällä viikolla vihkonen sitten tuli postissa.

Sain jo aikaisemmin mailitse pdf-version, mutta paperikirjat ovat kuitenkin aina paljon jännempiä kuin sähköisessä muodossa olevat versiot. Pidän todella paljon Ysoldan suunnittelemista neuleista ja vielä enemmän pidän hänen tyylistään julkaista omia ohjeitaan pienen kokoelman verran. Jotenkin jaksan edelleen fiilistellä sillä, että juuri internet mahdollistaa tuollaisten lahjakkaiden suunnittelijoiden ja neulemalleja kaipaavien neulojien kohtaamisen. Mallien ja kirjasten hinnat pysyvät hyvin kohtuullisina, kun välikäsiä ei ole (paitsi Royal Mail ;) ).

Itse ajattelin aloittaa keskeneräisten projektien loppuunsaattamisen. Tällä hetkellä työn alla on ikuisuusprojektiksi venynyt, viime vuoden maaliskuussa aloittamani Tilli-paita. Tein paitaa jonkin verran viime keväänä, jatkoin hieman syksyllä ja nyt voisi olla hyvä aika saada paita valmiiksi. En ole aikaisemmin neulonut puhvihihoja, eli odotan hieman kauhunsekaisena hihapyöriön neulomista. Jotain ohjeita voisi tietenkin hakea, mutta epäilen, että itselleni tyypilliseen tapaan hakkaan vain päätäni seinään tämän(kin) projektin kanssa. On hassua, että minulla on pitkä pinna ja keskittymiskyky ainoastaan omien neuleprojektieni kanssa.

Continue Reading

Ginseng

Nyt se on sitten valmis! Nimensä takki on saanut niinkin persoonallisesti kuin langan värin nimen mukaan.

Tuollainen takista sitten nyt tuli. Ei ihan niin kiva, kuin odotin, mutta neule pääsee joka tapauksessa käyttöön heti kuin ilmat lämpenevät. Jostain mystisestä syystä yleensä aina toimiva raglanhiha ei yhtäkkiä toiminutkaan tässä neuleessa. Hiha on kainalosta liian iso ja jää hieman kuprulle. Muuten olen takkiin todella tyytyväinen, tuo hihaan ihan yllättäen ja pyytämättä ilmestynyt leveys vain vähän harmittaa.

Lankaa meni kaikki mitä oli eli 450 grammaa. Aloitin neuleen pääntieltä kohti hihoja ja vartalo-osaa. Neuloin vartalo-osan niin pitkäksi kuin uskalsin ja hihoista tuli sitten sen verran pitkät mitä lankaa riitti. Ainoat ommeltavat saumat takissa ovat hihojen saumat: halusin neuloa ainaoikean neuleen ainaoikeina, enkä siksi neulonut hihoja suljettuna neuleena.

Lanka on Sublimen Soya Cotton dk:ta. Tein langasta muutama viikko sitten hihattimen. Takkia neuloessa ihastuin lankaa yhä enemmän, tosin olen viime aikoina ylipäätään alkanut tykätä puuvillasta enemmän kuin villasta. Soya Cotton on nimensä mukaisesti sekoite, puuvillaa langassa on 50%, loput on soijakuitua. Neuloin takin numero 3,5:n puikoilla saadakseni takkiin ryhtiä ja tiiviin neulepinnan, kun taas pitsihihattimeen käytin nro 4 puikkoja.

Tyytyväisin takissa olen pääntiehen. En tiedä olenko jossain nähnyt tuollaisen ja malli on jäänyt muhimaan alitajuntaan vai onko tuo aivan omaa keksintöäni. Pääntie jokatapauksessa tuo solisluut kauniisti esille.

Hihansuihin tuli pienet mansetit ja lasinapit. Tykkään noista lasinapeista ihan hulluna! Parempi kuva niistä löytyy täältä. Lasinappien takia tosin neuletta täytyy käsitellä varoen. Mutta enhän minä tietenkään

ikinä heittele vaatteita mytyiksi lattialle….

Kyllä, ulkona oli kylmä kuvattaessa. Kuvattava oli aivan kananlihalla.

Nyt kun vaan tulisi lämmin ja kesä. Voisin hyvin kuvitella takin pellavanvärisen tai valkoisen hameen seuraksi.

Continue Reading

Kysymys:

Onko yksinkertaisten mustien balleriina-avokkaiden löytäminen Helsingistä vaikeaa?

Vastaus:

ON.

Mutta sen sijaan netistä löytyy vaikka mitä! Ei kylläkään yksinkertaisia korottomia kapealestisiä mustia avokkaita. En minä halua solkea, hapsua, tupsua tai muutakaan “kivaa” yksityiskohtaa. Haluan ajattoman yksinkertaiset kesäkengät, joilla on hyvä kävellä.

Continue Reading
1 4 5 6 7 8 66