Tällaisen sain eilen aikaa, kun olin paossa roolipelaamista makuuhuoneen puolella:

Eli eri värisistä vihreistä hahtuvista ja villalangasta ei tullutkaan virkattu huivia vaan pikkuinen keeppi. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, keepin kanssa voin käyttää kaikkia rintaneulojani. Lisäksi pieneksi asusteeksi keeppi lämmittää yllättävän paljon.

Malli on tietenkin oma, kuka muu nyt tällaista suunnittelisi?!;) “Suunnittelu” tapahtui taas virkkaamis- ja purkamisperiaatteella. Voisi tietysti suunnitella ensin ja tehdä sitten, mutta harrastustöissä se tuntuu melkein mahdottomalta ajatukselta.

Keepin tekemisestä sen verran, että virkkasin yhden hahtuvasäikeen ja ohuen villalangan yhteen. Hahtuva on virolaista ja villalangat jotain jämälankoja kaapinpohjalta. Ajattelin huovuttaa keepin kevyesti jossain vaiheessa, mutta saa nähdä. Keeppi ei kuitenkaan altistu hirveälle kulumiselle, uskon hahtuvan kestävän huovuttamattakin.

Kun viime lauantain postauksessa vienosti toivoin, että hyvä onneni jatkuisi ainakin vielä viikon, niin se tosiaan tuntuu jatkuvan. Eilen sain kuulla, että saan työpaikan, jota kovasti haluan. Työ on osa-aikainen ja teen sitä opiskelujeni ohessa. Mikä parasta, se on oman alani työtä. Oi onnea!

Tänään oli postilaatikkoon ilmestynyt taas uusi Taito-lehti. Eipä pettänyt tälläkään kertaa. Suomalaisista käsityölehdistä Taito on mielestäni paras. Lehdessä on jonkin verran neule- ja kudontaohjeita, mutta lehden paras anti on ehdottomasti jutut eri alojen kädentaitajista ja suomalaisista käsityötapahtumista. Mikä parasta, opiskelijat saavat Taito-lehden edullisemmin, kunhan on opiskelijakortti esittää.

Olipas puffi Taito-lehden puolesta.;)

EDIT: Ainoa mikä tuossa lehdessä ärsyttää on tämän uuden numeron kansitekstit. Mikä ihmeen “luovuus ja passio”??!! Ärsyttää, kun ei voida kirjoittaa kunnon suomea. Vai olisikohan intohimo liian uskallettu sana lehden kanteen?

Aluksi esittelen eilen löytämäni popot. Nämä ovat “kaupunkimaiseen talvikäyttöön” sopivat. Iiihanat mielestäni.;)

Eilen ja toissa päivänä tein kaksi kertaa (virkkasin ja purin kokonaan ja virkkasin) alla olevan jutun. Se esiintyy nyt piilokuvana, koska joku löytää paketistaan sen jouluaattona. Materiaaleina ovat paksu Pirkkalanka ja hahtuva.

Aloittelin jo hieman itsellenikin tulevaa samanlaista vihreää:

Tämän viikon kaksi tenttiä ovat ohitse. Nyt ennen joulua pitäisi vielä suorittaa yksi tentti, kirjoittaa kolme esseetä ja tehdä opetusharjoittelua varten suunnitelmat. Ei kuulosta pahalta, mutta stressaa kumminkin.

Viime aikoina on tullut keskityttyä kahteen tällä viikolla olemaan tenttiin, paljon ei siis ole muuta tullut tehtyä (muuta kuin leviteltyä pitkin kämppää kaikenlaisia käsityötarpeita). Tässä kuitenkin tilannekatsaus tekemisiini:

Punainen mohairvillatakki edistyy pikkuhiljaa. Hihat ovat jo melkein valmiit jo “vartalo-osaakin” on tullut aloiteltua. Takkiin tulee luultavimmin raglanhihat.

Täti vietti syntymäpäiväänsä viikonloppuna. Tein hänelle hahtuvasta lapaset.

Vaaleanpunainen mohairhuivi on päättelyä ja höyrytystä vaille valmis.

Olen myös pitkästä aikaa huovuttanut kolme-neljä vuotta kaapissa marinoituneista villoista.

Tässä yksi huovutuksen ja näpräilyn lopputulos:

Itseasiassa innostuin taas kerran huovuttamisesta, koska yritin suunnitella kangaspohjaista heijastinta. Se ei sitten tuntunut onnistuvan millään. Tein viisi protoa ja ne kaikki olivat mielestäni aivan kauheita. Palasin siis käyttämään jämäkkää huopaa, jonka ensin huovutan rullaamalla ja sitten vielä pesukoneessa.

No minä tietysti! Suoritin tilastotieteen tentin, josta en siis uskonut pääseväni läpi, parhaalla arvosanalla! Nyt tuuletellaan ja huolella. Kyseenalaista tietenkin on, että miksi kuvittelin, etten osannut vastata mihinkään oikein, jos arvosanaksi kuitenkin tuli tuo vitonen… En usko osaavani käyttää kvantitatiivisia menetelmiä kovinkaan hyvin ja jos jatkossa niitä joudun käyttämään, niin luultavasti jouduin JOKAISEN asian tarkistamaan kirjasta. Mutta sitähän se tieteen tekeminen (kai) on. Joka tapauksessa toivon vienosti, että hyvä tuuri jatkuu ainakin vielä viikon. Olisi paljon saavutettavaa ja suoritettavaa, muun muassa pari tenttiä lisää.

Sitten huonompia uutisia: Nefan (eli Helsingin yliopiston kansatieteen ja folkloristiikan opiskelijoiden ainejärjestön) postituslistan mukaan Paloheinän Haltialan kotieläinpihan pelloille ollaan rakentamassa golfkenttää.

Kaupunginosayhdistyksen mukaan kenttä peittäisi alleen laajalti perinnemaisemaa. Tämä on sellainen asia, jonka puolesta MINÄ lähden barrikaadeille. Se joka on Haltialassa käynyt, tietää kuinka maaginen paikka se on keskellä kiireisintä pääkaupunkiseutua. Ja nyt sitten sinne ollaan pykäämässä (lisää) golfkenttää!

Tarinaa kuvien jälkeen…

Kuvien kissa ei ole oma blogikissani, vaan siskoni ja hänen avokkinsa mahtava kahdeksan kiloinen Julius-kissa. Blogiini herra pääsi siitä syystä, että eilen vieraillessani siskon luona jätin varomattomasti kaulahuivini, lapaseni ja hihattimeni roikkumaan eteisen pöytänä toimivan poljettavan Singerin päälle. Kun sisareni meni eteisessä käymään, niin Julius (alias Julle, alias Läski<-minun hetkeä.;)

Eilen illalla halusin tehdä ihan jotain muuta kuin lukea tenttiin tai neuloa. Siksi syntyi seuraava asia, jota kutsun “puikko-organisaattori”. ;) Tähän saakka kaikki puikot ovat asustaneet vanhassa lehtikotelossa. Idean organisaattoriin pöllin jostain blogista, en muista nyt keneltä.

Läppä kiinni:

Ja rullalla:

Kaikki alkoi kankaiden pöyhimisestä. Minullahan on tunnetusti viisi isoa pahvilaatikkoa (+paperikassinyssykät) täynnä erilaisia kankaanpaloja. Suurin osa kertyi, kun olin vuoden töissä ompelimossa. Hyviä vaatetuskankaitakin varastostani kuitenkin löytyy varmaankin pienen armeijan vaatettamista varten. Jos armeija vaatetettaisiin shifongeilla ja muilla tyttömäisillä kankailla…

Vielä kankaana:

Päädyin minulle hyvin epätavalliseen kangasvalintaan. En pidä yleensä sinisestä tai keltaisesta, mutta puuvillainen esikkokangas on minun mielestäni todella kaunis. Puikkojen säilytyspussia varten se on ehkä vähän liian vaaleaa, mutta halusin vihdoinkin esikkokankaan käyttöön (tai jäihän sitä vieläkin noin 1×1,5m pala ;) ). Vuorikankaaksi valitsin sinisen puuvillan ja kiinnitykseksi kaivoin joskus kirpparilta ostamaani “silkkinauhaa”.

Ompelu vaati oikeastaan todella vähän aikaa. Pitänee tehdä suorille puikoille ja lopuille pyöröpuikoille vielä oma. Tällä hetkellä olen aivan rakastunut tuohon pieneen esikkoiseen organisaattoriini. ;)

EDIT:

Hempukka kyseli organisaattorin kriittisiä mittoja. Tämä organisaattorihan on tarkoitettu sukkapuikoille, eli pitkille puikoille laitoksen täytyy olla huomattavasti korkeussuunnassa isompi. Tuossa alla piirustus, josta toivottavasti jotain selvää saa. Kuvanhan saa toki klikattua isommaksi, jos luvut vaikuttavat hiirepapanoilta. Eli leveys 47cm, korkeus 27cm. Puikkoja varten varatun tilan korkeus 17cm, sukkapuikoille varatun tilan leveys 3,5cm ja pyöröpuikoille varatun tilan leveys noin 7cm. Saumavarat ovat reilut, noin 2cm, koska ajattelin leveiden saumojen tukevan. En laittanut päällis- ja vuorikankaan väliin tukikangasta.

Vastaan Tikrun haasteeseen, kun vietän yliopistolla luppoaikaa (lue: tenttiin lukeminen ei nappaa) ennen folkloristiikan luentoa.

Mieluisin lanka millä olet neulonut?

Suomalaisista mieluisin on Pirkanmaan kotityön paksu Pirkka-lanka, ulkolaisista virolainen Lõngad. Kuten joku on voinut huomata viimeaikasista tekeleistäni.;) Kummatkin suosikit ovat melko karkeaa 100% villalankaa.

Suosikkipuikkosi?

Sukkapuikoissa bambuiset nro 3-4,5 sekä Addin pyöröpuikot nro 3-5.

Kamalinta mitä olet neulonut?

Karmeimmat jutut ovat jääneet aina kesken, eli kukaan ei ole nähnyt niitä oikein missään. ;) “Aikuisena” aloitetuista töistä hirvein lienee kukertava pinkki/oranssi/punainen resorineuletakki Pirkka-langasta. Sain aikaseksi vain yhden hihan, jonka myöhemmin purin.

Paras ohje millä olet neulonut?

Täytyy myöntää, etten ole ikinä neulonut mitään TÄYSIN ohjeesta. Ohjeet tulevat omasta päästä.;) Erilaisia neulepintamalleja ohjeista on kuitenkin tullut kokeiltua.

Tärkein neulontatekniikka?

Kuten Laura ja Tikru ovat jo todenneet, niin pöyröpuikoilla neulominen. Yritän neuloa kaiken minkä vain voi suljettuna neuleena, silloin ei tule rumia painavia saumoja ja lisäksi neulominen on pyörönä nopeampaa. Lisäksi pyöröpuikot kulkevat nätimmin mukana kuin suorat puikot.

Paras neulekirja tai -lehti?

Kaikki neulekirjat ja -lehdet, joista saa uusia ideoita ovat hyviä. Tykkään kovasta Interweave-lehdistä, Solveig Hisdalin Kuvioista silmukoiksi -kirjasta (ne ihanat kuvat!), Teva Durhamin Loop-d-Loop -kirjasta ja kaikenlaisista kansanomaisia neulamalleja käsittelevistä kirjoista.

Mieluisin knit-a-long?

Enpä ole mukana. En ole oikein innostunut kollektiivisesta neulonnasta.

Mieleisimmät neuleblogit?

Useimmin tarkistan Neulovan lehmän, MadeByMyselfin, Lauran blogin ja Marjutin neuleet. Muitakin hyvin usein.

Mielisuunnittelija?

Teva Durham ja Debbie Bliss, lisäksi kasa muita, jotka ovat suunnitelleet Rowanille. Tykkään vintagetyylistä ja malleja on kiva katsella, vaikka en ohjeesta tekisikään.

Mieluisin neule, jota käytät eniten?

Vihreä hihatin on ollut eniten käytössä valmistumisensa jälkeen.

Ja seuraavaksi vastauksia tähän meemiin toivon Neulovan lehmän Pirkolta.

…uudet alennuksesta ostetut remmikengät ja jääkaapista aamulla löydetty (viikko sitten ostettu) suklaalevyn puolikas.

Kengät ovat Biancon, nahkaa ulkoa ja sisältä. Hinta alennuksessa vain 36 euroa! Ei haittaa, vaikka näitä voi käyttää vasta puolen vuoden kuluttua ulkona. Kotona voin hyvin tepastella kengillä vaikka koko talven.

Eilisten luentojen saldo on tämä:

Yli puolimetriä Kitten Mohair -kaulahuivia. Neulemalli taisi olla vähän liian yksinkertainen tuohon lankaan, pitsimäisyyttä voisi olla enemmän. Tosin uskon pingottamisen ja höyryttämisen auttavan asiaan.

Taas merihistoriaan: Yrjö Kaukiaisen A history of Finnish shipping on muuten helppoa luettavaa, kun on Suomen yleinen historia hallussa, mutta mikä paikka on Sound? Se on jokin paikka Itämerellä, jossa jouduttiin maksamaan rahdista tullia ainakin 1400-1600 -luvuilla. Olisiko se Sundin kaupunki Ahvenanmaalla? Äärimmäisen rasittavaa, kun ei tiedä kaikista sanoista mitä ne ovat suomeksi. Monet asiat voi kyllä arvailla. Nyt esimerkiksi tiedän, että tapulikaupunki on staple town englanniksi.

EDIT: Marjut valaisi asiaa Wikipedian avulla. Sound on mitä luultavimmin Öresundin kaupunki.

Minulle on ihan turha väittää, että luentojen välillä olevat 2,5 tuntia voisi käyttää järkevästi. Esseen kirjoittamisesta ei tule mitään, mutta ehkä kohta voisi lähteä metsästämään tenttikirjoja. EHKÄ.

Tämänkin päivän luennot käytän kuitenkin järkevästi hyödykseni. Ensimmäisen luennon aikana sain valmiiksi 20 senttiä vaaleanpunaista Kitten Mohair -huivia. Aamuinen luento oli varsin mielenkiintoinen. Ainedidaktiikasta ja uudesta kirjastaan “Ankarat silkkaa hyvyyttään” luennoi Ulla-Maija Salo. Kirja kertoo erilaisista koulu- ja opettajamuistoista. Suosittelen kirjaa luettavaksi, vaikkei opettajaksi olisi ryhtymässäkään.

Vaikkei tämä poliittinen tai yhteiskunnallinen blogi olekaan, niin levottomuudet Ranskassa ovat saaneet minutkin huolestumaan yhä enemmän. Minä en asiasta aio kirjoittaa, koska Jussi Halla-aho sanoo minun mielestäni jo kaiken omalla Mielipiteitä-sivuillaan.