Näilläkin on hyvä hävitä ruskan keskelle (kts. aikaisempi Menninkäishuivi):

Asusteet ovat yhdisteltävissä monenväristen vaatteiden kanssa. Tumput ovat todella paksut, jos niiden alle laittaa tavalliset lapaset, niin eipä tule kylmä kovimmillakaan pakkasilla.

Pidän tästä pinnasta kovasti:

__________________________________________________

Yleisön pyynnöstä huivin neulosmalli:

Tyhjät ruudut = oikein oikealla, nurin nurjalla

O = nurin oikealla, oikein nurjalla

Raitaväri 1 =vaaleankeltainen

Raitaväri 2 =tummankeltainen

Neulosmalli on perinteinen pidennetty kahdenkerroksen helmineule, pintaan saadaan jännittävyyttä vaihtamalla langan väriä kesken “pidennyksen”.

__________________________________________________

Löysin eilen kirjastosta The Art of Knitting -kirjan, joka on todella inspiroiva! Kirjan kuvitus auttaa ajattelemaan neulepintoja aivan uudella tavalla. Kirjan kuvitusta täällä.

Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja hieman jäsentää gradun tutkimussuunnitelmaa. Joopa joo, näyttääpä hyvin onnistuvan…

Edellisestä reissusta olikin melkein vuosi. Tämä reissu meni varsin rattoisasti (lue: pinna ei juuri kiristynyt). Sunnuntaiaamuna Helsingissä satoi, ja kastuimme matkatessamme satamaan, mutta Tallinnan päässä sää oli hyvä, maanantaina jopa loistava. Seuraava reportaasi on vähintään sekava, toivottavasti lukija pysyy kärryillä.

Emme tehneet matkan aikana mitään uutta ja mullistavaa, lähinnä samoilimme Vanhassa kaupungissa ja oleskelimme Tallink-hotellissa. Kävimme syömässä Turg -ravintolassa, jossa tiettyjen ruokalajien hinnat ovat edulliset, mutta palvelu toivottoman hidasta. Jos ravintolaan eksyy, kannattaa maistaa Turgin omaa makkara-annosta (hinta 89 EEK). Kävimme myös lempikahvilassamme Kehrwiederin Cafe & Chocolaterie‘ssa nauttimassa taivaallista, kaakaota, inkivääriteetä ja käsintehtyjä suklaakonvehteja. Jos Helsingissä olisi tuon tyyppinen kodikas kahvila, niin viettäisin siellä varmasti paljon aikaa. Ja saakohan inkivääriteetä Suomesta mistään? Osaisiko joku neuvoa?

Ikkunanurkkaus kahvilassamme:

Marjut kertoo kuinka miehen saa ostamaan työmatkoilta lankaa. Minä taas voin kertoa kuinka miehen saa ostaamaan mieluisia lahjoja.

1. On parasta hankkia kehityskelpoinen miesehdokas, jolla on hyvä maku.
2. Parhaiten toimii väsytystaktiikka: Muutaman päivän välein on hyvä puhua lähestyvästä syntymäpäivästä ja siitä kuinka kiva lahjoja on saada.
3. Kannattaa myös ripotella hyvin selkeitä vihjeitä siitä, millaisia lahjoja haluaisi. Omasta kokemuksestani tiedän, että hienovaraiset vihjeet ovat aivan turhia.

Siippa on oikein hyvä ostamaan lahjoja minulle. Tällä kertaa tosin sain aivan itse valita lahjan itselleni. Tallinnasta löysin pronssisormuksen, joka on kuvioitu perinteisin positiivisin voimaa antavin merkein. Ristipäinen risti, hakaristi ja haravakuvio ovat tuttuja kuvioita, mutta mikä on tuo kämmenen puolella oleva kuvio?

LANKARAPORTTI

Luuliko jo joku, etten ostanut lankaa? Tallinnasta ei voi tietenkään tulla kotiin langatta:

Lähdin maanantaina hotellista kymmeneltä langanmetsästyskierrokselle jättäen suosiolla siipan lepäilemään hotellihuoneeseen. Kävin Liann-Lõngad -kaupassa (Narva mnt 13), josta ostin kasan puuvillalankaa (22EEK/50g). Kaupassa huutelivat myös alpakat ihanissa väreissä, mutta ne jätin hyllyyn.

Liann-Lõngad:

Tämän jälkeen kipitin rautatieaseman takana olevaan “lyhyttavaraliikkeeseen” (Põhja pst 2), johon olen halunnut päästä sen jälkeen, kun näin tämän kuvareportaasin. Ikävä kyllä kaupassa ei ollut kuvien valikoimaa tällä hetkellä. Kaupassa oli kyllä hyvin eri paksuisia karstalankoja (loistavia esim. historianelävöittäjien vaatteisiin), mutta pehmeä villalanka oli lähinnä Liisua (30EEK/100g). Liisua löytyi tosin kauniissa väreissä, ostin kauniita syksynsävyisiä vyyhtejä. Koska kyseinen liike on mainion Jaama-torin vieressä, joten käväisin myös torilla. Torin vihoviimeisessä nurkassa on pieni lankaliike, jossa on yllättävän hyvä valikoima merinovillaa, karstalankaa ja jotain mohairlankoja. Tällä kertaa en ostanut paikasta mitään, mutta viime reissulla ostin.

Tallinnasta, varsinkin Viru-keskuksesta löytyi myös iiihania kenkiä. En ostanut mitään, vaikka olisi tehnyt mieli. Hintataso on varsin vaihteleva. Näiden unelma-aamutohveleiden hinta oli 1950 EEK eli noin 125 euroa.

Virosta oli tottakai pakko ostaa myös syötävää. Nyt kotona on sitten kaikenlaisia herkkuja kaapit täynnä. Muunmuassa näitä virolaisia pähkinäsuklaakeksiunelmia:

Lopuksi vielä Keskisormiblogin tilitys. Olen ihmetellyt AIVAN samaa asiaa.

Päivät menevät kuin siivillä ja olen aivan sekaisin päivien suhteen. Tänään mielestäni on lauantain sijaan sunnuntai.

Huomenna suuntaamme siipan kanssa vuorokaudeksi Tallinnaan. Ainakin minun on tarkoitus on hemmotella itseäni, täytänhän huomenna vuosia. Vanha minä!

Koska huomenna voin ilmoittaa viettäväni merkkipäivää “ulkomailla”, niin sukua kokoontui jo tänään meille. Minua lahjottiin hyödyllisillä kirjoilla, kauniilla koruilla, käyttöesineillä ja taiteella, joka pääsi jo seinälle eteistä elävöittämään. Mukavaa oli, vieraille siitä kiitos! Synttärit voisivat olla useamminkin.

Minä taas syötin vieraille muun muassa perinteistä omenapiirakkaa ja pasteijoita. Pitopöydästä piti ottaa kuva, mutta en tietenkään muistanut ennen kuin oli liian myöhäistä. Onneksi nappasin kuvan sentään omenapiirakasta.

Kaikki “oikeat” käsityöt seisovat, sen sijaan olen tehnyt ihanasta puoli vuotta kaapissa marinoituneesta mohairista Onnenlehti -huivia. Lisäksi olen askarrellut erilaista kokeilujen parissa, mutta niistä lisää sitten kun on jotain näytettävääkin.

Siirtokuvapaperin käyttö ei ole ihan vielä hallussa:

Tuntematon neiti vilkuttaa junan ikkunassa.

Harjoittelin sitkeästi ja kyllä tuo tekniikka pikkuhiljaa alkaa tuntua omalta. Siirtokuvapaperin mukana tulleet ohjeet ovat aika ylimalkaiset, reilu omatoiminen kokeilu taas aiheutti turhautumista. Hassua, kuinka jossain asioissa pinna on ihan käsittämättömän lyhyt.

Mieleni tekisi neuloa jotain todella värikästä. Harmillista, kun aurinko laskee jo niin varhain. En pysty tekemään värivalintoja ilman luonnonvaloa.

Keskiviikkona raahasin tiedekunnan kirjastosta kasan kirjoja, muun muassa kirjan naisten alushousujen historiasta Suomessa. Tutkimuksessa muisteltiin, kuinka vielä pitkälle 1900-luvulle naiset saattoivat virtsata seisaallaan, koska he eivät käyttäneet alushousuja tai he käyttivät housuja, joissa oli iso halkio jalkojen välissä. Tänään törmäsin sitten ihan samaan muisteluun Anna Amnellin blogissa (kohdassa “Mummot pissasivat seisaaltaan”). Myös siippani isä on muistellut samaa tapahtuneen vielä 1940-luvun alussa maalaispitäjässä.

Viikattuja naisten alushousuja Samaritaine -tavaratalon postimyyntiluettelosta vuodelta 1911:

Tätä taustaa vasten mummon valtavan väljät ja polviin ulottuvat alushousut eivät tunnu lainkaan hassuilta. Taas kerran minua kummastuttaa, kuinka ohut kulttuurikerros onkaan: Asia, jota me pidämme itsestäänselvyytenä onkin ollut itsestäänselvyys vasta muutaman vuosikymmenen ajan. Vielä 1900-luvun alussa maatalousyhteisössä alushousuja saatettiin pitää paheellisena, häpeiltävänä ja tai vähintään epämukavana vaatekappaleena. Naisia, jotka käyttivät alushousuja, pidettiin löyhämoraalisina ja heistä juoruiltiin. Eli isoäitieni äideille eivät alushousut olleet selviö; ensimmäiset housut saatettiin tehdä vasta kansakoulussa ja niitä käytettiin vasta pakon edessä.

Toinen asia, jota Suomessa ei juuri ole tutkittu, ovat kuukautissuojat. Olen ymmärtänyt, että korkeimmissa yhteiskuntaluokissa on kuukautissiteitä ja -vöitä käytetty vuosisatojen ajan, mutta miten on toimittu agraariyhteisössä? Ei kai hankalasti puhdistettavia vaatteita ole sotkettu kuukautisvereen? Tutkimuksiakin olen aiheesta yrittänyt hakea, mutta laihoin tuloksin. Osaisiko joku valaista minua tässä asiassa?

Lukemista:

Heikinmäki, Maija-Liisa. 1967. Mitä hameiden alla. Naisten alushousujen käyttööntulo Suomessa. Helsinki: SKS.

Delaney, Janice. 1988. The curse: A cultural history of menstruation. University of Illinois Press.

Ja väriterapiaa:

Varsin omituista, että tällä hetkellä stressiä ei aiheuta työasiat taikka opiskelu, vaan käsityöt, joiden PITÄISI olla melko vapaaehtoista kivaa. Vuodenvaihteen juhla lähestyy kuitenkin kovaa vauhtia ja sitä ennen olisi paras saada aikaiseksi pari asukokonaisuutta ja useita muitakin projekteja on kesken.

Tällä hetkellä kriittiset työt:

1. Siipan roomalainen tunika
2. Siipan varvassukat
3. Oma kekri-vaatekerta (kengät on valittu ja Regina tulee seuraksi, mutta muuten asukokonaisuus on mysteeri kantajalleenkin). Havittelin käsinommeltua 1700-luvun korsettia ja alusmekkoa, mutta tajusin, etten ole sentään NIIN hullu, että alan niitä nyt kiireessä väkertämään.
4. Kolmiohuivi itselleni juhlallisille syntymäpäiville (kun mikään jo olemassa oleva huivi ei sovi tämän ihanuuden kanssa).
5. Kaikki hyshys -projektit

Syksyn ensimmäinen flunssa varoitteli itsestään jo keskiviikkona ja nyt ääneni on seksikäs viskibasso. Onneksi voi pysyä kotona potemassa. Taidankin seuraavaksi mennä nokosille. Onhan tässä jo kaksi tuntia oltu hereillä.

Mohairsekoitteesta valmistui Menninkäishuivi, jonka avulla voi hävitä ruskan keskelle:

Lankaa meni 95 grammaa (virkkuukoukku nro5).

Kuvat perjantaiaamulta omalta pihalta (22.9.2006 klo 7.31):

Syksy tuo alaville maille sumun ja usvan. Viime yönä kotiin vaeltaessamme lähiniityt olivat maidonvalkean sumun peitossa, se kieppui hiljalleen katuvalojen loisteessa. Usvaa oli vain lähellä maata, kirkas tähtitaivas näkyi kauniisti.Voi kun Suomen talvi tarkoittaisi tällaista säätä, ei lunta ja loskaa. Voi kun Suomessa voisi kulkea pikkukengissä vuoden ympäri!

Eilen olimme tupaantuliaisissa ihanassa asunnossa Helsinginkadulla. Minuun iski taas asuntokärpänen. Vanhojen talojen huonekorkeus ja valoisuus miellyttää. Asunto oli muutenkin aivan vastakohta omalle kodillemme: Se oli tilava, valoisa, vaalea, sisustus oli lähes minimalistinen, mutta tyylikäs. Missään ei pyörinyt koriste-esineitä tai muita turhia tavaroita.

Pohdimme siipan kanssa (taas kerran) kuinka kätevää olisi, jos nurkat eivät olisi täynnä tavaraa. Olemme kuitenkin keräilijöitä ja jo kirjat vievät suuren osan asunnostamme. En myöskään usko, että osaisi luopua niin marmorikuula-, kivi-, peltipurkki- kuin valokuvakokoelmistanikaan. Lankaa ja kankaita ei tosin tarvitsisi olla aina niin paljon esillä.;)

Teen jotain itselleni epätavallista:

Eli tekeillä on kolmiohuivi pätkärääkätystä mohairista virkkaamalla. Huivista on kuitenkin tulossa mielestäni kaunis.

Siipan roomalaisen tunikan koristenauhaakin olen aloitellut. Tiedän, tiedän pirta on liian leveä nauhan tekoon, mutta kun ei ole kapeampaakaan. Nauhaa pitäisi saada aikaiseksi 5,5 metriä. Puolet on jo tehty.

Sokerina pohjalla: Voitin Juulin arvonnassa viime viikolla merinovillahuopaa. Eilen löysin paketin postilaatikostani ja pinkistä silkkipaperista löytyi pehmeä merinovillalevy, jossa on kahdenlaisia sävyjä. Toinen pääty on vihreäsinisävyinen ja toinen vihreäpunasävyinen. Kiitos Juuli! En tiedä vielä mitä tuosta syntyy, mutta enköhän jotain keksi.;)

EDIT:

Uusi kuunteluvinkki: Saksalainen Itämeri -sarja on kuunneltavissa uusimpaan jaksoon saakka YLEn sivuilla.

Tuli myös mieleen, että onko kukaan kokeillut Dylonin pesukoneväreillä värjäämistä kattilassa? Onnistuukohan se?

Äiti sai tänään synttärilahjaksi rannekkeet ja polvenlämmittimen kipeää polvea varten:

Polvenlämmitin on kaksinkertaista Dropsin Alpacaa. Kaksinkertainen Alpaca on mukavan pehmeää ja joutuisaa neuloa nro 4:n puikoilla.

Rannekkeet on tehty jämälangoista, materiaalina villa ja mohairsekoite. Rannekkeet sopivat yhteen vaikka äitienpäivälahjaksi antamani petroolinvärisen Liisan lilja -huivin kanssa.