Aloitimme tänä vuonna pääsiäisenvieton anoppilassa Turussa. Autottomina ihmisinä satsasimme tällä kertaa vuokra-autoon. Olemme viimeisen vuoden aikana vuokranneet autoa muutaman kerran ja täytyy myöntää, että onhan pikkuauto todella kätevä kaupunkien ulkopuolella matkatessa. On kivaa, kun ei ole naimisissa bussi- ja junareittien sekä aikataulujen kanssa tai tarvitse kinuta kyytiä kanssaihmisiltä.

Tämä kuva on menomatkalta Turkuun, kun pysähdyimme parhailla munkeilla Kasvihuoneilmiössä, joka on pakollinen pysähdyspaikka, jos yksityisautolla on liikenteessä:

Lankalauantaina lähdimme sitten hyvissä ajoin Turusta, koska ajattelimme piipahtaa nopsasti Mathildedalissa ja Fiskarsissa. Mathildedalin piipahdus sitten venyikin ja kylällä olisi viettänyt  aikaa pitempäänkin, jollei Fiskarsissa käymisestä olisi tarvinnut pitää kiinni. Pikkuruinen kylä yllätti kauneudellaan ja pääsiäislauantain tapahtumat monipuolisuudellaan. Alunperin lähdimme Mathildedaliin oluen perässä, koska oluita harrastava mieheni oli bongannut  Mathildedalin kyläkaupan olevan auki ja sieltä saatavan Mathildedalin kyläpanimon oluita. Itseasiassa kyläkauppa osoittautuikin leipomon pikkuruiseksi etuosaksi, tärkeimpinä myyntiartikkeleinaan leipä, ankanmunat ja olut. Siispä oluiden lisäksi ostimme uunilämmintä Mathildedalin Kyläleipurin leipää, jossa on käytety oluen panemisesta jääviä maltaita (muistaakseni näin, jollen ole ihan väärässä!). Niin olut kuin leipäkin on herkullista, suosittelen. Kyläpuodin edessä on Ravintola Terho, jossa oli kätevää pitää oluenmittainen tuumaustauko.

Päätimme vielä käväistä Ruukin Kehräämöllä, joka sijaitsee vain parinsadan metrin päässä. Olin aikaisemmin kyllä kuullut paikasta, mutta jostain syystä en ollut lainkaan tajunnut sen sijaitsen juuri Mathildedalissa. Käväiseminen pitenikin sitten vähän pidemmäksi ajaksi: kun näin kaksi aitauksellista alpakoita, saatoin mennä hieman sekaisin ja vietimme hyvän tovin kuvaten noita supersöpöjä, ilmeikkäitä eläimiä. Hieman kyllä rupesi myöhemmin epäilyttämään, kun Kehräämöllä myöhemmin kuulin, että alpakat ovat luonteeltaan vähän kuin kissoja. Ruukin Kehräämöllä on vuodenajasta riippuen omia alpakoita noin 25-40 eläintä.

Puodin puolella on valikoima todella kauniita alpakkavaatteita, -asusteita ja muita valikoituja tuotteita sekä pieni valikoima erilaisia alpakkalankoja alpakan omissa väreissä. Kehräämöllä oli myytävänä lähinnä paksumpia lankoja, kun ohuemmat olivat menneet melkein kaikki sopimusneulojille ja -kutojille. 

Itse kaipailin mahdollisimman ohutta alpakkalankaa ja minulle erikseen vyyhdittiin kartiolta 100 grammaa pitsivahvuista baby-alpakkalankaa (880m/100g). Tuo lanka on upean pehmeää ja kiiltävää. Pitänee ennen seuraavaa käyntikertaa kysellä, että olisiko samaa lankaa saatavina harmaana ja mustana. Kehräämöllä kuulimme myös, että alpakka on ainoa eläin, josta saa täysin mustaa kuitua. Ja tottahan se varmaankin on, en ole tuota ikinä tullut ajatelleeksi. Alpakan musta on tosiaan hiilenmustaa, varsinkin kun sitä katsoo kuituna, ei kehrättynä lankana.

Pääsimme myös kehräämön puolelle tutustumaan. Ruukin Kehräämö on Suomen ensimmäinen alpakkakuituun erikoistunut kehräämö.  Kun näin kaikki laitteet, toivoin että aikaa tutustumiseen olisi ollut paljon enemmän!

Kun villa on keritty alpakasta (alpakka muuten nostetaan pöydälle kerittäväksi eli ei keritä eläimen pää “pihtiotteessa”, kuten lampaat), lajiteltu ja muokattu kehrättäväksi (hyppään kätevästi monta työvaihetta näin…), se kehrätään ensiksi yksisäikeiseksi langaksi:

Tässä on menossa kolmen säikeen kertaus yhdeksi langaksi:

…ja lopuksi lanka vyyhditään:

Kesällä pitää päästä Mathildedaliin uudestaan ja vähän paremmalla ajalla. Mietimme jo, että satsaamme ja yövymme Hotelli Ruukin Majatalossa.

Ja pääsimmekö sinne Fiskarsiin sitten ikinä? Kyllä, ja vielä Jalon aukioloaikaan! Jalo suunnittelee ja valmistaa mielettömän hienoja koruja ja jokapäiväisessä käytössä minulla on Jalon valkokultainen vihkisormus ja hopeinen rannekoru.

Kotimatkalla kävimme vielä syömässä Karjaalla Köttkontrollenissa, jota ei voi kuin suositella. Kötkontrollenin gastropubi tarjoaa mutkailematonta ruokaa, jossa pääpaino on lähituotannossa ja siinä, että eläimistä käytetään kaikki osat, ei vain parhaat sisäfileet.

Etelä-Suomen omatoimimatkailun Sörnäisten jaosto lopettaa raportin täältä tähän. Pahoittelen kännykuvien suttuisuutta, tietenkään mukana ei ole oikeaa kameraa silloin kuin pitäisi. Lisää kuvia (lähinnä alpakoista…)  Instagramissa.

Nyt toukokuussa kun kesälomaintoilu alkaa viimeistään nostaa päätään ja matkakohteita pähkäillään kuumeisesti, ajattelin tehdä postauksen yhdestä lempikaupungeistani. Tämä kirjoitus on oodi Berliinille. Itsehän olen hieman myöhäisherännäinen, ensimmäistä kertaa kävin Berliinissä vasta häämatkalla syksyllä 2010, mutta sen jälkeen kaupungissa on tullut luuhattua useamman kerran (toinen postaus Berliinistä).

Berliini on tuttavapiiriin suosituimpia lomakohteita eikä mikään ihme: edulliset ja nopeat lennot, edullinen hintataso ja noin miljoona mielenkiintoista visiteerauskohdetta jaksavat innostaa minuakin kerrasta toiseen. Minulta välillä kysytään (ja auliisti kerron kysymättäkin) vinkkejä, siitä mitä kaupungissa kannattaa tehdä. Parasta Berliinissä on tietysti ziljoonat edulliset ravintolat ja baarit sekä melkein yhtä lukuisat pikkukaupat, mutta kaupungista löytynee jokaiselle jotakin. Tässä siis tärkeimmät Berliini-ihastukseni yhtenä postauksena. Berliini-vinkeistäni ei löydy 2. maailmansodan tai DDR:n muistomerkkejä, mutta niistä onkin paljon tietoa kaikissa Berliini-oppaissa.

Torit:

• Arkonaplatzin “antiikkitori”:  Jonkin sortin rompetori, jolta voi tehdä kirppis- ja antiikkilöytöjä edulliseenkin hintaan. Olen löytänyt torilta 50-luvun tanskalaista designiä ja itäsaksalaisia haarukoita.
• Türkischer Markt: ihan tavallinen tori, jolta löytyy ruokaa, taloustarvikkeita, mutta myös todella edullisesti kankaita, nappeja ja nauhoja. Torille voi hyvin mennä aamiaiselle/lounaalle ja torin läheisyydestä löytyy todella edullisia döner-paikkoja.
• Kollwitzplatzin tori: lähiseudun muotoilijoiden tuotteita, luomuruokaa, sampanjabaari ja maailman parhaat maalaisranskalaiset tryffelimajooneesilla.
• Mauerpark: legendaarinen kirppis viikonloppuisin, tosin ihmisiä on ihan liikaa. Kai  Mauerparkissa on kuitenkin jokaisen kerran käytävä.

Lanka- ja kangaskaupat:

• Loops: Lähinnä saksalaisia, tanskalaisia ja ranskalaisia neulelankoja. Lempparini Berliinin lankakaupoista.
• Handmade Berlin:  Muunmuassa yhdysvaltalaisia ja japanilaisia neulelankoja.
• La Laine: Mukava lanka- ja neulekauppa melkein  lempiravintolani, Schwartzes Cafén vieressä. Ei kovin iso lankavalikoima.
• Knopf Paul: Pieni nappikauppa, jossa on käsittämättömän paljon nappeja, joista vanhimmat ovat 1930-luvulta. Kävimme kaupassa viime reissulla, hämmennyin ihan täysin nappipaljoutta ja ostin vain muutaman napin.
• Babielato: kangaskauppa, joka myy lähinnä luonnonkuituisia kankaita edullisesti.

Muita ihania:

• Tutto Naturale: Italialaisia nahkalaukkuja ja -asusteita sekä paikanpäällä koneellisesti neulottuja neuleasusteita (merinovillaa, kashmiria!).

Museot:

• Museosaarella: Ihan kaikki.
• Helmut Newton -valokuvamuseo: Täällä on käytävä melkein joka kerta. Perusnäyttely on mielenkiintoinen ja teemanäyttelyt ovat järjestään olleet hyviä.

Ravintolat ja baarit:

Kivoja baareja on tietysti tosi paljon, riippuen siitä millaisesta menosta muuten pitää. Tämä lista on vain omasta näkökulmastani ja paikat sijaitsevat oikeastaan kaikki Prenzlauerbergin kaupunginosassa. Samaan aikaan niin porvarillinen ja boheemi Prenzlauerberg on tunnelmaltaan ihan paras! Poikkeus joka vahvistaa säännön on lempiruokapaikkani Schwartzes Café, mutta se sijaitsee Lännessä. Jos haluaa välttämättä shoppailla kuuluisalla ostoskadulla Ku’dammilla, niin tämä on tosi lähellä. Suosittelen Spinatkäsespätzleä!

• Chagall: Sijaitsee vilkkaan kadun varrella ja on hyvä paikka tarkkailla ohikulkijoita.  Kiva tunnelma+hyvä ja halpa ruoka (kokeile keittoja tai pelmenejä tai salaattia)
• Scotch and Sofa: Halpaa punkkua ja kiva DDR-sisustus
• La Muse Gueule: Viime reissun uusi suosikkimme, kun ravintola oli vain 50 metriä asunnoltamme. Hyvää ja edullista ranskalaishenkistä ruokaa.
• Focacceria tekee todella hyvää focacciaa  ja jos syöjiä on useampi, niin kannattaa otta vaikka viiden satsi ja mennä syömään (kauniilla ilmalla Weinbergsparkiin (lempipuistoni), joka on ihan vieressä.
• Due Forni: Mielettömän hyvää pitsaa!
• Prater Garten: Perinteinen “olutpuutarha”. Ei erityisen edullinen, mutta tunnelmallinen kyllä.
• Kesäillan hämyssä on kiva katsastaa baareja eri kaduilla: Kastanienallee, Zionkirchstrasse, Kollwitzstrasse.

Majoitus:

Hotellejahan Berliinissä on pilvin pimein, mutta jos lähdet Berliiniin paria päivää pidemmäksi ajaksi, suosittelen lämpimästi Airbnb-majoitusta. Lempialueeltani Prenzlauerbergistä löytyy todella paljon edullisia asuntoja. Tosin kannattaa vielä tarkistaa asunnon sijainti tarkkaan kartalla, Airbnb:ssä ihmiset markkinoivat tietenkin asuntoja hohdokkaammilla aluenimillä kuin missä ne todellisuudessa sijaitsevatkaan.

Kannattaa myös tsekata:

• Berliinin kaduilla -blogi: Berliinissä asuva kaverini Kaisa pitää blogia berliininsuomalaisen näkökulmasta.
• EIN000:  ilmainen on ilmainen kirjanen, jota on jaossa monissa pikkuputiikeissa Berliinissä. Kannattaa siepata mukaan, koska siinä on useampi kymmentä sivua mielenkiintoisia kauppoja. Tekstit ovat myös englanniksi.