Hoh, lupasin jotain asiapitoisempaa tässä postauksessa, mutta koska Blogger ei taaskaan suostu lataamaan kuvia, jatkan ei-asiapitoisella linjalla.
Voisin rutkuttaa hieman asiasta, josta ei ole tarvinnut rutkuttaa neljään kuukauteen. Puhun siis tottakai säästä, tarkemmin sanottuna syksyn tulosta. Lämmitystä ei ole vielä taloyhtiössämme suvaittu laittaa päälle ja se tarkoittaa sitä, että istun kotona villasukat ja villaiset tossut jalassa. Lisäksi päälläni on normaalit arkivaatteet, mohairvillatakki ja läppäri sylissä lämmittämässä. Nenä, sormet ja varpaat ovat silti viileät.
Kai se on pakko uskoa, kylmä tulee taas. Rutkunrutkun. Kuulaat ja kirpeät syysaamut ovat teoriassa kivoja, mutta eivät käytännössä, kun pitää laittaa vaatteita niin kamalasti päälle. Rutkun. Tosin nyt voi rauhassa suunnitella kivoja polvipituisten villasukkien malleja, mutta milloinkohan mä ehtisin niitä sukkia toteuttaa? Ensi vuoden puolella? Rutkun.
Voisin vähän rutkuttaa opinnoistakin: Miten kurssista, joka sisältää noin kymmenen luentokertaa ja luento- ja kirjatentin, voi saada vaivaiset puoli opintoviikkoa?! Kun taas kulttuurientutkimuksen laitoksella yhden kirjan tenttimällä saa yhden opintoviikon. Ei ole reilua. Tiedän, omaksi parhaaksenihan minä sen kurssin käyn, mutta sitä tekemistä tuntuu olevan liikaa. En jaksaisi. Tuo gradu ja viisi hajanaista opintoviikkoa pitäisi nyt vain saada raavittua kasaan. Aika tuntuu vain menevän johonkin ihan muuhun. Rutkun.
Voisin olla harrastava kotirouva. Lupaisin olla valittamatta (ainakaan paljoa
).
