Split, St. Domniuksen kellotornista (kork. 60 metriä) kuvattuna:
Tällä viikon reissulla kävimme vain yhdellä pidemmällä retkellä. Hyppäsimme Splitiin menevään bussiin ja vähän yli tunnin päästä olimme perillä kaupungissa. Matkaa Makarskasta Splitiin on noin 70 kilometriä, lippu maksaa 36 kunaa eli noin 5 euroa suuntaansa aikuiselta. Eli suhteellisen halpaa tuo bussilla matkustaminen on. Samoilla busseilla pääsee Dubrovnikiin tai toiseen suuntaan rannikkoa Zadariin ja varmaan vielä pidemmällekin. Bussien taso linjalla vaihtelee paljon: menomatkan bussi oli parhaat päivänsä nähnyt ja siinä ei ollut ilmastointia, takaisin Splitistä tullessa bussi oli aivan uusi.
Historiallisen katsauksen Splitin kaupungista siippa kirjoittanee myöhemmin Tempus omnia revelat -blogissaan. Siippa kävi arkeologisessa museossa, minä sillä aikaa etnografisessa museossa ja shoppailemassa (ts. kiertelemässä ja pällistelemässä Vanhassa kaupungissa). Unescon maailmaperintölistalle päässyt Split on kummallinen kaupunki: Vanha kaupunki on rakennettu keskiajalla 200-luvun roomalaisen ”huvilan” sisälle.
Etnografinen museo (osoite Severova 1) oli pienoinen pettymys. Kuvittelin etukäteen, että museossa olisi ollut Kroatian rikasta tekstiiliperinnettä ja että olisin päässyt kyyläämään tekniikoita ja tekstiileitä lähietäisyydeltä. Kävi kuitenkin ilmi, että vuonna 2005 uudelleen avattu museo on pieni ja kokoelma melko olematon. Etnografisen museon kokoelmat käsittääkseni tuhoutuivat melko täydellisesti toisen maailmansodan aikana liittoutuneiden pommittaessa (jos nyt jotain kroatiankielisistä teksteistä tajusin). Kokoelmat ovat olleet sitä ennen esillä olleista valokuvista päätellen varsin kattavat.
Museossa oli kuitenkin mielenkiintoinen teemanäyttely kroatialaisista Slavonijan alueelta kerätyistä hääpeitteistä. Peitot ovat 1800-luvun lopusta ja 1900-luvun alusta ja niissä näkyy ihastus sen ajan uusiin teollisiin kirkkaisiin väriaineisiin. Näyttelyn nimi on kuvaava Dvoje leglo – troje osvanilo!
(Kaksi menee vuoteeseen, kolme nousee sieltä!) eli peitteiden kirjotut kuviot ovat täynnä hedelmällisyyssymboleita. Itse ihastui peitteiden naivistiseen kuviointi- ja kirjontatekniikkaan. Tuollainen peitto olisi oiva häälahja parille, jonka tietää toivovan jälkikasvua. Työtä kirjottu peitto vain tietää aika paljon.
Valitan kökköjä kuvia, jotka on vielä törkeästi kuvattu näyttelyjulkaisusta, mutta en löytänyt netistä peitteistä minkäänlaisia kuvia:
Löysin onneksi pienen kirjasen krotialaisista kansanpuvuista makarskalaisesta kirjakaupasta ja netistä tietenkin löytää aina lisää. Parasta on kuitenkin aina nähdä tekstiili luonnossa, tekstuureja ja tekniikoita ei kuvissa pysty täydellisesti toistamaan. Zagrebin etnografista museota odotellessa…
Splitin kaupungissa ostosmahdollisuudet riippuvat siitä, mitä haluaa ostaa. ”Kansainvälistä muotia” ja merkkivaatteita Splitistä saa, jos niitä kaipaa. Torialueelta Hopeaportin luota löytyy vaikka mitä, suurin on tietenkin turistikrääsää, mutta myös kaupungin asiakkaat ostavat alueelta päivittäistavaroita, ruokaa ja tekstiileitä. Itse löysin torilta kaksi mm. nappeja ja vetoketjuja myyvää pysyvää kojua (osoite on Hrvojeva ulica 1). Hinnat ovat suurin piirtein Suomen tasoa. Saman ”ketjun” kauppoja löytyy myös Vanhan kaupungin kujilta. Myös pari kangaskauppaa bongasin, en tosin laittanut osoitteita muistiin.
Kangaskaupan ikkuna (kauppa sijaitsee Kalatorin lähellä):
Torilta ostamiani metalli-, muovi-, helmiäis- ja kookosnappeja:
Sattumalta löysin vielä Vanhasta kaupungista yhden nappeja, nauhoja, ompelukoneita ja muita käsityötarvikkeita myyvän kaupan. Kaupassa oli myös pieni valikoima kroatialaisia neulelankoja. (Osoite on Subićeva 3). Ostin kokeiltavaksi merseroitua puuvillaa (kerä 14 kn, noin 2 euroa) muutaman kerän.
Kroatilainen emalivati on makarskalaisesta torikaupasta, hintaa sillä oli 12 kn eli alle kaksi euroa:
Lehtikioskeja on kaikkialla, mutta kroatialaisia neulelehtiä ei tunnu olevan olemassakaan. Kroatia on pieni maa kuten Suomikin ja italialaiset sekä saksalaiset neulelehdet ovat yleisiä.
Split on turistien kansoittama kaupunki ja vaikka ihmisiä ei olekaan yhtä paljon kuin esimerkiksi Firenzessä, minulle tuli hieman ikävä olo. En pidä yhtään ihmispaljoudesta enkä varsinkaan turisti-ihmispaljoudesta. Onneksi palatsinkin alueella sai olla melko rauhassa, kun meni vähän sivummalle pienille kujille.
Kellotornissakaan ei ahdistanut ihmispaljous! St. Domniuksen kellotorniin kiipeäminen (maksaa 10kn/n.1,5€) oli hauska kokemus, en ole ennen torneihin kiipeilyä harrastanut. Huterat metalliportaat hieman hermostuttivat alastullessa, mutta järkeilin, että jos ne kestävät arviolta 120 kiloisen saksalaismiehen, niin kyllä kai ne kestävät suomalaisen normaalipainoisen naisenkin.
Tornissa sitten tuuli:
Splitin retken kuvat ovat siipan ottamia.
