Tämä postaus on oodi vaatemerkeistä ihanimmalle, Noa Noalle. Kävin Yliopistokadun Noa Noassa tänään ja VIHDOIN pystyin ostamaankin jotain, koska liikkeessä oli alennusmyynti. Ostin hameen, jota olen käynyt silloin tällöin katsomassa marraskuun alusta asti. Hame on iiihana, kullanväristä jaquard-silkkiä, näyttää hieman verhoilukankaalta.;) Kaupassa oli paljon muutakin ihanaa, mutta pystyin hillitsemään itseni ja ostin hameen lisäksi ainoastaan punaisen mohairvillatakin.

Noa Noan vaatteissa yhdistyy naisellisuus ja vanhanaikaisuus, kummastakin tykkään kovasti. Mallistojen värimaailma on lisäksi ihana, murretut värit sopivat loistavasti kalpealle suomalaisellekin. Ainoa Noa Noan paha puoli on hinta, alennettuinakin vaatteet ovat melko hintavia. Olen kuitenkin onnistunut muuten välttämään alennusmyyntejä, en siis tunne huonoa omaatuntoa ostoksista.

Sydänlaukkua on tehty pitkään ja hartaasti, nyt sitten ollaan kokoamisvaiheessa. Kokoaminen onkin vaikeampaa kuin kuvittelin, kun kuitenkin haluaisin laukusta suhtkoht järkevän muotoisen. Kokoaminen helpottui vähän, kun tajusin, että se kannattaa tehdä laatikon päällä, että laukusta tulee suoraan kolmiulotteinen.

Viikonloppuna tuli oltua töissä ja tehtyä viime keväänä kesken jääneen prosemman tutkimussuunnitelmaa. Tutustuin myös lankoja myyviin englantilaisiin nettikauppoihin (Get Knitted ja Celticove), mutta vaikka sivuillaan he mainostivat Visa Elektronin käyvän, maksuvaiheessa kortti ei kuitenkaan toiminut. Noh, säästyinpä konkurssilta.;)

Syyskuun alussa Italiasta ostamani musta merinovillalanka (Lana Gatto: Ottacapi Gatto 2,90€/50g, 100% merinovillaa) muuttui ranteenlämmittimiksi. Ne on neulottu ainaoikein-neuleena ja kiinnitysmekanismina toimivat napit ja virkatut nappisilmut. Ja nappejahan minulla on, kun syksyllä ostin pussillisen nappeja. Harmillista, ettei kauniit napit pääse oikeuksiinsa kuvassa, vaikkein käyttänyt edes salamaa. Kaiken lisäksi uudessa kannettavassani Onnissa ei ole Photoshopia. Olen siis kovin orpo, hyvä kuvankäsittelyohjelma kun on yksi tytön parhaista ystävistä.

Lankaa meni vähän päälle 20 grammaa (nro 3 puikot), kerästä tekee siis vielä toisetkin ranteenlämmittimet. Tykkään ja kovasti.

Olga-sukka meni purkuun eilen, itseasiassa jo toista kertaa. En tiedä miten saisin niistä omasta mielestäni hyvännäköiset. Ehkä teen ihan tavalliset raitasukat.

Tällä viikolla olen viimeistellyt paksusta Pirkkalangasta huovutettavia lapasia. Yhden harmaan huovutin jo viime keväänä, mutta valmiiksi kumpaakaan paria en saanut. Nyt lapaset pitäisi vielä huovuttaa ja tehdä niille korvat, silmät ja kuonot. Lopputuloksena pitäisi olla kettu- ja susilapaset ihan aikuisten käyttöön.;) Katsotaan miten käy.

Kuin tilauksesta edellisen postaukseni jatkoksi oli eilen ilmestyneessä Ylioppilaslehdessä kolumni “Pääasia, että on kivaa”. Käykää lukemassa, ajatuksia herää varmasti.

Minä ainakin haluan viihtyä omassa elämässäni, niitä kun voi käyttää vain yhden. Vaihto- tai palautusoikeutta ei ole.;)

Parasta mitä Venäjä on pitkään aikaan tuottanut värjäyskattilani, halvan pellavan ja suhariki-snacksien lisäksi on Mumiy Troll -niminen rock-bändi. Tutustukaa bändiin jos vain on mahdollista. Ja joo, Jenni saa levynsä jossain vaiheessa takaisin.;)

Valituksen aiheena on tänään me kaksvitoset (tai minä olen jo kakskutonen, mutta silleen ympäripyöreästi). Nyt opetusharjoittelussa ollessani olen havahtunut ongelmaan, joka ei olekaan selkeästi vain minun korvieni välissä, kuten olen ennen luullut: Yliopistolla opiskelevat kaksvitoset (mukaan lukien minä) eivät OIKEASTI tunnu tietävän mitä elämällään tehdä. Useampi on todennut, että mielellään vain jäisi kotia hoitamaan, kun työelämä, varsinkaan opettajan työ peruskoulussa, ei oikeasti kiinnosta. Monella on sellainen ongelma, että työ, josta todella pitää, on niin huonosti palkattua, että sille ei voi elämäänsä rakentaa. Usealla ei ole minkäänlaista kunnianhimoa ja toiveena on vain saada työpaikka, josta pitää ja joka ei stressaisi työajan ulkopuolella. Palkankaan ei tarvitsisi olla suuren suuri, kunhan sillä vuokran maksaisi ja eläisi.

Mistä kyseinen ilmiö voi johtua? Johtuuko se liian ymmärtäväisestä kasvatuksesta? Eikö meille olla tarpeeksi hoettu, että tulee olla nöyrä ja olla tyytyväinen jos yliopistoon pääsee ja sieltä joksikin valmistuu? Ollaanko me nyt se kuuluisa pullamössösukupolvi? Miten meistä tuli kaikista taidehörhöjä, jotka haluavat olla vain luovia, eivätkä tehdä oikeaa työtä?

Värjäsin viime viikolla Nalle-lankaa punaiseksi ja sen lisäksi varastoistani löytyy erilaisia punaisia Nalle-lankoja. Päätin siis tehdä langoista pitkät sukat, vaikka lupasin, että nyt ovat käynnissä viimeistelyviikot…

En kuitenkaan halunnut tehdä tasaraitasukkia, vaan kokeilla Olga-sukkien mallia. En ole kuitenkaan tyytyväinen sukan alkuun (vaikka kuvassa se näyttääkin ihan hyvältä), koska jalkaan laitettaessa kavennus ja levennyskohdissa tulee sukkaan ihmeellisiä reikiä. Asian voi korjata varmaan kahdella eri tavalla:

1. Purkaa sukka ja aloittaa pienemmillä puikoilla ja järjestää puikot niin, että mikään levennys- tai kavennuskohta ei ole kahden puikon välissä.
2. Purkaa sukka ja muuttaa mallikertaa niin, että viiden mallikerran sijaan sama määrä silmukoita tulee neljälle mallikerralle ja lisäksi järjestää puikot niin, että mikään levennys- tai kavennuskohta ei ole kahden puikon välissä.

Inhottaa, kun en haluaisi purkaa.

Siippani kanssa olemme harrastaneet tällä viikolla kilpavarustelua. Siippani on ostanut uuden 19 tuuman laajakuvamonitorin ja itse hankin eilen Verkkokaupasta kannettavan. Kannettavani sai nimen Onni, toivottavasti se osoittautuu nimensä arvoiseksi. Nyt meidän ei tarvitse siipan kanssa keskustella livenä enää ollenkaan kun kummallakin on oma tietokone. Nyt voidaan siis keskustella viereisistä huoneista virtuaalisesti.;)

Onnille valmistuu jossain vaiheessa kantokassi punaisesta Fritidsgarnista, kassin sisälle tulee neopreenista valmistettu kotelo. Nyt vain tuntuu olevan koko ajan hirveä kiire, ettei edes ehdi keskittyä käsitöihin.;(

Dylon-värjäys on vähän sokkona värjäystä, koska lopputulos voi olla joka kerta hieman erilainen. Kuumavärinapin mukana tulleen ohjeen mukaan yhdellä napilla voi värjätä 250 grammaa kangasta/lankaa, mutta jos haluaa vaaleamman lopputuloksen, niin enemmänkin. Itse olen huomannut, että lankaa voi värjätä ainakin yli 300 grammaa värin vaalenematta.

Periaatteessa voi lankaa punnitessa ajatella, että sekoitelangat imevät yhtä paljon itseensä väriä kuin täysvillainenkin lanka, mutta tekokuidut (esim. polyesteri) eivät vain värjäydy yhtä tehokkaasti kuin luonnonkuidut. Vaikka 7 veljeksessä on aika paljon tekokuitua, ei se näy lopputuloksessa mitenkään, langan väri on kuitenkin hyvin intensiivinen. HUOM! Kannattaa muistaa lisätä suola (30g/värjäysnappi) värjäysveteen, että väri myös tarttuu lankoihin.

Dylon-kuumavärin ohjeen mukaan värjäyksen lämpötilaa nostetaan hitaasti lähelle kiehumispistettä ja sitten annetaan muhia 10 minuuttia. Itse olen tehnyt niin, että annan ison värjäyskattilani olla liedellä 45 minuuttia, koska vesi alkaa vasta (melkein) kiehua silloin. Sen jälkeen annan kattilan olla liedellä vielä 10 minuuttia.

Toivottavasti tämä vastasi nyt joihinkin kysymyksiin. Saa kysyä lisää, jos kiinnostaa.

Eilen olimme siipan kanssa pitkästä aikaa kirpputorikierroksella. Mukaan tarttui kaikenlaista kuten taas yksi uusi rintaneula, sormus pikkurilliin ja “Jokaisen miehen kirja” -opas vuodelta 1946 opaskokoelmaani kartuttamaan.

Lisäksi kotiin meitä seurasi tämä:

Sinikettu ihastutti meidät heti itseensä kirpputorilla. Raha vaihtoi omistajaansa ja Kettu pujahti kassiin. Kotona Kettu sai nimen: Hienostuneena ja ylhäisen oloisena siitä tuli Regina (vrt. lat. “kuningatar”, filmitähti Regina Linnanheimo). Uteliaana ja puuhkana olemista harrastavana Regina tullee vierailemaan aina välillä blogissani. Tällä hetkellä Regina seuraa maailmanmenoa tyynykasan päältä työhuoneessani.