1. Uudessa työpaikassani soi Classic FM, mikäs sen mukavampaa.
2. Olen innostunut kirjoneuleista (taas vaihteeksi). Hinkuan Létt-lopista kaarrokevillapaitaa.
3. Kuukauden päästä on joulu.
4. Löysin vihdoin Huuto.netin kautta Kihlautuneiden kirjan, jota olen etsinyt kuukausia. Helmi vuodelta 1945 kertoo kuinka valmistua tulevaan avioelämään. Esittelen varmaan myöhemmin täälläkin parhaita paloja kirjasta.
5. Pandora on tutustuttanut minut uuteen musiikkiin: Bif Naked on aivan loistava! Jos joku haluaa lahjoa minua kyseisen tyttösen uudella levyllä Superbeautifulmonster, niin olisi kovin ihastunut. Myös Scarlingin uusi levy So long Scarecrow olisi mukava saada, vaikkapa joululahjaksi. (Levyjä voi olla vähän nihkeää löytää Suomesta, siis luottokortilliset ihmiset, vinkvink!)

Äidin kolmisen viikkoa sitten minulle antama amaryllis on nyt kukassa:

Kävin tänään katsomassa Äideistä parhain -elokuvan maailman parhaan äidin eli oman äitini kanssa. Elokuva itketti ja kovasti. Klaus Härön elokuvat ovat upeita! Kävin katsomassa myös Näkymätön Elina -elokuvan äitini kanssa, kun elokuva ilmestyi pari vuotta sitten.

Punainen ikuisuusprojekti-villatakki alkaa pikkuhiljaa valmistua, raglanhihoja pitäisi seuraavaksi alkaa tehdä. Olen päättänyt, että villatakkiin tulevat nuo turkoosit napit.

Arviointi -essee alkaa olla valmis, nyt pitäisi enää suoriutua folkin tentistä ja parista muusta esseestä ja harjoittelun opetussuunnitelmasta. Sitten onkin joululoman aika opiskeluista!;)

Musiikkivideoista ja elokuvista:

Eilen tuli taas mieleen, että voin hyvin ymmärtää pikkulasten tarpeen katsoa yhtä Muumi- tai Disney-videota uudestaan ja uudestaan. Minulle samanlaisen reaktion herättää Rammsteinin Stripped -musiikkivideo. Saksassa ilmestyessään suuren kohun aiheuttanut video on koottu Leni Riefenstahlin Olympia -elokuvista (Saksaksi Fest der Völker ja Fest der Schönheit). Klipit ovat yhdistetty kekseliäästi rytmikkääksi kuvasarjaksi, joka etenee toimivasti musiikin rytmissä. Rammsteinin biisi on yksi suosikeistani ja video on loistava. Mitä muuta voi toivoa?;)

Olympia -elokuvat ovat taiteellinen katsaus Berliinin vuoden 1936 olympialaisista. Ehkä tärkeintä noissa elokuvissa on mielestäni se, että ne estetisoivat urheilun, näyttävät ihmiskehon kauneimmillaan.

Olympia -elokuvat ovat (yllätys, yllätys) leimattu natsipropagandaksi ainakin Saksassa. Itseäni vain raivostuttaa tuollainen puusilmäisyys. Kyllähän elokuvat voi nähdä “saksalaisen ylivertaisen ihmisrodun ylistyksenä”, vaikkakin elokuvissa näkyy myös eksoottisempia urheilijoita. Mielestäni elokuvat ovat oikeasti toimivia, kauniita ajankuvia. Natsisyytösten sijaan on jäänyt huomaamatta, että Olympiat esittävät urheilijat tavallisia, normaalikroppaisina ihmisinä. 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla urheilu oli vielä harrastus, huippu-urheilijatkin kävivät normaaleissa päivätöissä. Olen edelleen tyytyväinen siitä, että Olympiat tuli käytyä katsomassa Elokuva-arkistossa vuosi sitten.

Lisää informaatiota Riefenstahlin elämästä ja tuotannosta tuolta: Riefenstahlin virallinen kotisivu

Romaaneista:

Eilen luin Enni Mustosen uuden romaanin Mustasukkaiset. Mustonen kirjoittaa hyvällä tavalla vanhahtavia romanttisia romaaneja. Tämä uusi, toiseen kirjaan päässyt sarja kertoo helsinkiläisnaisten kohtaloista 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvulla. Sarja vetää vertoja ikisuosikkini Hilja Valtosen 1900-luvun alkupuolella kirjoittamille viihderomaaneille.

Musiikista:

Jos haluat kuunnella musiikkia netissä, niin käy katsomassa mitä Pandora-ohjelma tarjoaa. Musiikkitarjonta on vielä suppeahko, mutta amerikkalaista musiikkia Pandora soittaa kuuliaisesti.

Viininpunaisesta virolaisesta villalangasta olisi tarkoitus tulla kolmionmallinen pitsihuivi, mutta mistä löydän ohjeen? Onko kenelläkään tietoa netissä olevasta kolmiopitsihuivista, jonka pitsikuvio-ohje olisi kaiken lisäksi kuvallisena, ei kirjallisena? Kaikenlaisista vastauksista olen kiitollinen.

Ja tähän väliin sitten hämmentävä linkki: Jenkkiläisestä Baltic Shopista saa kauniita latvialaisia sukkia ja lapasia pöyristyttävän halvoin hinnoin. Myös koruosasto on vaikuttava. Tahdon Riikaan käymään! Tai edes Tallinnaan…

Tällaisen sain eilen aikaa, kun olin paossa roolipelaamista makuuhuoneen puolella:

Eli eri värisistä vihreistä hahtuvista ja villalangasta ei tullutkaan virkattu huivia vaan pikkuinen keeppi. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, keepin kanssa voin käyttää kaikkia rintaneulojani. Lisäksi pieneksi asusteeksi keeppi lämmittää yllättävän paljon.

Malli on tietenkin oma, kuka muu nyt tällaista suunnittelisi?!;) “Suunnittelu” tapahtui taas virkkaamis- ja purkamisperiaatteella. Voisi tietysti suunnitella ensin ja tehdä sitten, mutta harrastustöissä se tuntuu melkein mahdottomalta ajatukselta.

Keepin tekemisestä sen verran, että virkkasin yhden hahtuvasäikeen ja ohuen villalangan yhteen. Hahtuva on virolaista ja villalangat jotain jämälankoja kaapinpohjalta. Ajattelin huovuttaa keepin kevyesti jossain vaiheessa, mutta saa nähdä. Keeppi ei kuitenkaan altistu hirveälle kulumiselle, uskon hahtuvan kestävän huovuttamattakin.

Kun viime lauantain postauksessa vienosti toivoin, että hyvä onneni jatkuisi ainakin vielä viikon, niin se tosiaan tuntuu jatkuvan. Eilen sain kuulla, että saan työpaikan, jota kovasti haluan. Työ on osa-aikainen ja teen sitä opiskelujeni ohessa. Mikä parasta, se on oman alani työtä. Oi onnea!

Tänään oli postilaatikkoon ilmestynyt taas uusi Taito-lehti. Eipä pettänyt tälläkään kertaa. Suomalaisista käsityölehdistä Taito on mielestäni paras. Lehdessä on jonkin verran neule- ja kudontaohjeita, mutta lehden paras anti on ehdottomasti jutut eri alojen kädentaitajista ja suomalaisista käsityötapahtumista. Mikä parasta, opiskelijat saavat Taito-lehden edullisemmin, kunhan on opiskelijakortti esittää.

Olipas puffi Taito-lehden puolesta.;)

EDIT: Ainoa mikä tuossa lehdessä ärsyttää on tämän uuden numeron kansitekstit. Mikä ihmeen “luovuus ja passio”??!! Ärsyttää, kun ei voida kirjoittaa kunnon suomea. Vai olisikohan intohimo liian uskallettu sana lehden kanteen?

Aluksi esittelen eilen löytämäni popot. Nämä ovat “kaupunkimaiseen talvikäyttöön” sopivat. Iiihanat mielestäni.;)

Eilen ja toissa päivänä tein kaksi kertaa (virkkasin ja purin kokonaan ja virkkasin) alla olevan jutun. Se esiintyy nyt piilokuvana, koska joku löytää paketistaan sen jouluaattona. Materiaaleina ovat paksu Pirkkalanka ja hahtuva.

Aloittelin jo hieman itsellenikin tulevaa samanlaista vihreää:

Tämän viikon kaksi tenttiä ovat ohitse. Nyt ennen joulua pitäisi vielä suorittaa yksi tentti, kirjoittaa kolme esseetä ja tehdä opetusharjoittelua varten suunnitelmat. Ei kuulosta pahalta, mutta stressaa kumminkin.

Viime aikoina on tullut keskityttyä kahteen tällä viikolla olemaan tenttiin, paljon ei siis ole muuta tullut tehtyä (muuta kuin leviteltyä pitkin kämppää kaikenlaisia käsityötarpeita). Tässä kuitenkin tilannekatsaus tekemisiini:

Punainen mohairvillatakki edistyy pikkuhiljaa. Hihat ovat jo melkein valmiit jo “vartalo-osaakin” on tullut aloiteltua. Takkiin tulee luultavimmin raglanhihat.

Täti vietti syntymäpäiväänsä viikonloppuna. Tein hänelle hahtuvasta lapaset.

Vaaleanpunainen mohairhuivi on päättelyä ja höyrytystä vaille valmis.

Olen myös pitkästä aikaa huovuttanut kolme-neljä vuotta kaapissa marinoituneista villoista.

Tässä yksi huovutuksen ja näpräilyn lopputulos:

Itseasiassa innostuin taas kerran huovuttamisesta, koska yritin suunnitella kangaspohjaista heijastinta. Se ei sitten tuntunut onnistuvan millään. Tein viisi protoa ja ne kaikki olivat mielestäni aivan kauheita. Palasin siis käyttämään jämäkkää huopaa, jonka ensin huovutan rullaamalla ja sitten vielä pesukoneessa.

No minä tietysti! Suoritin tilastotieteen tentin, josta en siis uskonut pääseväni läpi, parhaalla arvosanalla! Nyt tuuletellaan ja huolella. Kyseenalaista tietenkin on, että miksi kuvittelin, etten osannut vastata mihinkään oikein, jos arvosanaksi kuitenkin tuli tuo vitonen… En usko osaavani käyttää kvantitatiivisia menetelmiä kovinkaan hyvin ja jos jatkossa niitä joudun käyttämään, niin luultavasti jouduin JOKAISEN asian tarkistamaan kirjasta. Mutta sitähän se tieteen tekeminen (kai) on. Joka tapauksessa toivon vienosti, että hyvä tuuri jatkuu ainakin vielä viikon. Olisi paljon saavutettavaa ja suoritettavaa, muun muassa pari tenttiä lisää.

Sitten huonompia uutisia: Nefan (eli Helsingin yliopiston kansatieteen ja folkloristiikan opiskelijoiden ainejärjestön) postituslistan mukaan Paloheinän Haltialan kotieläinpihan pelloille ollaan rakentamassa golfkenttää.

Kaupunginosayhdistyksen mukaan kenttä peittäisi alleen laajalti perinnemaisemaa. Tämä on sellainen asia, jonka puolesta MINÄ lähden barrikaadeille. Se joka on Haltialassa käynyt, tietää kuinka maaginen paikka se on keskellä kiireisintä pääkaupunkiseutua. Ja nyt sitten sinne ollaan pykäämässä (lisää) golfkenttää!

Tarinaa kuvien jälkeen…

Kuvien kissa ei ole oma blogikissani, vaan siskoni ja hänen avokkinsa mahtava kahdeksan kiloinen Julius-kissa. Blogiini herra pääsi siitä syystä, että eilen vieraillessani siskon luona jätin varomattomasti kaulahuivini, lapaseni ja hihattimeni roikkumaan eteisen pöytänä toimivan poljettavan Singerin päälle. Kun sisareni meni eteisessä käymään, niin Julius (alias Julle, alias Läski<-minun hetkeä.;)