Tällä viikolla olen ollut tosiaan enimmäkseen kotona ja sen vuoksi katsonut myös useita elokuvia. Villasukatkin ovat edistyneet, ovat nyt viimeistelyvaiheessa. Huomenna voisi saada sukista jopa kuvia. Äidilläni on syntymäpäivä huomenna ja hänelle olen tehnyt ranteenlämmittimet. Lisäksi hän saa lahjaksi Italian tuliaisia.

Minusta on ollut aina mukavaa, että meidän perheessämme syntymäpäivät ovat keskittyneet lähinnä syksyyn. Vain isäni, toinen pikkuveljeni ja serkkuni ovat syntyneet keväällä tai kesällä. Äidin puoleinen suku on melko pieni, mutta pidämme melko tiiviisti yhteyttä ja synttäreitä vietetään juhlimalla suvun voimin.

Synttärikauden aloitti sisareni viikko sitten ja huomenna on äitini syntymäpäivä. Itse täytän taas vuosia kahden viikon päästä ja sen jälkeen onkin kolmen viikon juhlaton jakso. Ennen 26.10. oli äidin äitini syntymäpäivä, mutta hänen kuoltua päivä jäi tyhjilleen. Nyt siippani juhlistaa omaa syntymäpäiväänsä samaisena päivänä. Marraskuun alusta eteenpäin kaksi viikkoa, niin tätini täyttää vuosia. Tätini syntymäpäivästä taas kaksi viikkoa, niin veljeni juhlistaa omaansa. Seuraavana päivänä on serkun tytön synttärit.

Monien ihmisten mielestä syntymä- ja nimipäivien muistaminen ja lahjojen antaminen on täysin turhaa, mutta minusta traditiot ovat aivan ihania. Itselläni on kestänyt monta vuotta hyväksyä, että muut, edes minulle läheisimmät ihmiset, eivät pidä syntymäpäiviä tärkeinä juhlapäivinä. Itse asiassa en kyllä hyväksy sitä vieläkään. Minun mielestäni yhdessä oleminen ja lahjojen antaminen/saaminen vahvistavat yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja perhesiteitä. En keksi omassa elämässäni mitään niin pysyvää kuin vanhempani ja sisarrukseni. Vaikka perhe olisi taka-alalla jokapäiväisessä elämässäni, se kuitenkin on siellä. Ja se pysyy osana elämääni ja minä pysyn osana perheenjäsenteni elämää. Kliseistä mutta totta: perhe on elämäni peruskallio.

Pienetkin asiat tekevät onnelliseksi: Pikkuveli on tullut Pietarista käymään ja näen hänet vielä huomenna, ennen hänen palaamistaan työn pariin suureen itänaapuriimme.

Jahaa, mukavaa huomata töissä, että Explorerilla kuvat eivät taida tulla blogissani näkyviin, kun kotona Firefox toimii kovin kauniisti.

Tämä postaus on sitten pelkkää valitusta, tämän voi siis skipata rauhassa.

Taas on viikko hurahtanut johonkin. En ole pahemmin edes luennoilla käynyt, olen joko ollut sairas tai sitten ei ole vain huvittanut mennä. Huono omatunto on silti, vaikka tilastotiede ei ole kauhean mielenkiintoista ja luennoilla ei ole edes pakko käydä. Jotenkin vain tuntuu siltä, että kässänmaikkana en kauheasti tarvitse esimerkiksi SPSS -tilasto-ohjelman kaltaista numerotaidetta.

Syksyn luennot ovat kyllä pahinta hörhöilyä: Folkloristiikkaa ja merihistoriaa. Aiheet kiinnostavat minua kovasti, mutta mitä hyötyä niistä on käsityönopettajalle? Jos olisin fiksu, minulla olisi tietysti joku koulussa opetettava aine sivuaineena, mutta koska olen auttamattoman epäkäytännöllinen, hurahdankin kaiken “järkevän” sijaan maailman epäkäytännöllisimpiin aineisiin. Olisin ottanut egyptologiaakin, mutta sitä opiskellakseen täytyy osata saksaa ja mielellään myös ranskaa. Ja koska en puhu saksaa ja ranskan osaamiseni rajoittuu lähinnä ruokasanastoon, ei minulla taitaisi olla kovin hyvää saumaa egyptologian opiskeluun.

Oman alan opinnoissa tuli taas takapakkia: kansallispukukurssi, jolle olin menossa, peruutettiin. Kaikki muut kansallispukukurssit ovat tietenkin jo täynnä. Ehkä puran sitten käsinompelu -vimmaani muinaispukuihin, onhan “muutama” kangas jo odottamassa vaatteiksi päätymistä. Jätin syksyn lukujärjestyksestä pois kaavoituksen kurssin, joka olisi oikeasti ollut mielenkiintoinen. Italianmatkan takia missasin kurssista ensimmäisen neljänneksen, sen jälkeen en enää kokenut mielekkääksi mennä haahuilemaan kurssille. No, ensi vuonna sitten.

Haluaisin voittaa lotossa, muuttaa maalle, puuhailla vain omia juttujani ja vähät välittää maailmanmenosta. Mutta minähän en osaa edes lotota.

Tällä kertaa flunssassa. Tänään olisi pitänyt mennä ensimmäiselle luennolle, mutta minä vain niiskutan kotona. Onneksi raitasukan tekemiseen ei tarvitse aivoja, raitaa vain raidan perään! Polvipituiset sukat ovat samaa sarjaa kuin ennen lomaa viimeistelemäni ranteiden lämmittimet.

Alemmassa kuvassa olen tutkimassa intensiivisesti riminiläisen kaupan lankavalikoimaa. Valitettavasti kuvassa ei näy myyjää. Vanha setä myyjänä (ja varmasti myös liikkeen omistajana) oli pikantti yksityiskohta liikkeessä, jossa myydään lähinnä naisten alusvaatteita. Setä auttoi minua ystävällisesti lankojen valinnassa ja ojenteli lankoja tiskin takaa hermostumatta, vaikka en osannut päättää mitä oikein haluan. Kuvassa kaulani tuntuu venyneen kaiken innostuksen ja kurkottelun takia. ;)

Tämän meemin bongasin Lauralta.

Jos olisin kuukausi, olisin: Lokakuu

Jos olisin viikonpäivä, olisin: Perjantai

Jos olisin kellonaika, olisin: 11.00

Jos olisin planeetta, olisin: Saturnus

Jos olisin merieläin, olisin: Merisaukko

Jos olisin suunta, olisin: Länsi

Jos olisin huonekalu, olisin: Ylellinen divaani

Jos olisin synti, olisin: Kateus

Jos olisin neste, olisin: Karpalomehu

Jos olisin puu, olisin: Vaahtera

Jos olisin kasvi, olisin: Neilikka

Jos olisin säätila, olisin: Kirpeä syksyinen pikkupakkanen

Jos olisin soitin, olisin: Harppu

Jos olisin eläin, olisin: Hirvi

Jos olisin väri, olisin: Lämmin tummanpunainen

Jos olisin vihannes, olisin: Kurpitsa

Jos olisin ääni, olisin: Tyytyväinen huokaus

Jos olisin alkuaine, olisin: Kulta

Jos olisin auto, olisin: Joku luotettava iso neliovinen perheauto

Jos olisin laulu, olisin: In Power We Trust the Love Advocated (The Gatheringin versio)

Jos olisin elokuva, olisin: Amélie

Jos olisin kirja, kuka minut olisi kirjoittanut: Anna Kortelainen

Jos olisin ruoka, olisin: Tumma suklaa

Jos olisin paikka, olisin: Aarnimetsä

Jos olisin numero, olisin: 3

Tässä Italian tuliaisia. Yhteensä lankaa tuli ostettua vähän yli kilo. Alempana myös raportti lankaostoksistani. Ai miten niin punainen on lempivärini?!

Palailimme Sampsan kanssa eilen Italiasta, Riccionesta. Olimme viikon mittaisella aivan tavallisella turistimatkalla. Ohjelmaan kuului rannalla makailua, syömistä, viinillä nautiskelua, ostoksilla käyntiä ja kulttuurikohteita. Ilmat suosivat ja minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni kunnolliset rusketusrajat. ;)

Vierailimme viikon aikana useamman kerran viereisessä Riminin kaupungissa ja kerran Ravennassa. Paikallisjunat ovat hyvin halpoja, menopaluu Ravennaan Riministä (noin 50km) maksoi noin kuusi euroa.

Ravennan mosaiikit olivat niin upeita kuin kuvittelinkin. Jos Ravennaan on menossa, niin ainakin Basilica de S. Vitale -basilika ja Battistero Neoniano -kastekappeli kannattaa käydä katsastamassa. Sampsa luultavammin tulee ylistämään mosaiikkeja ja rakennuksia omissa raporteissaan täällä tai täällä.

Sain lomalla luettua romaaneja pitkästä aikaa ja muutenkin vain oli ihana olla. Käsityöt eivät siis edistyneet mitenkään, vaikka olinkin ottanut mukaan puuvillalankaa ja virkkuukoukut pienten kukkien virkkaamista varten.

LANKAKAUPOISTA

Ajattelin etukäteen, että Riccionesta ei luultavammin lankakauppoja löydy ja lähes oikeassa olin. Riccionehan on rantakaupunki, josta löytyy ihanan hiekkarannan lisäksi edullisia kenkä- ja laukkukauppoja sekä merkkivaateliikkeitä ja ravintoloita. Kulttuurikohteita tai erikoisliikkeitä kaupungissa ei oikein ole, ainakaan rannan tuntumassa. Löysin kuitenkin ihanan kangaskaupan, joka sijaitsi kauempana ostoskaduista Viale Bolognan ja Viale Romagnan kulmassa. En tiedä hintatasosta, kun en käynyt sisällä kaupassa, mutta ylellisen oloisia kankaita näytti olevan.

Riccionen lähellä sijaitsevasta (30 minuuttia johdinautolla) Riminin kaupungista kuitenkin löysin kaksi lankakauppaa. Toinen sijaitsee Via G.Gribaldin varrella ja toinen Corso Auguston ja San Martinon kulmassa. Ensimmäinen on lankoihin erikoistunut kauppa, toinen taas myy lankojen lisäksi myös naisten vaatteita. Jälkimmäisessä kaupassa oli alennuslankoja, siksi innostuin niitä ostamaankin. Lankavalikoima ei ollut ihan hirveän laaja, mutta kaikki langat olivat italialaista tuotantoa ja melkein kaikki oli valmistettu luonnonkuiduista. Valikoimasta löytyi yllättävän paljon paksuja villalankoja.

Paras paikka lankojen, kuten kaiken muunkin ostamiseen tuntuu olevan tori, joka järjestetään Riminissä lauantaisin ja keskiviikkoisin Piazza Cavour -torilla ja sen ympäristössä. Tori on valtava ja sieltä löytyy kaikkea juustoista ihaniin kenkiin ja 50 sentin hintaisiin stringeihin. Löysin useamman lankamyyjän ja yhdellä oli hyvin edullisia lankoja, 500 gramman pussi lankaa maksoin viisi euroa! Harmittaa, etten ostanut kuin yhden pussin paksua kirkkaanpunaista lankaa, joka ainakin polttokokeen mukaan on villaa. Toisaalta eipä rinkkaani olisi enempää tavaraa mahtunutkaan. ;)

Tässä muita lankaostoksiani:

Musta lanka on Lana Gatton Ottacapi Gatto -lankaa 2,90€/50g, 100% merinovillaa. Oikeanpuoleinen punainen Lana Gatton Sierra Nevada -lankaa 3,50€/100g, 100% villaa. Vasemmanpuoleinen punainen lanka on Titan Woolin Superwoolia 2€/50g,100% merinovillaa. Merinovillalangoista tullee ranteenlämmittimet, paksusta punaisesta villalangasta luultavasti kaulahuivi tai lapaset ja baskeri.

Punainen kimallelanka on Baruffan Soir de Paris -lankaa 1,90€/25g, 35% villaa, 25% mohairia ja 40% polyamidia. Pätkävärjätty lanka Genzianan B.B.B -lankaa 1€/50g, 85% merinovillaa ja 15% dralonia. Punaisen kimallelangan kohtalo ei ole vielä selvä, pätkävärjätystä langasta tulee varmasti huivi. Lanka on niin paksua, ettei siitä muutakaan voi oiekin tehdä. ;)

Lankojen lisäksi ostin neulelehtiä, jotka olivat melko edullisia, 2-5€ kappaleelta. Neulelehtiä nuuskin melkein jokaisesta lehtikioskista, mutta harvassa kioskissa oli hyvää valikoimaa. Italialaisissa lehdissä on se hyvä puoli, että melkein kaikista virkkausmalleista on työpiirrokset. Ei siis tarvitse tankata ohjeita italiaksi.

MUISTA OSTOKSISTA

Lankojen ja lehtien lisäksi käytin luvattoman paljon rahaa laukkuihin, huiveihin, kivihelmiin, koruihin ja alusvaatteisiin. Parhaimmat löydöt tein Riminin keskiviikkotorilta ja Riccionen perjantaitorilta sekä Riccionen ostoskadulta Viale Dantelta. Kaikki ostokseni olivat tosin melko edullisia, yksinään 1-10€ kappaleelta. Kenkiä haikailin, mutta en päässyt ikinä siihen saakka, että olisin edes harkinnut kenkien ostamista. Joko hinnat olisivat romuttaneet matkabudjetin tai sitten sopivan kokoisia kenkiä ei löytynyt.

Alla pieni makupala ostoksistani. Kuvassa ei tosin komeile yksikään kuudesta(!) ostamastani laukusta. Kyllä, minulla on jonkinlainen ongelma laukkujen suhteen. Niitä vain kerääntyy…

Silkkihuiveja ja korukiviä löytyi todella kauniin värisinä:

Sampsa mainitsi jokin aika sitten, että digikamera on hieman kärsinyt, kun sitä kuljetetaan ilman mitään suojaa olkalaukun taskussa. Lupasin sitten tehdä suojapussin kameralle. Pussi on (yllätys, yllätys) neulottu Oü Rewoolin hahtuvasta ja sen jälkeen huovutettu. Kiinnityksen hoidin tänään pienen tuotekehittelyn jälkeen matonkanttausnauhalla ja tarranauhalla. Meinasi muuten mennä hermo Stockan nyöri- ja nappiosastolla, kun en meinannut saada palvelua.

En tiedä miten pussi tulee kestämään käytössä, mutta katsotaan. ;) Väritys on minun mielestäni oikein tyylikäs.

Pussi kiinni…

…ja auki.

Tänään viimeistelin kaksi shaalia, jotka sain pois kangapuista jo viime viikolla. Materiaalina on erilaiset jämävillalangat, ohutta ja paksua Pirkka-lankaa, Esiton huopalankaa ja OÜ Rewoolin lankaa. Sidoksena oli yksinkertainen perusidos, välilangallinen kanava. Kankaaseen sain kuitenkin eloa ja mielenkiintoisuutta eri värisillä langoilla. Loimessa on yhteensä seitsemää eri väristä ja erilaista lankaa. Kuteena käytin yhtä aikaa vain kahta erilaista lankaa. Välilangallinen kanava on siitä hauska sidos, ettäse näyttää hyvin erilaiselta kankaan eri puolilta. Olen tyytyväinen lopputulokseen, toinen shaali taitaa mennä lahjaksi.

Portfolio on vielä tekemättä, mutta saan sen varmaan tehtyä vasta matkan jälkeen. En jaksaisi ottaa nyt stressiä portfoliosta. Huomenna on paljon tekemistä ja pakkaamista. Lähden Italiaan ylihuomenna!

Tässä yksityiskohta toisesta shaalista.

…niin emäntä ottaa kuvia. Tarvitsisin oman digikameran. ;)

Eli tässä italialainen jäätelölankasikermä ja ensimmäinen “lämmitin”. Olen ihan jo rakastunut tuohon vasemman käden lämmittimeen, pitää saada vielä oikea käden lämmitin valmiiksi.

Messuesittely ei vain ole mun juttuni. Pitäisi hymyillä koko ajan ja tuputtaa brosyyrejä. Uhhuh… Noh, onneksi se on nyt ohi, töitäkin seuraavan kerran kolmen viikon päästä.

Viikonloppukin meni kuin varkain. Lauantaina oli mitä ihanimmat ortodoksihäät. Vaikka kotoa lähtiessä mieli olikin maassa, niin kaunis ilma ja kauniit ihmiset piristivät kummasti. Uspenskin katedraali vihkimispaikkana oli uusi kokemus ja niin se oli varmaan japanilaisturisteillekin, jotka tulivat vihkitoimitusta kirkkoon pällistelemään. Ortodoksikirkoissa on se hauska puoli, että toimitukset eivät ole suljettuja kuten luterilaisissa kirkoissa, vaan kaikenlaisia toimituksia, jumalanpalveluksia tai vaikkapa avioliittoon vihkimistä voivat tulla seuraamaan kaikki paikalle sattuvat ihmiset.

Morsian oli kaunis, suorastaan majesteetillinen punaisessa puvussaan ja sulhanenkin oli komea. Itku tuli, kun sulhanen lauloi serenadin tuoreelle vaimolleen. Ruoka oli hyvää ja Katajannokan Kasino oli juhlapaikkana mitä ylellisin. Tykkäsin ja kovasti.

Sunnuntaina olisi ollut Pukkisaaren muinaismarkkinat, mutta koska vettä tuli kuin Esterin tupsusta jäimme kotiin olemaan. Harmittaa hiukan, koska sain vihdoin lautanauhankin ommeltua peplokseen, puku olisi ollut siis käyttövalmis ja koristeltukin. Toisaalta Sampsan kaatiot (ts. irtolahkeet) olivat ja ovat edelleen vielä leikkaamatta ja ompelematta.

Muinaismarkkinoiden sijaa viihdytin itseäni pitkien raidallisten käsivarsien/ ranteidenlämmittimien neulomisella. Sain toisen valmiiksi ja aloittelin jo toista. Värit ovat kuin italialaisten jäätelöiden altaasta, löytyy niin pistaasia, mansikkaa kuin suklaata, päärynää ja mangoakin. Laitan kuvan lämmittimistä myöhemmin. Lanka on Suomen käsityönystävien Teema-lankaa (100% villaa, tex 100×4, noin 100g/250m).

Lämmittimiä neuloessani katsoimme Star Trekia, leffat 2 ja 6. Viihdyttäviä olivat. Illalla tuli vielä Rautanaamio, mutta sitä en jaksanut katsoa kuin puoleen väliin, vaikka Porthoksena olikin Gérard Depardieu. Vähän harmitti jälkikäteen. Depardieu on vain niin loistava.

Olen taas vaihteeksi kipeänä. Tällä kertaa vuorossa on jonkinlainen vatsatauti. Olo on vetämätön ja ei oikein huvita mikään, ei edes käsityöt. Kulunut viikko on mennyt nopsaan, mitään kyllä en ole saanut aikaiseksi. Tai olen ollut parina päivänä koulussa kutomassa, 75 senttiä kutomista jäljellä enää. Toivon, että huomenna saisin kudottua sen ja sitten siivottua kangaspuut. Tänään voisi koittaa jaksaa tehdä portfoliotekstit kudonnan kansioon. Onneksi portfolion ei tarvitse olla laaja.

Toissa päivänä tein ehkä kuukauden parhaan ostoksen: Ostin suomi-englanti-suomi -käsi- ja taideteollisuussanaston. Olen vasta kymmenen vuotta pähkäillyt tekstiilialan erikoissanaston kanssa ja nyt sitten sain sanakirjan hankitttua. Akateemisesta vain 12,50€. Ei paha hinta minun mielestäni.

Toissa päivänä olin myös kuuntelemassa suomalais-norjalaisen kansanyhtyeen Friggin keikkaa Espalla Etno-Espa -tapahtumassa Annin suosituksesta. Upeaa musiikkia, tuollaisesta minä tykkään!

Tänä iltana on Taiteiden yö, mutta en oikein usko, että minusta on lähtijäksi. Siskon kanssa piti mennä. Kylläpäs tämä on nyt nillitystä.

Ai niin, olen nyt hillitön punapää. Parin kuukauden vaaleanruskeahiuksisuuden jälkeen päätin (yllytyksestä) kokeilla taas jotain räväkämpää.