Pihakirppiksillä

Sunnuntaina olin käymässä Kumpulan pihakirppiksellä. Tällä kertaa en löytänyt muuta kuin tiikkikahvaiset fondue-haarukat. Juustofondue’ta en ole ikinä laittanut, mutta näitä voi käyttää ottimina tai tehdä vaikkapa suklaafondue’ta (voi mikä kauhea kohtalo!).

Pakkaus sanoo, että kuusi haarukkaa, mutta niitä on kyllä kaksitoista:

Toiseksi viimeisen postauksen kommentteihin tuli seuraavanlainen viesti: “Perinteinen idyllisen Puu-Vallilan pihakirpputori sunnuntaina 7.6. klo 10-15, tervetuloa!”

Jos joku tietää tarkempia koordinaatteja, olisin kovin kiitollinen informaatiosta. Kummalla puolella Mäkelänkatua kirpparoidaan? Inarintiellä vaiko toisella puolella? Ja voisiko paikalle tuoda myös omaa rompetta? Jos on nätti ilma, niin voisin muutamaksi tunniksi kyllä innostua myymäänkin, en vain ostamaan tavaraa, kuten yleensä. Muistakin pihakirppiksistä voi laittaa kommenttilootaan vinkkejä!

Jos jollain on kamala hinku päästä neulomaan Villimarjatar-huivia, niin pdf-ohjetta voi pyytää minulta mailitse (mielitty at gmail piste com). Ohjesivuilleni huiviohje tulee vasta luultavammin loppuviikosta.

Continue Reading

Apina Tallinnassa

Tervetuloa mukaan!

Apina viihtyi St. Patrick’s Pubissa (Vana-Posti 7)

Kuten edellisestä postauksesta saattoi lukea, viikonloppu hurahti Tallinnassa. Laukkuuni sujahti Vallilasta kohti Linda Linen terminaalia kohti lähdettäessä Apina. Itseasiassa Apina muutti luokseni jo viime keskiviikkona, kun Hesyn Perintöpuodin ohi porhaltaessani hänet ikkunassa istumassa näin.

Pieni käsinukke ei olisi luultavammin kiinnittänyt huomiotani muuten, mutta se oli luultavammin kotoisin samasta neuvostoliittolaisesta lelutehtaasta kuin yksivuotiaana Sotšin tuliaisina (?) saamani Affe-apina. Affe ei tosin ole käsinukke vaan ihan oikea apina pitkine jalkoineen ja häntineen. Affe on tällä hetkellä siirtynyt jo eläkkeelle ja majailee jossain päin kotiani luultavammin lankapussien keskellä torkkuen.

Joka tapauksessa, Apina siis lähti minun ja Ihmissuhteen mukana tutustumaan Tallinnaan. Kävi ilmi, että Apinalla oli matkaseurana Punainen Lintu ja ne viihtyivät arvelluttavan hyvin yhdessä. Esimerkiksi Pierre Chocolateriessa ne söivät chilisuklaata ja joivat (hieman makaaberia kyllä, mutta vain lämpimän kevätpäivän kunniaksi) olutta ja kirsikkamehua.

Raskauttavaa todistusaineistoa:

Minulla oli Tallinnassa mukavaa, kuten aina. Ilma oli ihana, kävelin jalat rikki, ihmettelin taas näkemiäni uusia yksityiskohtia Vanhassa Kaupungissa ja muuallakin. Vähän väliä piti pysähtyä pällistelemään ja ihastelemaan uuden arkkitehtuurin helmiä ja kamaluuksia.

Vanhassa Kaupungissa on muuten ilmestynyt monien talojen seiniin lasilaattoja, joissa kerrotaan talojen historiasta. Mielestäni aivan loistava idea, koska olen monesti pohtinut milloin mikäkin talo on rakennettu, miten taloa on laajennettu eri vuosisatoina ja millaisia ihmisiä missäkin talossa on asunut. Nyt talon tarinan voi tarkistaa talon seinässä olevasta laatasta!

Keskiaikaista rakennuskantaa:

Osaako kukaan kertoa mitä nuo aukot talon seinissä ovat. Tuuletusaukkojako?

Kevät oli pari päivää edempänä Tallinnassa kuin Helsingissä ja taivas oli kirkkaansininen kaikki kolme päivää:

Ostin minä vähän tuliaisiakin, Liann Lõngadista lähti mukaani paksua “pompahtelevan” kierteistä merinovillaa (38kr/kerä). Titan Woolin puuvillakin olisi kiinnostanut, mutta pitäähän sitä jättää seuraavaksi kerraksikin jotain ostettavaa…

Keskustorille olivat ilmestyneet vanhan tavaran myyjät. En tiedä ovatko he siellä joka päivä myymässä, mutta ainakin sunnuntaina olivat. Rouvilla on myynnissä kaikenlaisia astioita, kirjoja, neuleita, vanhoja lankarullia ja eräältä myyjältä löysin nappiaarteen. En ostanut kaikkea, vaikka sopuhintaan napit sainkin.

Edellisen postauksen kommenteissa minulta kysyttiin vinkkejä kohteisiin Tallinnassa. Minusta Tallinnassa on mielettömän paljon nähtävää. Jokaisen lempikohteet tietenkin vaihtelevat omien kiinnostuksenkohteiden mukaan. Itse tykkään nuohota toreilla ja istuskella baareissa.

Linkkejä Tallinna-katsauksiini: tämän vuoden tammikuussa olin viimeksi Tallinnassa (osa 1 ja osa 2), kesällä 2007 olin shoppaamassa Särmän kanssa ja joulukuussa 2005 olin myös lankamatkalla. Toivottavasti postausten vinkeistä on hyötyä.

Continue Reading

Kierrätystehdasta

Nykyään vietän aika paljon ajastani internetin ulottumattomissa, että asiat tuntuvat jo todella vanhoilta, kun niistä bloggaa monta päivää myöhemmin. Nyt pitäisi jo hihkua huomisesta vappuaatosta ja pitkästä viikonlopusta.

Viime päivinä ei ole juurikaan tapahtunut mitään ihmeellistä, voin siis hyvin palata viime viikonloppuun. Vietimme lauantaina mukavan päivän pyöräillen ja piipahdimme Ihmissuhteen kanssa myös Kierrätystehtaalla, joka järjestettiin Kaapelitehtaalla.

Ei siellä nurkassa oikeasti ihan noin synkkää ja pimeää ollut, vastavaloon kuvaaminen pikkukameralla ei ole ihan helppoa.

Tapahtumassa oli omat ständinsä monella jo ennestään tutulla kierrätysmateriaalia hyödyntävällä yrityksellä. Kekseliäitä, laadukkaita ja pieteetillä valmistettuja pientuotteita oli myytävänä vaikka millä mitalla, mutta päädyin ostamaan vain ihanan ”viski-terrierin”, kuten skottiruudullista koiranmuotoista rintarossia nyt nimitetään. Vietto-tuotemerkin rossit olivat todella hienoja, nuo skottiruutuiset koirat minusta makeimpia.

Huomaa hieno ommeltu “karttapussi”, johon rossi pakattiin!

Jäin kuitenkin kaipaamaan kierrätetyistä materiaaleista tehtyjä tuotteita, jotka eivät olisi niin selvästi kierrätetystä materiaalista tehdyn näköisiä. Tämä ei ole moite, koska itsekin teen aina välillä sellaisia iloisenkirjavia tuotteita, joissa näkyy materiaalien alkuperä ja kierrätys.

Häviäisikö tuotteesta idea ja arvo, jos se ei näyttäisi kierrätetystä materiaalista tehdyltä, mutta kuitenkin olisi sitä? Onko kierrätysmateriaalin käyttö noussut itseisarvoksi tuotessuunnittelun kustannuksella? Keksiikö kukaan esimerkkiä (käsityö-)tuotteista, joista ei näe tai ainakaan heti huomaa, että ne on tehty kierrätetystä materiaalista?

***

Kierrätystehtaan vaihtotorilta löysin kaksi SKS:n kustantamaa kirjaa. Martti Rapolan tekstien kokoelma Suomen kielen äännehistoriasta oli oikea löytö! Sanojen etymologian ohella äänne- ja murrehistoria on todella mielenkiintoista. Myös Muuttuva kylä, joka on oikeastaan kolmen erilaisen suomalaisen kylän historiasta ja nykypäivästä (1970-luku) kertova kansatieteellinen tutkimus, oli hauskaa vihdoin saada omaan kirjahyllyyn.

Lauantaina alkanut pyöräilykausi on alkanut tänä keväänä aika mallikkaasti. Hyötypyöräily on tällä hetkellä todella palkitsevaa, kun pyörällä pääsee perille uuteen työpaikkaan kivoja reittejä pitkin (matkalla Kumpulan ja Koskelan puutaloalueet!) melkein nopeammin kuin bussilla.

Minulla on vain yksi marinan aihe: Miksi pyöräilykypärät ovat niin rumia? Mistä saisi kauniin ja sievän kypärän urheilullisen rumiluksen sijaan? Äidille ja Iskälle vielä tiedoksi: minulla ON pyöräilykypärä ja käytän sitä!

Continue Reading

Japanialaista

Viime viikolla ostin läheiseltä Samaria-kirppikseltä kaksi kotimaista puuvillamekkoa. En tosin niinkään mekkojen itsensä takia, koska kumpikin on mallia “vanhanajan kotimekko” ja lisäksi kokoa 48 ja 52, vaan kankaiden takia. Mekoissa on kokonsa takia ihanan paljon laadukasta puuvillakangasta!

Sinivalkoisesta värityksestä tulee mieleen aasialainen kivitavara ja kuvioista japanilaiset kimonokankaat. Kankaat ovat väriltään melkein samaa sinistä, vaikka ne ovatkin laadultaan erilaista puuvillaa ja mekot ovat eri yritysten valmistamia. Vähän kyllä ihmettelen uutta mieltymystäni sinivalkoiseen väritykseen, kun perussininen on perinteisesti ollut inhokkivärini. Ehkä innostukseni johtuukin vain kankaiden kuvioista.

En tiedä mitä kankaista on tulossa, ehkä yhdistän niihin valkaisematonta pellavaa ja teen kesälaukkuja. Ei voi vielä tietää, varsinkin kun viime aikoina kaikki suunnittelemani jutut ovat vain jostain syystä jääneet tekemättä. Joku nukkuu edelleen talviunta…

Kotiini on ilmestynyt myös kummallista 1970-luvun estetiikkaa edustava keittiövaaka. Ihmissuhde tämän bongasi Valtterilta ja minä maksoin siitä 2,5 euroa. Minullahan on jo elektroninen keittiövaaka langan punnitsemista varten, mutta tämä on hauska lisä kirkkaanpunaisten emalisten keittiötavaroiden joukkoon.

Sen sijaan, että viime aikoina olisin panostanut isompiin keskeneräisiin neuleisiin, olen tehnyt “pikkutöitä” eli neulonut kaulureiden reunapitsejä. Ihmissuhteen toivomat kynsikkäätkin ovat alkutekijöissään, vaikka synttärilahjaksi kynsikkäitä ajattelin. Ja synttärithän eivät ole viikon tai kuukauden päästä, vaan jo huomenna. Jos nyt kuitenkin yritetään ajatella positiivisesti, niin ainakin sain siivottua tänään kotona. Ei ehkä ole valmiita neuleita, mutta ainakin on siisti kylppäri!

Lopuksi vinkki:

Romanttisten elokuvien ystäville suosittelen ajanvietteeksi ja neulomiskatseluksi sopivaa Jane Austenin elämä -elokuvaa. Pitkät elokuvat ovat harvinaista herkkua Yle Areenassa.

Continue Reading

Maailman söpöin astia

Eilen seuralaiseni löysi kirpparilta minulle turkoosin uunivuoan. Pulitin astiasta huimat kaksi euroa ja nyt olen ihastellut ihanaa jadeiitin väristä kannellista uunivuokaa jo vuorokauden ajan. Sen väri ja muoto ovat upeat. Astia vetää kauneudessaan vertoja kauneimmalle esineelleni. Ai miten niin olen armoton materialisti?!

Internetin ihmemaasta löytyi joitakin tietoja tästäkin pienestä Fire King -merkkisestä uunivuoasta. Se on valmistettu Yhdysvalloissa vuosien 1945-49 välillä ja saman värisestä massasta on valmistettu kaikenlaisia tarjoiluastioita. Jadeiitin väri on minusta lumoavan kaunis, vaikka se onkin häkellyttävän lähellä mintunvihreää. Fire King -astioiden materiaali on pyrexin kaltaista kuumuutta kestävää lasia.

Continue Reading

Avaimet järjestykseen

Muutostani tähän asuntoon alkaa olla puoli vuotta. Vasta nyt sain kellari- ja vinttikomeroiden avaimille avaimenperät tehtyä. Näissä avaimenperissä on selvät koodit: mustat raidat viittaavat maahan eli kellariin ja valkoiset taivaaseen eli vinttiin.

Eri väriset koristenauhat antavat valkaisemattomalle pellavakankaalle hauskan efektin, joka ei valitettavasti näy valokuvissa. Valkoisen nauhan kanssa sama pellavakangas näyttää nimittäin tummemmalta kuin mustan nauhan kanssa.

Innostuin myös tekemään värikkäämpiä avaimenperiä:

Neulerintamalla ei edisty tällä hetkellä juuri mikään. Mutta lankaa olen ostanut siitä huolimatta. Ylikierteistä paksua villalankaa sain 400 grammaa kirpparilta kolmella eurolla.

Koska murrettu persikansävyinen lanka on aivan minun väristäni, langasta tullee (varmaankin tosin vuodenvaihteen jälkeen) lapaset ja pipo. Vähän samaan tyyliin kuin tämä baskeri ja nämä lapaset. Noita Chile-lapasia olen muuten käyttänyt jo tänä syksynäkin, sen verran palelevaista sorttia olen!

On todella kivaa, kun välillä ihmiset lahjovat minua tavaroilla, jotka ovat kuulemma aivan minun näköisiäni tai oloisiani. Sain eilen Italiasta tuliaisiksi ihanat pelikortit, joilla en raaski varmaankaan ikinä pelata. Toisaalta en myöskään ole mikään korttihai, osaanhan pelata vain pasianssia ja seiskaa.:)

Continue Reading

Vanhasta Kotiliedestä

Löysin antikvariaatista muutama viikko sitten Kotilieden vuoden 1928 kirjaksi sidotun vuosikerran. Lehdet ovat olleet mitä hauskinta ja mielenkiintoisinta luettavaa. Esimerkiksi ajan mainokset ovat hellyyttävän kömpelöitä reklaamitoiminnan ollessa vielä verrattain nuorta.

Tosin välillä on tullut surku esimerkiksi Kysymyksiä ja Vastauksia

-palstaa lukiessa. Kysymykset (ja myös vastaukset) kun kertovat yhteiskunnasta, jossa vallitsee tiukka järjestys ja etiketti.

Joukossa on kuitenkin myös hulvattoman hauskoja kysymyksiä ja vastauksia:

Kysymys: Milloin on Isan nimipäivä? Vastaus: Isa on kai lyhennys Isabellasta eikä sellaista ole meidän almanakassamme. Jotta nimipäiväkahvit sentään saataisiin, suosittelemme Irman, Irinen tai Inkerin päivää tai miksi ei joulun alla olevaa Iisakkia. Tällaisten pulmien välttämiseksi huolehtikoon tunnollinen äiti siitä, että tytär ristittäessä saa ainakin yhden nimen, joka on allakassa lukukauden aikana

. (Kotiliesi nro 17/1928)

Vuosikerrasta löysin myös uuden käsityötekniikan (Kotiliesi nro 9/1928). Harvoin löytää uusia tekniikoita, joita ei ole tullut ajatelleeksi ollenkaan. Sisustusryijyä voi tehdä myös neulomalla!

Ryijynukat lisätään joka neljännellä kerroksella jokaisen silmukan väliin. Työn kumpaankiin reunaan neulotaan kolmen silmukan levyiset reunat ilman nukkia, ne huolittelevat ryijyn reunat. Artikkelissa suositellaan pohjalangaksi kierteistä puuvillaa kaksinkertaisena ja nukkalangaksi tavallista ryijylankaa. Ajattelin kokeilla ryijytekniikkaa 10cm x 10 cm -kokoisen miniryijyn verran.

Continue Reading

Muunmuassa tukka-ahi

Täytin eilen 29 vuotta. Se on aika paljon tai ei ehkä sittenkään. Vielä on vuosi aikaa toteuttaa kaikki suunnitelmat, mitä olen kuvitellut 30-vuotiaaksi mennessä toteuttavani. Pitkä on lista.:)

Lahjoin eilen itseäni kirppislöydöillä:

Värikkäitä nappeja, neuvostoliittolainen lautanen ja ihana pallollinen tyynyliina. Yhteensä kolme euroa.

Tänä aamuna tuli mieleen, että mihin aikaan aamulla kerrostalossa on soveliasta alkaa ommella ompelukoneella? Ja monelta pitää illalla lopettaa? Vaikka Berninani onkin melko hiljainen, uskoisin, että puupöydän ja parketin kautta ääni menee hienosti talon rakenteisiin. Tosin tässä talossa on hyvät äänieristeet. Tai sitten naapurit vain ovat hiljaisia ja kuuntelevat minun mekastustani.:)

Viime päivinä on ollut ilmassa pientä tukkakriisiä. Ei ole varaa ostaa hiusvärejä ja muutenkin hiukset painavat ja ahdistavat. Haluaisin samanlaisen kampauksen kuin Róisínilla tässä videossa, tosin blondin sijaan punaisena. Tosin vähän epäilen, että minulla tuo kampaus ei näyttäisi yhtään makeelta, vaan aivan tavalliselta.

Continue Reading

Värihäiriö

Ostin muutama viikko sitten kirpparilta eurolla shetlanninvillaisen villapuseron. Alunperin ajatuksena oli laittaa villapaita paloitteluun ja tehdä siitä esimerkiksi ranteenlämmittimiä, mutta nyt pari päivää paita päällä kotona luuhattuani olen toista mieltä. Muuten asiassa ei olisi mitään ihmeellistä ja järisyttävää, mutta kirpparilta hankkimani neule on mintunvihreä

. Siis MINTUNVIHREÄ.

Nyt pitäisi saada purettua päänsisäinen klikki: mintunvihreä mielessäni nyt vain on kauhea väri. Pelkään, että paidan avulla taannun 80-luvulle (neule kun on aika väljäkin) ja joku päivä huomaan hiihtäväni ympäriinsä liian lyhytlahkeisissa porkkanafarkuissa ja kasarityylisessä pöyhkeässä permiksessä. Läheiseni toivottavasti huomauttavat ennen kuin olen tunkemassa toppauksia jo muutenkin raamikkaiden olkapäitteni tueksi, huomautattehan?

Yritän tsempata ja hokea, että oma mintunvihreä neuleeni on todellisuudessa kaunis ja kauniin värinenkin. Suhtautuukohaan kukaan muu näin tunneperäisesti väreihin kuin minä?

Seuraavana mintunvihreää väriterapiaa:

Continue Reading

Kotosalla

Olen viettänyt kaksi viimeistä vuorokautta neljän seinän sisällä kipeänä. Olo on hutera ja nenä on kuin tapiirilla: kesäflunssa tuntuu tukkivan nenän ja koko pään. Olen juonut litratolkulla inkivääriteetä, siemaillut auringonhattu-uutetta ja herkutellut itsetehdyillä sämpylöillä ja korvapuusteilla (pakastin on ihana keksintö).

Toisaalta kotosalla pysymisen vuoksi olen ehtinyt myös neuloa. Maaliskuun alussa aloitettu Tilli-neulepaita alkaa olla kohta puolivälissä. Ainakin olen ajoissa, jos suunnittelen käyttäväni paitaa ensi kesänä.

Kesäisen pikkuneuleen sijaan minun tosin tekisi mieli neuloa isoa, paksua ja lämmintä neuletakkia, ilmat kun eivät tunnu enää kesäisiksi lämpenevän. Tai ehkä seuraava suurempi työ olisikin siro palmikkoneulepaita?

Olen joutunut neulomisen vierelle löytämään muita virikkeitä, koska minulla ei ole telkkaria, eikä tietokoneeni dvd-asema suostu enää soittamaan suurinta osaa dvd-levyistä (valikoivana se suosii esimerkiksi Midsomerin murhia). Siksi olen taas

kuunnellut Jorma Kallenaution ja Aaro Söderlundin Eurooppalaisen kulttuurin juurilla – ja Viikinkien aika -sarjoja. Olen niitä täällä ennenkin hehkuttanut, mutta kumpikin sarja ovat vain niin loistavia!

Lisäksi olen katsellut slideshow’na Flickr-gallerioita. Sitä kai harrastaa moni muukin neuloja? Tämän hurmaavan tekijän löysin tänään: Maria-kjoo. Kannattaa katsoa varsinkin tekijän rintakorugalleria.

Hitaasti etenevä sisustaminenkin on saanut tällä viikolla jatkoa. Olen saanut vihdoin järjestettyä keittiönurkkausta ja nostettua lasipurkit lattialta rumankauniin kaapin päälle.

Olen aivan rakastunut kaapin vieressä seisovaan vanhaan jalkalamppuun, jonka ostin kesäkuun alussa vanhantavarainliikkeestä. Korvasin varjostimien likaisen kankaan puhtaanvalkoisella. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun tein varjostimet lamppuihin ja hyvin onnistui. Jalkalamppu ei sovi työvalaisimeksi, mutta tunnelmavalaisimeksi sitäkin paremmin.

Nyt takaisin neuletyön pariin ja ehkä tutkimaan Yle Areenan valikoimaa.

Continue Reading