Hiljaisuuden katkaiseminen

Pieni päivitys, joka on samalla myös mainoskatko.

Ruhtinatar -rosseja:

Eli tänään alkavat Vanhan ylioppilastalon Perinteiset joulumyyjäiset, joille osallistun sisareni Milenan kanssa. Milenan Hippakorujen lisäksi pöydästämme löytyy valokuvaaja Rosemarie Särkän stencil-valokuvakalenteri ensi vuodelle. Wikipedia kertoo mitä ovat stencilit.

Pitsitär-rosseja:

Pöytämme löytää perinteiseltä paikalta, talon 2. kerroksesta, Musiikkisalin aulasta (eli pääovesta sisään, tiukka kaarros vasempaan ja rappuset ylös). Itse olen paikalla varmasti viikonloppuisin, arkisin olen paikalla viiden jälkeen. Niin ja myyjäiset ovat avoinna 13.-23.12. arkisin klo 11-20 ja viikonloppuna klo 11-18.

Uusia nappikaulureita:

P.s. Olen hengissä, mutta en tiedä milloin blogiin muuten palajan. Pitäis ja pitäis.

Aloitin blogin pitämisen ajatuksien järjestämistä varten, elämän järjestämistä varten. Nyt elämä on järjestyksessä ja aikataulutettu. Töissä käydään, vapaa-ajalla puuhataan, kuunnellaan musiikkia, kokataan, opetellaan syömään aamiainen ja päivällinen pöydän ääressä. Viime aikojen suosikkiruoka-aineeksi on noussut bataatti.

Tämä kaikki tuntuu hyvältä, mutta siitä ei ole tarvis raportoida. Asiat ovat olemassa muutenkin. En ole lopettamassa bloginpitoa, mutta en usko, että kovin tiiviiseen postitustahtiin ollaan palaamassa lähiaikoina.

Continue Reading

Kuvakulmia

Edellisen postauksen arvontaan on tullut hauskan paljon vastauksia, kiitos siitä! Vielä ehtii osallistua tänään klo 20.00 asti.

Pitää todella olla kekseliäs, kun 26 neliön suuruisessa asunnossa ottaa kuvia vähänkin isommista jutuista. Kun melkein jokainen seinä on täynnä tavaraa, on rauhallista taustaa vaikea löytää. Niinpä päädyin nostamaan kässäpussit yläilmoihin “pyykkinarulle”. Kuvassa hengaavat Ihmissuhteen omistamat (mutta minun rakastamani) vihreät puutikkaat ja kasa epäilyttäviä pikkueläimiä.

Vasemmalta oikealle: Hirvineiti, Leijona, Jääkarhu, Epäilyttävä Tipu ja Tallinnan Tintti.

Kuvakulma muuttaa kuvan sisältöä kovasti, kun tausta rauhoitetaan eli kun pikkueläimet ja muu ylimääräinen jää pois. Silloin kuvan sisällöksi ja pääosaan nousevat kuvauksen kohteena olevat kässäpussit.

Kaikissa kässäpusseissa on vuorikangas, olen yrittänyt tehdä väriyhdistelmistä yllättäviä:

Ylläolevassa kuvassa vilahtaa uusin leninkini. Sain tutultani 60- tai 70 -luvulla valmistetun puuvillatrikoisen paitamekon. Pidän mekosta kovasti, vaikka se onkin hieman rouvamallinen ja kaiken lisäksi sinivalkoinen. Ei voi kuin hämmästellä puuvillaneuloksen jämäkkyyttä, kiiltoa ja sileyttä. Miksiköhän nykyään ei tuollaiseen puuvillaneulokseen missään enää törmää?

Continue Reading

Kohti kevättä

Saahan sitä haaveilla jo tammikuun lopussa kuumista kesäpäivistä, itsetehdyistä eväistä, pienistä vaatteista ja Kumpulan Uimalasta? Kun ajatukset ovat auringossa ja lämmössä, olisi varsin mukavaa, jos uloslähtöön ei tarvisisi varautua kuin naparetkeen. Tiedän, plusmiinusnolla -kelin vertaaminen arktisiin oloihin on hieman liioiteltua.

Joka tapauksessa, toivon kesää. Ja vaikka maassa onkin lunta ja taivaalta tulee koko ajan lisää, tein muutamia perhosrosseja. Palloja, nappeja ja perhonen, onkohan siinä jo liian monta lempparia yhdessä?

Kluuvin Indiskan loppuunmyynnistä pari viikkoa sitten ostamani torso koristaa nykyään työpöytää. Laitoin torsolle (jolla ei muuten vielä ole nimeä) valkoisen puuvillapaidan päälle, ettei neiti näyttäisi niin alastomalta. Puuvillapaita ei muuten näytä minun päälläni yhtään niin hyvältä kuin kokoa 38 olevalla nukella!

Tämän päivän Metro-lehdessä (näköislehti, sivu 9, oik. yläkulma) oli pienenpieni juttu rannekkeistani, kivakiva. Rannekkeita on mahdollista tilata suoraan minulta, profiilissa on mailiosoitteeni.

Punaiset rannekkeet nappisommittelussa:

Lopuksi vielä tarvitsee sanoa myötämielinen huomio yleensä inhoamastani ilmiöstä eli nettisivujen “taustamusiikista” ts. kauheasta mökästä, joka monessa blogissakin suorastaa räjähtää soimaan. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että Vintage living -blogissa musiikki on juuri sopivaa taustamusiikkia, rauhallista Amélie -soundtrackia ja Katie Meluaa. Tykkään.

Continue Reading

Tervetuloa takaisin

No niin, täällä sitä taas ollaan ja muualla bloggaaminen on (tällä kertaa) ohitse.

Yhteistyö Maikkarin Koti ja Makuja -sivujen kanssa jäi valitettavan lyhyeksi. Blogiin ilmestyneet mainokset eivät sopineet minulle, koska blogini pelaa ainakin yhtä paljon rauhallisella ulkonäöllä kuin teksti- ja kuvasisällöllä.

Sinänsä harmi, ettei Maikkari tehnyt kaikkia blogejaan koskevaa visuaalista uudistusta paria kuukautta aikaisemmin, koska silloin olisin voinut säästää kummankin osapuolen aikaa kieltäytymällä yhteistyöstä.

Mutta tällä taas mennään!

Lopuksi pieni mainospala:

Vanhan Ylioppilastalon joulumyyjäisistä löysin mielenkiintoista Sirinä-Designin nepalilaista nokkoslankaa (6€/100g) ja Riihivillan ihanaa paksua suomenlampaanvillaista sukkalankaa (13€/100g). Arvatkaa kuka tekee jouluna itselleen vihreät sukat?;)

Minun oma myyjäisputkeni kestää huomiseen eli tiistaihin klo 20 asti. Olen itse paikalla Vanhalla tänään ja huomenna kello 15.30-20. Muuten myyntipöydän takana päivystää koruja suunnitteleva isosiskoni.

P.S. Olkaa taas kilttejä ja vaihtakaa blogini uusvanha osoite linkkeihinne ja kirjanmerkkeihinne. Maikkarilla blogi poistetaan tänään. Siirrän pikkuhiljaa syksyn postaukset tänne omaan blogiini.

Continue Reading

Naisten joulumessuilla

Nyt ovat joulun ensimmäinen myyjäistapahtuma ohi. Viime yönä tuli nukuttua aika sikeästi, mutta vieläkin hieman väsyttää. Pidän myyjäisistä, koska ne ovat niin sosiaalisia tapahtumia. On kauhean mukavaa juoruta messuilla kävijöiden ja muiden messumyyjien kanssa. Epäilen tosin vieläkin, että messuille osallistuminen on mielestäni kivaa, koska en kierrä niillä myymässä työkseni.

Kiitos kaikille, jotka kävivät moikkaamassa, on hauska nähdä millaiset ihmiset blogiani lukevat.

Oma myyntipöytäni täynnä tavaraa:

Hovikuvaajani (kiitos Rosa!) otti minusta virallisen messuedustuskuvan:

Continue Reading

Messuilmoitus

Loppuviikkona ei murjoteta kotona, vaan lähdetään Naisten Joulumessuille Wanhaan Satamaan! Messuilla on monta salillista myyntipöytiä ja tuotevalikoimaa riittää villasukista sinappiin ja lastenvaatteista koruihin. Tapahtuma alkaa tänään keskiviikkona ja jatkuu sunnuntaihin asti. Itsenäisyyspäivänäkin messut ovat avoinna. Sisäänpääsy maksaa neljä euroa aikuisilta ja lapsilta 0/1 euroa.

Osallistun messuille kolmatta kertaa ja myyntipöytäni löytää tutulta paikalta, F-salista (paikka 72). Tuotevalikoimaan kuuluu erilaisia rintarosseja, kukkaroita, avaimenperiä, lapasia, baskereita jne.

Vinkkinä: suurimmalle osalle myyjistä (myös minulle) maksuvälineeksi käy vain käteinen, Wanhassa Satamassa ei ole Otto-automaattia, eli kannattaa varautua, jos ostoksia harkitsee tekevänsä.

Tervetuloa!

Continue Reading

Valmistelua

Nyt on sitten ensimmäinen päivä joulukuuta ja jouluaattoon on 3,5 viikkoa aikaa. Helsingissä ei kyllä tunnu kauhean jouluiselta, ulkona sataa vettä. Kaipaan kirkkaita ja kirpeitä talvipäiviä. Viime päivinä ole käyttänyt kirkasvalolamppua työvalaisimena (tosin epäsuorasti suunnattuna), koska ulkona on koko ajan pimeää, jopa keskellä päivää.

Parina viime yönä nukkuminen on messuvalmistelujen takia jäänyt aika vähälle. Nyt taitaa kaikilla käsityöläisillä olla vuoden kiireisin aika. Kuitenkaan ei juuri väsytä, kun saa tehdä juuri sitä työtä, mistä eniten nauttii. Joulun jälkeen ehtii taas nukkua.

Kun työhuone on samalla olo- ja makuuhuone (keittiönurkkaus on erikseen), näin ennen joulumessujen alkua asunnon sisustus näyttää varsin mielenkiintoiselta. Jokaisella tasolla ja pinnalla on jonkinlaista projektia käynnissä. Ei sillä, että normaalistikaan olisin mikään minimalistinen sisustaja, mutta nyt tilanne on tavallistakin mielenkiintoisempi.

Viime päivinä minut on saanut hymyilemään possujen naamoilla koristeltu iso muovinen kantokassi. Kassi on lähdössä myös Naisten Joulumessuille täynnä neulottuja tuotteita. Kuvassa on myös Riemukukka -rintarosseja, joista haluaisin itse pitää noin puolet, kun mielestäni ne ovat niin kivoja.

Harmittavasti tunnun jotenkin olevan uutispimennossa. Netti-Hesari ja Ylen radiouutiset esittävät vain raapaisun maailmanmenosta. Varsinkin kulttuuriuutisten suhteen olen tainnut pudota kärryiltä täydellisesti. Ystävätär laittoi perjantain vastaisena yönä minulle viestiä, että perjantaina Melissa Auf der Maurilla olisi keikka Nosturissa. En lähtenyt keikalle, koska olin vähän kipeä, rahaton ja menossa töihin lauantaina. Nyt olen sitten koko viikonlopun yrittänyt vakuutella itselleni, että Auf der Maur ei varmaankaan ole erityisen hyvä live-laulaja heikon äänensä takia. Jos keikka kuitenkin oli hyvä, niin minä en halua kuulla siitä mitään! :)

Continue Reading

Avaimet järjestykseen

Muutostani tähän asuntoon alkaa olla puoli vuotta. Vasta nyt sain kellari- ja vinttikomeroiden avaimille avaimenperät tehtyä. Näissä avaimenperissä on selvät koodit: mustat raidat viittaavat maahan eli kellariin ja valkoiset taivaaseen eli vinttiin.

Eri väriset koristenauhat antavat valkaisemattomalle pellavakankaalle hauskan efektin, joka ei valitettavasti näy valokuvissa. Valkoisen nauhan kanssa sama pellavakangas näyttää nimittäin tummemmalta kuin mustan nauhan kanssa.

Innostuin myös tekemään värikkäämpiä avaimenperiä:

Neulerintamalla ei edisty tällä hetkellä juuri mikään. Mutta lankaa olen ostanut siitä huolimatta. Ylikierteistä paksua villalankaa sain 400 grammaa kirpparilta kolmella eurolla.

Koska murrettu persikansävyinen lanka on aivan minun väristäni, langasta tullee (varmaankin tosin vuodenvaihteen jälkeen) lapaset ja pipo. Vähän samaan tyyliin kuin tämä baskeri ja nämä lapaset. Noita Chile-lapasia olen muuten käyttänyt jo tänä syksynäkin, sen verran palelevaista sorttia olen!

On todella kivaa, kun välillä ihmiset lahjovat minua tavaroilla, jotka ovat kuulemma aivan minun näköisiäni tai oloisiani. Sain eilen Italiasta tuliaisiksi ihanat pelikortit, joilla en raaski varmaankaan ikinä pelata. Toisaalta en myöskään ole mikään korttihai, osaanhan pelata vain pasianssia ja seiskaa.:)

Continue Reading

666

Blogilistalla tämän blogin tilaajamäärä näyttää ylläolevaa numeroa*. Ajattelin käyttää sitä kuriositeettisena virstanpylväänä, vaikkei se todellista blogin lukijamäärää kuvaakaan. Ainakin rakkaat sukulaiseni seuraavat blogia kirjanmerkkien kautta ja Google Readeria käyttää aika moni. Olen todella iloinen, että niin moni blogiani jaksaa seurata. Kiitos teille!

Blogilistan statistiikkaa tältä aamulta:

Virstanpylvään kunniaksi siksi järjestän blogini historian ensimmäisen virallisen kyselyn ja ensimmäisen arvonnan.

Villakettu kertoi millainen hänen unelmiensa käsityölehti olisi. Nyt minä kyselen teiltä, että millainen olisi täydellinen käsitöitä ja kädentaitoja käsittelevä televisio-ohjelma?

Millainen olisi sellainen ohjelma, joka olisi aina nähtävä, jota ei vain voisi

jättää väliin?

Strömsö on hyvä, mutta millainen olisi vielä parempi? Millaista sisältöä ohjelmassa voisi olla? Käsityöläisesittelyjä? Millaisten käsityöläisten? Harrastajia? Historiaa? Tekniikoita? “Tee näin” -ohjeita? Tuunausta? Mitä kaikkea? Nyt saa fiilistellä!

Kysymykseen voi vastata tämän viikon ajan eli sunnuntaihin (28.9.2008) kello 21.00 asti. Jos haluaa osallistua arvontaan, täytyy kommentti jättää tunnistettavalla nimimerkillä (blogia ei kuitenkaan tarvitse olla). Tosin muutenkin saa vastata, jos käsityöohjelmasta on jotain mieltä, mutta arvontaan ei halua osallistua.

Ja sitten arvontapalkinnot!

1.palkinto: Austermannin Defilé -lankaa (ohut mohairsekoite) kolme kerää eli 75 grammaa ja Mielitty-meikkipussi.

2. palkinto: Fonty Kidopale -lankaa (vielä ohuempi mohairsekoite) kolme kerää eli 75 grammaa ja alpakkaiset Mielitty-ranteenlämmittimet.

*Wikipedia tietää englanniksi ja suomeksi. Henkilökohtaisesti luku ei merkitse minulle mitään, onpahan vain osa modernia folklorea ja populaarikulttuuria.

Continue Reading