Uncategorized

“Mitä sulle kuuluu?”

19 Comments

Otsikon kysymys on minusta ehkä ärsyttävimpiä ikinä. Mitä siihen voi oikein vastata? Yleensä sanon vain “Ihan hyvää” tai “Sitä tavallista”. Kiusaannun, kun minulta tulla kyselemään, koska harvoinhan sitä mitään erikoista kuuluu. Tuntuu siltä, että pitäisi vähintäänkin kertoa jokin hauska viimeaikainen tapahtuma, mutta eipä minusta juuri ole jutunkertojaksi. En ole voittanut lotossa, löytänyt kokopäivätöitä, ole raskaana, tullut uskoon tai kumonnut suhteellisuusteoriaa. Sen sijaan elämäni on rauhallista ja tavallista. Elinamaista. Elinamaiseen elämään kuuluu töitä ja vapaa-aikaa, tavallisia asioita ilman huippuja tai pohjakosketuksia.

Kaikki muut keuhkoavat Madonnan tulevasta keikasta, mutta minun mielestäni rouva on hieman väsähtänyt. Mieluummin kuuntelen Lily Allenia. Kuunnelkaa tekin.

Huomenissa ehkä ompeluksiakin, kunhan saan kuvia. Tänään oli upea päivä ommella, kun oli paljon auringonvaloa. Kevät tulee ehkä tänäkin vuonna.

Continue Reading

Uncategorized

Ei vaan mene putkeen, ei.

20 Comments

Viime päivinä on kyrsinyt niin paljon, että tekisi mieleni kirjoittaa lähinnä turistimaiseen tyyliin. Mutta koska kyseinen rouva on oman ilmaisulajinsa mestari, totean täällä nyt vain, että kaikki ei tällä hetkellä mene ihan putkeen. Tällekin elämäntilanteelle ehkä nauraa sitten joskus.

Tässä päivinä muutamina olen lääkinnyt mielialaani esimerkiksi lukemalla harmittomia kirjoja ja kiduttamalla naapureitani huudattamalla Duran Durania.

Eläimet ja muu kotiväkeni (kirj. Gerald Durrell) on ollut lempparikirjojani siitä lähtien, kun sen äidiltäni sain 11-vuotiaana. Kirja kertoo englantilaisperheen elämästä Korfun saarella 1930-luvulla, kirjassa on paljon hauskoja anekdootteja, mutta myös hyvää ajankuvausta. Kuten pokkaripainoksen järkyttävä kansi kertoo, kirja on Oikea hyväntuulen kirja.

Äidilläni on muuten ollut mainio tapa laittaa lahjoittamiinsa kirjoihin omistuskirjoitus:

Samantyyppisiä Oikeita hyväntuulen kirjoja (tätä sanontaa pitänee alkaa viljellä) ovat Sesse Koiviston 1970-luvulla kirjoittamat kirjat, joissa Koivisto kuvaa eläintarhanjohtajan vaimon ominaisuudessa perheensä arkea Korkeasaaressa. Esimerkiksi Eläintarha olohuoneessamme sisältää monta eläinpitoista tarinaa, suosikkini on tapiirinpoikanen Rufuksen seikkailut.

Lopuksi Duran Duranin Rio, josta ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Jos ei muuten, niin videon kahdeksankymmentälukulaisuus ja absurdius naurattaa.

Continue Reading

Uncategorized

Meemiä kaksin kappalein

10 Comments

Suden tulevat -blogin Sirenillä oli mielenkiintoinen meemi (jonka muuten oli aloittanut Alcinoe, mutten silloin meemiä napannut).

Mikä elokuvakohtaus voisi kuvata minua ja kokemuksiani?

Hassua on, että lähiviikkoina mielessä on pyörinyt usein Orlando-elokuvasta labyrinttikohtaus. Se on ehkä vähän dramaattinen, mutta niin olen varmaan minäkin (tai sitten en). Valitettavasti kohtaus ei avaudu, jos ei ole nähnyt koko elokuvaa. Suosittelen elokuvaa ja sen soundtrackia lämpimästi, kummatkin ovat upeita, varsinkin jos tällainen äänimaisema iskee.

…

Hurmaavan itsemurhan Brim taas meemittää seuraavalla tavalla:

Jos saisitte valita mitkä tahansa kasvot, niin kenen kasvot valitsisitte?

Ensimmäinen vastaus on tietysti omat kasvoni. Pidän itseriittoisuudessani perussuomalaisesta naamastani, vihreistä silmistä ja tummista kulmista, hymykuopista, isosta nenästä ja suusta. Tosin nenän vieressä oleva valtava finni voisi kadota jonnekin vaikka ihan heti.

Toinen valintani:

Voisin haluta näyttää Cate Blanchettilta, jumalaisen kauniilta näyttelijättäreltä, joka kuulemma hoitaa finninsä hammastahnalla. Ehkä minunkin pitäisi kokeilla.

Continue Reading

Uncategorized

Tavaramäärän kauhistelua ja tunnustusta

5 Comments

Vaikka kuinka yritän vähentää tavaran määrää kotona, niin aina sitä jostain mystisesti ilmestyy lisää. Minua ovat aina ihmetyttäneet ihmiset, jotka osaavat luopua. Minä en selvästi kuulu heihin, enkä haluaisikaan kuulua, vaikka tavaraan kiintyminen on tietyllä tavalla rasittavaa. Oikeastaan olisi kiva omistaa vain tarpeellista, ties minne nuo kaikki kirjahyllymetrit ja lankakilot vielä minut suistavatkaan!

Joka tapauksessa ilahduin, kun sain ystävättäreltäni kasan käsinvirkattuja pitsejä. Pitsit oli lisäksi pakattu aivan hurmaavaan vanhaan sikarilaatikkoon. Kiitos niistä. Pitsit päätynevät koristamaan kukkaroita ja pussukoita, kunhan jossain vaiheessa saan tehtaan taas käyntiin.

Viime viikolla bongasin antikvariaatista vihjeen saatuani 20 eurolla kasan uusia neule- ja käsityökirjoja. Kaikkia en todellakaan olisi ostanut normaalihintaisena, mutta noilla muutaman euron hinnoilla kyllä.

Eli askeettinen ja tavaroista vapaa elämä saa selvästi vielä odottaa.

Olen ihastunut Hollace M. Metzgerin runoihin. Musiikkiin sovitettuna siitä tulee mieleen beat-runous. Ja siis minähän en runoudesta mitään ymmärrä, tuo vain kuulostaa hyvältä.

Löysin myös ihanan uuden blogituttavuuden: Rajamäen rykmentti. Ja hei, siellä ei sitten ole mitään panssarivaunuja.

Tilkut ja kudelmat ja Alice K. of Yellow House Studio antoivat minulle seuraavan tunnustuksen:

Kiitos tästä!

The rules:

1. You have to nominate 5 blogs, which haven’t had awards before.

2. Each of the blogs must have a purpose!

3. The nominated blogs must make a link back to this page!

4. The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog.

Koska olen niin kauhean

rajoja rikkova, en nyt nimeä mitään blogia erityisesti. Olen tylsä tänään.

Continue Reading

Uncategorized

Waking Up

5 Comments

Ihan parasta 90-luvun puoliväliä tuo biisi. Ja Justine!

Viime viikko oli hyvin raskas, tämä on jo parempi. Käsityöt on siirretty syrjään, koska energiaa ei nyt niiden tekemiseen ole. Ehkä ensi viikolla tilanne on jo toinen.

Continue Reading

Uncategorized

Tykään tykään

6 Comments

Deine Lakaien, musiikkia parhaimmillaan:

Ai niin, ja voisin ottaa tuon Veljanovin pulloon. Näin naiset vain miehiä esineellistävät.

G ei ole over and done

, mutta keskeiset osat on nyt tehty. Ainakin toivottavasti analysoin itse asiaa enkä asian vierestä.

Continue Reading

Uncategorized

Fanipostia

16 Comments

Minähän olen kova fanittamaan ja hehkuttamaan juttuja. Toisaalta ymmärrän, että muita ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta toisaalta… Toivon, että joku muukin innostuu ja ilahtuu vihjeistäni. Ehkä. Ainakin itse löydän uusia mielenkiintoisia juttuja juuri muiden vinkkaamina.

Viime päivinä olen etsinyt YouTubesta teini-iän suosikkeja, esimerkiksi sellaisia kuin L7 ja Sonic Youth. Sitä kautta muistui mieleeni Melissa Auf der Maur. Melissa Auf der Maur on lahjakkaimpia (ja myös kauneimpia!) naismuusikoita, joita tiedän. Tykkäsin naisesta jo Holen aikoina ja soolouran musiikki vasta upeaa onkin.

Huom! Pitää kuunnella kovalla, silloin kitaravallit ovat parhautta!

Tykkään lisäksi Auf der Maurin videoiden viljelemästä visuaalisuudesta. Auf der Maur pitää myös tavallista blogia, jota tosin päivittää harvakseltaan, mutta uskollisesti. Jotenkin pidän tuollaisesta tyylistä: Nainen on stara, mutta päästää fanit kuitenkin tirkistelemään omia mietteitään.

Gradunteko on päässyt taas vähän vilkkaammin käyntiin. Analyysiosuus takkuaa, edelleen, mutta ei tunnu enää niin onnettomalta kuin ennen joulua. Neulesuunnittelublokkikin on poistunut, uusia suunnitelmia on päässä, niitä rupean toteuttamaan kunhan saan hameen valmiiksi.

Rakas pieni kannettavani on alkanut hidastella ja kaataa ohjelmia. En tajua mistä on kyse ja alan olla hieman huolestunut. Varmuuskopiot on hyvä olla olemassa, kun kaksivuotias alkanee olla jo kannettavien keski-iässä.

Olen koukuttunut taas monen vuoden tauon jälkeen maitokahviin, kola on saanut jäädä. Tosin en tiedä onko kahvi yhtään parempi koukuttumisen kohde kuin kola. Iittalan Taika-mukeihin mahtuu vähän liikaakin kahvia kerralla…

Jotenkin tuntuu keväälle. On vähän samanlainen olo kuin rakkauden ensihuumassa. Hyperaktiivinen olo saattaa tosin johtua myös litrasta kahvia. Vai olenko vain päästäni sekaisin?

Continue Reading