Tavaramäärän kauhistelua ja tunnustusta

Vaikka kuinka yritän vähentää tavaran määrää kotona, niin aina sitä jostain mystisesti ilmestyy lisää. Minua ovat aina ihmetyttäneet ihmiset, jotka osaavat luopua. Minä en selvästi kuulu heihin, enkä haluaisikaan kuulua, vaikka tavaraan kiintyminen on tietyllä tavalla rasittavaa. Oikeastaan olisi kiva omistaa vain tarpeellista, ties minne nuo kaikki kirjahyllymetrit ja lankakilot vielä minut suistavatkaan!

Joka tapauksessa ilahduin, kun sain ystävättäreltäni kasan käsinvirkattuja pitsejä. Pitsit oli lisäksi pakattu aivan hurmaavaan vanhaan sikarilaatikkoon. Kiitos niistä. Pitsit päätynevät koristamaan kukkaroita ja pussukoita, kunhan jossain vaiheessa saan tehtaan taas käyntiin.

Viime viikolla bongasin antikvariaatista vihjeen saatuani 20 eurolla kasan uusia neule- ja käsityökirjoja. Kaikkia en todellakaan olisi ostanut normaalihintaisena, mutta noilla muutaman euron hinnoilla kyllä.

Eli askeettinen ja tavaroista vapaa elämä saa selvästi vielä odottaa.

Olen ihastunut Hollace M. Metzgerin runoihin. Musiikkiin sovitettuna siitä tulee mieleen beat-runous. Ja siis minähän en runoudesta mitään ymmärrä, tuo vain kuulostaa hyvältä.

Löysin myös ihanan uuden blogituttavuuden: Rajamäen rykmentti. Ja hei, siellä ei sitten ole mitään panssarivaunuja.

Tilkut ja kudelmat ja Alice K. of Yellow House Studio antoivat minulle seuraavan tunnustuksen:

Kiitos tästä!

The rules:

1. You have to nominate 5 blogs, which haven’t had awards before.

2. Each of the blogs must have a purpose!

3. The nominated blogs must make a link back to this page!

4. The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog.

Koska olen niin kauhean

rajoja rikkova, en nyt nimeä mitään blogia erityisesti. Olen tylsä tänään.

You may also like

5 Comments

  1. Mistäs moinen antikvariaatti löytyy vai joko tyhjensit koko paikan? Eivätkä kaikki kirjat ja langat mitenkään voi olla turhia, vähintäänkin kaunistavat kotia. Joohan? :)

  2. Tämä oli tosiaan jo viikko sitten, että menneet varmaan ovat. Antikvariaatti on Sofiankadun Hiltunen, josta joskus tekee löytöjä, joskus ei. Mielenkiintoista kulttuurihistoriaa löytyy myös joskus.Joo, onhan se kiva, että tuntee välillä asuvansa kirjastossa ja lankavarastossa.:)

  3. Luopumisen repivää tuskaa podetaan täälläkin! Tuntuu menevän vähän meidän suvun naisväen geeneissä tämä arkistoinnin ja keräilyn pohjaton vimma. ;) Koitan itse pitää keräilyviettini kovasti kurissa mutta jostain syystä sitä löytää aika pian itsensä hautautuneena kankaisiin, askartelumateriaaleihin ja lehtileikkeisiin joita jemmaan sitä hamassa tulevaisuudessa koittavaa OMAA näpräysaikaa varten!

  4. Moi!Oispa mielenkiintoista päästä näkemään käsityökirja kokoelmaasi, mutta ehkäpä jonain päivänä. Itseltäni löytyy lähinnä pukuhistorian kirjoja… Ja Hiltunen on tosiaan hyvä paikka, sieltä löytyy kirjoja tosi halvalla. Mahtaa olla siellä kirjoilla melkoinen vaihtuvuus.

Leave a Reply

Your email address will not be published.