Kehrätär-huivi

Tässä viime viikonloppuna valmistunut Kehrätär-huivi. Kuten edellisessä postauksessa kirjoitinkin, sain idean huiviin vanhasta neuleohjeesta. Huivin neulostyyppi on vähän muokattu versio Lana Grossan neulepaidan pintaneuleesta parin vuoden takaa. Minä vain siirsin kuvion suorakaiteenmuotoiseen huiviin.

Ei, en harjannut eilen hiuksiani ja ryppyiselle mekollekin oli pakko näyttää vähän Gimpiä :)

Neulomaani huiviin meni 350 grammaa laskeutuvaa nauhalankaa. Käyttämäni Hjertegarn Ribboo -langan (materiaali 50% bambu/ 50% soija, 130m/50g) tuotanto on jo valitettavasti lopetettu, mutta suosittelen malliin jonkinlaista painavaa nauhalankaa. Nauhalangasta neulottaessa pinnasta tulee kaunis ja ilmava, niin lanka kuin neuloskin pääsevät oikeuksiinsa.

Huomasin, että tällaiseen nauhalankahuiviin kannattaa valita suositusta paksummat puikot, mallihuivia neuloessa minulla oli käytössä 5 mm:n pyöröpuikot, kun Ribboolle suositus on 4 mm:n puikot.

Tässä Kehrätär-huivin ohje (pdf). Ohje tulee löytymään ohjesivultani myöhemmin. Otan mielelläni palautetta ohjeesta vastaan.

Oma huivi menee nyt hattuhyllylle odottamaan kevättä. Huivin tuntuu ihanan pehmeältä ja viileältä ihoa vasten, mutta helmikuun pakkasissa edellä mainitut ominaisuudet eivät ole mitenkään toivottavia. Minä sen sijaan puen kohta päälleni untuvatakin ja suuntaan laskiaiskävelylle nauttimaan auringonpaisteesta. Mukavaa ystävänpäivää ja laskiaista kaikille!

Continue Reading

Tilli eli tämän kesän neule

Kauan ja hartaasti sitä tikutin, mutta oli se vaivan arvoista: paita on ollut päällä koko viikonlopun.

Kesäisissä neuleissa on usein se ongelma, että ne ovat kuitenkin liian paksuja ja kuumia. Tässä paidassa on vähän väljemmät hihat ja pitsineulos vyötäröllä. Eipä tule kuuma (ainakaan Suomen kesässä).

Paitaprojekti kulki nimellä Tilli, koska langan väristä ja paidassa olevasta pitsikuviosta tuli minulle mieleen kruunutilli. Pitsimalli on peräisin Eevan käsityöt -lehdestä (1957 kevät), mutta muuntelin pitsimallia jonkin verran. Samaa pitsimallia käytin vielä pitsimäisemmäksi muunneltuna myös tämän vuoden alussa valmistuneessa Villimarjatar-huivissa.

Neuleen idea tuli 1930-luvun neuleista, jotka ovat minun mielestäni aivan ihania. Lisää inspiraatiosta löytyy ensimmäisestä projektipostauksesta.

Aivan täydellistä ei paidasta tullut: rintavarustukselle olisi pitänyt varata 1-1,5 senttimetriä enemmän korkeudessa varaa. Nyt pitsineulos tahtoo hieman nousta rintojen alta “empirelinjasta” ylöspäin. Pitänee vain muistaa kiskoa paitaa välillä alaspäin.:)

Neule on neulottu englantilaisen Cygnet Yarnsin “Pure Cotton Crepe” -langasta, jonka ostin Tallinnasta Karnaluks-tukusta kesällä 2007. Lanka on sataprosenttista puuvillaa ja 50 grammassa on noin 166 metriä lankaa. Lanka on hauskan kaapelikierteinen, kova ja hyvin kiiltävä. Kuitenkin neule on todella mukava ja hengittävä päällä eli luonnonkuidun ominaisuudet toimivat jälleen.

Lankaa neuleeseen meni 270 grammaa ja neuloin paidan 3 mm:n puikoilla.

Neuloin vartalo-osan hiha-aukkoihin saakka pyöröneuleena ja yhdistin etu- ja takakappaleet olkapäältä silmukoimalla saumattomasti yhteen. Tämän jälkeen viimeistelin pääntien ainaoikein-neuloksella.

Puhvihihat tuottivat hieman vaivaa: en halunnut hihoista ihan yhtä muhkeita kuin luonnoksessa. Levensin hihoja hihansuusta kellottaen. Kellotusta olisi voinut olla hieman enemmän, tällä hetkellä hihat ovat hyvin maltilliset. Puhvirypytyksen puolesta hihoista tuli sirot perhoshihat. Rypytin hihat hihapyöriön yläosasta ohuella nauhalla, joka myös tukee hihaa.

Nyt pitää sitten varmaan alkaa suunnitella seuraavaa kesäneuletta. Jos vaikka saisin sen valmiiksi kesälle 2010.

Continue Reading

Aistikasta raidallista

Jos olisin 160-senttinen ja enemmän Audrey Tautou‘n näköinen, ensi kesän suosikki-asukokonaisuuteni olisi tuossa alla. Mutta koska olen yli 180-senttinen raamikas emäntä, voin unohtaa 50-lukutyyliset lyhytpunttiset caprit samantien. Jonkinlaisesta raitapaidasta joka tapauksessa haaveilen.

Virkkaus ja neuletyöt nro 21 vuodelta 1954

Inspiraatiota löytyy muualtakin kuin vanhoista neulelehdistä: Ripaus inkivääriä -blogin Inka linkkasi Erica Tanovin sivuille, jossa on ihania (mutta valitettavan hinnakkaita) vaatteita, myös raitapaita venepääntiellä.

En tiedä mikä hinku minulla on tullut raitapaitoihin. Tosin en ole ihastunut mihinkään Marimekon tasaraitaan, vaan vanhanaikaiseen merimiestyyliin. Hassua, kun yleensä pidän vain yksivärisistä tai maltillisesti meleeratuista neuleista. Graafisesti kuvioidut vaatteet eivät ole olleet ikinä minun juttuni (polka dot -mekot ovat asia erikseen). Ja muutenkin raitapaitoja lukuunottamatta merimies- ja purjehdusmuoti epäilyttää: jos alan horista jotain purjehduskenkien ihanuudesta, niin toimittakaa minut hoitoon, olkaa hyvä.

Virkkaus ja neuletyöt nro 3 vuodelta 1949

Nyt pitäisi vain keksiä, että millaisen raitapaidan itselleni haluaisin, että sitä myös käyttäisin. Raglanhiha ja raidoitus on yllä olevassa puserossa tosi kaunis. Langaksi olen kaavaillut ohutta puuvillaa. Hyvä ehdokas on vaaleanpetroolinsininen Capri, jonka olen ostanut Tallinnasta pari-kolme vuotta sitten. Hienosti kaapissa marinoitunutta lankaa siis!

Joitain luonnoksia olen tehnyt, mutta luonnosten neuleet ovat vhän liiankin perusjuttuja. Malleissa pinnan raidallisuus tulisi erilaisista mallineuleista, ei eri värisistä langoista. Haluaisin, että paidassa/takissa olisi jonkilaista jujua eli tuotekehitys jatkuu.

Audrey Tautou on muuten kohta nähtävissä elokuvassa Coco Chanelin nuoruusvuosista. Ja kukapa muu hän olisikaan kuin Chanel itse. Ja trailerissa muuten vilahtaa Audrey-Coco raitapaita päällään.

Tänään on tiedossa kiva päivä: luvassa on pyöräilyä, Kaapelitehtaan Kierrätystehdas ja paaaljon aurinkoa!

Continue Reading

Järjestelyä

Eilen ajattelin muutaman kauniin aurinkoisen päivän takia, että viikonloppunakin varmaan paistaa aurinko ja olin siis suunnitellut kaikenlaista kivaa tehtävää täksi päiväksi. Tänä aamuna sain suurinpiirtein aamukahvin juotua, kun lumisade alkoi. Nyt räntää on tullut noin kymmenen tuntia ja noin kymmenen senttiä.

Tiedän, ei saisi pitää kasveja muoviruukussa. Zamioculcas on siirtymässä vielä tänä keväänä muoviruukusta saviruukkuun.

Ulkoilu siis jäi, mutta sen sijaan olen saanut siivottua ja neulottua. Työpöytänurkkaus on edelleen kaaoksen kourissa ja mielelläni vältän katsomista sinne päin, mutta esimerkiksi ikkunalauta on saanut uuden asetelman.

Suklaarakeita ei ole enää jäljellä yhtään niin paljon kuin muutama tunti sitten, kun kuvan otin:

Olen viimeisen vuoden aikana ostanut paljon vähemmän kirjoja kuin ennen ja hyvä niin. Esimerkiksi käsityökirjoja minulla on liiaksi asti ja nykyisillä pärjäisin luultavammin hyvinkin loppuelämäni. En kuitenkaan voinut vastustaa, kun huomasin, että Ysolda on suunnittelemassa pientä Whimsical Little Knits -neulemallikokoelmaa. Ja tällä viikolla vihkonen sitten tuli postissa.

Sain jo aikaisemmin mailitse pdf-version, mutta paperikirjat ovat kuitenkin aina paljon jännempiä kuin sähköisessä muodossa olevat versiot. Pidän todella paljon Ysoldan suunnittelemista neuleista ja vielä enemmän pidän hänen tyylistään julkaista omia ohjeitaan pienen kokoelman verran. Jotenkin jaksan edelleen fiilistellä sillä, että juuri internet mahdollistaa tuollaisten lahjakkaiden suunnittelijoiden ja neulemalleja kaipaavien neulojien kohtaamisen. Mallien ja kirjasten hinnat pysyvät hyvin kohtuullisina, kun välikäsiä ei ole (paitsi Royal Mail ;) ).

Itse ajattelin aloittaa keskeneräisten projektien loppuunsaattamisen. Tällä hetkellä työn alla on ikuisuusprojektiksi venynyt, viime vuoden maaliskuussa aloittamani Tilli-paita. Tein paitaa jonkin verran viime keväänä, jatkoin hieman syksyllä ja nyt voisi olla hyvä aika saada paita valmiiksi. En ole aikaisemmin neulonut puhvihihoja, eli odotan hieman kauhunsekaisena hihapyöriön neulomista. Jotain ohjeita voisi tietenkin hakea, mutta epäilen, että itselleni tyypilliseen tapaan hakkaan vain päätäni seinään tämän(kin) projektin kanssa. On hassua, että minulla on pitkä pinna ja keskittymiskyky ainoastaan omien neuleprojektieni kanssa.

Continue Reading

Ginseng

Nyt se on sitten valmis! Nimensä takki on saanut niinkin persoonallisesti kuin langan värin nimen mukaan.

Tuollainen takista sitten nyt tuli. Ei ihan niin kiva, kuin odotin, mutta neule pääsee joka tapauksessa käyttöön heti kuin ilmat lämpenevät. Jostain mystisestä syystä yleensä aina toimiva raglanhiha ei yhtäkkiä toiminutkaan tässä neuleessa. Hiha on kainalosta liian iso ja jää hieman kuprulle. Muuten olen takkiin todella tyytyväinen, tuo hihaan ihan yllättäen ja pyytämättä ilmestynyt leveys vain vähän harmittaa.

Lankaa meni kaikki mitä oli eli 450 grammaa. Aloitin neuleen pääntieltä kohti hihoja ja vartalo-osaa. Neuloin vartalo-osan niin pitkäksi kuin uskalsin ja hihoista tuli sitten sen verran pitkät mitä lankaa riitti. Ainoat ommeltavat saumat takissa ovat hihojen saumat: halusin neuloa ainaoikean neuleen ainaoikeina, enkä siksi neulonut hihoja suljettuna neuleena.

Lanka on Sublimen Soya Cotton dk:ta. Tein langasta muutama viikko sitten hihattimen. Takkia neuloessa ihastuin lankaa yhä enemmän, tosin olen viime aikoina ylipäätään alkanut tykätä puuvillasta enemmän kuin villasta. Soya Cotton on nimensä mukaisesti sekoite, puuvillaa langassa on 50%, loput on soijakuitua. Neuloin takin numero 3,5:n puikoilla saadakseni takkiin ryhtiä ja tiiviin neulepinnan, kun taas pitsihihattimeen käytin nro 4 puikkoja.

Tyytyväisin takissa olen pääntiehen. En tiedä olenko jossain nähnyt tuollaisen ja malli on jäänyt muhimaan alitajuntaan vai onko tuo aivan omaa keksintöäni. Pääntie jokatapauksessa tuo solisluut kauniisti esille.

Hihansuihin tuli pienet mansetit ja lasinapit. Tykkään noista lasinapeista ihan hulluna! Parempi kuva niistä löytyy täältä. Lasinappien takia tosin neuletta täytyy käsitellä varoen. Mutta enhän minä tietenkään

ikinä heittele vaatteita mytyiksi lattialle….

Kyllä, ulkona oli kylmä kuvattaessa. Kuvattava oli aivan kananlihalla.

Nyt kun vaan tulisi lämmin ja kesä. Voisin hyvin kuvitella takin pellavanvärisen tai valkoisen hameen seuraksi.

Continue Reading

Hitaasti, mutta varmasti

Itseasiassa Ginseng-takki ei ole ollut tekeillä vasta kuin puolitoista viikkoa, mutta aika tuntuu pitkältä, kun haluaisin takin käyttöön ihan heti

.

Erikoiset vanhat lasinapit ovat odottaneet oikeaa hetkeä ja vaatetta jo parisen vuotta. Nyt ne pääsevät takin etumukseen ja kalvosimiin. Vielä on neulottava noin 100 grammaa, sitten pääsen kiinnittelemään nappeja.

Aavisteluistani huolimatta takista ei tule napamallista, vaan lanka onkin yllättävän riittoisaa ainaoikeasta neuloksesta huolimatta. Hihoista ei luultavammin tule täyspitkiä, muttei se haittaa. 3/4-pituisilla hihoilla varustettu Pihlaja-takki on yksi lempparineuletakeistani. Toivon kovasti, että tämä takki miellyttää yhtä paljon, kunhan valmistuu. Vielä ei voi tietää. Ehkä pitää uhrata jotain neulonnan jumalattarelle. Kukakohan muuten olisi neulonnan jumalatar?

Olen jo Facebookin puolella hihkunut ja marmattanut uusimmasta hankinnastani. Onni pääsi vihdoin ansaitulle eläkkeelle, kun lauantaina hankin uuden kannettavan, Voiton.

Voitto on HP DV7-1110 ja omaa hienon kuvanlaadun ja äänentoiston. Voiton huonona puolena taasen on Vista, jonka seurauksena koneen avaaminen kestää noin 12 minuuttia, koska käyttis kovasti haluaa asennella kaikenlaista ja joka kerta epäonnistuu siinä. Selvitän ongelmaa. Muuten meillä on Voiton kanssa honeymoon menossa. Hyvä kuvan- ja äänenlaatu! Ihana näppis! Toimiva DVD-asema! Luksusta!:)

Vinkkinä vielä romanttisista tarinoista pitäville: Anttilassa on tällä hetkellä tarjouksessa kaksi aarretta: BBC:n tuoreet Kotiopettajattaren romaani – ja Järki ja tunteet -filmatisoinnit, yhteensä 20 euroa. Kotiopettajattaren romaanin Ruth Wilson on mielettömän hyvä Jane Eyrenä.

Continue Reading

Elinan niksinurkka tiedottaa

Kun on sohvaperuna ja ei jaksa kiinteyttää käsivarsiaan, on allit helppo piilottaa pitsineuleisella hihattimella.

Seuraavaksi sitten kai pitäisi keksiä jotain keskivartalon ongelmakohtien piilottamiseen. Empirelinjainen tunika, ehkäpä? ;)

Tykkään uudesta hihattimestani hirmuisesti. Se on kevyt, mutta kuitenkin vaate, joka peittää ja jonkin verran lämmittääkin. Kunhan tulee keväisempää ja lämpimämpää, tuota tulee varmasti paljon käytettyä hihattomien tai lyhythihaisten paitojen kanssa.

Hihattimen malli on omasta päästä, mutta samantyyppisiä malleja on esimerkiksi mainiossa Lace Style -kirjasta, jonka sain joululahjaksi tädiltäni. Olen selannut kirjaa paljon!

Lankaa kului noin 140 grammaa. Sublimen Soya Cotton dk on pehmeää ja 100% puuvillalankaa keveämmältä tuntuvaa. Puuvillaa langassa on 50%, loput on soijakuitua. 50 grammassa lankaa on 120 metriä ja käytin nro 4:n puikkoja saadakseni pinnasta pitsimäisen ja harvan. Punainen väri on yllättävä, en juuri käytä noin kirkkaita värejä. Värin nimi on kuitenkin herkullinen: pomegranate, granaattiomena.

Hihatin on neulottu toisesta hihansuusta toiseen hihansuuhun pyöräneuleena, välissä vartalo-osa on neulottu tasona. Lisäsin silmukoita kainaloa kohden, että vartalo-osasta ei tullut liian kapea.

Hihatin valmistui jo viikolla, nyt työnalla on neuletakki samasta Soya Cotton -langasta. Koska lankaa on vähän, aloitin neuletakin neulomisen pääntieltä. Katsotaan, millainen lyhythihainen napapaita tuosta syntyykään!

Continue Reading

Denimiä, tiiliä ja kaneja

Taas kerran langasta muovautuikin jotain muuta, kun alun perin ajattelin. Riihivillan paksummasta villalangasta valmistui baskeri, eikä kynsikkäitä.

Baskeri ei ehkä näytä kovin erikoiselta, mutta jujuna olikin, että resorin jälkeen en lisännyt lainkaan silmukoita, vaan neulostyyppiä ja puikkoja 0,5mm suurempaan vaihtamalla baskerin ympärysmitta leveni ”itsestään”. Ensimmäisellä kerroksella neulotaan jokainen silmukka etu- ja takareunastaan (ts. kierroksen lopussa on kaksinkertainen määrä silmukoita). Toisella kerroksella neulotaan aina kaksi silmukkaa yhteen joka toinen oikein ja joka toinen nurin, jolloin toisen kerroksen lopussa on sama määrä silmukoita kuin ensimmäisen kerroksen alussa.

Lankaa meni melkein 100 grammaa eli yksi vyyhdillinen. Neulostyyppi vie aika paljon lankaa ja pinnasta tulee aika reikäinen, mutta kaupunkibaskeriksi tuo aikaansaannokseni on sopiva. Baskeria tuli tänään testattua kävelylenkillä ja puolentoista tunnin aikana ei tullut kylmä, vaikka lämpötila oli muutaman asteen miinuksen puolella.

Pidän kovasta neulospinnan kolmiulotteisuudesta ja tekstuurista. Sain langan kokeiltavaksi Riihivillan Leenalta, joka mietti paksumman langan neulottavuutta ja käytettävyyttä. Riihivillan paksumpi suomenlampaanvillainen lanka on jämäkkää, vaikkei olekaan kovinkaan tiukkakierteistä. Minusta lanka sopii monenlaisiin neuleisiin, pipoihin, lapasiin ja reiluihin ulkoiluneuleisiin.

Sininen lanka on värjätty indigolla ja päästää neuloessa jonkin verran väriä. Suurin piirtein saman verran kuin Menninkäisen letti -säärystimiin käyttämäni Riihivillan lanka.

Kun katsoin itseäni peilistä baskeri päässä, tuli ihan outo olo. En yhdistä sinistä väriä itseeni, yleensä kun en käytä mitään sinistä. Ehkä siis pitäisi opetella käyttämään sinistäkin, ainakin baskerin verran.

On hauskaa, että tutuilta kulmilta löytyy jokaisella kävelyretkellä aina jotain uutta. Iltapäivälenkillä törmäsimme tähän Alppilassa sijaitsevaa vanhaan VR:n (?) asuintaloon.

Viisikerroksisessa talossa toiseksi ylin kerros on muurattu eri värisistä tiilistä kuin muut kerrokset. Jäin pohtimaan syytä tähän. Onkohan yksi junanvaunullinen vain ollut täynnä tummempia tiiliä ja sitten sen tiilivaunullisen tiilet olivat osuneet muuratessa neljännen kerroksen kohdalle? Vai mistäköhän kummallinen tiilivalinta johtui?

Helsingin villikaneista ei enää edes jaksa yllättyä, ne alkavat olla yhtä yleisiä kuin pullasorsat tai pulut. Töölönlahdella ja sen ympäristössä kanit olivat jyrsineet jo huomattavan osan koristepensaiden varsista ja oksista. Seutu saattaa olla aika kaluttua ensi kesänä. Kuvassa oleva yksilö nakersi tyytyväisenä Töölönlahden rannan ruokoryteikköä. Koskakohan kanit oppivat kiipeämään puihin ja syövät Hesperianpuiston lehmuksetkin suihinsa?

Continue Reading

Menninkäisen letti -kuvio

Minulta on kyselty vihreiden säärystimien pitsikuviosta. Ohje säärystimiin on tulossa jossain vaiheessa (paino sanalla jossain), tässä siis ensi hätään säärystimien pitsikuvio.

Vihreällä merkitty on perusmallikerta (leveys 4 s., korkeus 4 krs.). Harmaalla merkitty on säärystimen pohjeosan mallikerta (leveys 9 s., korkeus 4 krs.). Eli säärystimissä lisäsin silmukan joka toiseen mallikertaan pohjetta varten.

Continue Reading

Villimarjatar -huivi

Oli hyvä, että sain huivin valmiiksi, pitsikuviomalli alkoikin jo vilistää silmissä. Huivin valmistuessa (ts. langan loppuessa) pelkäsin että huivista tulikin ihan liian pieni. Mutta kuten aina, pingotus auttaa*! Huivin koko ennen pingotusta oli 124cm x 40cm. Pingotuksen jälkeen pitsikuvio avautui kauniisti ja huivin koko kasvoi huimasti, nyt koko on 170cm x 45cm.

Huivin pitsikuvio on muunnos keskeneräisen neulepaidan pitsikuviosta. Tuo vihreä pikkuneule olisi muuten kiva saada valmiiksi ja käyttöön, kunhan kevät tulee.

Nyt Vallilassakin on jo hieman lunta!

Lanka on Hjertegarnin Exclusive Alpacaa, pehmeää baby alpakkaa. Väri on jotain violetin ja munakoison väliltä. Erityisesti pidän siitä, että lanka meleerattua, langassa on melkein valkoisiakin kuituja.

Lankaa meni himpun verran alle 200 grammaa ja neuloin huivin nro 4:n puikoilla. Oma neulomiskäsialani on ihannetta himpun verran tiukempi, minulle hyvät puikot huiviin olisi voinut olla puoli numeroa isommat (nro 4,5).

Garderoobi kierrättäen -projekti kärsi tällää viikolla tähän mennessä suurimman kolauksensa. Kuvissa päälläni oleva leninki saapui minulle Bodenilta. En voinut vastustaa alennuksessa olevaa viime kesän malliston kietaisumekkoa, jonka perään haikailin jo viime keväänä. Nyt mekko oli superalennuksessa ja punta on niin naurettavan halpa, että leninki (ja kaksi muuta vaatetta myös, köh) oli pakko tilata.

Tosin minun pitikin jatkaa Garderoobi kierrättäen -projektia viime vuoden loppuun asti. Elokuun ja joulukuun välisenä aikana ostin yhden neuletakin Indiskan alesta ja muutamia sukkahousuja. Langan suhteen en ollut ihan yhtä tiukkana: uutta lankaa ostin omaan käyttöön kahden neuletakin verran. Uutta kangasta ostin noin 1,5 metriä Eurokankaan palalaarista.

Tämän leninkiretkahduksen jälkeen taas jatkan projektia. En nykyään juurikaan kiertele vaatekaupoissa, eikä minulla ole juuri tarvetta uusille ostovaatteita. Loppuvuodesta lahjoitin pois Zaran lahjakortin, koska kolmella käynnilläkään en löytänyt Aleksanterinkadun Zarasta mitään ostettavaa. Yleensä ottaen valmisvaatteiden laatu ei ole edes tyydyttävä ja tekokuitujen voittokulku vain jatkuu.

*) Taas yksi syy, minkä takia pidän eläinkuituisista langoista: pingottamisen tai höyryttämisen avulla voi valmistakin neuletta muokata hämmästyttävän paljon.

Continue Reading