Pimp my neuletakki osa 2

Itseasiassa tämän takin tuunauksen aloitin jo vuosi sitten, kun olin viininpunaista neuletakkia tuunannut. Viininpunainen takki on ollut ihan lempparini, mutta koska mustaa väriä vierastin aika pitkään (nyt se on tosin päässyt takaisin armoihin), mustaa takkia ei tullut loppuun tuunattua.

Takin kiinnityksenä oli ennen vetoketju. Korvasin vetoketjun isolla helmiäisnapilla. Neuletakin pääntietä suurensin ja ompelin pääntien koristeeksi valkoisen puuvillapitsin.

Vasempaan hihansuuhun kirjailin villalangalla ketjupistoilla sydämen ja ympäröin sen erilaisilla valkoisilla napeilla:

Kohta tämä nainen lähtisi baariin.

Vinkkinä niille, jotka haluavat vaikuttavia tilisiirtoja (tosin pois omalta tililtään): viime viikolla oli hirveä miettiminen, kun tarkistin netistä tiliotetta, että mitä olin ostanut yrityksestä nimeltä Kallion Työ ja Taide Oy. Sitten tajusin, että olin pari viikkoa sitten istunut iltaa Heinähatussa. Epäilyttäviä nuo yritysnimet, mutta tällä kertaa yrityksen nimi korottaa mukavasti viikonloppuisen toiminnan luonnetta.:)

Continue Reading

Viikkoraporttia, taas kerran

Jos hehkuttelin viikko sitten gradun lähestyvää valmistumista, ovat fiilikset aika vastakkaiset tällä hetkellä. Vähän niinku ahdistais taas. Ahiahi.

Pääsiäinen lähinnä tarkoitti minulle sosiaalista kanssakäymistä ja järkyttävää syöpöttelyä. “Ruokaa” on edelleen kaapissa: Mignon-munia, Neuhausin suklaata, suolakeksejä ja niin edelleen. Oikeasti tekisi mieli salaattia, mutta kun en jaksa lähteä lähikauppaan.

Mitään järkevää tai tuottavaa en ole tehnyt, olen lähinnä nollannut aivojani Fred Vargasin dekkareilla ja Ståhlbergin Pilvivaeltajalla.

Pääsiäislounaalla maanantaina vanhempieni luona kuvasin kukkia. Leikkokukat ovat mielestäni ihania, lempikukkiani ovat neilikat. Kotiin raaskin ostaa kukkia hyvin harvoin. Pääsiäisen kunniaksi tätini toi vanhemmilleni oransseja leinikkejä äitini hankkimien tulppaanien, narsissien ja ohran seuraksi. Ohra päätyi lopulta siskoni kissojen herkuksi. Tosin en ole vielä kuullut, mitä kissat oraista pitivät.

Kavereillani on kummallisia lahjakkuuksia: eilen katsoin kun rasiallinen miniluumutomaatteja (niin no, minä söin tomaateista kolme) hävisi ehkä kolmessa minuutissa. Yllättävä taito.

Ai niinku mikä neulominen? Joo ei nyt.

Continue Reading

Oman naiseuden reflektoimista ja sen sellaista

Edellisestä postauksestani pieni osa on päätynyt niin sähköiseen kuin printti-Hesariinkin. Uskoisin, että olen ensimmäinen ihminen, joka lausuu Hesarin sivuilla olevansa tyttötyttö*

. Tätä pitää juhlistaa! Tietenkin neulomalla vaaleanpunaista lankaa ja syömällä hattaraa ja vaahtokarkkeja! Tai sitten ei. Oikeasti taidan korjata gradua ja juoda kahvia.

Vähän minua hämmentää, että minut laitetaan Hesarin jutussa puhumaan suuren blogiryhmän puolesta, kun oikeasti puhun vain omasta puolestani. En ole tosin nähnyt muiden käsityö-, neule- tai muotibloggaajien reaktioita sunnuntain lehtijuttuunkaan, kun taasen muunlaisissa blogeissa keskustelu on ollut aktiivista.

Gradulle kuuluu varsin hyvää. Sain rakentavaa ja auttavaa palautetta. Korjauksiin mennee pari viikkoa ja se on sitten siinä. Käsittämättömän hyvä fiilis.

*Rakas vanhempi pikkuveljeni kuolee luultavammin nyt häpeään, sunnuntain juttukin oli hänelle jo liikaa.:)

Continue Reading

Kevyttä ajanvietettä

Kuten edellisen postauksen kommenteista voi lukea, Helsingin Sanomissa oli tänään kulttuurisivuilla sivun juttu erilaisista suomalaisista blogeista. Blogeissa on hälisty jutusta, mutta minulla ei ole omasta puolestani mitään valitettavaa. No ei tietenkään, kun minusta oli lehdessä vielä nätti kuvakin!

Minua haastateltiin juttuun käsityöbloggaajan

ominaisuudessa. Olisi ollut jotenkin hämmentävää puhua loppujen lopuksi hyvin kirjavan joukon puolesta, siksipä kerroin omia mielipiteitäni blogeista. Minun mielestäni suurin osa blogeista ovat viihdettä ja että käsityöblogit ovat ehdottomasti viihdettä, enkä oikein ymmärrä miksi se olisi huono asia.

Kielitoimisto määrittelee viihteen kevyeksi ajanvietteeksi

. Mitä muuta suurin osa blogeista on? Niiden parissa viihdytään

ja vietetään aikaa

. Ja miksi sanalla viihde

on niin huono kaiku? Eikö viihde voi olla vakavasti otettavaa ja älykästä ja eikö viihdettä tuottamalla ja kuluttamalla voi oppia uusia asioita? Mädättääkö viihde aivot ja tekee ihmisistä tyhmiä?

Oma blogini on minulle harrastusväline ja kommunikointikanava. Pidän blogia vakavissani, mutta samalla sen pitäminen on minulle viihdettä. Minun mielestäni blogini arvoa ei vähennä se, että luokittelen sen viihteeksi ja ajanvietteeksi. Olen luvannut itselleni, että lopetan blogin pitämisen heti, kun se ei tunnu enää itsestäni mielekkäältä. Tähän asti intoa on kuitenkin piisannut.

Toivon myös blogini lukemisen ja seuraamisen olevan viihdettä. Toivottavasti täällä viihdytään ja tullaan käymään toistekin. Olen ylpeä ja hieman hämmästynytkin siitä, että ihmiset viihtyvät niin hyvin blogini parissa. Olen iloinen, jos ihmiset pitävät kirjoituksistani, inspiroituvat tekemään itse käsitöitä ja saavat postauksiani lukiessa pienen annoksen tekstiilitietoa.

En kuitenkaan pidä blogia siksi, että kertoisin esimerkiksi käsityökulttuurista muille. Tarkoitukseni ei ole sivistää blogini lukijoita tai levittää neulomisen ilosanomaa. Voisin tietenkin keksiä blogilleni hienoja merkityksiä: sitä voisi pitää käsityötaidon ja -tiedon levittäjänä, verkostoitumisvälineenä, pedagogisena kokeiluna tai ties minä, mutta siihen minulla ei ole tarvetta. Blogini sisältöä ovat minun

kiinnostuksenkohteeni ja minun

elämäni tapahtumat.

Minulla ei ole mitään tarvetta olla tiedostava ja vakavasti otettava tai painottaa blogillani olevan vakava päämäärä. Sillä kun ei ole. Viihdyn nykyisessä asemassani varsin hyvin. Minulla ei ole tarvetta korottaa itseäni bloggaajana, mutta ei myöskään vähätellä. Olen ylpeänä tyttötyttö.

Jos jollekulle tulee nyt mieleen hyviä määritelmiä käsityöblogien luonteesta, niin kommenttilootaan saa mielellään kommentoida! Onko viihteellisyys pahasta vai jopa hyvästä?

_________________________________________________

Ja kyllä minä seuraan kahta aiheiltaan poliittista blogia: Jyrki J.J. Kasvia ja Jussi Halla-ahoa. Sekin on enemmän kuin moni tuntemani ihminen seuraa.

Lehti sanoi asian niinkuin se on.

Colour me! skannasi Hesarin jutun.

Hesarissa minua tituleerattiin käsityönopettajaksi. Ne maisterinpaperit olisi nyt paras sitten saada (tämänkin postauksen kirjoittamiseen menneen ajan olisi voinut siis käyttää paremmin).

Continue Reading

So 30’s

Jos minun täytyisi valita 1900-luvulta suosikkivuosikymmeneni muodin suhteen, niin se olisi ehdottomasti 1930-luku. En tiedä, ehkä lapsena tuli katsottua liikaa suomileffoja, mutta 1930-luvun estetiikka vetoaa. Jotenkin tyylissä yhdistyy naisellisuus ja reippaus.

Vuosikymmenen neuleet ovat vartalonmyötäisiä ja hyvin istuvia. Malleissa on usein joko istutetut hihat tai puhvihihat. Harmikseni minulla ei ole 1930-luvulla julkaistuja neulelehtiä kuin muutama, vuosikymmenen neulemallit ovat niin upeita. Seuraavat kuvat ovat Neoviuksen julkaisemasta Virkkaus- ja neuletyöt -lehdestä (2/1938). Voisin ottaa kaikki neuleet käyttöön heti!

Lyhyt jakku edustaa mannermaista eleganssia

. Kuvatekstissä kerrotaan, että jakku on neulottu keltaisesta langasta.

“Wallis”-puseron materiaali oli kuvatekstin mukaan sinistä silkkivillalankaa. Pidän tuosta 30-luvulle tyypillisestä leikkauksesta kovasti.

Pieni neuletakki on kiiltäväpintaista, vaaleaa, harmahkon vihreää kesälankaa

.

Ja sitten omiin neulesuunnitelmiin. Vaikka tämän vuoden puolella on ollut kiireiden takia vaikeuksia keskittyä isompiin neuleprojekteihin, niin toiveissa olisi kesäksi pieni neulepusero 1930-luvun tyyliin.

Paitaan valitsin viime kesänä Tallinnasta Karnaluks-tukusta ostamani hyvin kiiltävän kaapelikierteisen puuvillalangan. “Pure Cotton Crepe” -lankaa ei löydy valmistajansa Cygnet Yarnsin sivuilla lainkaan, mutta Karnaluks-tukun sivuilta kyllä.

Langan ainoa huono puoli on, että se on sen verran ohutta, että sitä pitää nitkuttaa nro 3:n puikoilla, jotka ovat minun makuuni hieman liian ohuet. Kokeilutilkku kuitenkin valmistui yllättävän nopeasti.

Lanka on ihanan väristä ja todella sileää. Niin väristä kuin pitsikuviostakin tulee mieleen kruunutilli, tillin kukkivat latvat. Projekti kulkee siis nimellä Tilli.

Pitsimalli on Eevan käsityöt -lehdestä (1957 kevät), mutta muuntelin pitsimallia jonkin verran:

Continue Reading

Kässäpussi

Varmaan melkein kaikilla peruskoulun käyneillä ensimmäinen tekstiilityön tunneilla tehty työ on ollut kässäpussi eli käsityön säilyttämiseen tarkoitettu pussi. Kässäpussia tehdessä on ollut luonnollista harjoitella mittaamista, kankaan leikkaamista, nuppineulojen käyttämistä ja niin edelleen.

Minun ensimmäinen kässäpussini oli punaruudullinen ja tein sen peruskoulun kolmannella luokalla. Siitä on lähes 20 vuotta aikaa ja sen jälkeen en ole tehnyt yhtään kässäpussia. Käsityöt ovat kulkeneet epämääräisissä muovipusseissa tai kankaisissa kauppakasseissa. Tällä viikolla havahduin, että olin ottanut kässäpussiksi nimenomaan kauppakassiksi ostamani Reisenthelin kassin. Päätin, että tilanteelle pitää tehdä jotain.

Niinpä syntyi jotain tällaista:

No mutta sehän on kässäpussi!

Tein kaksi versiota, värikkäämmän värikkäitä päiviä varten ja tummasävyisen niitä päiviä varten, kun haluaa olla tyylikäs asusteita myöten (sen päivän kun oikeasti näkisi ;) ).

Pussi on juuri sen kokoinen, että sinne mahtuu peruskäsityö. Nämä pussit nyt ovat oikeastaan vasta protoja, jos näitä kässäpusseja innostun tekemään lisää, tuota kiristysmekanismia täytyy pohtia vähän lisää.

Nappeja!

Punaisessa pussissa pilkut ovat vuorikankaassa:

Tummassa versiossa on sisällä tummansininen kukkakuvioinen puuvillakangas ja koristeena punaisia nappeja Project Spectrumia ajatellen.

Kankaat ovat uusia lukuunottamatta hurmaavaa apila-kangasta. Se oli alunperin pitkä röyhelöesiliina, jonka löysin kirpputorilta. Laitoin esiliinan surutta palasiksi, siitä kangasmäärästä tulee vielä yhtä ja toista. Mustapohjainen pallokangas on jonkilaista sekoitekangasta, muuten kankaat ovat puuvillaa.

Tykkään noista kässäpusseista ihan superpaljon. Samantyyppisiä voisi tehdä myös kengille ja miten minusta tuntuu, että samaan tyyliin tehty olkalaukku voisi olla aika pop? No katsellaan.

Continue Reading

Vuorovaikutteista meemeilyä

1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.

2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.

3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.

4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.

5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.

6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.

7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.

8. Jos teen tämän sinusta, laitathan tämän blogiisi.

Eli kommenttiboksiin nimiä nyt vaan! Toivon, että tunnen sinut joko livenä tai sitten olemme olleet tekemisissä internetskun ihmemaassa. Muuten tästä meemistä ei oikein ole iloa.:)

Ai niin, ja tämän huvin löysin iloksemme Alcinoen putiikista.

Continue Reading

Keskiviikkoa

Riemupyörä -armeija alkaa vaivihkaa järjestäytyä työpöydälleni:

Aika menee nykyisin hirmuisen nopeaan. Kun tänä aamuna tajusin, että nyt on keskiviikko, alkoi hieman hirvittää. Juuri äskenhän oli perjantai!

Vaikka olen herännyt tänään kuuden jälkeen, olen lähinnä saanut selvitetyksi kuinka saan kansatieteestä kokonaisarvosanan ja saanut ruinattua itselleni hammaslääkäriajan.

Aktiivisuuteni on tosiaan laiskiaisen luokkaa: edellä mainittujen valtavien ponnistusten lisäksi olen tänään katsonut Rakkautta vain -elokuvan (josta pidän ihan liian paljon). Ja olen kuunnellut lisää Deine Lakaienia, joka ei muuten tee hyvää, jos on vähänkin levoton olo. The Game on kyllä hieno biisi, tykkään sanoista erityisesti.

Olen myös ihastellut 1930-50 -luvun neulottuja uimapukuja ja kesäneuleita, mutta niistä lisää myöhemmin.

Niin, yksi essee, tentti ja gradu olisi tekijäänsä vailla. Pitänee siis ruveta kuluttajasta tuottajaksi.

Continue Reading

Väliaika, kahvia ja pullaa!

Vaihdoin viime syksynä blogini Bloggerista www.mielitty.comin alaiseksi. Nyt Bloggerin uudelleenohjaus näyttää lakanneen.

Eli jos olette laittaneet blogiinne linkin blogiini, pyydän teitä ystävällisesti vaihtamaan osoitteen. Ja sehän on nykyisin: http://www.mielitty.com/blogi/

Kiitos!

Continue Reading

Täällä tekniikan ihmelapsi, hei.

Osaisiko kukaan auttaa? Eli inhoamani tekstinkäsittelyohjelma Word on taas päättänyt heittäytyä hankalaksi. Varsin kiva, kun olisi muutakin tekemistä, kun venkslata taiton kanssa. Eli dokumentissa on yhteensä 95 sivua. Sivunumerointi jatkuu mallikkaasti sivulle 47, mutta sen jälkeen tapahtuu jotain varsin kummallista: sivunumerointi jatkuu 1,1,2,3,1, jne. Mitenköhän sivunumerot saisi jatkumaan nätisti? Kaunis kiitos, jos joku keksii ratkaisun. Ja tiedän, Microsoft on syvältä, sitä ei tarvitse mainita.

Ja lopuksi muutama über-söpöily: kengät, kirahvi ja huivi.

Continue Reading