Kulunut päivä on ollut jo toinen täydellinen käsityöpäivä peräkkäin. Varsin mukavaa. Olin koululla kutomassa aamupäivän, mutta sitten ei enää innostanut. Palasin sitten kotiin, olin vähän aikaa pihalla, kun oli niin nätti päivä ja sitten olen tehnyt hahtuvasta lapasia. Ensimmäinen lapanen on valmis ja huovutettu, toista jo aloittelin. Hahtuva on IHANAA virolaista liukuvärjättyä hahtuvaa, OÜ Rewoolin tuotantoa.

Onneksi hamstrasin tuota hahtuvaa paljon, ainakin joululahjoja siitä tulee runsaasti syntymään. Olen kyllä aika tylsä ja ennalta arvattava joululahjojen suhteen. Yritän valmistaa suurimman osan lahjoista itse, siksi monesta paketista löytyy sukkia, lapasia, laukkuja ja kaulahuiveja. Pitäisi varmaan laajentaa repertuaaria. ;)

Lomailen seuraavat kolme viikkoa, tosin piipahdan muutamana päivä kyllä töissä. Viikonloppu meni todella nopsaan, Sääksmäessä oli varsin mukavaa. Pari kolme seuraavaa viikkoa on tupaten kaikkea mukavaa, on tutun tuparit, ilotulitus, ystävien häät, muinaismarkkinat Pukkisaaressa, Italiaan lähtö. Jee!

Viikoloppuna sain viimeisteltyä huivin edellä mainittuja häitä varten ja eilen valmistui samoista langoista laukku. Kuvia myöhemmin.

Tänään olen tehnyt kaikenlaista, pysytellyt kotona koko päivän. Päivän aikana on valmistunut noin 4 metriä lautanauhaa, hahtuvalankakokeiluita ja raparperipiirakka. Yliopisto alkaa stressata: opintopäiväkirja ja kaksi esseetä jäivät rästiin keväältä. Pitäisi saada ne loman aikana kirjoitettua.

Keskiviikkona oli sitten kansatieteen 5 ov:n tentti. Toivottavasti pääsen läpi, kahteen kysymyksistä en tosin osannut vastata mitään faktaa. Tosin kolmeen viidestä sitten sitäkin enemmän. Iltapäivällä kävimme sitten Sampsan kanssa Rakennustaiteen museossa, jossa oli näyttelyt Sibeliuksen Ainolasta ja modernista puurakentamisesta. Oli mielenkiintoinen ja opiskelijaystävällinen: Opiskelijahinta vain 1,70 euroa.

Elämää tentin jälkeen: olen viimeistellyt lautanauhan peplosta (päällysmekkoa) varten, eilen olin koko päivän kutomassa (kunnes minut ajettiin pois laitokselta) ja sen jälkeen tein vielä nelipohjukkaista iskunauhaa kaulakorua varten. Tänä aamuna sitten pujottelin nauhaan kauniin sikermän lasihelmiä. Kaunis koru, ihan käyttökelpoinen arkikäyttöönkin, vaikka itse sanonkin. ;)

Olen ajatellut, että kaikista tekemistäni nauhapätkistä pitäisi koota oma arkisto opetuskäyttöön. Sille toivottavasti tulee käyttöä jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Saisi vain itsestään niin paljon irti, että tekisi tosiaan kaikista nauhoista työhjeet ja -piirustuksen.

Virkkausprojektit ovat edelleen kesken ja rukkikin seisoo vielä koskemattomana. Viikonlopusta on tulossa vilkas, ensiksi olen töissä, sitten vierailulla ja sunnuntaina olemme lähdössä Sääksmäelle. Kauheasti haluttaisi tehdä kaikenlaista: ommella itselleni hameen mustasta sametista ja kutoa shaalien jälkeen viitat (vaipat) minulle ja Sampsalle. Sitä ennen pitäisi kuitenkin tehdä leninki ystävien häihin. Väri on edelleen ongelma: vanhaa roosaa vai oliivinvihreää?

Nyt se sitten minulla on! Lainassa toki, isäni äiti on luvannut tädilleni rukin perinnöksi. Lupasin, että hän saa sen takaisin heti kun haluaa. Rukki on tosiaan seissyt käyttämättömänä 45 vuotta, siksi en kieriskele omantunnontuskissa, vaikka rukin meille vähäksi aikaa rahtasinkin (tai isän autollahan se tuli).

Rukki on todellinen kaunotar, 1940-luvun alussa uutena ostettu. Se on kauniisti maalattu mustaksi ja punaiseksi, punaisissa osissa on ootrauskuvioita. Ja mikä parasta, kaikki osat olivat tallella, jopa puolia oli jäljellä neljä kappaletta! Kapine kaipaa hieman putsausta ja öljyämistä ja sitten on täysin käyttökelpoinen. Lupasin tosin jo itselleni, että ennen keskiviikon tenttiä en koskekaan rukkiin, saatikka ajattele kehräämistä, että pystyisin edes vähän lukemaan tenttiin.

Mummoni ihastui muistelemaan kuinka nuorempana hän oli kiiteltykin kehrääjä, joka sai aikaiseksi hyvin ohutta kerrattua aivinalankaa. Todisteeksi hän sitten esitteli aivinasta virkattuja verhoja, jotka olivat häkellyttävän ohutta kerrattua lankaa. Pellavat verhoihin oli kasvatettu omassa pellossa vuonna 1942, kun päästiin takaisin muuttamaan Muolaaseen.

Muolaassa pellavat käsiteltiin muuten seuraavasti: pellavan korjuun jälkeen kasvit kuivatettiin telineessä, jonka jälkeen levitettiin nurmelle kahdeksi kolmeksi viikoksi. Sen jälkeen kasvit olivatkin valmiita jatkokäsiteltäviksi: häkilöitäviksi, loukutettaviksi ja lihdattaviksi. Olisi upea päästä kokeilemaan moista… Noh, sitten kun minulla on se oma kartano.;)

Koskelta sain myös evästä: viinimarjoja, mustikoita, raparperia ja herneitä. Kerrassaan mukavaa.

Putkihulpion salaisuus avautui sitten viime yönä kello neljän maissa. Siihen tosin tarvittiin Sampsan ystävän minulle Kuralan kylämäestä kiikuttama vihkonen “Kankaiden aloituksia ja lopetuksia sekä putkihulpion kutominen loimipainoisissa pystykangaspuissa”. Julkaisusta selvisi, että putkihulpiot ovat palttinaa, eivätkä toimikasta, kuten muu kangas. Tämä selitti kaiken, problemasoimani ongelma olikin yksinkertainen ratkaista. Vihkonen oli muutenkin mielenkiintoinen, siitä löytyivät esimerkiksi melko yksityiskohtaiset ohjeet pystykangaspuiden rakentamiseen. Turun tytölle vain terveisiä ja suuret kiitokset!

Nyt voisi sitten tilailla lankoja viittoja varten, kun sidos on selvillä. Olen vielä kahden vaiheilla pitäisiköhän tilata harmaata vai valkoista lankaa. Valkoisen langan voisi tietenkin värjätä jälkeenpäin… Kun tentti on ohi, pääsen kutomaan huivit pois puista ja laittamaan viittaloimen puihin. Jee!

Viime yö oli varsin kumma, heräsin monta kertaa ja yhteensä tuli nukuttua noin 4,5 tuntia.

Tänään töiden jälkeen pitäisi olla tiedossa jotain hauskaa.

Pitäisi koko päivä istua lukemassa Antiikki-kirjaa kotona, mutta tähän mennessä olen vain lukenut Hesarin ja ollut tietokoneella. Hesaria aamulla hakiessani oli kylmä, vaikka kietouduinkin isoon shaaliin. Otaksun, että talvella Hesarin hakeminen postilaatikosta voi olla tappavaa. Syksy on tulossa, se nyt on vain uskottava. Pitänee kaivaa kätköistä paksut villasukat ja villapaidat, uudet lapasetkin voisi neuloa. Käyttökintaatkin voisi neulata.

Yritin eilen selvittää putkihulpion kudontaa ja en vain voi tajuta kuinka se tehdään vain neljällä polkusella ja kahdeksalla varrella. Mielestäni siihen tarvitsee kahdeksan polkusta. Taidan olla aivan hakusessa…

Kehräämisen suunnittelu edistyy: lähden sunnuntaina mummolaan katsastamaan mummon rukkia. Siitä saattaa kyllä olla lyhty (kts. täältä rukin osat) rikki/kadoksissa, mutta eiköhän sellaisen jostain saisi hankittua. Ajatus rukin lainaan saamisesta jännittää kovasti!

Vähän epäilyttää välillä erilaiset innostumiseni, koska edellistäkään projektia, siis kasvivärjäystä, en ole vielä loppuun saanut saatettua. Iso värjäyskattila puuttuu edelleen…

Ostin tänään pari uutta elokuvaa ja tänään pitäisi olla leffailta viinillä höystettynä. Kivaa!

Eilen sitten huomasin, että ensi keskiviikon tenttiin täytyy lukea vielä yksi kirja: Rahwaan puku. Onneksi se löytyy omasta kirjahyllystä. Olin siis kesän alussa tietoinen siitä, että kirja tenttiin tulisi lukea, mutta jotenkin olin unohtanut asian. Onneksi hurstut- ja hartiushameet ovat tuttua tavaraa, täytyy vain vähän kertailla.

Yliopisto on ruvennut vähän taas ahdistamaan, pitäisi varmaan keksiä kolmas sivuaine, jos en halua kansatieteestä prosemmaa tehdä. Uskoisin, että kolmas prosemma olisi vähän liikaa, toisenkin loppuunsaattamisessa on ongelmia. ;)

Jotain ihan muuta:

Neulonta-postituslistalla on viime aikoina viesteilty kehräämisestä. Vanha unelma heräsi taas eloon. Minä haluaisin rukin, tai edes värttinän jolla aloittaa kehräämisen harjoittelu! Löytyisiköhän mummon varastoista jotain?

Käsityöt eivät edisty, kaikki vapaa-aika menee kuuden tenttikirjan kanssa. ;(

Vähän yli viikko aikaa kesän suurimpaa koetukseen eli 5 ov:n kirjatenttiin. Eilisen päivän vietin nenä kirjassa ja sainkin luettua Vilkunan Vuotuisen ajantiedon. Mikon ja Matin päivät vain surraavat päässä!

Tänä aamuna olin sitten opiskelijakirjastossa lukemassa Carpelanin Helsingin yleiset kaivot -teosta. Mielenkiintoinen teos, joka on alunperin julkaistu “vain” graduna! Tuollaisista töistä kannattaisi varmaan ottaa oppia…

Musta kolmiohuivikin edistyy, kohta pitäisi päättää haluanko käyttää hapsuihin iiihanaa “sudenkorento”-lankaa (välkehtii kuin sudenkorennon siivet) vai haluanko pysytellä vain mustassa. Ah, päätöksiä, päätöksiä!;)