Tällä viikolla olen ollut tosiaan enimmäkseen kotona ja sen vuoksi katsonut myös useita elokuvia. Villasukatkin ovat edistyneet, ovat nyt viimeistelyvaiheessa. Huomenna voisi saada sukista jopa kuvia. Äidilläni on syntymäpäivä huomenna ja hänelle olen tehnyt ranteenlämmittimet. Lisäksi hän saa lahjaksi Italian tuliaisia.
Minusta on ollut aina mukavaa, että meidän perheessämme syntymäpäivät ovat keskittyneet lähinnä syksyyn. Vain isäni, toinen pikkuveljeni ja serkkuni ovat syntyneet keväällä tai kesällä. Äidin puoleinen suku on melko pieni, mutta pidämme melko tiiviisti yhteyttä ja synttäreitä vietetään juhlimalla suvun voimin.
Synttärikauden aloitti sisareni viikko sitten ja huomenna on äitini syntymäpäivä. Itse täytän taas vuosia kahden viikon päästä ja sen jälkeen onkin kolmen viikon juhlaton jakso. Ennen 26.10. oli äidin äitini syntymäpäivä, mutta hänen kuoltua päivä jäi tyhjilleen. Nyt siippani juhlistaa omaa syntymäpäiväänsä samaisena päivänä. Marraskuun alusta eteenpäin kaksi viikkoa, niin tätini täyttää vuosia. Tätini syntymäpäivästä taas kaksi viikkoa, niin veljeni juhlistaa omaansa. Seuraavana päivänä on serkun tytön synttärit.
Monien ihmisten mielestä syntymä- ja nimipäivien muistaminen ja lahjojen antaminen on täysin turhaa, mutta minusta traditiot ovat aivan ihania. Itselläni on kestänyt monta vuotta hyväksyä, että muut, edes minulle läheisimmät ihmiset, eivät pidä syntymäpäiviä tärkeinä juhlapäivinä. Itse asiassa en kyllä hyväksy sitä vieläkään. Minun mielestäni yhdessä oleminen ja lahjojen antaminen/saaminen vahvistavat yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja perhesiteitä. En keksi omassa elämässäni mitään niin pysyvää kuin vanhempani ja sisarrukseni. Vaikka perhe olisi taka-alalla jokapäiväisessä elämässäni, se kuitenkin on siellä. Ja se pysyy osana elämääni ja minä pysyn osana perheenjäsenteni elämää. Kliseistä mutta totta: perhe on elämäni peruskallio.
Pienetkin asiat tekevät onnelliseksi: Pikkuveli on tullut Pietarista käymään ja näen hänet vielä huomenna, ennen hänen palaamistaan työn pariin suureen itänaapuriimme.
5 Comments
Mun suvussa on kanssa aina vietetty syntymä- ja nimipäiviä, mutta mieheni suvussa ei. Ei niitä juhlia niin kauheasti ole :)
Tosi kivat noi polvisukat! Mitä lankaa ja oletko itse raidoittanut vai onko valmista raitalankaa?
Ihana että joku muukin viettää suvun kanssa merkkipäiviä. :D Meidän äidin puoleisessa suvussa edelleen juodaan synttärikahvit koko serkuskatraalle, tosin kevään suma on järjeistetty ja nykyään meillä on toukokuussa yhteiset kahvittelut vaarille, kahdelle serkuistani ja minulle. ;)
Mukavaa lukea, että jollekin muullekin perhe ja suku ovat rakkaita ja merkkipäivien muistaminen tärkeää.
Hauskaa, että en ole ainoa, joka merkkipäiviä viettää. Välillä on aivan typerä olo, kun edes muistan milloin sukulaisten syntymäpäivät ovat. Se, että väännän lahjoja muiden iloksi, taitaa olla jo aivan outoa.Raitasukat ovat ihan itse raidoitetut, eivät ole raitalankaa. Valmiista sukista kuvia lähipäivinä.