Käsityön ja taiteen suhteesta

Olen viime aikoina pohtinut suhdettani käsitteisiin käsityö, taide, taidekäsityö ja käyttötaide. Haluni jäsentää ja järjestää maailmaa luo myös tarpeen määritellä oma työskentelyni. Olen pohtinut omaa identiteettiäni käsitöiden tekijänä ja tulevana opettajana. Olenko “oikea” käsityöläinen vai vain harrastaja? Ovatko suunnittelemani ja tekemäni tuotteet käsityötä vai käyttötaidetta? Uskallanko nimetä itseni käsityöläisten luokkaan?

Kuin sattumalta minun on täytynyt tänään lukea Seija Karppisen väitöskirja Mitä taide tekee käsityöstä?

(ladattavissa pdf-tiedostona) esseen kirjoittamista varten. Teos on mielenkiintoisesti kirjoitettu ja suosittelen sitä kaikille kädentaidoista ja taidekasvatuksesta kiinnostuneille. Teoksessa käsitellään juuri pohtimiani asioita.

Väitöskirjassa on tietenkin pääasiassa käsityötaiteen perusopetuksessa, mutta kirjassa pohditaan muutenkin käsityön ja taiteen kompleksista suhdetta. On helpottavaa huomata, että Karppisen haastattelemat asiantuntijatkaan eivät läheskään yksimielisiä taiteen ja käsityön luonteesta ja niiden yhdistämisestä kokonaisuudeksi käsityötaiteen perusopetuksessa. Taiteellista itseilmaisua pidetään hyvänä lähtökohtana, mutta siihen pitäisi saada yhdistettyä käsityötekniikoiden harjoittelu ja hallitseminen.

Lopuksi Karppinen toteaa:

Mitä taide lopulta tekee käsityöstä? Taide antaa käsityölle yhden näkökulman lähestyä asioita, ei paremman eikä huonomman. Taide ei painota niinkään teknistä vaan ennen kaikkea tunteisiin ja kokemuksiin perustuvaa lähestymistapaa. Se etsii sisältäpäin mielen merkityksiä, joita pyritään tuomaan esiin toisille näyttäytymisen muodossa, prosesseina ja tuotoksina.

Minä jäin vielä pohtimaan, että asetelman voisi kääntää myös toisin päin: Antaisiko käsityö taiteelle jotain? Vaikka usein ollaan sitä mieltä, että taide on “ajatus” ja käsityö “tekniikka”, niin voisiko taiteen tekeminen lähteä tekniikasta? Voisiko tekniikka itsessään olla taidetta?

You may also like

18 Comments

  1. Tuli noista pohdinnoistasi mieleen, että jonnekin 1800-luvulle asti taiteilijat (erit. taidemaalarit) nähtiin käsityöläisinä. Sitten jostain astui esiin ajatus taiteilijasta nerona. Mielestäni tämä ajatuskulku näkyy nykytaiteessa siinä, että ajatus/idea/juju on tärkeämpi kuin tekninen toteustus (ei näköistaidetta yms.), mutta itse olen alkanut ajatella, että käsitys taiteilijasta käsityöläisenä ei ollut hullumpi näkemys.

  2. Tekniikka itsessään voi minusta olla taidetta. Ajattele jotakin kaunista saumaa…Mielenkiintoista pohdintaa sinulla. Olen myös miettinyt määritelmiä “taide” ja “taitelija” useaan kertaan. Kuka saa “korottaa” toisen “taitelijaksi”? (hiukan ikuisuusasioita, tiedän..)jotkut ovat kirjoittaneet violet-blogiini että “sinä olet kyllä ihan taiteilija” tms. Jotenkin kiusaannun sellaisesta, vaikka tietysti samalla se imartelee sillä ymmärrän että sillä halutaan kai sanoa että olen jonkun mielestä tehnyt kauniisti jotakin.Silti se “taitelija” -sana on jotenkin niin arvokas tai painava vai miten sen sanoisi, että se tuntuu liioittelulta. olen miettinyt miksi voisin itseäni Kutsua ja keksin sitten: Kaunistelija!;-) Eikö se voisi olla sellainen joka yhdistelee asioita ja tekee niistä kaunista? Voisiko?Olen myös totuuden kaunistelija muutenkin, joten…;-)

  3. Ns. materiaalipohjaisissa taiteissa (esim. tekstiili- lasi- ja keramiikkataide) on lähtökohta ollut perinteisesti juuri tuo kuvaamasi, jossa tekniikka luo perustan taiteelliselle ilmaisulle. Tämä on kuitenkin muuttumassa, koska em. taiteen aloilla lähestytään voimakkaasti nykytaiteen kenttää.Itse olen varovainen taiteilija-sanan käytön suhteen. Määritän käsitteen mielelläni niin, että taiteilijan työssä tulee olla jokin ulkoisista vaatimuksista, odotuksista tai käyttötarpeesta riippumaton motiivi – silloinkin, vaikka kyse olisi tilausteoksesta. Taidekäsityöläinen kuvaa hienosti sellaista käsityön ammattilaista (tai miksei myös vakava harrastajaa), joka vaikkapa tuottaa käyttöesineitä, joissa on käyttöarvon lisäksi myös merkittävä taiteellinen arvo.

  4. Mutta tuo “merkittävä taiteellinen arvo” -mikä se on ja ennen kaikkea, kenen mielestä?Eikä tämä sitten ole mitään viisastelua tai hyökkäys ed. kommnenttia vastaan. Tämä vaan on minusta äärimmäisen vaikeaa ja mielenkiintoista.

  5. Pohdittiin juuri siipan kanssa päivällä, että mihin saakka taidemaalarit nähtiin käsityöläisinä. Ensin ehdotin renessanssia, mutta sitten pääsyttiin johonkin 1700-luvulle. Kai “taiteilija”-käsite tuli institutionaalisen taidekoulutuksen myötä, kun kisälli/mestarikoulutuksesta luovuttiin.Itse olen miettinyt sitä, että miksi institutionaalisen “taiteilija”-koulutuksen saaneet ovat automaattisesti taiteilijastatuksen omaavia? Vaikka he tekisivät mitä tahansa kuraa?Nykyään taiteellinen ilmaisu ei ole enää välttämättä sidoksissa tekniseen taitoon vaan tärkeintä on sanoma ja sisältö. Tämä on minusta sääli, nykytaiteesta tulisi monesti käyttää ihan jotain muuta sanaa kuin “taide”. Toisaalta, jos taiteella tarkoitetaan asiaa, jolla ei ole käytännöllistä käyttötarkoitusta, niin silloin suurin osa nykytaiteesta menee siihen lokeroon. Olen ehkä tylsä, mutta eikö taiteella pitäisi olla aina esteettinenkin puolensa? Ja estetiikalla en tässä tarkoita kauneutta.Tekstiili- ja keramiikkataiteessa tekniikka on tietenkin tärkeä, mutta usein se ei ole lähtökohta, vaan se on vain väline. Tarkoitan, että idea (taide) lähtisi tekniikasta. Yleensä esimerkiksi tekstiilitaiteessa on ensin idea, sitten vasta tekniikka valjastetaan idean toteuttamiseen. Minäkin mietin tuota, että kuka määrittelee taiteen arvon. Tuleeko taiteesta tosiaan heti arvokasta, jos taiteilija on valmistunut Kuvataideakatemiasta? Miksi käsityötuotteelle ei yleensä anneta samanlaista arvoa kuin taiteelle?Kiva, jos vielä innostutte keskustelemaan

  6. Niin, ja en todellakaan tarkoita, että kaikki nykytaide olisi kuraa. Usein se on hyvin ajatuksia herättävää ja uusia näkökulmia luovaa. Toisaalta aina välillä nykytaiteesta tulee mieleen ARS 95 -näyttelyn eritteitä vatkaavat tehosekoittimet. No, sekin laittoi ajattelemaan, mutta lähinnä sitä, että saiko ko. taiteilija apurahoja teoksiansa varten.

  7. Minä en arvota “taidetta” automaattisesti ylemmäs. Taide on taidetta, ja sitä voi olla hyvää ja huonoa! Se, miten taide sitten määritellään on kyllä ihan oman loputtoman keskustelunsa aihe! Taide voi olla joillekin luovan alan ammattilaisille myös kirosana – tunnen esimerkiksi todella lahjakkaita, akatemiakoulutettuja muusikoita, jotka kieltäytyvät ehdottomasti kutsumasta itseään taiteilijaksi.Romantiikan aika lienee lähes joka taiteen alalla se käänteentekevä kausi, jolloin vapaan, riippumattomasti uutta luovan (mahdollisesti köyhän ja kärsivän?) taiteilijan rooli alkoi hahmottua.Se, mitä tarkoitin taidekäsityöesineen tai -tuotteen “merkittävällä taiteellisella arvolla” – ehkä olisi pitänyt käyttää jotain muuta termiä kuin juuri taiteellinen, mutta näkisin, että kyse olisi käsityönä tuotetusta esineestä, joka osoittaa suunnittelultaan/sommittelultaan persoonallista luovaa näkemystä, materiaalintuntemusta sekä hienoa estetiikan soveltamisen tajua (minkä esteettisen vaikutuspiirin sisällä sitten ollaankin, sillä nämä kriteerithän vaihtelevat ympäri maailmaa), mahdollisesti jonkinlaista sanomaakin. Itse en kutsuisi missään tapauksessa taidekäsityöksi jonkun toisen mallin mukaan tehtyä esinettä, vaikka käsityön taito sinänsä olisi huippuluokkaa. Tällaisellakin käsityöllä on ilman muuta arvonsa!Sellaista vielä, että kyllä minä Mielittyä näillä omilla kriteereilläni kutsuisin taidekäsityöläiseksi! Violetin työt eivät minulle ole (vielä) tuttuja.

  8. “miksi institutionaalisen “taiteilija”-koulutuksen saaneet ovat automaattisesti taiteilijastatuksen omaavia? Vaikka he tekisivät mitä tahansa kuraa?” ja”Tuleeko taiteesta tosiaan heti arvokasta, jos taiteilija on valmistunut Kuvataideakatemiasta? Miksi käsityötuotteelle ei yleensä anneta samanlaista arvoa kuin taiteelle?”Kas siinä todella kaksi mielenkiintoista kysymystä, joita myös olen pohtinut pääsemättä mihinkään lopputulokseen. Miten vaikkapa kuvataidetta voi opettaa? Tekniikkaa kyllä, mutta se toinen puoli, minusta hyvin tärkeä…Suojakänni sanoi aivan oikein että taiteilija -sana voi olla monelle kirosanakin. Ja sitä voidaan käyttää myös sellaiseen vähättelevään tyyliin (“hän on sellainen TAITEILIJATYYPPI” tai “no hän on taivaanrannanmaalari”..). Johtuisiko se siitä,että itsensä “taiteilijaksi nostaneita” on niin paljon ja niin montaa erilaista tasoa..????Jos laajennetaan käsitteiden kanssa tuskailua niin..heti tuli mieleen että kuka on KIRJAILIJA? Ok, pysytään nyt tässä alkuperäisessä aiheessa. Siinä on meille tarpeeksi pohdittavaa. Toivottavasti muutkin jatkavat!

  9. Pistämpä minäkin lusikkani sen verran soppaan, että muistuttaisin käsitteestä haute couture, jonka suomenkielinen määritelmä on muotitaide. Näissä luomuksissa on käsityöllä erittäin suuri painoarvo.

  10. Kiitos vinkistä, täytyy lukaista tuo kyllä heti kun ehtii. Näitä hommia minäkin olen pohtinut, mutta kun on tuo gradu… Kyllähän sekin sinnepäin (taidekasvatukseen) kuitenkin liippaa.

  11. Se on kyllä jännää, jos (kun) taide lähtee ideasta ja käsityö tekniikasta, niin onhan esim. tekniikka hyvin tärkeä osa maalaustaidetta. Minua kiinnostaisi aina tietää, että millaisia realistisia maalauksia abstrakteja teoksia maalaavat taiteilijat tekisivät. Esim. Jackson Pollock tuli tunnetuksi “action paintingillaa” ja sitä ennen hän maalasi muuta ei-esittävää taidetta. Saiko Pollock kuitenkin perinteisen taidekoulutuksen?Eilen muuten tuli K-Rappu -ohjelmassa (uusinta tulee tänään Ykköseltä 16.5. klo 22.50) vieraana performanssitaiteilija Mimosa Pale, jonka työskentelyä katsoin silmät suurina. Pale valmistui tänä keväänä Kuvataideakatemiasta ja hänen lopputyönsä on pyörillä kulkeva vagina (kyllä, luitte oikein), jota Pale kuljettelee kaupungilla. Vaginaan voi mennä sisälle ja sieltä voi sitten syntyä…Jotenkin tuo em. vain vahvistaa ajatuksiani performanssitaiteen absurdiudesta, siinä pelataan juuri kahdella performanssitaiteen konventiolla, seksuaalisuudella ja feminismillä.Taiteilija, käsityöläinen ja kirjailija ovat termeinä hankalia juuri siksi, että jokainen ihminen voi nimittää itseään noilla nimityksillä, jos pokkaa on. Sana “taiteilija” voi tosiaan olla myös kirosana monelle taiteilijalle. Niin myös “käsityöläinen”, josta tulee mieleen kaikki hassunhauskat ja värikkäät käsityötuotteet.Ritva Koskennurmi-Sivonen on käsitellyt haute couturen ideaa väitöskirjassaan (muistaakseni) ja liittää sen juuri taidekäsityön traditioon. Käsityön määritelmät ja arvostukset vaihtelevat muuten maittain, korkeimmillaan arvostus taitaa olla Yhdysvalloissa.Tästä lähtien poistan jokaisen jumalaa ja jeesusta käsittelevän kommentin, en halua niitä omaan blogiini. Uskonnoista voin puhua, jos se liittyy aloittamaani keskusteluun, muuten asia ei kiinnosta minua.

  12. Performanssitaiteilija…se taitaa olla mulle kyllä vähän kuin kirosana.Tampereella oli joskus sellainen nainen joka itseään kutsui moiseksi ja hänen esityksiään sai sitten seurata milloin missäkin. Teatterikesässä, kukkaisviikoilla, vähän siellä sun täällä. Multa meni hiukan yli lipan että jos vaikka vaeltaa kaupungilla hassu käsilaukku käsivarrella ja katselee kiikareilla talojen kattoja, niin mikä siitä tekee taidetta tai jotakin performanssia?…

  13. Jossain performansseissa on ideaakin, esim. tykkään monista Irma Optimistin töistä. Tuntuu vain, että performansseissa on usein juuri juututtu seksuaalisuuden käsittelyyn, vaikka ihminen on niin paljon muutakin. Seksillä/seksuaalisuudella voi tietysti mainiosti järkyttää (tai lähinnä yrittää järkyttää) muita.Minusta on myös mielenkiintoista, että performanssitaide lasketaan usein kuvataiteen alalajiksi, vaikka usein se lähenee ilmenemismuodoissaan enemmän teatteria.

  14. Hei,eksyin blogiisi sattumalta ja tämä kirjoituksesi toi mieleeni problematiikan, jota itse pohdin muutamia vuosia sitten tekemässäni kirjallisuuden gradussani.Käsittelin gradun yhdessä osassa lyhyesti sitä, että kaunokirjallisuutta hallitsee esteettinen funktio ja ns. käyttökirjallisuutta käytännölliset funktiot.Löysin silloin tsekkiläisen strukturalistin Jan Mukarovskyn estetiikkaa käsitteleviä ajatuksia.En tiedä, olisiko niistä sinulle apua, mutta vaikka aiheesi on eri kuin minulla aikanaan, tunnistin kirjoituksestasi jotain samantyyppistä pohdintaa, johon ehkä voisit saada käsitteellistä apua juuri esim. Mukarovskilta, jos sellaista gradussasi tms. tarvitset. Tai en kyllä tiedä, oletko gradua tekemässä, mutta kuitenkin! :DEsim.: Mukarovsky, Jan 1977: Structure, Sign and Function. Selected Essays by Jan Mukarovsky

  15. Kiitos tuosta kirjavinkistä. Graduni ei (onneksi!) käsittele ko. aihetta, minulla on vain tällaisia eksistentiaalisia kriisejä aina välillä.:)

Leave a Reply to Mielitty Cancel reply

Your email address will not be published.