Oman elämänsä sankaritar

On se hyvä, että tosiaan itse teen kaikki omat päätökseni: voin siis syyttää vain itseäni kun asiat menevät pieleen. Kuten esimerkiksi nyt. Miksi, oi miksi innostuin kerimään Oudon Langan

vyyhdeiltä?! Nyt yritän keksiä mitä hemmettiä tuosta oikein tulisi. EI näin. Eli langan odysseia jatkuu edelleen. Jatkoa todennäköisesti täällä blogissakin seuraa.

Kun meinaa hirttää kiinni, on hyvä, että kaapista löytyy suklaata ihan useampaakin sorttia. Blogini lukija Tampereelta oli huomannut vienon (ja huumorilla laaditun) toiveeni Villimarjatar-huivin ohjeesta (pdf) ja sain postitse kaksi levyllistä suklaata. Suurkiitos!

On muuten hyvää tuo mansikkasuklaa!

Continue Reading

Kysymys:

Onko yksinkertaisten mustien balleriina-avokkaiden löytäminen Helsingistä vaikeaa?

Vastaus:

ON.

Mutta sen sijaan netistä löytyy vaikka mitä! Ei kylläkään yksinkertaisia korottomia kapealestisiä mustia avokkaita. En minä halua solkea, hapsua, tupsua tai muutakaan “kivaa” yksityiskohtaa. Haluan ajattoman yksinkertaiset kesäkengät, joilla on hyvä kävellä.

Continue Reading

Hitaasti, mutta varmasti

Itseasiassa Ginseng-takki ei ole ollut tekeillä vasta kuin puolitoista viikkoa, mutta aika tuntuu pitkältä, kun haluaisin takin käyttöön ihan heti

.

Erikoiset vanhat lasinapit ovat odottaneet oikeaa hetkeä ja vaatetta jo parisen vuotta. Nyt ne pääsevät takin etumukseen ja kalvosimiin. Vielä on neulottava noin 100 grammaa, sitten pääsen kiinnittelemään nappeja.

Aavisteluistani huolimatta takista ei tule napamallista, vaan lanka onkin yllättävän riittoisaa ainaoikeasta neuloksesta huolimatta. Hihoista ei luultavammin tule täyspitkiä, muttei se haittaa. 3/4-pituisilla hihoilla varustettu Pihlaja-takki on yksi lempparineuletakeistani. Toivon kovasti, että tämä takki miellyttää yhtä paljon, kunhan valmistuu. Vielä ei voi tietää. Ehkä pitää uhrata jotain neulonnan jumalattarelle. Kukakohan muuten olisi neulonnan jumalatar?

Olen jo Facebookin puolella hihkunut ja marmattanut uusimmasta hankinnastani. Onni pääsi vihdoin ansaitulle eläkkeelle, kun lauantaina hankin uuden kannettavan, Voiton.

Voitto on HP DV7-1110 ja omaa hienon kuvanlaadun ja äänentoiston. Voiton huonona puolena taasen on Vista, jonka seurauksena koneen avaaminen kestää noin 12 minuuttia, koska käyttis kovasti haluaa asennella kaikenlaista ja joka kerta epäonnistuu siinä. Selvitän ongelmaa. Muuten meillä on Voiton kanssa honeymoon menossa. Hyvä kuvan- ja äänenlaatu! Ihana näppis! Toimiva DVD-asema! Luksusta!:)

Vinkkinä vielä romanttisista tarinoista pitäville: Anttilassa on tällä hetkellä tarjouksessa kaksi aarretta: BBC:n tuoreet Kotiopettajattaren romaani – ja Järki ja tunteet -filmatisoinnit, yhteensä 20 euroa. Kotiopettajattaren romaanin Ruth Wilson on mielettömän hyvä Jane Eyrenä.

Continue Reading

Terveydentilabloggausta

En tiedä, onko otsikko oikeasti yhdyssana, enkä välitä (juuri näin rohkea olen parhaimmillani).

Olen kolmatta päivää kevätflunssassa. Tai en tiedä voiko oikeastaan puhua flunssasta, kun ei ole kuumetta, vain yskittää ja nenä vuotaa, mutta muuten olen aivan toimintakunnossa. Nuha on ihan superärsyttävä, mieleni tekisi tunkea kumpaankin sieraimeen tupot, kun koko ajan saa olla niistämässä.

Lisäksi päänsärkykohtaukset (miten ihanan viktoriaaniselta kuulostava sana!) tuntuvat olevan yleistymään päin. Viime viikolla toispuoleinen polttava päänsärky kesti kolmatta päivää ja tänään särky palasi. Pitäisi kai oikeasti mennä lekurille.

Ärsyttää, että kroppa hajoilee, eikä toimi niinkuin itse haluaisin. Tosin pienet ovat murheeni, päänsärky ei kuitenkaan rajoita pahemmin elämää.

Jottei menisi vain aivan omaksi väninäkseni, niin pitää linkata tutun uusi projekti. Kuulostaa hyvältä, näyttää hyvältä, jään innolla odottamaan lisämatskua.

Continue Reading

“Mitä sulle kuuluu?”

Otsikon kysymys on minusta ehkä ärsyttävimpiä ikinä. Mitä siihen voi oikein vastata? Yleensä sanon vain “Ihan hyvää” tai “Sitä tavallista”. Kiusaannun, kun minulta tulla kyselemään, koska harvoinhan sitä mitään erikoista kuuluu. Tuntuu siltä, että pitäisi vähintäänkin kertoa jokin hauska viimeaikainen tapahtuma, mutta eipä minusta juuri ole jutunkertojaksi. En ole voittanut lotossa, löytänyt kokopäivätöitä, ole raskaana, tullut uskoon tai kumonnut suhteellisuusteoriaa. Sen sijaan elämäni on rauhallista ja tavallista. Elinamaista. Elinamaiseen elämään kuuluu töitä ja vapaa-aikaa, tavallisia asioita ilman huippuja tai pohjakosketuksia.

Kaikki muut keuhkoavat Madonnan tulevasta keikasta, mutta minun mielestäni rouva on hieman väsähtänyt. Mieluummin kuuntelen Lily Allenia. Kuunnelkaa tekin.

Huomenissa ehkä ompeluksiakin, kunhan saan kuvia. Tänään oli upea päivä ommella, kun oli paljon auringonvaloa. Kevät tulee ehkä tänäkin vuonna.

Continue Reading

Ei vaan mene putkeen, ei.

Viime päivinä on kyrsinyt niin paljon, että tekisi mieleni kirjoittaa lähinnä turistimaiseen tyyliin. Mutta koska kyseinen rouva on oman ilmaisulajinsa mestari, totean täällä nyt vain, että kaikki ei tällä hetkellä mene ihan putkeen. Tällekin elämäntilanteelle ehkä nauraa sitten joskus.

Tässä päivinä muutamina olen lääkinnyt mielialaani esimerkiksi lukemalla harmittomia kirjoja ja kiduttamalla naapureitani huudattamalla Duran Durania.

Eläimet ja muu kotiväkeni (kirj. Gerald Durrell) on ollut lempparikirjojani siitä lähtien, kun sen äidiltäni sain 11-vuotiaana. Kirja kertoo englantilaisperheen elämästä Korfun saarella 1930-luvulla, kirjassa on paljon hauskoja anekdootteja, mutta myös hyvää ajankuvausta. Kuten pokkaripainoksen järkyttävä kansi kertoo, kirja on Oikea hyväntuulen kirja.

Äidilläni on muuten ollut mainio tapa laittaa lahjoittamiinsa kirjoihin omistuskirjoitus:

Samantyyppisiä Oikeita hyväntuulen kirjoja (tätä sanontaa pitänee alkaa viljellä) ovat Sesse Koiviston 1970-luvulla kirjoittamat kirjat, joissa Koivisto kuvaa eläintarhanjohtajan vaimon ominaisuudessa perheensä arkea Korkeasaaressa. Esimerkiksi Eläintarha olohuoneessamme sisältää monta eläinpitoista tarinaa, suosikkini on tapiirinpoikanen Rufuksen seikkailut.

Lopuksi Duran Duranin Rio, josta ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Jos ei muuten, niin videon kahdeksankymmentälukulaisuus ja absurdius naurattaa.

Continue Reading

Värihäiriö

Ostin muutama viikko sitten kirpparilta eurolla shetlanninvillaisen villapuseron. Alunperin ajatuksena oli laittaa villapaita paloitteluun ja tehdä siitä esimerkiksi ranteenlämmittimiä, mutta nyt pari päivää paita päällä kotona luuhattuani olen toista mieltä. Muuten asiassa ei olisi mitään ihmeellistä ja järisyttävää, mutta kirpparilta hankkimani neule on mintunvihreä

. Siis MINTUNVIHREÄ.

Nyt pitäisi saada purettua päänsisäinen klikki: mintunvihreä mielessäni nyt vain on kauhea väri. Pelkään, että paidan avulla taannun 80-luvulle (neule kun on aika väljäkin) ja joku päivä huomaan hiihtäväni ympäriinsä liian lyhytlahkeisissa porkkanafarkuissa ja kasarityylisessä pöyhkeässä permiksessä. Läheiseni toivottavasti huomauttavat ennen kuin olen tunkemassa toppauksia jo muutenkin raamikkaiden olkapäitteni tueksi, huomautattehan?

Yritän tsempata ja hokea, että oma mintunvihreä neuleeni on todellisuudessa kaunis ja kauniin värinenkin. Suhtautuukohaan kukaan muu näin tunneperäisesti väreihin kuin minä?

Seuraavana mintunvihreää väriterapiaa:

Continue Reading

Viikonloppua lyhyesti

Marille taas kiitos Blogimiitin järjestämisestä. Keskustelunaiheet olivat taas sitä samaa kuin yleensäkin, tosin tällä kertaa tissikeskusteluun osallistui myös Apina katolla. Kivaa oli, vaikka väsähdinkin jo puolen yön maissa. Alppilasta oli kuitenkin kätevää kipaista kotiin kävellen. On mukavaa päästä kaikkialle kävellen, se yksi niitä kantakaupungissa asumisen iloja, joita osaan arvostaa lähiössä asumisen jälkeen.

Tällä aasinsillalla pääsenkin kauhistelemaan rakkaan pääministerimme aivoituksia. Hänen mukaansa kun pääkaupunkiseudulla pitäisi suosia puutarhakaupunkimaista yhdyskuntarakennetta. Esikuvina olisi Nurmijärvi tai Espoo. Minusta ajatus on lähinnä pelottava. Onneksi Suomi ei kuitenkaan ole Neuvostoliitto, kukaan ei pakota minua muuttamaan. Mutta haluavatko ihmiset yleensä ottaen muuttaa lähikuntiin omakotitaloihin? Minun kolmekymppisistä tutuistani suurin osa ei. Ovatko he se poikkeus, joka vahvistaa säännön?

Oma inhoni “kaukana asumiseen” juontuu varmaan jo lapsuudesta: jo kuusivuotiaana käytin koulumatkoihin noin kaksi tuntia päivässä. Olen elämäni aikana viettänyt aivan tarpeeksi aikaa joukkoliikennevälineissä.

EDIT: asiasta lisää Kulutusjuhlassa.

Kivempaa asiaa:

Kävin tänään juhlistamassa isosiskoni syntymäpäiviä (olivatkos ne 25-vuotispäivät?) vanhempieni luona. Olen saanut uuden perheenjäsenen, vanhempani ovat ottaneet vuosien miettimisen jälkeen koiran. Ja millaisen! 12 viikkoa vanha Nalle on vilkas eurasier-pentu. Varsin hankalasti kuvattava sellainen.

Nalle tykkää ainakin ruuasta, tutuista ihmisistä, ruoholla loikoilemisesta ja telkkarin katselusta.

Continue Reading

Savoon!

Leninki ja pitsinen mohairhuivi tulivat ajoissa valmiiksi. Kerrankin!

Uskoisin hääparin tuntien, että huomenna on tiedossa vuoden bileet. Olen varautunut yhdeksän sentin koroilla seisoskeluun hankkimalla geelityynyt kenkiin ja hoitamalla muutenkin kintut kuntoon. Voin muuten suositella Freemanin jalkavoidetta, se on edullista ja tuoksuu lähinnä marjaiselle.

Jalkoja hoitaessani tuli taas kerran mieleen, että miksi monilla miehillä jalkapohjat ovat pehmeät kuin vauvan pylly? Minulla jalkapohjissa sen sijaan on vaikka minkälaista kovettumaa, vaikka kuinka huolellisesti jalkapohjiani hoitaisin. Ei ole reilua.

Puvusta, huivista ja paljon muustakin kuvia, kunhan Pohjois-Savosta kotiin palajan. Hauskaa viikonloppua kaikille!

Continue Reading

Odotetulla lomalla

Virallinen kesälomani kestää tämän viikon. Ohjelmassa on lähinnä olemista, fiilistelyä, tuparit ja helmalakanan ompelu

. Tuo viimeisin on valitettavan vastenmielinen projekti, mutta varsin oleellinen, koska sängyn alusta on täynnä lankanyssyköitä (vaikka ullakolle olen raahannut jo kaksi isoa säkillistä lankaa). Helmalakanan on siis tarkoitus hieman blokata näkymää sängyn alle.

Harmillista, että helmalakana on pakko ommella itse, kun kaupan valikoimat ovat niin surkeat. Ja kässänope ei oikein voi heittäytyä avuttomaksi, kun taitoa ja hyvä ompelukone projektia varten on olemassa. Är-syt-tä-vää, laiskuus on ikävä asia.

Helmalakanan lisäksi pitäisi suunnitella ja toteuttaa koristetyynyjä, istuintyynyt ja pari verhoa. Saanen tehtyä ne jouluun mennessä?

Olen tämän viikon myös Nissan Micran valtiatar. Ottaen huomioon, ettei minulla ole ajokorttia, se on aika hyvä saavutus. Autoon liittyviä kokemuksia voi lukea Micra Cuts -blogin puolelta. Huomenna luultavammin suuntaan kuskin kanssa Länsi-Uudenmaan turneelle.

Muuta lomaohjelmaa:

Hiusten kasvattamista, kohta täytynee mennä taas kampaajalle.

Kirpparilla metsästämistä:

Pallollisten tavaroiden haalimista ja ihailua:

Ilulle kiitos

vinkistä!

Continue Reading