Siipan mukaan olen huutanut nyt viikon, että “V*ttu ku mua v*tuttaa”. Ja oikeassahan se on. Enhän minä normaalistikaan mikään päivänsäde ole, mutta nyt olen varmaan mitä ärsyttävin kumppani. Olen rouva Korppi.
Siis graduahan tässä. On se jännä, kun tämä projekti on kulkenut mukana jo jonkin aikaa (ts. puolitoista vuotta), niin vasta nyt stressini on yltynyt sellaiseksi raivoksi, että aivan kaikki ärsyttää. Johtunee siitä, että aika pian pitäisi olla jotain valmistakin. Tällä hetkellä gradun keskeiset käsitteetkin tuntuvat olevan hukassa ja tutkimusongelmiin ei tunnu löytyvän aineistosta vastauksia.
Graduahdistus siirtyy kaikille muillekin elämänalueille. Yksi päivä rupesin oikeasti ahdistumaan siitä kuinka tyttötyttö
oikeasti olen. Kaikki harrastukseni, kiinnostuksenkohteeni ja työni liittyvät “naisten aloihin”. Siis sellaisiin asioihin, joiden parissa harva mies tuntee oloaan luontevaksi tai harvaa edes kiinnostaa. Lisäksi opiskelen laitoksella, joka taitaa olla yliopiston naisvaltaisin.
Rupesin sitten ajattelemaan jotain harrastusta, joka olisi äijämäinen tai edes sukupuolineutraali. Lukeminen ja elokuvat ovat sukupuolineutraaleja, mutta jos lähinnä pitää pukudraamoista* ja lukee historiallisia romskuja tai ranskalaisia naiskirjailijoita, niin eivät nuokaan paljoa muista harrastuksistani eroa.
Vakavasti harkitsin, olisiko halonhakkuusta harrastukseksi (kun en osaa tosiaan edes halkoja hakata). Siippa ei tosin ollut yhtään innostunut halonhakkuusta uutena harrastukseni, vaan ehdotti tankotanssia. Miten minusta nyt tuntuu, että tässä on nyt koira haudattuna.
Mutta jatkan tyttöilyäkin:
Ostin eilen kahdet kauniit korolliset espanjalaiset nahkakengät. Olivat tarjouksessa niin käsittämättömän halvat, etten voinut jättää ostamatta! Ja kummatkin oli pakko ostaa ihan senkin takia, että toisissa on järkevät viiden sentin korot ja toisissa taas kahdeksan sentin korot.
Matalammissa kengistä oli nahkanauhat, mutta vaihdoin ne satiinirusetteihin:
Mustista T-remmikengistä olen jo haaveillut pitkään. Tai on minulla jo yhdet, mutta ne ovat enemmän sandaalit kuin kävelykengät.
Nyt vain odotan kevättä, että kenkiä pääsee käyttämään muuallakin kuin sisätiloissa.
* Full Metal Jacket ja Apocalypse Now voidaan laskea pukudraamoiksi.
19 Comments
Kyllä se graduangsti siitä helpottaa. Minulla kesti muutaman viikon sen jälkeen, kun olin gradun tarkastettavaksi jättänyt, ennen kuin käsitin, että olen vapaa siitä stressistä. Mutta sitäkin huimaavampi se vapauden tunne oli.Ai niin ja kivoja kenkiä.
Niin on, ihania kenkiä :)Minua taas harmittaa toisinaan se, etten osaa olla tyttömäisempi tyttö, en vaikka oikein yrittäisin. Niinpä olen jostain aivan käsittämättömästä syystä päätynyt mm. punnertamaan rystysillä kilpaa, vaikka järjen pitäisi sanoa, että ei se nyt ihan niin mene (ja tuo lihas/massasuhde on miehillä luonnostaan ihan toista luokkaa)(päästäpä noloista muistoista)–Näyttikö teistäkin se rouva Korppi ihan kiivilinnulta?
Yksi ilta mun kanssa niin teen susta poikatytön hameessa ja koroissa! Tuunaillaan inttivarusteita naisellisemmiksi (hitto et materiaalit ovat hyviä; varusteleka on yksi aarreaitta!), juodaan viskiä, poltellaan sikareita ja katsotaan jääkiekko/jalkapallo ottelu vahvasti eläytyen ja pelaajia haukkuen.Mitäs muuta… Joo, ihkutetaan autoja ja prätkiä!Ja silti, naisellisuutesi ei karise! Nimim. Oolaäijäh.
Miksi pitäisi olla jotenkin äijämäisempi tai “sukupuolineutraali”? Miksei saisi olla tyttömäinen, että onko tyttömäisenä olo jotenkin turhamaisempaa? Sehän kielii vain siitä, että äijämäiset jutut ovat kulttuurissamme arvostetumpia kuin naiselliset…Ihania kenkiä!
Ompa kauniita kenkiä!
Ah, ihania kenkiä!!Eräs yliopiston proffa kerran lohdutti minua (kamppailin silloin graduahdistuksen kanssa), että ahdistus kuuluu olennaisesti prosessiin. En tiedä, paljonko ajatus oikeastaan lohtua antoi – mutta olihan se mukavaa kuitenkin kuulla, että en ole ainoa, eikä proffankaan mielestä siinä ole mitään outoa, jos vähän kiristää päätä tuo geen vääntäminen.Hulluinta on, että aika kultaa muistot todella nopeasti. Muistan kyllä, että ahdisti, mutta silti olen miettinyt, pitäisikö joskus jatkaa opintoja. Täytyypä kaivaa graduntekoaikaiset päiväkirjamerkinnät esiin, niin loppuu tämä haihattelu… ;)
Jaa, itse kun en ole koskaan pitänyt sinua “tyttömäisenä” vaan Aitona Naisena! Aito Nainen uskaltaa vapaasti olla naisellinen, mutta ei kavahda pienestä ja ole turhan hermoheikko (“iik, mun kynsi katkes!”). :)(ja jos satut ihmettelemään mistä muka sut tunnen, niin Keksihän se täällä uusissa kuorissa)
Ihania kenkiä molemmat, varsinkin ne ekat (varsinkin satiininauhalla). Ja sukkahousut! Ostin alennuksesta kolmet kengät (kaikkia olin katsellut etukäteen, ja kaikki oli puoleen hintaan , ja seliseli) mutta tekis silti mieli kenkäostoksille!Höh, ei kai se, että on tiedostava/emansipoitunut/feministi voi tarkoittaa, että ei voi olla tai pitää olla TIETYLLÄ tavalla nainen. Ainakaan minusta. Asenteestahan se on kiinni, ja sitä sinulla ainakin on. :)Voimia gradun työstämiseen, olen ystävien puoliskoilta myös kuullut, että graduntekijässä on toisinaan kestämistä… :) Mutta onneksi se on ohimenevää!
Toi gradujuttu on niin tuttua. Pitäisi vain saada se loppurykäys tehtyä. Meillä vielä molemmat vääntää graduja yhtä aikaa. Kaupassa pitää käydä suunnilleen joka päivä, koska kumpikaan ei muista, mitä sieltä tarvittiin jne.
Annika, mä olen jo kauheasti fiilistellyt, että mitä kaikkea teen sitten kun gradun olen jättänyt.:) Siihen kuuluu ainakin paljon olemista.Annikki, no joo, jos tuolta kantilta asiaa katsoo, niin ihan hyvä, etten osaa äijäillä.:)Kyllä, rouva Korppi on aika kiivilintumainen/ räjähtänyt korppi.Oola, mä olen NIIN kateellinen sun aseenteesta. Pitääkin ottaa sut Varustelekaan mukaan! Tehdään sinne kunnon ekskursio. Mulla olisi yksi maastopuku kiikarissa, josta voisi tuunata hameen+naisellisen jakun.Manna, ei kukaan ole sanonut, ettei saisi olla tyttömäinen, mutta kun alkoi itseä rasittaa tää kaikki naisellinen meininki. Plääh.Kanerva, kiitos.Päivi, pieni ahdistus olisi ihan kiva, koska se saa työskentelemään tehokkaammin, mutta tämä on jo nyt sellaista lamauttavaa ahdistusta. Mut kyl tää tästä!Muusikotar, uusi blogi, jee! Mutta loppuvatko nyt kaikki henkilökohtaiset pohdinnat, se on vähän tylsää. Tykkäsin seurata jokapäiväistä elämääsi. Pitänee turvautua feisböökkiin.:) Kiitos, jos olet tuota mieltä, en tiedä itse miltä vaikutan ulospäin, joten tämä on tällaista eksistentiaalista häröilyä.Cat, no itseasiassa olin TAAS etsimässä talvikenkiä, kun nuo popot hyppäsivät mukaan. Tosin isoilla alennuksilla voi aina perustella kenkäostoksensa. Tai ainakin mä voin.:)Niin no, ei tietenkään ole yhtä tapaa olla nainen, mutta mä mietin, että onko joku asia, joka multa jää kokematta, kun en harrasta mitään muuta kuin naiseilua (
Toivottavasti tämä piristää sinua edes pikkaisen, sillä minäkin tahdon ojentaa sinulle You Make My Day-tunnustuksen! Ja tsemppiä gradun tekoon! Meilläkin toi toinen puolisko aikoo takas opiskelemaan, työn ohella. Ei tuu oleen ihan helppoa.
Tsemppiä graduahdistukseen! Shoe shopping on yleensä ihan hyvä lääke mihin tahansa ärsyilyyn…Tuli tuosta sanasta “naiseilu” mieleen muutaman vuoden takainen alakoululaisten lainasanojen suomennuskisa. Siinä joku kersa oli suomentanut sanan “machoilla” sanalla “urostella”, mikä oli mielestäni aivan nerokasta!Siihen en kyllä ota kantaa, kannattaako urostelua alkaa harrastaa naiseilun vastapainoksi :)
Ihanat kalossit. Onko nuo sukkahousut jotain plyysiä?
Ihan rehellisesti kun tunnustan, olen ihaillen seurannut juttujasi juuri siitä syystä että olet niin perusnaisellinen. Itse olisin halunnut elää noin viisikymmentä vuotta sitten koska kaikki muotijutut ovat siltä aikakaudelta enemmän mieleeni kuin nämä uudelleen lämmitetyt ja vintagekamat. Sitä paitsi, minun angstini on lähes satakiloisessa kehossani asuva kuusikymmen kiloinen sielu joka niin haluasi olla naisellinen mutta ei näillä ulkomitoilla uskalla. Lällyminä! Tsemppiä vaan ja näytä ihania kenkiäsi toistekin, T-remmit ovat kyllä aivan ihanat…
Kyllä se henk. koht. blogikin tulee, heti kun saan sen ideoitua. Tuo uusi on vaan ovela tapa saada itseni tekemään töitä :)
Ei hullumpi ajatus se halonhakkuu… vois se graduahdistuskin vähän laantua.Meillä on ihan oikiasti puuliiterissä ainavalmiina kirves ja halottavia puita ja sinne komennan äksyilevät kossit(8-21v, ja välillä tämä vanhempikin herra) Siellä ko ne tunnin ryskää taas ovat ko enkeleitä(melkeen)Sopii myös tytöille,itekki eräänki halon pieniny -Nonna-
Niin, mitäpä on olla tyttömäinen tai naisellinen siis?Itse olen tässä kotosalla ollessani ku seinästä revästy. Kun pitää/saa ite hakata ja sahatakkin puita, tehdä pientä remonttia, huolehtia puutarhasta, autosta, hauvoista jne jne. Kaikenlisäks oon tekstiili- ja saksanope ja kotona mullon ateljee/verstas, missä tuhraan töitäni. Mut kun pääsen vauhtiin ja lähden Berliiniin, oon aivan toista maata ulkonäöltäni ja mieleltäni! Gradun kirjottamisen helpottamiseen auttaa metsä(luonto)lenkit, mieluiten yksinkulkeminen. Siellä saa ajatuksensa järjestykseen.Det ordnar sig!
Kati, kiitos tunnustuksesta!Katri, itse olen käyttänyt sanaa “äijäillä”, mutta “urostella” on vielä parempi.Matroskin, nuo sukkahousut ovat puuvillapolyamidisekoitetta. Eli paksumpi osa on puuvillaa ja ohuet kuviot polyamidia.Ano, kiitos. Mielestäni tyyli on enemmänkin asenteesta kiinni. Kyllähän minäkin käytän siekailematta vaatteita, jotka sopisivat paremmin 160-senttisille laihoille tytöille kuin 180-senttiselle emännälle.:)Muusikotar, jee! Sitten vaan vihj vihj.:)Nonna, ajattelin juuri, että halonhakkuu olisi tuottavaa fyysistä työtä, jolla voisi poistaa kaikki aggressiotkin.Sinilga, no tuo minulla juuri on ongelmana, että minulla ei ole mitään tasapainottamassa tätä naiseilua, jos sellaiseksi ei lasketa satunnaista ikea-huonekalujen kokoamista tai nikkarointia. Pitäisi saada äijäillä enemmän!
Minuakin on välillä (tosin hyvin hetkellisesti) jotenkin häirinnyt se, kun tiedän olevani niin tyttömäinen. Mutta minäkin olen ottanut sen niin, ettei feminismi tarkoita äijäilyä (paitsi jos juuri sitä haluaa tehdä!) :D Oikeasti on sentään aika kivaa olla nainen. Ajatelkaa nyt, saa ostaa noin ihania kenkiä (varsinkin nuo satiinirusetilliset….iiihanat!).