Ihana sunnuntaimainen tiistai

Kun sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja sen jälkeen sunnuntaimainen tiistai, ei ole paljoa valittamista. Kello oli kyllä aamulla soimassa, mutta läppäsin sen kiinni ja sen seurauksena heräiltiin sitten vasta kymmenen maissa. Laiskan aamupäivän jälkeen lähdettiin pidemmälle kävelyretkelle Arabianrantaan, Vanhankaupunginlahdelle ja Toukolaan.

Vanhankaupunginlahden alue on mielestäni kauneinta Helsinkiä. Tänään myös moni muu oli päättänyt suunnata Arabianrannan kävelyreiteille ja lahden jäällä jotkut uskaliaat luistelivatkin. Itse en olisi uskaltanut, ranta kun oli vielä sula!

Vastakohtana edeltävien kuvien talvimaisemille Toukolassa sireeni puskee jo hennonvihreää silmua. Huomaa, että viime päiviin saakka talvi on aantanut odottaa itseään. Minua ei haittaisi, vaikkei lunta tulisi ollenkaan. Samaa tosin taidan hokea joka talvi. Pakkanen ei haittaa, mutta loska kyllä. Ja loskaksihan lumi Helsingissä aina muuttuu.

Sireeninsilmujen lisäksi pällistelimme Toukolassa heppoja. Pikkuiset (ovatko nuo nyt sitten hevosia vai poneja, säkä noin 100cm) eivät olleet linssiludeja, vaan pitivät enemmän kuusenhavujen pureskelusta:

Tämän isomman hevosen touhut jäivät mietityttämään. Aitauksen tukipalkki näytti maistuvan hyvältä. Osaisikohan joku hevosista tietävä kertoa, että mistä on kyse? Hampaiden harjaamisesta?

Nyt kävelyretken jälkeen on mukavaa viettää hiljaista ja hidasta koti-iltaa. Puikoilla oleva violetti alpakkainen huivi alkaa kohta olla valmis, seuraavana vuorossa on kokeilu Riihivillan uudesta paksusta langasta. Tuo indigolla värjätty lanka ei tunnu juurikaan päästävän irtoväriä, ainakaan keriessä ja nuo muutamat kerrokset neuloessa eivät kädet värjäytyneet. Langasta olisi tarkoitus neuloa kynsikkäät.

You may also like

10 Comments

  1. Siitä isommasta hepasta: sillä saattoi olla vähän tylsää, jolloin aitapylvään pureskelu tarjosi vähän vaihtelua. Tai sitten tämä yksilö oli pahatapainen – jotkut ottavat hampailla kiinni jostakin, vaikka tallinseinästä, ja nielevät ilmaa huvikseen. Se aiheuttaa mm. ruoasulatusvaivoja. Tai sitten tämä heppa, kuten omani, sattuu tykkäämään jonkun vähän kovemman narskuttelusta ja puun mausta :) Kiitos muuten mainiosta ja mielenkiintoisesta blogista!

  2. Hei, yhdessä vanhassa laulussa oli sanat näin: “…ei hevosilla heiniä, vaan syövät ne tallista seiniä!”Olikohan niilläkin tylsää?Asiasta toiseen… kivoja kuvia olet napsinut. Kävin itsekin reilu viikko sitten meren rannalla Kotkassa, juuri ennen kuin aurinko alkoi laskea. Tykkään ottaa kuvia kaikenlaisista yksityiskohdista, kuuraisista heinistä, kivistä, oksista, merestä ym. “tunnelmista”.En niinkään tykkää otta mitään “poseerauskuvia”. No tuotekuvat on sitten erikseen, nehän on tavallaan poseeerausta kun laitatvalmiit väkerrykset siististi esille ja räpsäset kuvan, mutta muuten tuollaset tunnelmapalat on parasta.Mutta sopiva valo on tärkeä. Kummasti värit muuttuu ja häviää kun on huono valo. Enkä ole mikään fotoshoppaaja, että osaisin jotain niille väreille tehdä eikä se minusta ole kivaa. Siinä se jännitys on, että osuu oikeaan aikaan ja saa sen tietyn tunnelman “napattua”.Kirsikka

  3. Kirsikka, noissa sota-ajan viisuissa on varmaan enemmänkin kyse ruuan puutteesta kuin virikkeiden vähyydestä.:)Digikameralla on minusta kiva vain räpsiä tunnelmakuvia, eilisellä retkellä tuli otettua yli 70 kuvaa!Valo on kuvauksellisesti haastava asia näin talvella. Aurinko on niin matalalla ja siksi valo on sinistä. Kaikista kuvista, kuten tämän postauksenkin ulkokuvat, tulee turhan sinisiä todellisuuteen verrattuna.

  4. Muusikotar, musta ne näyttävät ewok-hevosilta.:DTuija, mikä siitä tekee vaarallista? Näin hevosista mitään tietämättömänä vain utelen.

  5. Kielipoliisi kommentoi: lude taipuu monikon partitiivissa luteita. :)Tosi kiva blogi sinulla, olen seuraillut jo pitkään ihaillen. :)

Leave a Reply to ElinaU Cancel reply

Your email address will not be published.