Se toimii sittenkin!

Outolanka joutui siis toiseen väriliemeen. Tällä kertaa Kool-Aid -mehujauheista käytössä olivat Grape, Black Cherry ja Tropical Punch, sillä seurauksella, että lanka näyttää ja tuoksuu marjaisalle.

Monet tuntuvat inhoavan Kool-Aid -mehujen hajua. En minäkään niitä litkuja joisi, mutta makean karkkiselta tuoksuva lanka on kyllä mieleeni. Toisaalta rakastan myös Makuunin ovesta leijailevaa ihanan imelää irtokarkkien tuoksua….

Kool-Aideista tietoa etsiessäni muuten törmäsin Coloria-sivuston omaan blogiin, siinä riittää luettavaa. Päivi Hintsanen pitää myös Coloriasto-blogia, joka vasta mielenkiintoinen onkin!

Ei-niin-outolangasta on syntymässä huivia. Ajattelin käyttää siihen kaikki 300 grammaa, huivista tulee silloin reilun kokoinen.

Kesä on nyt täällä, ainakin hetken. Tämän päivän lämpötilat ovat olleet mannaa ainakin Helsingissä. Harmi, että loppuviikoksi on luvassa viileämpää. Vielä suurempi harmi on, että työpaikalla on niin tehokas ilmastointi, ettei siellä oikein pärjää ohuilla kesävaatteilla. Tänäänkin minulla oli pitkähihainen paita päällä ja iso huivi harteilla koko päivän. Töistä ulos astuessani oli hauskaa vähentää

vaatteita, kun oli niin mukavan lämmin. On ihanaa pyöräilläkin kun ei ole kylmä! Sopisin selvästi hyvin asumaan maahan, jossa on koko ajan 25-28 astetta lämmintä.

Tällä viikolla onnistuin tapaamaan viereisessä talossa asuvan (ja täällä blogissakin mainitun) papukaija-herran pihalla ulkoilemassa. Hän suhtautuu vieraisiin hieman epäillen, eikä juuri suostunut juttelemaan mitään.

Mutta nyt Papukaija-herra pitää esitystä kotinsa avoimesta ikkunasta. Minusta hänen ehdoton bravuurinsa on Kwai-joen silta -elokuvan tunnari.

Continue Reading

Outoa lankaa

Viime viikonloppuna seurasin kun Marsu värjäsi Kool Aideilla lankaa. En ollut ikinä itse värjännyt Kool-Aideilla, mutta Marsun onnistuneista värjäyksistä innostuneena ostin muutaman pussin Kool-Aid -mehujauheita.

Kool-Aideilla värjääminen on todella kivaa ja pidän jopa värien karkkituoksuista. Värjäsin vaaleanharmaata villalankaa tuossa alla olevilla väreillä.

Sillä seurauksella, että nyt minulla on 300 grammaa todella oudon väristä lankaa:

Nyt ihmettelen, että mitä noilla vyyhdeillä oikein teen. Vielä enemmän ihmettelen sitä, että miksi ihmeessä sekoitin lämmintä punaista kylmien sinisten kanssa, varsinkin kun itse olen allerginen kaikille kummallisille pätkävärjätyille langoille ja pidän vain lähisävyillä värjätyistä langoista.

Välillä vaan flippaa. Ettei flippaisi, kannattaa ennen värjäämistä lukea Ilun pieni koolausopas.

Nyt laitan nuo vyyhdit jäähylle ja pohdin värjäänkö nuo kokonaan uudelleen. Onneksi tuo on vain lankaa. Tosin joskus lankakin voi olla vakava asia.

Continue Reading

Apina Tallinnassa

Tervetuloa mukaan!

Apina viihtyi St. Patrick’s Pubissa (Vana-Posti 7)

Kuten edellisestä postauksesta saattoi lukea, viikonloppu hurahti Tallinnassa. Laukkuuni sujahti Vallilasta kohti Linda Linen terminaalia kohti lähdettäessä Apina. Itseasiassa Apina muutti luokseni jo viime keskiviikkona, kun Hesyn Perintöpuodin ohi porhaltaessani hänet ikkunassa istumassa näin.

Pieni käsinukke ei olisi luultavammin kiinnittänyt huomiotani muuten, mutta se oli luultavammin kotoisin samasta neuvostoliittolaisesta lelutehtaasta kuin yksivuotiaana Sotšin tuliaisina (?) saamani Affe-apina. Affe ei tosin ole käsinukke vaan ihan oikea apina pitkine jalkoineen ja häntineen. Affe on tällä hetkellä siirtynyt jo eläkkeelle ja majailee jossain päin kotiani luultavammin lankapussien keskellä torkkuen.

Joka tapauksessa, Apina siis lähti minun ja Ihmissuhteen mukana tutustumaan Tallinnaan. Kävi ilmi, että Apinalla oli matkaseurana Punainen Lintu ja ne viihtyivät arvelluttavan hyvin yhdessä. Esimerkiksi Pierre Chocolateriessa ne söivät chilisuklaata ja joivat (hieman makaaberia kyllä, mutta vain lämpimän kevätpäivän kunniaksi) olutta ja kirsikkamehua.

Raskauttavaa todistusaineistoa:

Minulla oli Tallinnassa mukavaa, kuten aina. Ilma oli ihana, kävelin jalat rikki, ihmettelin taas näkemiäni uusia yksityiskohtia Vanhassa Kaupungissa ja muuallakin. Vähän väliä piti pysähtyä pällistelemään ja ihastelemaan uuden arkkitehtuurin helmiä ja kamaluuksia.

Vanhassa Kaupungissa on muuten ilmestynyt monien talojen seiniin lasilaattoja, joissa kerrotaan talojen historiasta. Mielestäni aivan loistava idea, koska olen monesti pohtinut milloin mikäkin talo on rakennettu, miten taloa on laajennettu eri vuosisatoina ja millaisia ihmisiä missäkin talossa on asunut. Nyt talon tarinan voi tarkistaa talon seinässä olevasta laatasta!

Keskiaikaista rakennuskantaa:

Osaako kukaan kertoa mitä nuo aukot talon seinissä ovat. Tuuletusaukkojako?

Kevät oli pari päivää edempänä Tallinnassa kuin Helsingissä ja taivas oli kirkkaansininen kaikki kolme päivää:

Ostin minä vähän tuliaisiakin, Liann Lõngadista lähti mukaani paksua “pompahtelevan” kierteistä merinovillaa (38kr/kerä). Titan Woolin puuvillakin olisi kiinnostanut, mutta pitäähän sitä jättää seuraavaksi kerraksikin jotain ostettavaa…

Keskustorille olivat ilmestyneet vanhan tavaran myyjät. En tiedä ovatko he siellä joka päivä myymässä, mutta ainakin sunnuntaina olivat. Rouvilla on myynnissä kaikenlaisia astioita, kirjoja, neuleita, vanhoja lankarullia ja eräältä myyjältä löysin nappiaarteen. En ostanut kaikkea, vaikka sopuhintaan napit sainkin.

Edellisen postauksen kommenteissa minulta kysyttiin vinkkejä kohteisiin Tallinnassa. Minusta Tallinnassa on mielettömän paljon nähtävää. Jokaisen lempikohteet tietenkin vaihtelevat omien kiinnostuksenkohteiden mukaan. Itse tykkään nuohota toreilla ja istuskella baareissa.

Linkkejä Tallinna-katsauksiini: tämän vuoden tammikuussa olin viimeksi Tallinnassa (osa 1 ja osa 2), kesällä 2007 olin shoppaamassa Särmän kanssa ja joulukuussa 2005 olin myös lankamatkalla. Toivottavasti postausten vinkeistä on hyötyä.

Continue Reading

Karkkivärejä

Vaikka ulkona on loskaa, minä olen jo vaihtanut kevätvaihteelle. Puuvillaa ja keveitä sekoitelankoja minulle, kiitos. Valitettavasti siis elokuussa aloitettu kasakkatakki jää auttamattomasti kesken, mutta ehkä se valmistuu ensi talveksi?

Hamstrasin viime kesänä Sublimen Soya Cotton (soijaa 50% ja puuvillaa 50%) -lankaa neuletakin verran. Nyt sitten neulon hihatinta mansikanpunaisesta ja suunnittelen lyhythihaista neuletakkia kellanvihreästä langasta. Haluan värejä!

Suurin syy kevätväri-innostukseen on Bodenin kevätkatalogi (joita minulle muuten jostain syystä tuli kaksin kappalein). Ihania, ihania värejä, leikkauksia ja kokonaisuuksia. En ole mitään kuvastosta tilaamassa, ihailen vain. Ja sitten kesäkuussa ehkä innostun tilaamaan alennusmyynnistä…

Toinen mukava yllätys on eilen postiluukusta tupsahtanut H&M:n sisustustekstiilikatalogi. Kokoelma yllätti todella positiivisesti. Nyt himoitsen valkoisia pellavaisia pussilakanoita, vähänkö ne olisivat luksusta.

Luksusta on myös kotona herkuttelu. Kun kaapista kerää säilykkeet ja ostaa vähän lisää ruokaa ja pullon viiniä, on kasassa mainio napostelupöytä. Etualalla on muuten Chef Wotkin’sin nakkeja, ei mitään Atriaa!;) Olen muuten ihan jäänyt koukkuun rucolaan, se on niin hyvää.

Menovinkkejä:

  • Huomenna on sitten Blogaajien kevättalvirieha Helsingissä. Minut löytää sieltä, ja niin myös monet muut blog(g)aajat.
  • Langanhimoisille ihmisille Käsveska vinkkasi edellisen postauksen kommenteissa halvoista langoista, käykää katsomassa vinkki hänen blogissaan.
  • Tennarin Taidemuseossa aukesi tällä viikolla uusi näyttely Walt Disney ja Euroopan taide. Näyttely kokonaisuutena ei ollut kauhean sykähdyttävä, mutta joitain helmiä (niin Disneytä kuin eurooppalaisten mestarien teoksia) sieltä löytyy. Suosittelen!
Continue Reading

Denimiä, tiiliä ja kaneja

Taas kerran langasta muovautuikin jotain muuta, kun alun perin ajattelin. Riihivillan paksummasta villalangasta valmistui baskeri, eikä kynsikkäitä.

Baskeri ei ehkä näytä kovin erikoiselta, mutta jujuna olikin, että resorin jälkeen en lisännyt lainkaan silmukoita, vaan neulostyyppiä ja puikkoja 0,5mm suurempaan vaihtamalla baskerin ympärysmitta leveni ”itsestään”. Ensimmäisellä kerroksella neulotaan jokainen silmukka etu- ja takareunastaan (ts. kierroksen lopussa on kaksinkertainen määrä silmukoita). Toisella kerroksella neulotaan aina kaksi silmukkaa yhteen joka toinen oikein ja joka toinen nurin, jolloin toisen kerroksen lopussa on sama määrä silmukoita kuin ensimmäisen kerroksen alussa.

Lankaa meni melkein 100 grammaa eli yksi vyyhdillinen. Neulostyyppi vie aika paljon lankaa ja pinnasta tulee aika reikäinen, mutta kaupunkibaskeriksi tuo aikaansaannokseni on sopiva. Baskeria tuli tänään testattua kävelylenkillä ja puolentoista tunnin aikana ei tullut kylmä, vaikka lämpötila oli muutaman asteen miinuksen puolella.

Pidän kovasta neulospinnan kolmiulotteisuudesta ja tekstuurista. Sain langan kokeiltavaksi Riihivillan Leenalta, joka mietti paksumman langan neulottavuutta ja käytettävyyttä. Riihivillan paksumpi suomenlampaanvillainen lanka on jämäkkää, vaikkei olekaan kovinkaan tiukkakierteistä. Minusta lanka sopii monenlaisiin neuleisiin, pipoihin, lapasiin ja reiluihin ulkoiluneuleisiin.

Sininen lanka on värjätty indigolla ja päästää neuloessa jonkin verran väriä. Suurin piirtein saman verran kuin Menninkäisen letti -säärystimiin käyttämäni Riihivillan lanka.

Kun katsoin itseäni peilistä baskeri päässä, tuli ihan outo olo. En yhdistä sinistä väriä itseeni, yleensä kun en käytä mitään sinistä. Ehkä siis pitäisi opetella käyttämään sinistäkin, ainakin baskerin verran.

On hauskaa, että tutuilta kulmilta löytyy jokaisella kävelyretkellä aina jotain uutta. Iltapäivälenkillä törmäsimme tähän Alppilassa sijaitsevaa vanhaan VR:n (?) asuintaloon.

Viisikerroksisessa talossa toiseksi ylin kerros on muurattu eri värisistä tiilistä kuin muut kerrokset. Jäin pohtimaan syytä tähän. Onkohan yksi junanvaunullinen vain ollut täynnä tummempia tiiliä ja sitten sen tiilivaunullisen tiilet olivat osuneet muuratessa neljännen kerroksen kohdalle? Vai mistäköhän kummallinen tiilivalinta johtui?

Helsingin villikaneista ei enää edes jaksa yllättyä, ne alkavat olla yhtä yleisiä kuin pullasorsat tai pulut. Töölönlahdella ja sen ympäristössä kanit olivat jyrsineet jo huomattavan osan koristepensaiden varsista ja oksista. Seutu saattaa olla aika kaluttua ensi kesänä. Kuvassa oleva yksilö nakersi tyytyväisenä Töölönlahden rannan ruokoryteikköä. Koskakohan kanit oppivat kiipeämään puihin ja syövät Hesperianpuiston lehmuksetkin suihinsa?

Continue Reading

Tervetuloa takaisin

No niin, täällä sitä taas ollaan ja muualla bloggaaminen on (tällä kertaa) ohitse.

Yhteistyö Maikkarin Koti ja Makuja -sivujen kanssa jäi valitettavan lyhyeksi. Blogiin ilmestyneet mainokset eivät sopineet minulle, koska blogini pelaa ainakin yhtä paljon rauhallisella ulkonäöllä kuin teksti- ja kuvasisällöllä.

Sinänsä harmi, ettei Maikkari tehnyt kaikkia blogejaan koskevaa visuaalista uudistusta paria kuukautta aikaisemmin, koska silloin olisin voinut säästää kummankin osapuolen aikaa kieltäytymällä yhteistyöstä.

Mutta tällä taas mennään!

Lopuksi pieni mainospala:

Vanhan Ylioppilastalon joulumyyjäisistä löysin mielenkiintoista Sirinä-Designin nepalilaista nokkoslankaa (6€/100g) ja Riihivillan ihanaa paksua suomenlampaanvillaista sukkalankaa (13€/100g). Arvatkaa kuka tekee jouluna itselleen vihreät sukat?;)

Minun oma myyjäisputkeni kestää huomiseen eli tiistaihin klo 20 asti. Olen itse paikalla Vanhalla tänään ja huomenna kello 15.30-20. Muuten myyntipöydän takana päivystää koruja suunnitteleva isosiskoni.

P.S. Olkaa taas kilttejä ja vaihtakaa blogini uusvanha osoite linkkeihinne ja kirjanmerkkeihinne. Maikkarilla blogi poistetaan tänään. Siirrän pikkuhiljaa syksyn postaukset tänne omaan blogiini.

Continue Reading

Syksyinen Helsinki

Tänään on ollut todella hyvä päivä ja päivä jatkuu mukavana iltana. Aamulla tuli herättyä aikaisin, sen jälkeen nuohosin hyvässä seurassa Vallilan ja Kallion kirppareita ja nautin ihanasta kirpeän syksyisestä ilmasta. Kirpparikierroksen jälkeen olen syönyt pelmeneitä, ottanut päiväunet ja nyt vietän rauhallista koti-iltaa. Mikä voisikaan olla paremmin? Tai no, odotan illan lottovoittoa.:)

Ruska on ollut Helsingissä tänä vuonna erityisen upea. En tiedä johtuuko se siitä, että ruska todella on hienompi kuin yleensä vai olenko vain vähemmän väsynyt ja stressaantunut kuin viime syksynä. Nyt on tosin aikaa ja energiaa tarkkailla ympäristöä ja luontoa aivan eri tavalla kuin vuosi sitten.

Viime tiistaina Töölönlahden rantojen vaahterat hohtivat keltaisina:

Tänään bongasin Hermannissa pihlajanmarjoja notkuvan puun:

Kaikki tekeminen on taas kerran vähän vaiheessa, mutta eilen tein neulekokeiluja baskereita varten. Yhdistin puuvillaa, villaa, viskoosia ja akryylia eläväksi pinnaksi. Pehmeää, lämmintä ja kaunista.

Continue Reading

Ihania juttuja

Ekat messut on nyt käyty ja torstaina alkavat sitten Vanhan Ylioppilastalon joulumyyjäiset. Väliraporttina pitää hehkuttaa Naisten joulumessuilta tekemiäni löytöjä, vaikka nytkin pitäisi olla neulomassa lisää lapasia.

C04:n vaatteet kiinnittivät huomioni jo syyskuussa Vanhassa Satamassa olleilla käsityömessuilla. Nyt päätin ostaa itselleni kunnon talvivermeet, villaisen Kerttu-hameen ja -liivin. Vaatteet ihastuttavat hyvällä kaavoituksellaan, ihanilla väreillään, lämpimyydellään ja mikä parasta, hyvällä hinta/laatu -suhteellaan. Tekijät ovat todella herttaisia tyttöjä.

Ayün Mapu (ei valitettavasti nettisivuja, mutta s-postiosoitetta voi minulta kysellä) tuo Suomeen chileläisiä värttinällä kehrättyjä villalankoja ja luonnonpuisia neulepuikkoja, virkkuukoukkuja ja neuloja. Ostin noin kilon lankaa (byebye -10%…) ja puisia välineitä. Olenhan välineharrastaja pahinta laatua!

Lankavarastoani kartutin myös Juulin kauniilla käsinkehräämällä merinolla. Siitä tullee taas jotain tyttöilyä. Edellisestä langasta tuli ranteenlämmittimet.

Viimeisenä messupäivänä löysin mainion savonlinnalaisen tyttökaksikon yrityksen pöydän. Riehaannuin sitten pahemman kerran ihaniin rintarosseihin ja varsinkin mäyräkoiraprinttiin. Yrityksen nimi on nasevasti Nasta pimu.

Mikäköhän minua vaivaa, kun minusta hellyyttäviä ovat juuri vähän hassunkuriset eläimet? Mäyräkoirat ovat ihan lemppareitani, tapiiri, laiskiainen ja vesinokkaeläin eivät jää paljon jälkeen. Omituista, mitäköhän Freud sanoisi?

Continue Reading

Lankashoppailua Tallinnassa

Olimme jo keväällä puhuneet Särmän kanssa Tallinnaan lähdöstä. Kevät meni ja kesääkin ehti mennä, ennen kuin retki saatiin toteutettua. Tiistai sitten olikin täydellinen matkapäivä: Lämmintä ja aurinkoista.

Aamun aloitettimme laiva-aamiaisella. Se on pakko mainita, koska seisovassa pöydässä ihmisten ruokakäyttäytyminen muuttuu niin radikaalisti, lautaselle kerää aina ihan outoja yhdistelmiä. Mitä minä sitten otin? Samalla lautasella oli lettuja, appelsiinimarmeladia, karjalanpiirakkaa munavoilla, donitseja ja sitruunavohveleita. Huomaa ruokien yhteensopivat värit.

Kävimme Tallinnassa “vain” neljässä käsityökaupassa, mutta se oli aivan tarpeeksi. Liann Lõngad -liike oli vanha tuttavuus, sieltä tarttui muiden bloggaajien mainostamaa Titan Woolin ohutta merinovillaa tummanruskeana (hinta 65kr). Ostin myös Titan Woolin paksumpaa merinoa villapaidan verran (29kr/kerä). Rakastan tuota vihreän sävyä!

Seuraavaksi suuntasimme Karnaluks-tukkuun printatun kartan avulla, joka löytyi Marjutin postauksen kautta Kristiinan blogista. Tukku oli helppo löytää ja henkilökunta oli todella ystävällistä. Tukun valikoima puolestaan oli kaikkea mitä tällainen harakkamainen nainen saattaa kaivata. Kaikille käsitöistä tai esimerkiksi teatteripuvustuksesta harrastaville aivan mahtava paikka.

Ostin tukusta Austermannin mohairia (100kr/10 kerää) ja jotain mystistä englantilaista puuvillalankaa (137kr/10 kerää).

Lisäksi ostin vetoketjuja ja nappeja. Osa vetoketjuista on Abakhan Fabrics -liikkeestä (Tartu Mnt 58). Liikkeessä oli edullisia ompelutarvikkeita, sekalaisia lankoja ja ainakin pellavakangas oli aika edullista.

Satamasta ostin vielä Sadamarketista virolaista villalankaa. Kuvaan piti tunkea myös Novitan Bambu ja Tennessee, jotka taas ostin Malmin Citymarketista alennuksella maanantaina. Tämän viikon lankaostosten saldo on siis yhteensä noin 3 kiloa! Olisikohan pikkuhiljaa lankalakon aika?

Tallinnassa matkatyönä oli hiha tähän takkiin, en ole vieläkään vakuuttunut siitä, tuleeko takista mitään järkevää vai ennemminkin “You knit what??” -osastoa. Katsotaan.

Continue Reading

Yleistä löpinää

Uusin Project Spectrumiin sopiva projektini:

Katesaumaa ommeltavana metritolkulla!

Tuosta sinisestä villakankaasta pitäisi tulla keskiaikainen venäläistyylinen miehen takki. Kangas on todella kaunista kalanruotokuviollista (ts. murtotoimikasta) villaa. Matan tekstiilistä löytyy upeita villakankaita, jotka sopivat hyvin historiallisiin vaatteisiin, jos ei halua kasvattaa lampaita, kehrätä lankaa ja kutoa kangasta itse. Kaupan omistajattaren mukaan kaikki kaupan villakankaat kestävät vesipesun!

Sain 170 grammaa koirankarva/lampaanvillalankaa. Karva lienee samojedia. Lanka haisi aivan järkyttävältä sen saadessani (voiko lanoliini härskiintyä?!), mutta pesun jälkeen lanka tuoksuu vain vienosti lampaalta. Ongelmana on, että mitäköhän tuosta langasta tekisin. Lanka karvaa aika paljon, olenkin miettinyt sen värjäämistä. Vihreät koirankarvalapaset ja -pipo voisivat olla hauskat.

Yritän järjestää loppuja opintojani johonkin järjestykseen. Suurimmassa osassa on edelleen gradu ja päättöharjoittelu. Lisäksi pitäisi suorittaa viimeinen metodologia-kurssi ja pari käsityötieteen kirjatenttiä. Kirjatentit varmaankin jäävät kesälle. Puoli vuotta sitten ajattelin optimistisena, että valmistuisin nyt toukokuussa. Nyt nauran tuollaiselle ajatukselle! Syksyllekin jää suoritettavaksi pari kasvatustieteen kurssia. Onneksi ei ole yliopistolta kiirettä mihinkään…

Continue Reading